pentublogia pukkaa :)

Jatkossa pentuasioita voi seurailla täältä:

Pirkon ja Urin pennut

Tämä blogi hiljenee hetkeksi :)

päiviä nelkyt ja risat

Maha kasvaa ja odottaville aika on pitkä :) Pirkko on ehkä vähän reipastunut, ehkä pahat olot on mennyttä ja nyt on keskiraskauden kukoistuksessa? Juoksentelee jonkin verran lenkillä, mutta sellaisia pikkuspurtteja vaan ja keskittyy mieluummin paimentamaan laumaa kasaan lähietäisyydellä. Kärsin ehkä hivenen huonoa omaatuntoa kun en ole oikeastaan tehnyt sen kanssa juuri mitään sitten astutuksen. Mitä nyt jotain hassuja temppuja vähän opettanut muutamia kertoja, mutta en muuta. Pike on alkanut selvästi kuluttamaan energiaansa paimentamiseen, erityisesti Esa, Eino ja Ava-lampaita kyyläilee. Mun kieltoihin suhtautuu lähinnä, että "joo joo, älä ny hikeenny..". Ehkä en ole ollut kovin vakuuttava? Niin, en ole. Pitäisi kyllä olla, ainakin tuon Einon suhteen. Eino lähti liikenteeseen juuri sopivasti kun Pirkon elämässä loppui työt joten siitä saikin oivaa paimennettavaa. Onhan tuollainen epämääräisesti neljällä jalalla kulkeva tyyppi laitettava aisoihin. No, täytyy tsempata niin tuon kieltämisen kuin tekemisen järjestämisen suhteen.

Tiistaina haetaan pentulaatikkoa lainaan, kiitos Misa jo etukäteen! Jotain pieniä ostoksia pentuja ja niiden syntymistä ajatellen on jo myös tehty. Pirkko on matolääkkeillä ja ruokaa on lisätty. Tarviikin varata aikaa siihen toiseen hepatiittirokotukseen. Aika kuluu niin komeaa vauhtia, että hui sentään. Saas nähdä millaisia pikkuPirulaisia, eiku Purilaisia, eiku Piripäitä sieltä tulee :)  

Kakkajuttuja ja vireo

Olen saanut pentublogin jo melkein aikaan, mutta en ihan :) Mutta videon saimme sentäs tehtyä :) Materiaalia oli kovin vähän kun Pasi oli Pirkon videoita siirrellyt koneelta johonkin mihin lie ulkoiselle kovalevylle ja Uristakin oli vain muutama pätkä kuvattuna. Mutta tässä tämä hottis pari ny on: 

https://www.youtube.com/watch?v=zwIGdjdobKg

Pirkon maha kasvaa ja ruokahalua riittää vaikka muille jakaa.  Syö ulkona muiden koirien kakkaa kun silmä välttää. Tuota on kyllä harrastanut pienen ikänsä. Pirkon salainen intohimon kohde, jäätynyt kakka. Huoh. Tai ei se mikään salainen ole. 

Pirkolla on muuten aina ollut kieroitunut suhde kakkaan. Varsin kiinnostava yksityiskohtahan on se, että Pirkko tunnettiin lapsena myös nimellä saunakakkaaja. Sillä oli nimittäin tapana salakakkailla. Ja mikäs sen vinkeämpi paikka pienelle salakakalle kuin saunan lauteet. Sieltä löytyi ylimmältä lauteelta kikkare jos toinenkin ajalta jolloin ei ollut vielä sisäsiisti. Päivisin kun se oli teljettynä koirahuoneeseen, eikä näin ollen saunakakkailu onnistunut, niin hän ratkaisi asian neuvokkaasti. Perussettinä hän oli kaatanut vesikipponsa lattialle ja kakannut tyhjään kuppiin. Toisinaan kakka löytyi vesikupin alle sijoitetulta muovialustalta. Kuppi oli siirretty alustalta syrjään tottakai. Ja onhan näitä, kakkatarinoita nimittäin, mutta ehkä tässä oli jo riittävästi informaatiota näiden suhteen.

Ja hei, minä pääsen kisaamaan loppiaisena :) Ja vielä mediluokkaan! Hauskaa! Ja huomenna Pasi ja pätynen kisaavat Lahdessa, pitäkee peukkuja hyville keinusuorituksille.

pentuja tulossa :)

Pirkko se antoi ihan parhaan joululahjan :) Tänään ultrassa näkyi viisi pentua eli hän on tukevasti  tiineenä :) Yksi pennuista oli sillälailla sijoittunut, että pitää jännityksessä, että pysyykö matkassa mukana. Merja kertoi, että on iso riski, että menee näinä päivinä kesken. Oli sijoittunut jotenkin sinne sarvien väliin. Kuulemma 30vrk jälkeen riski tuon yksilön keskenmenoon kuitenkin pienenee ja kohtahan ollaan niillä päivillä. Eikä tuosta ole muille taikka Pirkolle vaaraa. Imeytyy sinne sitten, eikä luultavasti edes mitään vuoda. No pidämme hälle peukkuja, jotta pysyisi matkassa. Mutta voihan hiisi, niin huippua kerrassaan! Meille tulee pentuja :)

Muutenkin mukavia uutisia tuli tänään kun kävin myös itse treffaamassa lääkäriä. Mun raskaudenaikainen salamatkustaja tulee pian tiensä päähän kun se leikataan pois. Sitä ei kyllä jää ikävä millään lailla. Nyt täytyy toivoa suuresti, että leikkaus sujuu suunnitelman mukaisesti, eli tähystyksellä veks, yö sairaalassa ja pari viikkoa toipumista.  Toi olis aika kevyt ja mukavantuntuinen vaihtoehto.

ollakko vai ei, kohta tuo selviää

Tänään on kulunut jo kuukausi astutuksesta, kylläpäs aika kuluu nopeaan! Torstaina mennään Merjan luo Mäntsälään katsomaan josko sieltä jotain löytyisi ja mitä. Jännää :)

En tiedä, mutta jotenkin on toiveikas olo. Pirkon nisät on pinkeemmät ja voiskos olla jopa vähän vatsalinjassakin muutosta. Oksentelikin muutamia kertoja viime viikolla. Muutoin tuntuu vetäytyneen enemmän omaan rauhaansa ja nukkuu lähinnä jossain tuolla sängyssä tai sitten haluaa tehdä temppuja ja leikkiä. Paimentaa muita koiria jotenkin fanaattisemmin ja myös Einoa vilkuilee välillä sillä silmällä.. tuohon kaiketi vaikuttaa se, että Eino on lähtenyt liikenteeseen. Ei se nyt kovinkaan lampaalta minusta näytä, mutta sellainen mönkijäinenhän se on. Pitääkin muuten puuttua tiukemmin tuohon Einon vilkuiluun. Lenkillä Pirkko ei viitsi juurikaan enää juosta täysiä, spurttailee kyllä, mutta ei enää harrasta sellaista "räkäposkella kahtasataa ympäri peltoa tunnin verran" tyyppisiä lenkkejä. Ja hihnalenkillä se vetää perässä kuin satavuotias mummokoira nihkeä ilme naamallaan..

Tänään se muuten pääsi vanhaan duunipaikkaani visiitille ja oli aivan liekeissä. Muisti vielä, missä asiakkaita aina tapasi ja kiskoi sinne tohkeissaan. Aika liikkis ja hyvä muisti sillä kyllä on, sillä ei ole ollut hommissa mukana tuolla kahteen vuoteen. Niin ja yleisölleen se toki esitti tänään kaikki temppunsa ja raivokkaat hihnantappamiset. Hassu sesse :)

Pentublogin koitan pyöräyttää käyntiin kun torstaina toivottavasti saadaan varmuus siitä, että pikku Pirkkoja ja Ureja (eli pikku-purilaisia) on tulossa. Nyt siis kaikki peukut pystyyn!

elämää ei sen enempää

No niin, viikot vierii ja joulu lähestyy :) Kohta onkin kulunut jo kolme viikkoa astutuksesta ja minä toiveikkaana olen aivan sitä mieltä, että tiine on. Mutta jos Pasikin on sitä mieltä, että Pirkko on erilainen niin onhan se sitten. Se on sellainen levollinen, seurallinen ja mukavuudenhaluinen. Makaa koivet kohti kattoa ja hakeutuu rapsuteltavaksi paljon useammin. Haluaa tehdä temppuja ja syö kuin porsas. Tosin nuo kaksi jälkimmäistä ovat kyllä perusPirkko meininkiä. On nyt muutaman kerran myös oksentanut, joka voinee sekin kuulemma kuulua asiaan. Lainatakseni eräiden viisaiden agilityihmisten sloukania niin: Toivotaan toivotaan. Pitäisikin varmaan varailla aikaa ultraan. Voi hiisi, kumpa olisi paljon pentuja tulossa. Tai edes muutama.

