Näin se on kiireistä tämä uusi elämä, että ei kertakaikkisesti tunnu löytyvän koloja päivittämiselle. Kun on se hetki omaa aikaa niin sen useimmiten haluaa kuluttaa muuhun kuin tietokoneen parissa istuskeluun, vaikka ihan kivaa sekin on :)
Olen saanut tokobuustin. Ava parka on joutunut treenailemaan melkein päivittäin ja hiljalleen tämä yli-innokkuuteni ja treenimäärän triplaantuminen on alkanut näkymään siinä. Yleensä hyvin toimivat liikkeet ovat alkaneet nimittäin sujua huonosti ja uusien liikkeiden oppiminen on hidasta :) ja tämähän antaa vain lisämotivaation hinkata vielä lisää! Joten jonkinmoinen oravanpyörä efekti on tapahtunut, ilmi selvästi. No, kunhan saisin ilmoitettua sen kokeeseen niin loppuu tämäkin hinkkaaminen siihen mitä luultavimmin. Siinä menee aikansa, että saan opetettua sille voin liikkeet joten oletettavaa on, että innostus hiukan hiipuu matkan varrella :)
Agilityä en ole vielä tehnyt. Kokeiltu on, mutta eihän siitä mitään tullut. Nivuset meinasivat pärähtää palasiksi ensimmäisessä valssissa ja matka tössäsi siihen. Ilmeisesti tilanteeseen liittyi myös joku pieni aivovaurio, sillä onnistuneen kokeilun päätteeksi ilmoitin Avan seitsemään starttin toukokuun ekalle viikonlopulle :) Kattellaas nyt sitten kuinka tämän eukon käy viikon päästä. Takana on vaatimattomasti kahdeksan kuukauden agilitytauko..
Pirkkis tekee juoksuaan ahkeran oloisesti, merkkailee tiuhasti ja on tiputtanut karvansa. Aiemmin näyttäisi tulevan, mitä oletin, eiköhän toukokuussa jo juokse. Astuttaminen näyttäisi nyt siirtyvan syksyn/loppuvuoden juoksuun. Jos kaikki menee nyt kuin elokuvissa niin olemme löytäneet tälle ajakohdalle uroksenkin :) Tosin sen geenitestivastaukset ovat ratkaisevassa asemassa, sillä voi olla sekin cea-kantaja. Jännitystä siis piisaa ja silmät on pidettävä edelleen avoimina jos tämä meneekin mönkään.
Vauva päätti, että on aika siirtää huomio jälleen häneen. Se on kumma juttu kun tuo sama efekti tapahtuu myös yleensä aina kun aloitan itse syömään :) mutta on se vaan ihana tuo lapsi. Kaikista mahavaivoista jne.huolimatta omalla tavallaan parasta mitä ihmiselle voi eteen tulla :)
hyi ja varokaa punkkeja. Eilen löysin Piken päästä jättikokoisen punkin, jonka irrottamiseen pyysin Pasin apuja. No se nukahti ennen hommaan ryhtymistä ja kauhukseni huomasin nyt aamulla, että jättiläispunkki oli irrottautunut itse. Täällä se nyt jossain meillä majailee...yöks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti