oi, olipas rentouttava mökkiviikonloppu! Siitä lienee vuosia kun ollaan viimeksi Pasin kanssa vietetty kahdestaan viikonloppu ilman mitään suunnitelmia- jos suunnitelmiksi siis lasketaan "vapaiden viikonloppujen" pakolliset pihahommat ja muut kotityöt.. On meillä sellaisia ollut. Nyt ei tehty kotitöitä eikä pihahommia. Kunhan levättiin aivot narikassa ja syötiin sekä saunottiin. Tänään heräsin pirteenä ennen kellon soittoa, eikä töistä palatessa silmät lurpanneet yhtään vaatien päiväunta. Taisi miniloma tehdä tehtävänsä ja nyt jaksaa taas entistä ehompana.
Viime viikolla reenattiin ahkerasti. Maanantaina kävin Avan kanssa tuuraamassa Pasia ja Pahkista Niinulla, keskiviikkona treenattiin Elinan silmien alla Pirkon kanssa, torstaina yökyöpeleitiin sisarusten kanssa sporttiksella ja sunnuntaina vielä pääsi Pirkkis riman hallille ratatreenaamaan. En olekkaan Pirkon kanssa hetkeen treenannut kolmea kertaa saman viikon sisällä. Tai siis toki ole silloin kun ollaan tehty estevalmiutta, mutta tuollasia ratatreenejä en ole. Oon kyllä pimee, mutta mua ihan huolestutti treenata se kahtena peräkkäisenä päivänä kun Elinan treenit vetivät sen aika hapoille. Kukkahattu tai mikälie taidan olla.
Avan kanssa maanantaina paras muistutus siitä, että sellaisten ratojen kanssa tarvii olla tarkkana, jossa välissä on intensiivisempää kuljetusta ja sitten enemmän irrottamista. Jos jään yhtään "tähän, tähän"- moodiin kiinni niin ei irtoa mihkään. Hassua, mutta mun pitää henkisesti päästää se löyhemmälle niin silloin irtoaa paremmin. Tai mitäs hassua tuossa nyt on, aika loogista sanoisin. Se muuten hyppää ihan apinana niistoissa/ihmisnuolissa päin. Niitä tarvis nyt treenata. Pirkko tulee niihin niin kevyesti, että yritän varmaan samalla tavalla Avan kanssa. Ei toimi ei. Mutta on sen kanssa helppoa. Kunhan itse tekee suunnilleen oikein, niin virheitä on vaikeaa tehdä. Jos teet väärin niin toki se tekee niinkuin kerrot sille.
Pirkkiksen kanssa oli nastaa treenata myös. Keskiviikkona rytmitystä, rytmitystä, rytmitystä. Miksi se onkin niin usein niin vaikeaa? Ehkäpä vaan koska se on niin erilaista, mihin olen tottunut. Mutta vielä koittaa päivä jolloin olemme samalla planeetalla ainakin 25 estettä ja sitten on kyllä hienoa! Kepeille taas plussapisteet, sillä pujotteli hyvin loppuun mun leijeröinneistä huolimatta. Tosi kivat oli treenit ja varsin hyödylliset myös.
Torstaina juttujen taso oli aika usein melko tasotonta, mutta onneksi sekä jutuilla, että agilityllä oli hetkensä. Pasi toi vauhdikkaan ja vaikean radan, jossa piti kipittää ja rytmittää. Tein aika antaumuksella, sillä kaaduin kerran juoksemisen huumassani. Kovavauhtinen persjättö voi olla vaikeaa.. Mutta paljon hyvää ja paljon harjoiteltavaa. Aina ei tarvi rynniä kun vähempikin riittäisi aika usein. Mutta kuinka vähän ja missä tilanteessa. Näitä on hyvä pohtia. Ja valssien valmiiksi saaminen- ei luulisi tuon olevan edelleen vaikeaa, mutta onhan se. Mutta sain hyvä oivalluksen ja ehkäpä olen tuon treenin jälkeen hippasen parempi tuossakin asiassa. Hyvä setti. Onni on hyvät treenikaverit!