Avan kanssa ei auttanut, vaikka kuinka parasta toivoi kun taannoin vein hänet Räihälle visiitille. Tai olisihan tilanne voinut toki huonompikin olla. Mulla on kuitenkin vielä koira, joka voi hyvin mielin elellä eläkekoiran elämää ja tilanteen niin salliessa jotain pientä puuhastellakin. Mutta se hänen päälajinsa, koirien telinevoimistelu, jossa hän ansiokkaasti kilpaili useat vuodet on nyt sitten taakse jäänyttä elämää. Tavallaan surku, tavallaan olin jotenkin varma, että jotain on. Ja onneksi tuo ei ole mikään nuori missi enää. Mutta myönnetään, että olisi ollut kiva sen kanssa vielä osallistua ensi kesänä sm-kisoihin ja karsintoihin ja lähteä ennenkaikkea sinne Tsekkeihin toukokuussa FMBB-kisoihin. Mutta ei näitä sairauksia, vikoja ja vammoja ole sen perusteella ennenkään jaettu, että koska olisi paras aika mihinkin. Näin nyt sitten on, että nyt oli tuon aika siirtyä päätoimiseksi Einon eväiden ryöstäjäksi. Onneksi Ava on vähään tyytyväinen ja oikeasti todella mukavuudenhaluinen. Uskoisin siis, että hän tulee viihtymään roolissaan paremmin kuin hyvin. Toivotaan hälle vaan kivuttomia päiviä mahdollisimman paljon.

Siltä löydettiin siis muutoksia niin viimeisistä kaulanikamista kuin ristiluusta. Jotta tilanne hahmottuisi mahdollisimman hyvin niin selkä vielä magneettikuvattiin. Siellä on pientä pullistumaa ja hermo(juuri)kanavassa ahtaumaa ja sen sellaista. Mitäpä noita tarkemmin selvittämään, ketä kiinnostaa niin kysyköön. Leikkauksilla ei häntä rasiteta joten tarvittavasti kipulääkkeitä ja sitten toki erilaisia tukihoitomuotoja kuten fysioterapiaa, osteopatiaa, akupunktiota hyödynnetään myös.

Jotain tukimuotoja taitaisin minäkin tarvita, sen verran on ollut koetuksella hermojen rakenne lähiviikkoina Einon kanssa.. Ensin se sai pari viikkoa sitten reaktion kananmuniin ja oksensi kesken unien useaan otteeseen vatsansa tyhjäksi (ja kakoi sitten oksua kun meinasi siihen tukehtua). Tuon valvotun yön jälkeen kun minulla verenpaine laski normaalille tasolle niin sai syötyä lattialta jotain, mihin meinasi ihan oikeasti tukehtua. Onneksi on tullut käytyä noita ensiapukoulutuksia niin jotain osasin kai oikein tehdä ja tilanteesta selvittiin. Nyt onkin odoteltu ja tislailtu tuon kakkoja, jotta nähdään, mitä söi. Luultavasti pussinsulkijan taikka voirasian kannen alta palan foliota. Siivoushullun kyttääjän painajainen..kun mikään ei näemmä riitä. Noh, tuosta olikin vähän enempi jo selvittävää tällä äidillä kun tilanne oli kaikenpuolin kurja. Mutta ei kahta ilman kolmatta ja tänään sitten taas päivystykseen kun Eino löi päänsä kun oltiin Riikan luona kyläilemässä. Siinä se jaloissa pyöri ja hupsheijaa kohti veri lensi ja kulma auki. Onneksi kuitenkin haava näytti kurjemmalta kuin oli joten teippauksilla kohti kotia ja uusia seikkailuita. Huoh, jos saan ikinä pidettyä tuon hengissä aikuiseksi saakka niin hyvä on.

Mutta jotain erinomaisen kivaakin on tapahtunut. Pätmän ja Pasi saivat toisen nollan ja ovat kohta kakkosissa :) Jos Pät-keinuja ei otettaisi huomioon niin olisivat varmasti jo kolmosissakin, mutta nykysäännöt eivät tunne tuota vielä.

Hei ja jos jollekulle tulee akuutti tarve lainaohjaajalle niin mua saa kysyä :)  Pirkon ollessa nyt tauolla ja Ava eläkkeellä niin mulla pitää hiljaista agilityn suhteen. Niin surku, sillä vasta pidin vuoden taukoa ja nyt olisi intoa vaikka muille jakaa.

Ja sitten tuon lapsen perään. Taidan laittaa sen johonkin pehmustettuun kuplaan.

toinen astutus

Toinen astutuskerta sujui ensimmäistäkin mallikkaammin. Tai tehokkaammin ainakin. Jos ekalla kerralla oli hempeilyä ja kosiskelua ilmoilla niin toisella kerralla sitten suoraan asiaan. Taisi nuoripari jo tietää homman juonen, sillä kun pääsivät irti niin olivat nalkissa alle minuutissa. Nyt sitten vaan kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että pentuja tulee. Ainakin astutus vaikutti onnistuneelta kaikinpuolin.

Pienen pähkäilyn päätteeksi päätin hakea Pirkolle herpes-rokotteen, vaikka ensin ajattelin olla ottamatta. Eka rokotekerta on nyt tulevana perjantaina ja toinen sitten ennen synnytystä tammikuun puolen välin kieppeillä. Ja joulun aikoihin ultraan. On meillä nyt sitten jännää :)

Ja Pätmänille on kovaa. Juuri kun muutamalle kaverille kerroin, miten helposti ja hienosti tämä yhteiselo sujuu niin.... olemme nyt kuunnelleet kaksi päivää ulvomista,läähättämistä ja vikisemistä. Ruoka ei maita ja pojalla on tiukkaa. Pirkko on sitä mieltä, että Pätmän on ällöttävä pervo.. Olen pitänyt Pirkkoa aina viisaana , mutta tänään hiukan epäilin asiaa kun katselin sen touhuja. Sitä selvästi ärsyttää Pätmänin flirttailu (ovat erotettuina toisistaan), mutta sitten se parkkeeraa itseään Pätysen portin taakse ikäänkuin kiertämään veistä nuoren supersankarin haavassa. Siinä se istua törötti portin takana ja näytteli hampaitaan innosta tärisevälle Pätmänille, mutta ei voinut hinata itseään yhtään kauemmas. Aika säälimätön. Mutta eiköhän tämä hiljalleen helpota.

Ava menee torstaina Räihälle. Kuvaan nyt kuitenkin sen selän kun se sitä vaivaa tauoista ja hoidoista huolimatta. Pitäkää peukkuja hyville uutisille.

