Elinan koulutuksessa

Rima järkkäsi eilen kouluttajille kiitospalkintona Elinan koulutuksen, johon Pasikin osallistui Pätysen ja Pirkon kanssa. Rata oli tunnelmaltaan paljon oikea-aikaisia ohjauksia vaativa, alkuun vähän syherömpi ja loppua kohden väljempi kokonaisuus, jossa riitti tehtävää. Pätmän meni ensin, hiukan väsähti jossain kohtaa ja laittoi korvat ja silmät kiinni ja poistui ohjauksesesta. Sille lienee järkevintä ratkaista hankalammat kohdat niin, että välttää niiden jauhamista ja tekee vaikka välissä muuta. Yksittäisiä rimoja tiputteli ja niihin lienee jo syytä alkaa puuttumaan. Ei pahalla tarvitse, mutta reagoida kuiteskin. Mutta varsin hyvälle meno näytti kun ottaa huomioon, miten vähän agilitykilsoja tuolla supersankarilla on takanaan. Ja onhan se niin mukava ja mainio kaikinpuolin. Siitä aina lisäpisteet sille tilanteessa kuin tilanteessa :)

Ipsu-Piipaa-Pirkkoliisa oli musta tietysti hienoin. Olen puolueellinen, tottakai! Mutta nyt se oli oikeasti kovin hyvä tai olivat hyviä yhdessä Pasin kanssa. Tällä kertaa näytti siltä, että Pirkon tavoite ei ollut voittaa Pasia ja hyvällä yhdessä tekemisen meiningillä oltiin liikenteessä. Pasi varmaan sanoisi jotain muuta, mutta siltä se näytti kuitenkin. Pirkko meni kovaa ja tuli ohjauksiin hyvin. Sen vaan tarvii saada informaatio riittävän ajoissa, jotta menee sinne, mihin ohjaaja haluaa sen. Ei kuulu sen tapoihin jäädä kyselemään ja varmistelemaan, että mitä kuski tarkoittaa.

Kiva oli myös katsoa muidenkin menoa. Rimassa on taitavia ohjaajia ja koiria :) Hauskaa oli myös höpötellä seurakavereihin kanssa kaikenlaista.

Remppa etenee tasaisen epätasaisesti. Koirahuoneen seinät pitäisi vielä maalata toiseen kertaan ja vaihtaa lattiat. Työhuone on vielä laittamatta kokonaan eli siellä seinäpinnat ja lattia odottavat laittamista. Sitten vielä sisustus-ja tavaroiden uudelleen asettamista olisi edessä. Aika paljon ideoita on jo kehkeytynyt siitä, millaiselta halutaan täällä näyttävän, mutta jotkut päätökset ovat kamalan vaikeita. Kuten esimerkiksi se, että millaiset ja minkä väriset matot hankimme tähän eteinen-olkkari-keittiö kokonaisuuteen kun tämä nyt on tälläistä yhtä isoa tilaa.

Mun vointi on pysynyt nyt hyvänä. Tokihan tää juttu päivittäin itsestään muistuttaa ja kipuja on usein, mutta perusoleminen on jo helppoa. Se täytyy kyllä myöntää, että odotan ihan sikana, että pääsen jossain kohtaa taas kävelemään reippaasti, juoksemaan tai jotain urheilua harrastamaan. Haravoida, kantaa jotain raskaampaa tai tehdä mitä vaan fyysistä. Oi ja päästä  juoksemaan agilityradalle! No kyllä vielä pääsen ja sitten nuo kaikki tuntuvat varmasti paljon huipummalle kuin hetkeen. Nyt alkaa kyllä hiljalleen tuntua siltä, että kroppa alkaa "elähtämään" omalla tavallaan. Ja samaan aikaan se on omalla tavallaan ihmeellisempi kuin koskaan aiemmin.