Sunnuntaina ykkösluokan rataa Pirkon kanssa. Halusin nähdä, että selvitäänkö yhtään eli ollaanko jo lähellä kisavalmiutta, tuon tyyppisillä radoilla kun olis tarkoitus aloittaa. Ei mennyt nollalla läpi ei. Ei isompia erheitä, mutta pientä kaahotusta ja siitä johtuvaa neuvottomuutta oli havaittavissa. Kontaktit aika jees ja kepit oikein jees. Tokalla yrityksellä nolla oli jo lähellä. Yhdessä valssissa jäin liikaa paikoilleni ja se kiersi ja kaarsi jonnekkin selän taakse. Muuten virheetön suoritus. Kumpa kisoissakin olis kaksi yritystä! Lopuksi keppikulmia (takaaleikkauksia ja päällejuoksuja), käskyerottelua ja tiukkoja leikkauksia hypyillä. On se aika huippiskoira. Treeniseura oli jälleen loistavaa, kiitos Jonnan ja Tuulian! Pirkkis on aika lovena Simo bortsuun, joka on sen lapsuudentreenikaveri. Sen mielestä kaikki, ketkä se on treffannut nuorena on tosi jees (paitsi sen veljet). Nykyisin uusissa tuttavuuksissa pitää olla jotain superspesiaalia, jotta lämpenee kaveeraamaan.
Mutta nyt muuta tekemään. Pakollisia kotihommia ja sitten maajussien pariin. Huomenna aloitetaan tokotreenit Jessiva S. silmien alla ja viikonloppuna tiedossa ihan huippusettiä kun lähdetään Turkuun leirille Janitan ja Jaakon koulutuksiin.
maanantai 22. lokakuuta 2012
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
kaikenlaista menoa
Ihanaa, miniloma! Taputus oppilaiden syyslomalle, jotta tälläinen on mahdollista. Koulussa työskentelyn etuja :)
Tällä viikolla Pirkko on reenannut paljon ja monen tasoisesti. Maanantaina huhheijaa ounou-treeniä. Tai ehkä "hups-oho-kääk-se-meni-jo-enkä-osaa-ohjata-sitä-yhtään"-treeniä. Onneksi mieli oli positiivinen niin huonous ei pistänyt mieltä ahdistumaan kuitenkaan pahemmin vaan ennemmin asenne "täältä tullaan,vielä joskus!" oli fiilis. Radassa riitti joka kohdassa haastetta joten on vaikeaa eritellä ja analysoida asiaa jotenkin enää tarkemmin. Treenilistalle ainakin lähdöt, kovasta vauhdista päällejuoksut ja leikkaukset. Noin 13 esteestä, mitä tahkottiin, saatiin onnistumaan ehkä kolmannella kerralla kahden esteen välinen hetki. Muu osuus jäi semihyväksi ja petrausta vaille.
Keskiviikkona Jarin treeneissä molempien tyttöjen kanssa. Helpohko sikavauhdikas rata. Ihan Jaria siis. tai no, yleensä treenit eivät ole noin helppoja, mutta vauhdikkaita kyllä aina ovat. Pirkkis oli aika pätevä! Kepit olivat vähän hukassa, mutta olivat hukassa kait joka iikalle, sillä niille tulo ja esteen hahmottaminen oli oikeasti koirille vaikeeta. Pirkkis suoriutui oikeastaan hyvin tasoonsa nähden joten siitä leveä hymy. Kontaktit ovat hyvät ja rimatkin taisivat pysyä hyvin ylhäällä. Ja siis tehtiin yhdessä rataa! Vau!
Ava samalla radalla meinasi irroittaa naaman multa niistossa johon ei jarrannut. Enpäs väistänytkään alta kun huomasin, että ei aio koota itseään ja sieltä se vaan tulla tupsahti melkein syliin. Motorisesti lahjakas koira onneksi kun on, niin sai väännettyä itsensä jotenkin mun ja siivekkeen välistä. Ja onneksi on kiltti, sillä ei halua tulla päin. Palkkauksia niistoon niin johan alkoi muistua mieleen moinen ohjauskuvio sillekkin. Keskustelua noiden erilaisuudesta ja siitä, että niiden ohjaaminen peräkkäin on mulle vaikeaa. Onhan se. Ovat kamalan erilaisia.