Iloja ja suruja

Mistäs taas aloittaisi? On taas tovi mennyt viime päivityksestä. Ehkä jos saisin itselleni päiviksi koneen niin homma helpottuisi (vink vink Pasi). Ja muutama lisätunti päivään voisi myös tehdä terää aina välillä :)

Mutta ensin Pirkon pentuprojektipäivitykset. Juoksut alkoivat viime viikolla ja eilen nuoripari treffasi ekan kerran (juoksun 9 tai 10 päivä). Pirkolla on tärpit tuntuneet olevan aina aika aikaisessa, mutta on myös mahdollista, että juoksun ekat päivät menevät muilta ohi vähäisen vuodon takia.  Oli miten oli, hyvin meni. Kotona toki testailin pätmänin kanssa, millaisissa tunnelmissa oltiin ja hyvällehän tuo näytti. No, Urin kanssa sitten ensin vähän keimailua ja sitten tositoimiin. Niin se luonto vaan kertoo untuvikoillekin, että miten hommassa on tarve edetä. Olivat nalkissa reilu puolisen tuntia.  Hyvä hyvä :) Ja huomenna eli perjantaina olisi sitten toiset treffit tiedossa. Uskoisin, että kaikki menee hyvin. Taitaa huomenna olla vielä otollisempi hetki, vaikka ei keskiviikkoinenkaan huono päivä ollut. Ainakin vuodon, turvotuksen ja käytöksen suhteen. Nyt on kyllä niin tyrkky. Käy keikistelemässä Pätmänille portin takana ja seisoo sahapukkina häntä kaarella kun Pätmän tulee kitisemään portille. Hui, ja sitten alkaa jännäys todenteolla :)

Ja sitten toinen asia, josta en osaa vielä oikein edes kirjoittaa :'( Pahkiksen tilanne meni sellaiseksi, että hyviä vaihtoehtoja ei ollut enää valittavana. Piti tehdä raskas ja lopullinen päätös. Ei ole koiran elämää jos vahvoista kipulääkkeistä huolimatta joutuu elämään jatkuvien kipujen kanssa. Ei ole koiran elämää jos 15minuutin hihnalenkin jälkeen ontuminen lisääntyy entisestään. Ei ole koiran elämää kun pienikin rallattelu sattuu. Ei varsinkaan sellaisen koiran, joka haluaa tehdä kaiken täysiä. Pahkis oli kyllä koira, joka opetti meille erityisesti sen, että mitä merkitsee koiran sinnikkyys, loputon tahtotila ja ääretön halu tehdä kaikki täysiä. Oli se sitten lenkkeily, treenaaminen, hellittely, mikä vaan. Pahkis oli kyllä sellainen koirapersoona, että hiljaiseksi vetää. Hyväntahtoinen hullu. Pasi oli opettanut sen mm. tasapainoilemaan puunrungoilla. Joskus joku puunrunko saattoi olla kovin kapea, liukaskin, joka teki asian haasteelliseksi. Sen sijaan, että Pahkis olisi sanonut, että liian vaikeata niin se innosta puhkuen (ja kiljuen) yritti niin pitkään kuin onnistui. Eikä se mitään palkkaa halunnut, se halusi voittaa itsensä ja sille annetun haasteen. Suoraviivainen taistelija, Pasin silmäterä ja minun kittyli. Supertärkeä se oli myös minun siskolle, jonka luona Pahkis suurimmaksi osaksi eleli viimeisen vuoden. Oman lauman kanssa eläminen kun rasitti sitä liikaa. Se kun halusi juosta yhtä kovaa kuin muut ja olla kaikessa mukana niinkuin muut. Eikä sen kroppa tuota menoa kestänyt. Onneksi Anniinalla se sai ainoana jakamatonta huomiota ja rakkautta sekä rauhallista liikkumista. Me kaikki jäätiin ikävöimään rakasta Pahkista ja uskon, että sillä oli hyvä elämä kanssamme. Kiitos Nooralle tuosta uskomattomasta koirasta <3

Kaikenmoista :)

heippa taas hetkeen, onhan sitä kiirusta pitänyt. Sellaista se on tämä kotiäidin arki! Miten ihmeessä sitä saakin joskus vielä mahdutettua töissä käymisen tähän kaikkeen? hiljalleen alan ymmärtää ruuhkavuodet-käsitteen merkitystä.. Mutta onnekseni voin vielä jatkaa kotiäiteilyä hetken aikaan, ainakin ensi syksyyn saakka.

Kaikkea on tietty taas ehditty touhuta. En kaikkeen palaa, mutta tärkeimmistä jotain.

Ihana Eino on jo 7kk. Hän kierii ja pyörii, rakastaa yksityiskohtia ja ruokaa. Kaikki hassuttelut ovat nyt poikaa ja teletapit hottis juttu. Ihailen hänen viisauttaan, lapseni on nero niinkuin kaikkien muidenkin lapset kai äitiensä silmissä ovat. Mutta eikö olekkin poikkeuksellisen viisasta, että hän hmm...öö? No nyt just ei tule mieleen, mutta onhan näitä suuria tekoja hänen toimestaan joka päivä nähtävissä. Yöunille käyminen ja nukkuminen ovat tavallaan haasteellisia. Tai sanotaan, että koulutus on aivan kesken. Meidän vai Einon, en tiedä. Olen havainnut, että koitan päästä helpolla ja teen ratkaisuja, jotka tuntuvat toimivan lyhyellä aikavälillä. Mutta ehkei kaikki voi mennä kuin elokuvissa, olishan tää liian helppoa muuten? Mutta jos ihmettelette pikkusen hidasta järjenjuoksuani niin syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin vähäiset yöunet. Kun seitsemään kuukauteen ei ole nukkunut kerrallaan kolmea tuntia pidempää pätkää niin voipi olla, että vähän hitaalla alkaa hiljalleen käymään :)

Ja sitten hei, Sussu Ruusunnuppu, malinoissi armain, vanha missi. Hän lähtee Tsekkeihin ensi keväänä, koska tuli valituksi FMBB 2015 kisoihin Suomea edustamaan. Ava sanoo, että Tsekki kuullostaa hyvälle ruualle joten hän voi lähteä siihen juttuun mukaan. Sanoin, että Tsekki on poikkeuksellisen mehukas makkara. Vastaus oli hänelle oikein mieleen, hyvä juttu. Älkää kertoko hälle, että asiaan voi liittyä jotain urheiluakin. Sitä koirien telinevoimistelua, jota hän harrastaa. Annetaan hänen hautoa nyt tuota positiivista ja mehukasta mielikuvaa jonkin aikaan. No ei vaan, oikeasti tosi kiva juttu! Nuo ovat loistokisat ihan varmasti. Paljon hienoja koiria ja hienoja suorituksia eri lajeissa. Tottakai myös karvaita epäonnistumisia ja pettymyksiä, mutta nekin tavallan kuuluvat asiaan. Suomesta lähtee kiva porukka liikenteeseen ja uskon, että meille tulee mahtava reissu tuosta.

Ja sitten Pirkko uutisia. Olen siirtynyt takaisin sen ohjaksiin ja nauttinut nyt vauhdin hurmasta täysin siemauksin. Pari kisaakin on käyty ja voitteko uskoa, että heti ekoista kisoista oli kotiintuomisena tuplanolla! Loput startit ovat sisältäneet aina jonkun yksittäisen virheen, mutta sanoisin, että ei pöllömpää lainkaan. Olisihan tää voinut alkaa paljon kaoottisimmissakin merkeissä joten mulla on syytä olla kovin tyytyväinen. Tässä ekat startit kuvattuna, kiitosta taas Esa ja Outi :) Ekalla radalla olin aivan kohmeessä jännityksestä, joka selittää nuo pari kummallista jäätymistä. Toka rata tuntui jo kevyemmälle joskin pienimuotoista pingottamista oli edelleen ilmoilla. Harmi kun viime sunnuntain startit eivät ole kuvattu. Ne tuntuivat paljon rennommilta kuin nämä:

https://www.youtube.com/watch?v=tT4N-94pdx4

Pirkkis on myös aloittanut ahkeran merkkaamisen ja karvan tiputtamisen. Viimeksi aloitti tekemään tälläistä huhtikuun lopulla ja kesäkuun alussa alkoi juoksu. Jos vanhat merkit siis pitää paikkaansa niin loka-marraskuun vaihteessa olisi kaiketi juoksu tulossa. Hauskaa :)

Ja tokoiltu on. Se ei itseasiassa ole lainkaan pöllömpi laji.

Ja sit tää menis nukkumaan niin ei tarvi täällä valitella vähäisiä unia.. :)

pääsis jo treenaamaan.

Voihan luomi. Minä niin ajattelin, että pääsisin kisaamaan ja treenailemaan Pirkon kanssa nyt syyskuun alusta (oltiin pasin kanssa suunniteltu, että syyskuusta eteenpäin siirryn taas Pirkkoa ohjailemaan), mutta miten kävikään. Tässä sitä on nyt jo kolmatta viikkoa toivuttu yhden tyhmän luomen poistosta jalasta. Pitihän se poistaa kun oli sellainen poistettavat kriteerit täyttävä yksilö, mutta että seitsemän tikkiä piti laittaa. Huoh. Ja vihdoin kun tikit poistettiin maanantaina niin eiköhän haava päässyt repsahtamaan keskiviikkona kun kaverin malinoissi ihan vain hellästi otti arven päältä vähän vauhtia.  No, en tähän kuole, mutta tympii. Pirkko on saanut nyt sitten vähän lomailua. Ei totaali, olen vähän keppejä ja kontakteja tehnyt ja tänään pääsi varaohjaajan kanssa vähän liitelemään, mutta kuitenkin. No jospa ensi viikolla pääsisin. Silloin alkaisi talvikausi sporttiksella ja Turun viikkotreenit kanssa.

