Jumppapirkkoja ja yli-ihmisiä. Ja onnistumisia kans.

Sunnuntaina oltiin Pirkon kanssa alueellisessa valmennuksessa. Alkuun fysiikkatreeniä ja sitten koirien kanssa rataa. Kunpa saisi itsestään irti ja tekisi sännöllisesti fysiikkatreeniä. Liikun kyllä säännöllisesti, mutta tuollaiset nopeus- ja ketteryystreenit olisivat oikeesti hyvä lisä sellaseen perussettiin mitä tässä tulee vedettyä. Tälläisten työpäivien jälkeen vaan,  mitä tänäänkin on tullut tehtyä, niin jaksaminen mihinkään ylimääräiseen on koetuksella. Liian voimia vievä työ? En tiedä, mutta ei se aina helpoimmasta päästä ole ja työssäkäymiseen kuluu suurin osa päivästä. Aamulla lähden ennen seitsemään ja tulen kotiin viiden aikaan.  Joskus ihmettelen, että mistä monet saavat kaiken sen energian ja jaksavat olla ihan jumppaPirkkoja, superkoti-ihmisiä, mahtavia parisuhteessaan, loistavia ja aktiivisia kavereita ja yhteydenpitäjiä, idearikkaita työssään ja vielä mitä kaikkea? vai onko se vaan harhakuvitelmaa, että tuollaisia yli-ihmisiä on paljon? Monet sanovat hengästyvänsä kun kuulevat mun viikkorytmistä ja ohjelmasta, vaikka itse en pidä sitä mitenkään erityisenä. Ehkäpä samalla tavalla kuvittelen kummia muiden elämänmenoista ja jaksamisesta. Hei ja tämä vuodenaika on oikeasti paha. Ainakin mun mielestä ja ehkä aika monen muunkin mielestä myös.

Toinen mitä tulee joskus mietittyä on se, että miten paljon ihmiset oikeasti lenkkeilevät ja treenaavat koiriensa kanssa. Monilla palstoilla ihmiset jaksavat väittää, että lenkkeilevät suunnillaan tuntitolkulla joka päivä. Mä en tajua, että miten aika muka edes riittäis siihen arkisin? Meidän koirat lenkkeilevät yhden pitkän lenkin päivässä ja loput joko pihassa tai sitten toisen minilenkin tässä lähellä. Ja tuo pidempi lenkki on jotain 45min -2h väliltä. Ja jos on treeni-ilta, niin harvoinpa raukat ehtivät millekkään lenkille sen kummemmin. Siis toki käyvät pihalla ja/ tai pissatuslenkillä, mutta pitkä lenkki+treenit ovat kyllä harvinainen yhdistelmä arkisin. Viikonloput on eri asia ja silloin pääsevät enemmän ja pidemmälle aika usein.

Treenimäärät sitten. Mitä on yhdelle vähän tai paljon voi toiselle olla jotain ihan muuta. Meillä tai mun koirilla homma menee suunnilleen niin, että vuoteen sisällytetään 1-2 n. yhden kuukauden taukoa. Lisäksi koirille saattaa tulla yksittäisiä viikon tai jopa kahden viikon taukoja jos olosuhteet niin pakottavat.  Karkeesti homma menee varmaan niin, että kesäisin kisataan enemmän ja treenataan suhteessä vähemmän. Nuoren koiran kanssa ei tietty noin mene, vaan esim. viime kesänä Pirkko kyllä treenasi aktiivisesti kun halusin asioita sille kuntoon. Talviaikana koirat treenaavat n. 1-3 kertaa viikossa agilityä riippuen siitä, mitä on työn alla. Avan kanssa kolme treeniä per viikko on superharvinaista ja itseasiassa se treenaa pääsääntöisesti ympäri vuoden sen 1-2 krt viikossa. Pirkon kanssa on tullut viime keväästä saakka treenattua ehkä avaan verraten enemmän, mutta kyllä senkin keskimääräinen treenimäärä on se kaksi kertaa viikossa. Toki kun hioin esim. keppejä aktiivisemmin kesällä kuntoon niin muutaman viikon sisällä se saattoi tehdä keppejä melkein päivittäin, mutta n. 5min maksimissaan. Meillä siis koirat hyvinhyvin harvoin tekevät ainakaan ratatreeniä enempää kuin sen kaksi kertaa viikossa. Yksittäisiä asioita tai esteitä voidaan lyhyissä seteissä ottaa jaksottain enemmän. Lisäksi nuo treenaavat tokoa ja ja kesällä nyt käydään joskus esimerkiksi paimentamassa tai tekemässä jotain maastolajeja. Lisäksi Ava harrastaa vetolajeja, mua se kiskoo perässään kesäisin juoksulenkeillä ja Pasia välillä talvisin vetohiihdon merkeissä. Mitäpä vielä? No leirit, kisamatkat jne.kuuluvat toki repertuaariin. Ava yleensä kisaa aktiivisesti ajalla huhtikuu- syyskuu ja muina kuukausina sitten vaihdellen joitain startteja. Tammikuussa Affikselle mennään tietty ja mitä noita nyt on. Tuliskohan vuodessa sille n. 50-70 starttia, nyt agi.fi mukaan viim. 12 kuukauden sisällä olis 52, eikä tälle vuodelle ehkä enempää tule, sillä voittoa lukuunottamatta tulokset on kasassa ens kesän arvokisoja varten. Pirkon kanssa saa nähdä, millaiseksi kisarumbat muodostuu. Tammikuussa se aloittaa kisaamisen Eckerössä jollei ole juoksussa. Ja jos ei ihan keskeneräiseltä tunnu, niin luultavasti kisaan melko paljon alkuun. Tai sen verran paljon kun homma kestää ilman, että esim. kontaktit tms. alkaa lahoamaan.