Torstaina yökyöpelit sporttiksella. Sari oli tuonut kivan radan, jonka alku tuotti hieman päänvaivaa. Itseasiassa alku taisi olla mm-kisojen maksien yksilöfinaalin alku Aalle saakka. Meille vaikeeta oli saada käännös hyväksi ennen putken alla olevaa hyppyä. Pienellä viilauksella (muista liikkua kohti seuraavaa estettä!) saatiin tilanne parempaan hallintaan. Pirkko erotteli hyvin putki/puomin ja teki jälleen kepit hienosti. Noista asioista onni ja ihanuus! Ja luoja kun se pinkoo kovaa. Ja heh, miten hassusti se ääntelee usein mennessään. Se ei hauku varsinaisesti vaan kiljuu. Mutta silleen soman tuskasesti eli ei niin, että korvat särkyy. Hassu koira. Sisarukset meni hienosti, on tuo hieno pentue ihan oikeesti. Ja Pätmän alkaa osoittaa Pahkismaisia piirteitä. Alkaa pienellä mato-miehellä olla jo vähän asennetta.
Äsken juuri käytiin riman mestiksissa Pirkon ja Avan kanssa. Avan kanssa huonoja vetoja. Oltiin molemmat pihalla ja yhdessä huono yhdistelmä. Se ei oikein ollut hyvän keskittyneen oloinen, ehkä on viettänyt liikaa aikaa kainalossa nyt viikonloppuna. Ja mä en osaa vaihtaa pirkosta Avaan noin nopsasti. Ekalta radalta Avalle yksi rima ja tokalta ihme kimpoilua ja sekoilua meiltä molemmilta. Voihan hävetys, radassa ei ollut mitään, mitä ei oltais osattu. Tänään ei vaan ollut meidän hetki. Pirkko kruunattiin möllimestariksi, mutta titteliin ei vaadittu tällä kertaa kummempaa onnistumista- oltiin ainut maksimölli nimittäin ja radalta ei saanut hyllyjä :) Rata oli vauhdikas ja sisälsi muuten kepit ja renkaan, jotka molemmat menivät hyvin. Putken jälkeisellä hypyllä rima, jota en edes oikein tajunnut, jotta oisin osannut puuttua. Ja loppusuoran irtoaminen ei oikein onnistunut. Pussin jälkeen olisi pitänyt iorrota parin hyvin verran, mutta tuo syöksähti väärille urille jonnekkin radan keskustaa päin, jossa sinkoili putken yli edes takaisin :) Loppusuorat siis treenin alle! Pirkkis meni mysö agiradan nollakoirana. rata meni ihmeen hyvin. Aa, puomi ja kepit olivat hyvät (jee!) ja rata yhtä hypyn ohitusta lukuunottamatta taisi olla nolla. Ei tarvinut yhtään hävetä, hieno Piipaa! Pirkko teki radan itseasiassa paljon paremmin kuin Ava. Ehkä olin henkisesti enemmän panostanut myös Pirkkoon, joka näkyi suoriutumisessa. Kiva tunnelma ja on rimassa mukavaa porukkaa.
Huomenna aamusta osteopaatille ja illalla Avan kanssa Pasia tuuraamaan Niinulle Avan kanssa. Keskiviikkona reenit turuus Elinan luona. Viikonloppuna ei mitään ja tosiaan perjantaina vapaata mysö töistä. Aika jees!
Tällä viikolla Pirkko on reenannut paljon ja monen tasoisesti. Maanantaina huhheijaa ounou-treeniä. Tai ehkä "hups-oho-kääk-se-meni-jo-enkä-osaa-ohjata-sitä-yhtään"-treeniä. Onneksi mieli oli positiivinen niin huonous ei pistänyt mieltä ahdistumaan kuitenkaan pahemmin vaan ennemmin asenne "täältä tullaan,vielä joskus!" oli fiilis. Radassa riitti joka kohdassa haastetta joten on vaikeaa eritellä ja analysoida asiaa jotenkin enää tarkemmin. Treenilistalle ainakin lähdöt, kovasta vauhdista päällejuoksut ja leikkaukset. Noin 13 esteestä, mitä tahkottiin, saatiin onnistumaan ehkä kolmannella kerralla kahden esteen välinen hetki. Muu osuus jäi semihyväksi ja petrausta vaille.
Keskiviikkona Jarin treeneissä molempien tyttöjen kanssa. Helpohko sikavauhdikas rata. Ihan Jaria siis. tai no, yleensä treenit eivät ole noin helppoja, mutta vauhdikkaita kyllä aina ovat. Pirkkis oli aika pätevä! Kepit olivat vähän hukassa, mutta olivat hukassa kait joka iikalle, sillä niille tulo ja esteen hahmottaminen oli oikeasti koirille vaikeeta. Pirkkis suoriutui oikeastaan hyvin tasoonsa nähden joten siitä leveä hymy. Kontaktit ovat hyvät ja rimatkin taisivat pysyä hyvin ylhäällä. Ja siis tehtiin yhdessä rataa! Vau!