Jos nyt vielä jatketaan julkista sairaskertomusta niin kerrottakoon, että leikkausta pukkaa. Raskaudenaikainen salamatkustaja on edelleen komea kooltaan ja muistuttelee itsestään myös aika-ajoin joten sille on tullut aika sanoa heipat. Ei vielä, mutta hoitotakuun aikana joten joskus puolen vuoden sisällä pitäisi tulla kutsu sairaalaan. Vielä on asioita auki leikkauksen suhteen, mutta kiva päästä siitä eroon, vaikka se vaatisikin muutaman päivän sairaalassa oloa ja hieman toipumista.

No treenikuvioihin sitten. Lyhyesti virsi kaunis kun ei ole kauheasti kerrottavaa treenien suhteen tuon koipeni takia. Olen siis tokoillut kun en oikein crocsit jalassa ole muuhun kyennyt. Voipi olla, että Ava voi ehkä sittenkin oppia merkin ja Pirkon seuraamiseen on hetkittäin löytynyt myös oikein hyvää fiilistä. Tekemistä kyllä piisaisi tuon lajin suhteen, vaikka kuinka. Mutta jos sitä nyt koittaisi pysyä tasaisemmin aktiivisena niin kehittymistä ehkä tapahtuisi todennäköisemmin. Huomenna täytyy Saijalta taas kysellä lisävinkkejä niin saa enemmän liikkeitä treenin alle. Ava pääsi muuten etsimään esineitä toissapäivänä. Voi miten hällä silmät loisti! Niin siistiä!

Mitäpä vielä? Eino tekee hampaita - tai sitten on vaan ajoittain hankala persoonallisuus :) On ollut aika kitisevä ja vaikuttaa siltä, että suussa tapahtuisi asioita. Mutta suu ei tavallaan kyllä kauheasti näytä siltä, että siellä mitään tapahtuisi. No mitä lie. Hän on myös jotenkin niin iso jo. Istua möllöttää ihan isäntänä syöttötuolissa ja hakkaa kädellä pöytää tomera ilme naamassaan. Ja sitten toisaalta hän on niin vauveliini, äitin mussukka, joka haluaisi olla koko ajan vähintään käden mitan päässä.

Ja vielä kerrottakoon, että Pasi ja Pätmän pääsivät toptiimiin :) Hauskaa kerrassaan! Saivat myös ekan nollan ykkösistä viime viikonloppuna varsin päheellä radalla. Kyllä niistä vaan hyvii tulee :)

Nyt nukkumaan.

Mieluisia asioita

Ensiksi tärkein uutinen, saatiin nimittäin eilen oikein mieluisia uutisia. Pirkkohan on tarkoitus astuttaa sen seuraavasta juoksusta ja nyt  on vihdoin kerrottavaa urosrintamalta. Onneksemme urokseksi silmäilty Uri ( http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER15710/13&R=297 ) ei ole CEA-kantaja joten voimme yrittää saada aikaan Pirkko&Uri-pentuja! Nyt vaan täytyy toivoa, että kaikki tästä eteenpäin sujuisi mahdollisimman hyvin ja saisimme pentuja :) Olemme päässeet näkemään Uria nyt muutamia kertoja ja aina olen yhtä mielissäni näkemästäni. Onhan se aikamoinen menijä! Kiihkeä ja raivokas, äänekäskin, mutta niin hienosti ohjauksessa mukana. Ja on se muutenkin mukava radan ulkopuolella, hieno kerrassaan ja terve. Minä niin tykkään ja uskon, että tämä on hyvä yhdistelmä. Ehkei pennuista helpoimpia tule, mutta toivon mukaan omistajilleen sopivia ja rakkaita. Molemmissa vanhemmissa on sitä jotain, joka mua sykähdyttää ja terveystulokset jne. ovat myös ihan mukavaa luettavaa. Mutta asia kerrallaan, toivotaan siis, että seuraava juoksu olisi ihan normaali kaikinpuolin ja astutus onnistuisi. Koitan saada pentublogia pystyyn, jossa projektin vaiheita voidaan ihmetellä tarkemmin.

Toiseksi ihmeellisin asia on, että minä olen hieman taas innostunut tokosta. Olen reenaillut sitä ja saanut kiksejä siitä. Mikä ihme mua vaivaa? Julkisesti jopa myönnän, että koin taannoin jonkinmoisen superfiiliksen reenatessa. Siis tokosta. Minä_itkeä_tihrustin_ kun oli niin hienoja sessejä mulla... voi luoja :)

Avan kanssa käytiin belgien tokorotumestiksissäkin viime vkonloppuna. Siellä oli kyllä flowt kaukana, mutta ihan kivaa ja ok meininkiä. Avan korvaan lensi joku itikka justiinsa kehään mennessä ja sitä ihmetellessä pääsi koiran mielentila laskemaan liiaksi. No, vähän teki diisselinä, eikä ihan kuullut kaikkea, kun huomasi vissiin jotain mielenkiintoisempaa jossain muualla tai jotain. Jouduin antamaan pari kaksoiskäskyä kun ei noussut perusasentoon ekoilla..pöh. Mutta nouto, murheenkryynimme, onnistui kympin arvoisesti (silloin melkein itkin). Saimme 175p. eli avo 1-tuloksen ja päästiin palkinnoillekkin. Lisäksi meidän joukkue sai joukkuekultaa ja kivoja palkintoja kasapäin. Ja Tomon kanssa oli ihan sympaattista, vaikka sympatiapisteiden lisäksi ei paljoa muita pisteitä meille herunut. Mutta Tomo sai kilpailun vanhin osallistuja palkinnon kotiinviemisiksi (joukkuepalkinnon lisäksi) joten ihan tyhjin tassuin ei tarvinut hänenkään kotiin mennä.

Minulta muuten postettiin luomi jalasta pari päivää ennen koetta. No eipä tuossa tokossa noi ajoitushommat muutenkaan aina osu mulla kohdille niin ei tässäkään asiassa. Jalkapöydässä seitsemän tikkiä ja kielto, että varpaita ei saa koukistella ja kenkä ei saa painaa tai hiertää tikkejä. Könkkäsin sitten jalka crocsissa kokeen läpi.. :) Ei saatu mitään erityispalkintoa tuosta, vaikka minusta olisi kyllä ansaittu. No, vielä vajaa viikko tikkejä ja sitten pääsen taas touhuamaan normaalisti. Menispä aika nopeasti kun haluaisin kovasti agia tekemään Pirkon kanssa.

Pasi on aloittanut Pätmänin kanssa kisaamisen ja treenannutkin on sitä ahkeraan. Pidetään peukkuja, että Pätysen tassut nyt kestäisivät, eikä viime talvinen rumba nyt toistuisi. Aloitetaan sille antamaan jo vitskuja, rasvoja jne.jos vaikka niillä olisi suotuisia vaikutuksia asiaan. Tämä parivaljakko haki muuten toptiimiinkin. Kiva jos pääsevät, onhan ne potentiaalisia.

Viikonloppuna on sitten sellaiset jotkut isommat kisat jossain tuolla ulkomailla. Mulla on yks suosikkipari, jolle toivon ihan parasta mahdollista reissua ja hurjasti onnea matkaan :) Kovasti yritän tähän tiivistää jotain merkityksellistä, mutta oikeat sanat eivät nyt osu kohdille. Mutta Raisa tiedät, kuinka onnellisia ollaan sun puolesta. Sulla on maailman paras Repsa ja yhdessä ootte upeita, kävi miten kävi :)

elossa taas :)

Voi hyvänen aika. Blogini on melkein kuollut. Koitetaanpas saada pientä eloa siihen aikaan.  Päivitettävää olis tietty vaikka ja mistä, onhan tässä oltu liikenteessä harvase viikonloppu. Ehkei kannata sen kummemmin noita enää ihmetellä vaan ollaan vaan ajan hermoilla ja kirjoitellaan tässä ja nyt elämästä.