Pirkko vastaan isi

Pasi kisasi eilen tyttöjen kanssa Jankkilassa. Voi olla, että olen väärässä, mutta varsinkin eka rata näytti radan reunalta vähän vääntämiseltä. Se antoi koiralle mahdollisuuden innostua ja lukea rataa ja jälleen pettyä. Eli toisinsanoen se mitä koira loogisesti luki ei vastannut ihan numerojärjestystä. Niinpä olis tarvinut mennä suurin osa radasta käsijarru päällä, jotta homma olisi pysynyt käsissä. Kertokoot se jotain, että vajaan 50 koiran kisassa tuli kolme nollaa. Voiton vei Mila ja Uni, joiden meno oli hienoa, mutta aika monessa kohtaa meinasi pakka hieman levitä. Mila sai kuitenkin taitavana pelasteltua ja onnistui lopulta suorittamaan radan virheettömästi. Loput koirat olivat rodultaan harvinaisempia näkyjä palkintojenjaossa ja oon kyllä heidän puolesta kovin iloinen. Tuo Uni on muuten sairaan nopea elukka. Ja sillä on sikahieno ja nopea puomi!

Pirkko päätti, että "jos Ipsu haluaa mennä ne esteet, jotka ipsu haluaa niin ipsu saa mennä". Pasin tehtäväksi jäi jäädä rannalle ruikuttamaan. Yleisöllä oli ainakin hauskaa kun Pirkko teki rataa koko rahan edestä. Jos se ratkaisisi, että kuka suoritti eniten vääriä ja määrältään eniten esteitä niin Pirkko olisi voittanut. Harmi, että nuo kisat mentiin ihan perinteisin säännöin :) Tokalla radalla meno oli vähän paremmin hallinnassa, mutta Pasin suunnitelma tai suunnitelman toteutus eivät istuneet Pirkolle, joka ratkaisi pelin 2-0 Pirkon eduksi. Nappasi siis jotain muuta mitä olisi pitänyt. Sanottakoon kuitenkin ruotsalaista asennetta kunnioittaen, että kontaktit ja kepit olivat hienot. Naureskeltiinkin ennen kisoja, että Pirkon tavoite on voittaa isi ja isin tavoite voittaa Pirkon kanssa. ja Pirkkohan voitti. Isin.

Sussukin oli liikenteessä Sussu-fiiliksin. Se taisi muistaa tokalle radalle mennessä, että yleensä sitä ohjaa joku muu ja etsiskeli mua hieman radalla ollessaankin. Ei sentään karannut, mutta näpsäkkänä tyttönä vilkuili aina tilaisuuden tullen, joka saattoi hiukan häiritä ainakin Pasia.  Ritva H. oli kiltti ja antoi niille vain osan niistä virheistä, mitä olisivat kyllä ansainneet. Ekalla radalla Pasi koitti vekata, mutta sussupa juoksi vain päin Pasin kättä saaden konkreettisesti turpaan. Oikea-aikainen rangaistus sille tuhmuudesta (tuo kosketus jäi tuomitsematta). Myös ainakin kaksi kieltoa olisi olleet ihan ymmärrettäviä, sillä kieltojahan ne nyt olivat. Ehkä heidän meno oli jotenkin muuten niin mielenkiintoista, että nuo jäivät huomaamatta. Tuomittuja virheitä keräsivät molemmilla radoilla keppien sisäänmenoista. Pasin pitää vähän harjoitella törkkäsyjä Avan kanssa. Toimivat takuuvarmasti kunhan vain itse tekee oikein.

Mutta hauskaa oli seurata noita ja myös muita kisaajia. Erityismaininta ja hyvä fiilis jäi Tiinan ja Jaimen kakkosradasta, jolla tekivät nollan. Voi sitä onnistumisen ilon ja hyvän fiiliksen määrää, joka Tiinasta paistoi kilometrin päähän radan jälkeen :) Itsellekkin tuli ihan hyvän fiiliksen kyynel silmänurkkaan. Hieno veto! Tuollaista fiilistä olisi kiva useammin nähdä onnistumisten jälkeen. Toinen loistoveto oli Helillä ja Vealla tuolla samaisella kakkosradalla, jolta saivat sertinkin. Aivan loistavaa ja hienoa! Niin ja Liisa ja Capo kanssa, niin tyylikästä ja loistomenoa aina ratojen loppuosiin saakka. Vau!