Jaarittelun jälkeen (tapan aikaa kun ei jaksais sinne lenkille tonne vesisateeseen..) pakko vielä todeta, että Pirkkis oli aika hyvä siellä sunnuntaina treneissä. Oltiin pääsääntöisesti samalla planeetalla ja molemmilla tais olla aika hyvät fiilikset. Se meni kovaa, mutta kuuliaisesti ja mä pysyin perässä ja ohjauskin oli lähellä oikea-aikaisuutta. Saatiin tehtyä ihan rataa, eikä vain pätkiä. Ei sillä, että pätkissä olisi vikaa, mutta kun on hinkannut vain pätkiä melkeinpä tähän saakka sen kanssa niin tuollaisen kokonaisuuden kasassa pitäminen tuntui erityisen hyvältä. Tai onhan se jotain möllirataa tietty tehnyt virheettömästi, mutta ei koskaan tätä ennen ole muistaakseni tehnyt yli 20 estettä vain yhden pieneen virheen kanssa. Siis kun rata oli ihan tekemistä vaativa. Hienoa Pirkko ja hyvä mä. Kyllä meistä vielä hyvä tulee :)

oivalluksia

Kotona kipeenä, plaah. Toivottavasti lääkärit löytävät syyn mun juttuihin ja musta tulee entistä ehompi joku päivä. Ja toivottavasti se joku päivä olis aika pian. Mutta nyt vointi on sen verran jo hyvä, että hyvin jaksan tänne tarinoida jotain aikaa tappaakseni.

Oon tässä yrittänyt päästä Pirkkoliisan "ajatuksiin" sisään ajattelemalla itse asioita enemmän. Sen olen tajunnut, että en tajua lainkaan vielä riittävästi sitä, mutta jotain palasia on ehkä jollain mikrotasolla loksahtanut paikoilleen. Turun leiri oli viimeksi antoisa ja olen erityisesti kolmea asiaa yrittänyt oivaltaa ja huomioida: 1) Pirkko on ensisijaisesti liikkeeseen hyvin vahvasti reagoiva koira. Jos liike vie yhteen suuntaan niin on supervaikeeta yrittää huutamalla tai vastasilla/vedoilla tms. saada sitä pois liikkeen suuntaisesta liikkeestä. 2) ohjauksen ennakointi tulee tapahtua pirun aikaisin. Janitalla oli huippuesimerkki lähestyvästä pallosta, jota aion potkaista. Enhän siihenkään lähde valmistautumaan kun pallo on kohdalla vaan ennakoin potkua jo paljon aikaisemmassa vaiheessa (arvioin etäisyyden, pallon vauhdin ja motorisesti valmistaudun liikkeeseen). 3) mun ja koiran välinen etäisyys/linjat ja oman linjan muuttamisen vaikutus suhteessa koiran linjaan/etäisyyteen. Jos vetää linjan siihen, mihin Pirkko laskeutuu ja mistä seuravan kerran ponnistaa ja missä minä olen kun se laskeutuu ja seuraavan kerran ponnistaa syntyy kahden linjan välinen etäisyys. Jos haluan koiran itsestäni kauemmas niin rikon linjaa tulemalla lähemmäs koiraa ja toisinpäin. Tämä nyt näin karkeasti sanottuna ja selitettynä ja ehkä vielä vähän epämääräisesti, mutta kuitenkin. On niin totta, että saan usein tilanteet hankaliksi kun tungen väärissä tilanteissa lähelle koiran juoksulinjaa ja Pirkko ampuu jollekkin esteelle musta poispäin. Tai juoksee päällejuoksuissa ja sen tyyppisissä tilanteissa ohi. Sitten pitäisi vaan osata huomioida tuo(kin) asia ja eri ohjaustekniikoita ja rytmitystä hyödyntäen huolehtia siitä, että linjat kohtaavat sopivalla tavalla.