Ensiksi tärkeimmästä jotain. Eino on jo iso mies. Ikää hällä on jo reilu 5 kuukautta ja hän näyttää ihan pikkuPasilta. Päivät toisiamme ihmettelemme ja usein myös öisin. Jos siis vaikutan poissaolevalta ja selittelen mitä sattuu, niin laitellaan tuon pikkumiehen piikkiin (eikös niin ole tapana? ja jotain imettämisen aiheuttamasta aivokadostakin olen kuullut.. ja hei jos suurimman osan päivästä höpöttelee vauvajuttuja, katselee teletappeja jne. niin onko ihme?). Mutta kroonisesta univajeesta huolimatta en vaihtaisi häntä mihinkään. Ihana poika kaikinpuolin. Einon suosikki on muuten pirkko, jonka temppuilulle jaksaa kikattaa joka päivä. Ihan hyvä maku hänellä, mä luulen. Taitaa poika tietää, että hänelle on suunniteltu Pirkon pentua. Josta saakin hyvän aasinsillan seuraavaan aiheeseen.

Pirkko on löytänyt sulhasen, toivottavasti. Sulho on nyt geenitestattu joten elämme jänniä aikoja cea-vastauksen tiimoilta. Pidetään siis peukkuja, jotta onni olisi puolellamme ja Pirkko saisi Urinsa ja  toisinpäin. Realiteetit ymmärtäen on silmiä yhä pidettävä auki myös muihin suuntiin. Onneksi näyttää nyt siltä, että loistokkaita vaihtoehtoja löytyy. Palaamme näihin kun olemme viisaampia.

Kisattu on aika paljon ja treenattu vähemmän. Pasi kisailee Pirkon kanssa ainakin vielä elokuun loppuun kunnes mun pitäisi siirtyä takaisin sen ohjaksiin. Pätmänkin alkaa olla kisakuosissa niin saa Pasi keskittyä sen eteenpäin viemiseen. Pasilla ja Pirkolla on mennyt hienosti. Mitä nyt valeraskaus kävi sotkemassa tässä välissä keppijuttuja (raskaana olevan on vaarallista pujotella. t. Pirkko)... Mutta nyt näyttää paremmalta. Ei sen keppiosaaminen edelleen parasta mahdollista ole. Kisoissa sattuneista virheistä tällä hetkellä ehkä n. 80% tulee keppivirheestä joten kertoohan tuo jotain. Mutta kuka on väittänyt tuon koiran olevan vielä valmis? Onko ne koskaan? Ja onpahan selkeä asia, mikä pitää saada kuntoon jos mieli tekee pärjätä isommin. Kontaktit ovat kyllä mainiot. Vaikka kesä onkin keskitytty kisaamiseen ja starttimäärät on melkosen suuret niin kontaktit eivät ole huonontuneet oikeastaan yhtään koko aikana. Tosin pasikin on ollut tarkka niiden kanssa. Kiitos hälle siitä.

Avakin on kisannut ja kulkenut vähän nihkeästi. Sai ilmeisesti tällin kun dolliet jyräsivät sen yli taannoin, eikä vanha missi kestä enää tuollaisia tällejä vaan kipeytyi siitä oikein kunnolla. Riina on sitä nyt hoidellut viikon välein ja nyt alkaa homma taas normalisoitua. Eilen kisoissa vanha missi teki ehkä elämänsä radan. Radan profiili imarteli hänen liikkumistapaansa joten hän pystyi liikkumaan kovaa. Tuli neljänneksi yli 70 koiran luokassa (piirimestisten hyppyrata)! On meillä nyt mitä muistella kun hän jää eläkkeelle joku päivä. Sussulla on muuten 8-vuotis synttärit ensi viikolla.

Ilmoitin sen myös tokokokeeseen. Nyt pitäisi avoin luokka korkata. Eihän se osaa noutoa, luoksetulosta pysäytystä eikä hyppyä vielä, mutta onhan tässä pari viikkoa aikaa. Tai osaa jotenkin, isoilla avuilla, mutta eihän me sellaiseeen tyydyttäisi. Ny reenataan siis.

Talven treenikuviot on selkiytyneet ja hyvälle näyttää. Päästiin Janitan ja Jaakon ratakurssille ja viikkotreenit toteutuvat Jarin ryhmässä. Onnenpäivä! Ja lisäksi meillä on oma vuoro torstai-iltaisin (klo 21->) sporttiksella. Tuohon muuten mahtuisi pari koirakkoa vielä, vink vink. Mukana Raisa, Jonna ja minä ja Pasi vuoroviikoin. Aivan loistokasta treeniseuraa siis tiedossa. Lisäksi tiedossa Riman pro-treenejä ja Pasi hakee Pätmänin kanssa toptiimiinkin. Sinne nyt on haasteellista varmasti päästä tuollaisen keskenkasvuisen kanssa.

Ai niin, asiasta viidenteen. Löysin ja ostin hääpuvun. Kirkko on varattu. Juhlapaikka on varattu. Tästä se nyt alkaa, yksien isojen juhlien suunnittelu.. :)

kesä :)

Ihanaa kesä, ihanaa! Voiko olla mukavampaa kuin lämmin keli ja tää vihreys? Ihanat lämpimät illat,  grilliruoka ja ulos lähtemisen helppous! Viimeksi mainittu on korostunut sitten Einon. Vielä kun saisi pihan raivattua siihen kuntoon, että ulkona oloilu olisi esteettisempää. Painepesuri meni hajoamaan juuri kun sitä tarvittaisiin ja uuden ostamiselle ei vissiin ole ollut aikaa. Terassi on siitepölystä keltaisena ja kesäkukkia yhä laittamatta. No, ehtiihän noi.

Ollaan reenailtu ja kisattukkin. Avalta jäi saamatta sm-kisoihin viimeinen aginolla. Ehdin jo intoilla saaneeni sen kunnes aloin ilmoittautumaan kisoihin ja bongasin, että enpäs olekkaan ollut kartalla. Olin tsekannut kisakirjasta yhden hypärinollan aginollaksi.. vähän harmitti, mutta vain hetken. Karsintoihin voidaan ehtiä vielä saamaan tuo yksi puuttuva nolla. Esimerkiksi vaikka tänä viikonloppuna kun tänään kisataan Kivikossa ja huomenna Tampereella. Tosin parin viime yön unilla voi olla, että meno on aivotonta. Lapsirakkaamme on päättänyt aloittaa yöunensa koko ajan aiemmin ja aiemmin. Eipä tuota väkisin hereillä pidetä. Eilen nukahti jo seitsemän aikaan ja kolmelta oli sitä mieltä, että nyt riittää tämä sängyssä makoilu. Huoh. No, sinnitellen ja pieniä torkkuja ottaen sain muutaman tunnin lisäaikaa ennenkuin kuin viiden aikaan noustiin ylös. Nyt oon ihan pysäkillä, myönnettäköön. Minä kun en ihan iltaseiskalta nukkumaan kykene.

Pirkko ei ole vielä juoksuaan aloittanut. Katsoin jo taannoin, että vuoti, mutta liekkö voimakas esikiima vai mikä kun ei nyt sen koommin ole vuotanut. On ihan turpeana ja Pätmän sitä innokaana haistelee, mutta ei kai virallisesti vielä juoksussa ole kun ei tosiaan vuoda. Yleensä juoksujen alkamista ei voi olla huomaamatta.. miten meille pesiytyykin tuollaisen lörppäpyllyjä, jotka ovat vähän siivottomia ja kamalan turpeita. Mutta eiköhän pian juokse. Ja sitten toivottavasti seuraavan kerran marraskuussa :)

Viikon päästä on sm-kisat :)

Nyt mua tarvitaan muualla.

Tuplamahtavaa!