Viikonloppuna sain koiratällin kipeeseen mahaan, josta johtuen vointi on nyt vähän onnahdellut taas enempi. Tai siitä varmaan johtuu. Aamulla lähdin töihin, mutta jouduinkin palaamaan kotiin lepäilemään kun kivut kävivät liian isoiksi. Pöh. No, onneksi lepäily auttaa ja nyt kun on tässä rauhassa niin vointi on jo taas parempi. Täytyy nyt ottaa taas vähän rauhallisemmin niin eiköhän tää taas tästä. Ainakin oon ehtinyt nyt surffailla ja etsiä meille sopivia kalusteita olkkarin yhteen nurkkaukseen. Ollaan päätymässä siihen, että teemme sellaisen leponurkkauksen tuohon ja toiveena olis löytää siihen, jotkut kivat säkkituolit. Nyt on vähän POD 325 tai My&Roo tyyppiset mietinnässä. Katsellaan josko noista jotain kehittyisi.

talviko se sieltä tulee?

Tänä aamuna pelotti niin pirusti että.. hui ja yök. Olkoot tämä viimeinen kerta ikinä kun tarvii lähteä kesäkumeilla uhmaamaan jäistä moottoritietä. Jo 40km/h ja auto meinas lähteä ihan käsistä. Matkan varrella olikin autoja penkassa yks sun toinen. Taisi olla alijäähtynyt koko tie. Onneksi selvisin matkasta, vaikka kädet tärisikin pitkän aikaa ja sykkeet olivat varmaan 150.

Remppa on edistynyt jo aika kivasti. Pari makkaria on vielä kesken, mutta isoimmat pinnat on tehty. Lattiaan ollaan tosi tyytyväisiä. Yks seinämaali jäi liian vaaleaksi ja se vähän harmittaa. Se on vaan kauheen vaikeaa hahmottaa noita värejä pikkulämisköjen kautta. Onneksi maalaus käy näppärästi joten uutta pintaa vaan kehiin jos tuo jää liian pliisuksi. Niinhän tässä on myös käymässä, että vanhat kalusteet erottuvat epäedukseen joten uutta pukkaa myös sisustamisen suhteen. Eilen saatiin makkarimaailma jotenkin haltuun ja suurin osa kalusteista ja tekstiileistä saatiinkin hankittua. Vielä pari lamppua ja uusi sänky olis aika ihanaa. Muuten tarvis hankkia uusia mattoja, verhoja ja olkkariin pitäisi yksi kulmaus saada ideoitua uusiksi. Ja onhan sitä kaikenlaista mikä olis kivaa, mutta katsotaan nyt mihin rahat riittää.

Aksarintamalla on vähän hiljaisempaa ollut. Pasi treenaa koiria miten nyt pn rempalta ehtinyt. Sen varvas on onneksi toipunut viime viikonlopun tälliltä joten pääsee huomenna kisaamaan. Peukut sille ja toivotaan, että saisi tehtyä hyviä ratoja tyttöjen kanssa!