Ihan itse tein havainnon sunnuntaina katseen merkityksestä. Tai ei vaan katseen, vaan päänkäännön kanssa. Yritin saada Pirkkoa keppien jälkeen lähelleni pieneen vetoon, josta vippaukseen hypylle. Keppien jälkeen otin katsekontaktin koiraa jolloin pään liikkeella sain koiran jatkuvasti sinkoamaan kepeiltä halutun esteen takapuolelle. Vaikka kuinka "tähän, tähän"-kalastelin koiraa ja palkkailinkin vielä käteen tulosta niin Pirkkis oli sen näköinen, että teen väärin. Kun lopulta tajusin, että en ottanutkaan niin voimakasta katsekontaktia koiraan keppien jälkeen vaan pidin katseen kohti kättäni ja näin myös pää merkkasi ikäänkuin lähelle tuloa niin ei mitään ongelmaa. Se tykitti ihan täysiä ja ihan lähelle joka kerta. Ja heti kun avasin katseen/ pään sivulle niin sinne hävis esteen taakse ilman kovaa käskytystä.

Onko nää nyt sitten helppoja juttuja? No ei ole todellakaan, sillä kukaan mun aiemmista koirista ei ole aikaisemmin ollut näin tarkka tälläisistä asioista ja reagoinut niin nopeasti asioihin. Haluan kuitenkin tajuta nää asiat kunnolla, jotta pystyn tekemään järkeviä suunnitelmia radalle. Ilman järkeviä suunnitelmia ei tule järkeviä suorituksia. Sen verran luotan itseeni, että jos saan tehtyä hyvän suunnitelman, jonka tajuan, niin sen toteuttaminen ei ole enää pelin vaikein osuus. Tai niinhän nyt kuvittelen, mutta katsotaan, miten pulassa olen tuon kiiturin kanssa. Joka tapauksessa meidän tilanteessa näiden asioiden ymmärtäminen on tällä hetkellä ehdottomasti tärkeintä. Ja luojan kiitos päästiin NL mukaan, sillä tiedän, että sieltä saan apuja just näihin asioihin.

Mitäpäs muuta? Ava lomailee, Pasi ja Pahkis saivat ekan nollavoiton(!!!!) ja Pätmän on jo iso teinimies.

Tässä pari videolinkkiä (joita en varmaan osaa linkittää, mutta osoitteen osaan ehkä laittaa oikein):

Pirkon keppitreeniä: http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/Pirkko/AgiPirkko+reenailee.mov

Sisarukset ja Pahkis viime torstailta: http://www.youtube.com/watch?v=_xmCgT8Bvpk&list=UULapKv8MAS1oTndX1yjBKQg&index=1&feature=plcp

:)

En ole ehtinyt päivittämään mitään aika päiviin. Nyt olis tietty asiaa vaikka kuinka, sillä ei tässä olla kotona suinkaan pötkötelty vaan paahdettu siellä ja täällä treenaamassa jne. Mutta ollaan niinkuin nuo olisi jo läpikäyty, ja ollaan ihan vaan tässä hetkessä tälleen vaan lyhyesti ja ytimekkäästi.

Pirkkis ja Ava ovat olleet molemmat tauolla agista. Pirkkis vasta viikon ajan ja Ava jo pidempään. Pirkko ilmeisesti liukastumalla teloi itsensä viikko sitten ja ja Ava teloi itseään kolmisen viikkoa sitten ja jäi vähän aiottua aiemmin tauolle. Joka tapauksessa se olis pitänyt taukoa ainakin joulukuun, mutta nyt saa pitää vähän pidemmän aikaa, niin mä voin keskittyä Pirkkoliisaan.

Molemmat kävivät juuri äsken osteopaatilla, eikä onneksi mitään katastrooffeja tullut vastaan. Molemmissa riitti tuunattavaa, mutta tulivat hyviksi joten hyvä näin. Pirkon etureidet, rintalihas ja lannerangasta yksi nikama vaativat enemmän työstöä ja Avalla oli selässä kipeä kohta, joka kuitenkin meni paremmaksi. Pirkkis varmaan katsotaan joulukuussa vielä, mutta Ava pärjäilee tällä taas hetken. Pirkkis saa pitää vielä keskiviikon taukoa ja sitten hiljalleen aloitellaan taas.

Mutta hei, tärkein juttu! Me päästiin Pirkon kanssa next leveliin :) Kertakaikkisen mahtihomma sanon minä! Oikeastaan asiat ei voisi olla paremmin nyt treenirintamalla. Ilo ja ihanuus!

ja eikun saunaan.