Voi mahoton, pirkko ja Pasi saivat tuplanollan melkeinpä viimeisessä mahdollisessa kisassa! Kyllä nyt voidaan sanoa, että voi onni ja ihanuus. Niin hienoja ratoja minusta tekevät, että on ihan mainiota, että pääsevät nyt mukaan kesän parhaisiin kisoihin. Noissa kisoissa kun on aina asteen verran intensiivisempi ja latautuneempi tunnelma ja onnistumisten ja epäonnistumisten aikaansaamat tunnetilat tekevät noista kisoista jännittävämmät ja mukaansatempaavammat. Tosi superia (inho sana, mutta nyt menkööt). Mä fanitan niitä täysillä, kävi miten kävi :)

Pikkusen Pasin piti herkistellä Pirkkoa kisoissa. Aikamoista rimahäiriötä teki sille, mutta homma onnistui ja Pirkko ymmärsi ilmeisemmin yskän. Sen oli aika olla vähän tarkempi ja ottaa järki mukaan tekemiseen myös kisoissa, joissa fiilis on korkeammalla. Katsotaan nyt, miten saadaan ylläpidettyä sopivaa tunnetilaa ja tarkkuutta.

Kaikessa hässäkässä ja elämänpyörteessä havahduin yht'äkkiä, että mä olen unohtanut ilmoitella Avaa kisoihin. Siltä puuttuu yksi aginolla sm-kisoihin ja vissiin kaksi aginollaa karsintoihin. Nyt olisi kaksi starttia aikaa saada ne sille hankittua (sm:iin). Harmi kun oon ite sössinyt typerillä virheillä siltä  muutaman aginollan nyt viime kisoissa. No, nyt ei oo varaa enää sössiä :) Kiva kun on panokset vähän kovemmat, sopii mulle. Jokatapauksessa ollaan joukkueessa SM-kisoissa Avan kanssa (imphan). Pasi ja Pirkko valittiin muuten riman joukkueeseen. Siellä siis molemmat ollaan. Mukava juttu!

Ihanaa, huomenna mennään Pahkiksen kanssa osteopaatille. Taidetaan molemmat tarvita enemmän kuin ikinä hoitoa. Hei ja hauskaa- ollaan Avan kanssa nollakoirina belgi mm:ssä perjantaina. Ovat vaan luvanneet sadetta oikein olan takaa. Aika tylsää kun sattuu kehnot kelit just tälle viikolle kun on tuollainen mahtitapahtuma Suomessa.

tupla ja sen sellaista

Ollaan me kisailtu ja treenailtu myös. Hellettäkin ollaan pidelty ja puuhailtu kaikenmoista kyläilystä kaikenmoiseen retkeilyyn. Oma liikkuminen paranee treeni treeniltä, onneksi. Viime treeneissä tekeminen tuntui jo melko normaalilta. Kovavauhtiset valssit ovat yhä pannassa ja kaippa kauttaaltaan oon kömpelömpi, mutta tekeminen tuntuu jo hyvälle ja se on parasta se ;) Avan kanssa olen lähinnä tehnyt, Pasi saa vielä tehdä Pirkon kanssa vähän aikaa. Uutena tuttavuutena oon myös treenaillut vähän Pätysen kanssa. Enpäs ollut oivaltanut, miten nopea se onkaan. Sellainen hiljainen raketti, joka lukee rataa todella ajoissa ja suhahtaa menemään valoa nopeammin. Sillä on hassu vaihe (joka on kestänyt kyllä jo tovin). Se joko lähtee ihan lapasesta tai ei lähde lainkaan esteille. Se on vähän niinkuin joko tai ja se tekee agilitystä ajoittain melkoisen haasteellista sen kanssa. Edelleenkään ei myöskään ihan ymmärretä, miten tuo walesilainen asioita oivaltaa ja oppii. Aina ei tunnu olevan selkeää logiikkaa siinä, miten oppimisprosessi etenee sen päässä. Se tuntuu olevan vähän sellainen fiilistekijä, joka ajattelee vasta kun on toiminut. Mutta hitaan epävarmasti kuitenkin kehittyy ainakin joissain asioissa :) Voi olla, että vähän kimpassa sitä nyt jatkossa treenataan ja voi olla, että Pasi pääsee jatkossa Pirkkoakin edelleen ohjailemaan. Pidetään nuo kaksi vähän ikäänkuin yhteisinä projekteina :)

Avan kanssa saatiin kisoista puuttuva tupla joten nyt olisi kait yhtä nollaa vailla tulokset kasassa sm-kisoihin. Karsintoihin tarvii kai vielä kaksi nollaa, mutta ei me sinne lähdetä jos Pasi ja Pirkko eivät pääse kanssa. Niiltä vielä uupuu tuo tupla. Pirkolla on harmillisesti juuri nyt huonolla hetkellä tullut vähän pulmaa rimojen kanssa ja viimeiset 12 starttia on Pasi tainut keskeyttää kun on tiputtanut riman. Keskeyttäminen tällä tavalla ei näytä asiaa korjaavan, se on tajuttu kyllä. Nyt se käsiteltiin keskiviikkona joten katsotaan jos siitä olisi apua. Tosin mitään superjumia sillä ei ollut joka asiaa selittäisi. Tai jos olisi jotenkin kipeä ollut niin varmaan olisi roiskinut enemmänkin kuin yksittäisen riman aina kisoissa. Mutta täytyy nyt toivoa, että Pirkko pitäisi koipensa kurissa ja saisivat sen tuplan. Muuten niillä on homma äärihyvin kasassa (no,putkijarrut vähän kateissa) ja musta kyllä olisivat ihan ansaitusti arvokisoissa mukana. Onhan noilla noita nollia muuten ihan kiitettävästi kasassa kera voittojen.

Pahkis on vähän raasu. Ontuu aikamoisesti, vaikka onkin hyväntuulisen oloinen muuten. Se on asustellut aika paljon mun siskon luona kun elo siellä on rauhallisempaa niin pysyy paremmassa voinnissa. Kotona se haluaa pysyä muiden perässä lenkeillä jne. ja rasittuu ihan eri tavalla. Ottaa myös stressiä noita muista koirista, erityisesti Pätmäniä kyyläilee ja vähän haastaakin ja ainakin kilpailee huomiosta. Ja siitä on tullut ihan hirveä possu. Saattaa muina miehinä ryöstää keittiönpöydältä ruokaa meidän läsnäollessa! Ollaan käyty sen kanssa akupunktiossa noiden muiden käsittelyiden lisänä. Tuntuu hyötyvän siitä, mutta hyöty on kovin lyhytkestoista harmillisesti. Sitä hoitanut ortopedi muuten ehdotteli, että sille laitettaisiin molempiin lonkiin proteesit, mutta ei nyt lähdetä siihen. Lonkkien lisäksi sillä on yksi risa kinner myös ja muutenkin leikkaus ja siitä kuntoutuminen olisi aika rankka juttu. No, monia syitä, joita ollaan puntaroitu. Katsellaan siis vähän päivä kerrallaan sen vointia ja elellään ja tehdään parhaat päätökset sen mukaan sitten.

Nyt Einoilemaan.

AVA Ava on nyt myös AVA-H

Pikainen päivitys niin blogi ei ihan kuole hiljaisuuteen - hengissä siis ollaan :) Aika vaan kuluu tai täyttyy nykyään vähän eri tavalla kuin aiemmin.

Mutta kaikenmoista ollaan tehty. Raimo-Seposta tuli äitienpäivänä Eino, virallisesti Eino Onni Olavi Honkanen ja nyt yritetään harjoitella oikean nimen käyttämistä :) Tuo Raimis on aika tiukassa, mutta eiköhän siitä eroon päästä. Kastejuhlat onnistuivat ihan mukavasti: Raimis eiku Eino karjui ja Esa-kissa häiriköi h-hetkellä, Pappi unohti kaapunsa meille, naapurin pihassa oli jostain syystä joku hevonen laiduntamassa ja kaikenmoista. Ihan hauskoja juttuja muistella jälkikäteen.  Se täytyy kyllä sanoa, että onni on juhlavalmisteluissa auttavat sukulaiset! Ja Satu ihana oli apuna tarjoiluissa. kiitos :)

Koirarintamalla on tapahtunut aktivoitumista allekirjoittaneen toimesta. Oon päässyt Avan kanssa treenaamaan ja kisoissakin ollaan käyty. Joensuu-Kotka kisaturnee sai osaltani tyngän lopun kun kamala tauti iski mulle ja Einolle päälle. Sain hyvin ulkoistettua kuitenkin Avan Kotkan kisoissa. Tuomon kanssa voittivat, Ava sai vikan kauan metsästetyn hyppysertin ja tuli viimein myös hyppyvalioksi :) Kiitos Tuomolle lainakuskina toimimisesta ja toivottavasti voin joskus toistekkin hyödyntää häntä. Sopivat hyvin Avan kanssa toisilleen :)

Tänään käytiin Avan kanssa epiksissä ja torstaina ja sunnuntaina olis tarkoitus kisata sen kanssa. Oma meno on vielä vähän ontuvaa, mutta paranee koko ajan. Valsseihin ei tää eukko vielä oikein taivu, mutta vältellään niitä vielä hetki kunnes kroppa on toipunut kunnolla. Ava sen sijaan kulkee kuin juna. Ja hyppii ylösmenot. Jotkut asiat eivät muutu pitkienkään taukojen aikana.