Onnenpäivä

Eilinen oli varsinainen onnenpäivä. Tai ainakin ilta jos ei nyt koko päivä. Tai ehkä koko päivä kuitenkin, sillä olin niin hyvässä kunnossa, että pystyin olemaan töissä.  Illalla kävin vetämässä treenejä ja samalla intouduin hiukan myös tekemään itse Avan ja Pirkon kanssa. Viimeksi oon treenannut niiden kanssa joskus elokuun lopussa, joka tuntuu niin kaukaiselta.  Edelleenkään en voi juosta ja kaikenmoinen nopea liikkuminen on hankalaa joten keskityin irrottelemaan noita molempia. Olipas kerrassaan hauskaa ideoida, miten mahdollisimman vähällä liikkumisella saisi ohjattua vauhdikasta ja nopeatempoista rataa virheettömästi. Pirkko pääsi hyvin nopsasti juttuun sisälle ja sen jälkeen se mennä paahtoi fiiliksissä treeniä.  Itseasiassa oli aivan sairaan hieno ja tuli kaukaakin hirmuisen hyvin ohjauksiin. Tuo vaan vaati itseltä sopivia ajoituksia ja koiraltakin hyvää esteosaamista. Ja siitä oli kyllä hyötyä, että korjasi itse linjoja pelkän käskytyksen avulla. Saatiin tehtyä melkein virheettömästi riman mestiksien agilityrata joten suorastaan jäi vähän harmittamaan, että en osallistunut kisoihin Pirkon kanssa.  Ava oli alkuun sitä mieltä, että koira ei voi kulkea vajaata kymmentä metriä kauempana ohjaajasta. Haukkui turhautuneena ja yritti käskyttää mua liikkeelle. Huomasin, että hypyille, kepeille ja kontakteille irtosi loppujen lopuksi oikein hyvin, mutta putket eivät vetäneet sitä lainkaan puoleensa. Jännä juttu kun oon ajatellut, että juuri putkiin irtoaa, mutta ei muualle J. Vahvistelin sille siis putkea ja se paransi tahtiaan koko ajan. Mä luulen, että tuon tyyppinen treeni on oikeastaan Avalle tosi hyödyllistä. Molemmille myös kontaktitreeniä ja loppusuorairtoamista sekä hiukan keppitreeniäkin. Oli ne päteviä ja voi että miten kivaa oli tehdä agilityä pitkästä aikaa J

Viime kirjoituksessa tai ehkä facebookissa taisin manata, että seuraavaksi lienee Pasin vuoro liittyä sairastupajengiin. Eipä olis pitänyt! Se loukkasi lauantaina remppaa tehdessä varpaansa, eikä pysty nyt sekään kävelyä kummempaan liikkumiseen. Onneksi ei mitään tuon vakavampaa kuitenkaan ja toivotaan, että nopsasti tuosta toipuu ja pääsee taas kirmaamaan. Sen pitäisi kisata ens viikoloppuna tyttöjen kanssa joten tilaisin nopean paranemisen sunnuntaiksi.

Varpaista varpajaisiin. Lauantaina olis Pasilla sellaisetkin, sillä jotain kerrassaan ihanaa tapahtui maanantaiyönä. Mun pikkuveli Arminsa kanssa sai kertakaikkisen suloisen mustatukkaisen tyttövauvan. Tää täti on ihan pakahtua noin mahdottoman somasta lapsesta. Tervetuloa siis sukuun pikkuPulla J

ihmettelyä

Minkä väriset maalit valitsemme ja miten saa kissalle annettua lääkkeet? Tässä nämä kaksi vähäpätöistä pulmaa, jotka mielessä askarruttavat tällä hetkellä. Oikeastaan on aika mukavaa kun on muunlaisia ajatuksia välissä. Oman olotilan ihmettelyn väliin on hyvä mahduttaa muunkinlaisia juttuja. Ja onhan sitä ajateltavaa tullut tällä viikolla muutenkin kun palasin maanantaina töihin. Vähän kokeilumielessä ja työnkuvaa muokkaillen. Onneksi sellaiseen on mahdollisuus. Kolme päivää meni kivasti, tai no, kaksi ja puoli päivää tarkemmin ajateltuna. Tänään piti jäädä kotiin sillä eilis-ilta, viime yö ja tämä aamu muistuttivat siitä, että liian villiksi ei parane ruveta, vielä. Aamulla mietin, että miten kääntää kylkeä ilman kipua, mutta nyt vointi on jo parempi. Tänään rauhallisemmin ja huomenna toivottavasti taas töihin. Muuta ajateltavaa on tuonut myös tutun loukkaantuminen autokolarissa. Huh, onneksi tuo ehkä positiivisimpiin tyyppeihin lukeutuva henkilö selviytyi hommasta loppujen lopuksi aika pienellä. Tai pienellä jos vertaa siihen, mihin olisi ollut mahdollisuus. Ja sanottava on, että kyllä koiramaailmassa riittää hyväntahtoisia ihmisiä ja hyvää yhteishenkeä kun apua tarvitaan. Kerrassaan pysäyttävän hienoa!