Ava samalla radalla meinasi irroittaa naaman multa niistossa johon ei jarrannut. Enpäs väistänytkään alta kun huomasin, että ei aio koota itseään ja sieltä se vaan tulla tupsahti melkein syliin. Motorisesti lahjakas koira onneksi kun on, niin sai väännettyä itsensä jotenkin mun ja siivekkeen välistä. Ja onneksi on kiltti, sillä ei halua tulla päin. Palkkauksia niistoon niin johan alkoi muistua mieleen moinen ohjauskuvio sillekkin. Keskustelua noiden erilaisuudesta ja siitä, että niiden ohjaaminen peräkkäin on mulle vaikeaa. Onhan se. Ovat kamalan erilaisia.
Torstaina yökyöpelit sporttiksella. Sari oli tuonut kivan radan, jonka alku tuotti hieman päänvaivaa. Itseasiassa alku taisi olla mm-kisojen maksien yksilöfinaalin alku Aalle saakka. Meille vaikeeta oli saada käännös hyväksi ennen putken alla olevaa hyppyä. Pienellä viilauksella (muista liikkua kohti seuraavaa estettä!) saatiin tilanne parempaan hallintaan. Pirkko erotteli hyvin putki/puomin ja teki jälleen kepit hienosti. Noista asioista onni ja ihanuus! Ja luoja kun se pinkoo kovaa. Ja heh, miten hassusti se ääntelee usein mennessään. Se ei hauku varsinaisesti vaan kiljuu. Mutta silleen soman tuskasesti eli ei niin, että korvat särkyy. Hassu koira. Sisarukset meni hienosti, on tuo hieno pentue ihan oikeesti. Ja Pätmän alkaa osoittaa Pahkismaisia piirteitä. Alkaa pienellä mato-miehellä olla jo vähän asennetta.
Äsken juuri käytiin riman mestiksissa Pirkon ja Avan kanssa. Avan kanssa huonoja vetoja. Oltiin molemmat pihalla ja yhdessä huono yhdistelmä. Se ei oikein ollut hyvän keskittyneen oloinen, ehkä on viettänyt liikaa aikaa kainalossa nyt viikonloppuna. Ja mä en osaa vaihtaa pirkosta Avaan noin nopsasti. Ekalta radalta Avalle yksi rima ja tokalta ihme kimpoilua ja sekoilua meiltä molemmilta. Voihan hävetys, radassa ei ollut mitään, mitä ei oltais osattu. Tänään ei vaan ollut meidän hetki. Pirkko kruunattiin möllimestariksi, mutta titteliin ei vaadittu tällä kertaa kummempaa onnistumista- oltiin ainut maksimölli nimittäin ja radalta ei saanut hyllyjä :) Rata oli vauhdikas ja sisälsi muuten kepit ja renkaan, jotka molemmat menivät hyvin. Putken jälkeisellä hypyllä rima, jota en edes oikein tajunnut, jotta oisin osannut puuttua. Ja loppusuoran irtoaminen ei oikein onnistunut. Pussin jälkeen olisi pitänyt iorrota parin hyvin verran, mutta tuo syöksähti väärille urille jonnekkin radan keskustaa päin, jossa sinkoili putken yli edes takaisin :) Loppusuorat siis treenin alle! Pirkkis meni mysö agiradan nollakoirana. rata meni ihmeen hyvin. Aa, puomi ja kepit olivat hyvät (jee!) ja rata yhtä hypyn ohitusta lukuunottamatta taisi olla nolla. Ei tarvinut yhtään hävetä, hieno Piipaa! Pirkko teki radan itseasiassa paljon paremmin kuin Ava. Ehkä olin henkisesti enemmän panostanut myös Pirkkoon, joka näkyi suoriutumisessa. Kiva tunnelma ja on rimassa mukavaa porukkaa.
Huomenna aamusta osteopaatille ja illalla Avan kanssa Pasia tuuraamaan Niinulle Avan kanssa. Keskiviikkona reenit turuus Elinan luona. Viikonloppuna ei mitään ja tosiaan perjantaina vapaata mysö töistä. Aika jees!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)