Pirkkiksenkin kanssa on ekat treenit korkattu maanantaina Turussa. Olipas ihanaa. Se on sellainen kiituri, että tavallaan meno tuntuu vaan aika siistiltä, vaikka virheitä tehtailtiinkin. Mutta olishan homma voinut olla kaaoottisempaakin näin pitkän tauon jälkeen. Se on ollut hyvissä käsissä mun tauon aikana :) Pasi saa sen kanssa vielä kuitenkin jatkaa toistaikseksi kunnes oon kunnossa ja kesän arvomittelöt on käyty. Jos niihin siis päästään.

Nyt muihin hommiin taas. Koitan aktivoitua tämän blogin kanssa, mutta en lupaa. Nyt ainakin hiljalleen alkaa olla muitakin aiheita jaettavana kuin puklu- pissi-kakka-röyhtäys-eino - on - ihana - asiat.

tokoa, tokoa, tokoa..ja punkkeja.

Näin se on kiireistä tämä uusi elämä, että ei kertakaikkisesti tunnu löytyvän koloja päivittämiselle. Kun on se hetki omaa aikaa niin sen useimmiten haluaa kuluttaa muuhun kuin tietokoneen parissa istuskeluun, vaikka ihan kivaa sekin on :)

Olen saanut tokobuustin. Ava parka on joutunut treenailemaan melkein päivittäin ja hiljalleen tämä yli-innokkuuteni ja treenimäärän triplaantuminen on alkanut näkymään siinä. Yleensä hyvin toimivat liikkeet ovat alkaneet nimittäin sujua huonosti ja uusien liikkeiden oppiminen on hidasta :) ja tämähän antaa vain lisämotivaation hinkata vielä lisää! Joten jonkinmoinen oravanpyörä efekti on tapahtunut, ilmi selvästi. No, kunhan saisin ilmoitettua sen kokeeseen niin loppuu tämäkin hinkkaaminen siihen mitä luultavimmin. Siinä menee aikansa, että saan opetettua sille voin liikkeet joten oletettavaa on, että innostus hiukan hiipuu matkan varrella :)

Agilityä en ole vielä tehnyt. Kokeiltu on, mutta eihän siitä mitään tullut. Nivuset meinasivat pärähtää palasiksi ensimmäisessä valssissa ja matka tössäsi siihen. Ilmeisesti tilanteeseen liittyi myös joku pieni aivovaurio, sillä onnistuneen kokeilun päätteeksi ilmoitin Avan seitsemään starttin toukokuun ekalle viikonlopulle :) Kattellaas nyt sitten kuinka tämän eukon käy viikon päästä. Takana on vaatimattomasti kahdeksan kuukauden agilitytauko..

Pirkkis tekee juoksuaan ahkeran oloisesti, merkkailee tiuhasti ja on tiputtanut karvansa. Aiemmin näyttäisi tulevan, mitä oletin, eiköhän toukokuussa jo juokse.  Astuttaminen näyttäisi nyt siirtyvan syksyn/loppuvuoden juoksuun. Jos kaikki menee nyt kuin elokuvissa niin olemme löytäneet tälle ajakohdalle uroksenkin :) Tosin sen geenitestivastaukset ovat ratkaisevassa asemassa, sillä voi olla sekin cea-kantaja. Jännitystä siis piisaa ja silmät on pidettävä edelleen avoimina jos tämä meneekin mönkään.

Vauva päätti, että on aika siirtää huomio jälleen häneen. Se on kumma juttu kun tuo sama efekti tapahtuu myös yleensä aina kun aloitan itse syömään :) mutta on se vaan ihana tuo lapsi. Kaikista mahavaivoista jne.huolimatta omalla tavallaan parasta mitä ihmiselle voi eteen tulla :)

hyi ja varokaa punkkeja. Eilen löysin Piken päästä jättikokoisen punkin, jonka irrottamiseen pyysin Pasin apuja. No se nukahti ennen hommaan ryhtymistä ja kauhukseni huomasin nyt aamulla, että jättiläispunkki oli irrottautunut itse. Täällä se nyt jossain meillä majailee...yöks!

osaiskohan tää enää juosta?

Taas on vierähtynyt tovi päivityksestä. Mihin nämä päivät oikein sujahtavat? Tosin suhteelliset vähäiset unimäärät (johtuen pikkumiehen mahavaivoista) pitävät mut sopivan pysähtyneessä mielentilassa joten sujuva tekstintuotto saattaa hiukan takuta normaalia enemmän.

Minä en ole vielä päässyt agilityä treenailenaan, mutta kohta..kohta..kohta! Ekat kisat on kyllä jo katsottu kun lähdetään vapun jälkeen kisaturneelle Pasin kanssa kohti Joensuuta ja Kotkaa. Samaisella viikolla saan kaiketi luvan juoksennella, joten jännittävää nähdä, että osaako tämä eukko enää liikkua kävelyä kovempaa sitten tuolla kisoissa. Oon koittanut vähän rivakammain välillä liikkua ja vielä se on vähän vaikeaa. Mutta onhan tässä hiukan vielä aikaa.  Oon viimeksi tehnyt rataa noin kahdeksan kuukautta sitten joten voinee olla, että suurta menestystä ei heti tipu. Mutta jostain se on aloitettava tuo rämpiminen ja Ava on luvannut olla helläkätinen vauhdin suhteen.  Yritän ehtiä edes yhden treenin juoksemaan ennen noita kisoja niin näen, että millaista kömpelyyttä on odotettavissa. En sitten suunnittele jotain teleportaatio siirtymistä kun kuvittelen vauhtini joksikin, joka ei vastaa todellisuutta millään lailla :)

Pasi kävi Alenin koulutuksessa viikko taaksepäin pirkon kanssa. Linjausta, äänenkäyttöä ja erikoinen tapa tehdä takaakierrot. Kiva oli nähdä, että millaisia rataprofiileita teetti. Ajatellen siis SM-kisoja, joissa tuomaroi. Sivustaseuranneena en ihan heti kyllä ostanut noita takaakiertoja, mutta täytyyhän niitä testata kun vauhtiin pääsemme. Ehkä ovat toimivat kun ollaan lähellä takaakierrettävää hyppyä ja kun koiran tarvii hypätä tiukemmalla linjalla takaakierrosta. Mutta testataan, testataan :) Muuten vaikutti mukavalta tyypiltä, joka on aina plussaa. Kiitos A-M:lle koulutuksen järkkäilystä!

Pasi käväsi Pirkon kanssa kisoissa viime viikonloppuna. Kotiintuomisena yksi nolla. Se tupla noilta vielä uupuu, olisihan se kiva jos onnistuisivat sen saamaan. Mutta jos eivät sitä saa niin astutusajankohta kesän juoksuun kyllä varmentuu. Jää meille sitten enempi aikaa saada homma kasaan pentujen jälkeen ensi kesän arvokisoja ajatellen.