Mutta miksi kissalle lääkkeitä? No siksi kun oli mennyt itseään johonkin rikkomaan. Luulin, että Esa oli taistellut pitkästä aikaa Röykän kuninkuudesta, mutta etujalassa ollut haava ei vaikuttanutkaan puremahaavalta vaan jonkin sortin tapaturma lienee tapahtunut kuitenkin. Jalassa oli isohko viiltohaava, sellainen vekki. Ihon alle oli päässyt ilmaa ja haava oli tulehtunut nopeasti. Nyt saa kipulääkkeiden lisäksi antibioottikuurin ja voin kertoa, että aina ei lääkkeiden antaminen mene kuin elokuvissa.. Sekoita ruuan sekaan..pah. Työnnä kurkkuun..joo, mutta miten säästyä itse tapaturmalta tuossa taistelussa? Samalla muuten eläinlääkärissä löydettiin myös, että sillä on  nivelrikkoa toisessa kyynärpäässä. Tai siis kuvasivat kipeän jalan niin siinä näkyi. Varman nivelrikkoa on muuallakin kun juuri tuossa kintussa. Kuulemma tosi yleistä vanhoilla kissoilla ja onhan tuollakin jo ikää 13vuotta. Esa sen sijaan päätti todistaa meille, että ei ole vanha eikä kipeä ja toi eilen kahden tunnin sisällä kuistille neljä hiirtä näytille. Tokihan asiasta piti komeasti ääntelemällä ilmoittaa. Uloshan sitä ei olisi saanut päästää haavan takia, mutta pääsi toistuvasti karkaamaan meidän hyvistä (?) yrityksistä huolimatta ja nyt haava näyttää jo hyvälle joten menkööt.

Ens viikonloppuna Pasi osallistuu konkkaronkan kanssa Riman mestiksiin. Onnea sille tuonne vuoden tärkeimpiin arvokisoihin.. ;)

Ja sitten jos siirtyisi taas ihmettelemään noita värivaihtoehtoja..



  

Kuulumisia, ei sen kummempaa

Onpas siellä kaunis ilma ulkona. Kirpsakan näköistä, mutta aurinko paistaa. Aika hienoa, mutta mäkin oon päässyt nauttimaan ulkona olemisesta jo enemmän. Oon joka päivä ajellut koirien kanssa johonkin metsään ja istua ihmetellyt siellä niiden touhuja. Avalle oon tehnyt vähän pikkuesineiden etsintää ja pudotettuakin esinettä se on hakenut. Bortsut touhuaa omiaan, eikä niille tarvi ohjelmaa keksiä. Pirkko oli muuten hauska kun Ava yritti löytää mun huulirasvaa vähän huonolla menestyksellä. Olin piilottanut sen yhteen varvikkoon sellaiselle semipienelle tallatulle alueelle. Malinoissi ei meinannut millään oivaltaa, eikä ottaa nenäänsä käyttöön vaan pyöri kuin pieru saharassa ja toi kaikenlaisia tikkuja ja käpyjä mulle kun ei muuta keksinyt- sai myös hyvän idean ja yritti varastaa hanskan mun kädestä.. - kato mutsi, löysin! No Pirkko vissiin ärsyyntyi typerästä malinoissista ja näytösluonteisesti juoksi yht'äkkiä täysiä ruutuun suoraan huulirasvalle, tökkäsi sitä, katsoi minuun ja juoksi taas omiiin (paimennus)puuhiinsa. Ava ei ymmärtänyt tuostakaan kyllä vihjettä vaan jatkoi vielä aikansa ennen suurta oivallusta. Onneksi lopuksi sai ajatukset kasaan ja nenän auki.

Pätmän ja Pirkko kirmaavat sellaista vauhtia, että kyllä heikompia voisi hirvittää. Jos jokin kasvattaa niiden nopeutta ja koordinaatiota niin ihan taatusti tuo metsässä ja erilaisilla alustoilla kirmailu. Lähtevät ihan paikaltaan hurjiin spurtteihin ja väistelevät täydestä vauhdista milloin mitäkin. Välillä en ihmettele, että miksi useimmat mun tietämistä koirista ovat saaneet itsensä rikki metsässä juostessa... Mutta jotenkin tuntuisi onnettomalta kieltääkin noilta tuo juoksemisen ilo, koska se on niille niin parasta. Kotonakin ovat niin bestiksiä, hauskoja seurattavia kerrassaan. Pahkis ja Ava ovat vähän ulkopuolisia noiden kemuissa, mutta ehkä hyvä niin. Ava on liian kömpelö ja Pahkis satuttaisi itsensä. Pahkiksen tilanteesta meiltä aina muuten välillä kysellään. Ei nämä mitään salaisuuksia ole joten kerron, missä nyt mennään.

Kaikkihan ikäänkuin alkoi juhannuksena jolloin loukkasi itsensä kisoissa ja joutui pitkälle tauolle. Tuota ennen oli kyllä jo jonkin aikaa ollut vähän jäykempi takaa ja oltiin seurailtu sitä tarkoin. Tauon jälkeen treenaaminen aloitettiin varovasti ja toisissa treeneissä hyppäsi huonosti lelulle ja satutti itsensä. Tuon jälkeen vietiin se tutkimuksiin, jolloin löydettiin molemmista lonkista nuo nivelrikkomuutokset ja toisesta kintereestä luupiikit. Ilmeisesti lonkissa on nyt pitkäkestoinen tulehdustila päällä, jota ollaan hoidettu. Harmillisesti Pahkis ei ole vieläkään lainkaan hyvässä kunnossa eli ei pysty vielä lenkkeilemään normaalisti. Saa nyt perusjuttujen (nivelvalmisteet suun kautta ja cartrofen-pistokset + osteopaatti) lisäksi koko ajan Rimadyliä ja Gapapentiniä. Jälkimmäinen lääke aloitettiin nyt pitkäkestoisesti, sillä on ehdottomasti parempi sen kanssa kuin ilman. Toistaiseksi siis vielä katsellaan, että mihin kuntoon se saadaan ja toiveena olisi, että sellaiseen, että kestää normaali lenkkeilyn ja jonkin pienen tokoilun edes. Äärimmäisen harmillinen juttuhan tämä on, mutta siitä huolimatta Pahkis on ihan paras Pahkis, eikä meitä tippaakaan harmita, että se on meidän koira. Onnellisia ollaan, että sen kanssa sai huippufiiliksiä agilityssä edes joitain vuosia ja onhan se koirana persoona isolla P:llä. Kaikki ratkaisut mitä sen kohdalla tullaan tekemään ovat varmasti harkittuja ja yritämme ajatella sen parasta. Tällä hetkellä kuitenkin toivomme, että sillä olisi vielä ainakin joitain kivuttomia ja hyviä vuosia edessä, vaikka agilityä näihin vuosiin ei sisältyisikään. Mutta katsotaan aina hetki kerrallaan.

Tällä viikolla Pasi on treenaillut ahkeraan koirien kanssa. Maanantaina Janitan treenit kera Pirkon ja Pätysen, tiistaina Niinulla Pirkon kanssa, keskiviikkona Jarin treenit Avan kanssa, tänään torstaina Sporttikselle Avan ja Pätysen kanssa ja sitten vielä lauantaina Turkuun Elinan oppiin Pirkon ja Pätmänin kanssa. Huh, siinä treeniä kerrakseen ihan huippukouluttajien silmien alla.

Nyt voisin aloittaa hissukseen tässä puuhailemaan jotain siivoushommeleita. Huomenna taas lääkäriin niin sitten taas tietää, missä mennään. Ens viikon maanantaina saattaa jo työtkin kutsua jos vaan kaikki menee tässä hyvin. Eilen tein enkat ja kävelin n.kilsan verran välillä toki istuen ja menihän tuohon ehkä 1,5h, mutta kuitenkin, hengissä selvisin  :)