Hiljalleen tässä ajatuksiin alkaa mahtumaan muutakin kuin vauvan ihmettelyä joten olen jälleen aktivoinut itseni urosasian suhteen. Toivottavasti homma pian kirkastuisi :)

Mitä muuta. Oon löytänyt itseni tokoilemasta. Se onkin ihan helposti järkättävissä osana vaunulenkkejä, sillä Raimo Seppo nukahtaa hyvin vaunuihin ja viihtyy siellä kun treenaan koiria. Ava on ihan tohkeissaan. Siitä on selvästi kivaa kun saa huomiotani ja tekee ihan täysillä. Voihan olla kieltämättä, että koirat ovat olleet vähemmällä huomiolla nyt kun vauva tuli taloon. Ja voi että, Pätmän on kyllä hauska veijari. Niin iloinen pomppukone, jonka kanssa tarkkuus ei ole valttia.. Ja Pirkkis tekee hyvällä sykkeellä. Sille saisi superhienot jäävät kun tekee ainakin istu-ja maahanmenon ihan sairaan hienosti ja nopeasti. Jos joskus pääsemme kokeisiin sen kanssa niin prameillaan noilla sitten :)

Palaillaan taas :)

erilainen arki

Onhan pitänyt taas hiljaiseloa täällä blogissa. Tämä äiti on kait niin kiireinen, että ei ehdi kirjoittaa-  tai sitten aiheet on vähissä. Voi nimittäin olla, että tästä imetys, puklaus, kakkaus, vaipanvaihto, torkut (jona aikana kotiäiti siivoaa, tekee ruokaa ja käy suihkussa) ja  sama uudestaan ruljanssista ei ole kummemmin aiheita täällä pohdittavaksi. Elämä noiden (ja vauvan ihastelun) lisäksi tuntuu aika rytmittömältä tällä hetkellä. Toisinaan valvotaan yöt ja päivät, toisinaan nukutaan ja kaikkea siltä väliltä. Mahavaivat ovat hiukan kiusanneet pikkumiestä, joka tunnetaan nykyisin nimellä Raimo Seppo (tai raivo-Seppo tilanteen niin vaatiessa).

Oma kunto on kohentunut jo hurjasti parissa viikossa, mutta ennen raskautta kiusanneet mahavaivat ovat palanneet myös mulle kuvioihin, joka kyllä ärsyttää. Liekkö se ylimääräinen asukki siellä nyt vaivaa vai mitä, en tiedä. Täytyy mennä valittamaan tuosta jos tilanne ei tässä korjaannu. Jokatapauksessa oon nauttinut kovasti kun pääsen taasen liikkumaan. Sairaalasta saadut kotijumppaohjeet tuntuivat naurettavan helpoilta ja minimalistisilta, mutta niitä tehdessä on tullut huomattua, että ovat ihan riittävän tehokkaita toistaiseksi. Vielä on hiukkasen matkaa siihen, että kunto on kohdillaan, mutta tästä se lähtee. Ja hei miten voikin ihminen tulla onnelliseksi kun omien vanhojen ja tuttujen vaatteiden pukeminen onnistuu jälleen! Raskauskilot ovat aikalailla mennyttä, taidan nyt painaa kilon verran enempi kuin ennen raskautta, joka on ihan jees juttu.

Torstaina treenasin ikäänkuin ekaa kertaa. Juokseminen kiellettiin vielä hetkeksi joten vähän onnetontahan tuo tekeminen on. Itseltäni salaa kuitenkin ihan pikkusen hölkkäsin, mutta jäin heti kiinni.. :) Oli vissiin niin outo näky nähdä tämä eukko hölkkäämässä, että sain heti palautetta treenikavereilta "oho, toihan juoksee"- tyyppisesti. Siinä pikkusen Pirkkoa pyörittelin parilla hypyllä ja olin kuin Liisa Ihmemaassa. Tai tukkimiehen känni ehkä enempi kuvaa tunnetilaa. Hukkasin nimittäin esteitä ihan epämääräisellä tavalla. Pirkko ja Ava raukka, niille tulee vielä vaikeaa mun kanssa.. Viiden minsan  tekemisen jälkeen olin hengästynyt ja onnellinen. Tästä tämä lähtee :)

Ulkona on loistava keväinen fiilis. Käytiin äsken pitkällä lenkillä Avan ja Raimo Sepon kanssa. Kaupassakin poikettiin ja jotenkin ihanan pikkukylä-lähikauppa-meiningillä saatiin onnitteluita myyjiltä vauvan johdosta.  Odotan niin paljon, että olisi jo kesä. Miten helppoa onkaan sitten lähteä tuon vauvankin kanssa liikenteeseen kun ei tarvi pukemisrumbasta välittää. Ja treeneissä vaippojen vaihtamiset, syöttämiset jne. sujuvat paljon helpommin. Voi että, mene aika nopeaan mene.

Pasi on Pirkon kanssa kisaamassa parhaillaan. Ovat tehneet pari rataa, yksi olisi vielä jäljellä. Molemmilta hyllyt toistaiseksi. Eka rata oli kuulemma hyvä, yksi lipsahdus ja siitä virhe. Tokalla radalla oli tapahtunut jotain hässäkkää. Pirkko oli voittanut Pasin 10-0 sillä radalla ja irronut jotenkin epämääräisesti kait johonkin. Keppejä ja kontakteja on tehnyt hyvin. Ollaan niistä siis iloisia toistaiseksi ja toki pidän täällä peukkuja pystyssä, jotta vikalta radalta irtoisi nolla.

Hän on täällä

Kahden seuraan on nyt liittynyt kolmas <3
- Vai pitäisikö sanoa, että meidän seitsemän seuraan on nyt liittynyt kahdeksas :)

Meidän rakas pienimies syntyi 4.3 ja muutti maailmamme samalla hetkellä. Ei sitä voi ymmärtää etukäteen, millaista on rakastua omaan lapseensa. Pienessä hetkessä siitä tulee tärkeämpi kuin mistään muusta. Sitä katsoo ja ihailee, ihmettelee ja taas ihailee. Vastako tuo oli mahassa ja nyt tuo on todella tuossa? Ja noin täydellisenä ja valmiina? Voi sentään. Niin ainutlaatuista ja ihanaa.

Koirat ovat ottaneet pienen miehen hyvin vastaan. Ava on hurmaantunut, kulkee haltioutuneessa tilassa ja tuijottelee etäältä euforinen ilme naamassaan pikkuista. Välillä ohimennen haistaa tuota päästä korvat poskille pudonneena ja näyttää siltä, että on onnellinen. Ovikellon soidessa se käyttäytyy huonosti, suorastaan hiukan raivokkaasta. Selvästi kokee tarpeelliseksi puolustaa nyt kotia enemmän kuin ennen. Täytyy sen kanssa päästä yhteisymmärrykseen siitä, että sen ei tarvitse tuollaisia vastuita ottaa kantaakseen. Pirkko hämmentyy hiukan vauvan alkaessa itkeä. Herää unestaan ja tulee viereen kyttäämään, yrittää myös juoksennella jaloissa mitälie paimentaen tai jotain. Tuohon on puututtu kanssa ja minusta on rauhoittunut jo. Pätmän on kiinnostunut uudesta tulokkaasta. Niillä on samana päivänä synttärit joten ehkä kuvittelee saaneensa synttärilahjan, ehkä oman Robinin? Haluaisi tehdä tuttavuutta haistellen ja mieluusti tuijottelisi vauvaa lähietäisyydeltä. On ystävällisen ja lempeän oloinen, mutta liian tuttavalliseksi sitä ei pidä päästää. Se kun on sellainen sylissä makoilija tuo Pätmän, niin todennäköisesti ilman rajoja heittäytyisi vauvan viereen kellimään kun silmä välttäisi. Pahkis on reagoinut tosi hienosti myös. Pitää vauvaan etäisyyttä, mutta on kiinnostunut siitä ihan ystävällisellä tavalla. Jonkin verran ehkä on havaittavissa mustasukkaisuutta Pasia kohtaan. Eilen huomasin, että yritti kivuta jostain sohvan takaa Pasin syliin vauvan ollessa siinä myös. Tarkkana saa siis myös hiukan olla nyt sen kanssa, että ymmärtää pitää etäisyyttä pikkumieheen. Mutta hienosti kaikkien kanssa on mennyt ja toivottavasti jatkossa menee kanssa.

Pasi käväsi Pirkon kanssa kisaamassa viime viikonloppuna Ojangossa. Hienoja ratoja tekivät ja kotiintuomisena oli yksi nollavoittokin. Tässä rata, mahtaakohan linkki toimia:

https://www.facebook.com/photo.php?v=10152094470264442&set=vb.787334441&type=2&theater