torstai 3. lokakuuta 2013

Kuulumisia, ei sen kummempaa

Onpas siellä kaunis ilma ulkona. Kirpsakan näköistä, mutta aurinko paistaa. Aika hienoa, mutta mäkin oon päässyt nauttimaan ulkona olemisesta jo enemmän. Oon joka päivä ajellut koirien kanssa johonkin metsään ja istua ihmetellyt siellä niiden touhuja. Avalle oon tehnyt vähän pikkuesineiden etsintää ja pudotettuakin esinettä se on hakenut. Bortsut touhuaa omiaan, eikä niille tarvi ohjelmaa keksiä. Pirkko oli muuten hauska kun Ava yritti löytää mun huulirasvaa vähän huonolla menestyksellä. Olin piilottanut sen yhteen varvikkoon sellaiselle semipienelle tallatulle alueelle. Malinoissi ei meinannut millään oivaltaa, eikä ottaa nenäänsä käyttöön vaan pyöri kuin pieru saharassa ja toi kaikenlaisia tikkuja ja käpyjä mulle kun ei muuta keksinyt- sai myös hyvän idean ja yritti varastaa hanskan mun kädestä.. - kato mutsi, löysin! No Pirkko vissiin ärsyyntyi typerästä malinoissista ja näytösluonteisesti juoksi yht'äkkiä täysiä ruutuun suoraan huulirasvalle, tökkäsi sitä, katsoi minuun ja juoksi taas omiiin (paimennus)puuhiinsa. Ava ei ymmärtänyt tuostakaan kyllä vihjettä vaan jatkoi vielä aikansa ennen suurta oivallusta. Onneksi lopuksi sai ajatukset kasaan ja nenän auki.

Pätmän ja Pirkko kirmaavat sellaista vauhtia, että kyllä heikompia voisi hirvittää. Jos jokin kasvattaa niiden nopeutta ja koordinaatiota niin ihan taatusti tuo metsässä ja erilaisilla alustoilla kirmailu. Lähtevät ihan paikaltaan hurjiin spurtteihin ja väistelevät täydestä vauhdista milloin mitäkin. Välillä en ihmettele, että miksi useimmat mun tietämistä koirista ovat saaneet itsensä rikki metsässä juostessa... Mutta jotenkin tuntuisi onnettomalta kieltääkin noilta tuo juoksemisen ilo, koska se on niille niin parasta. Kotonakin ovat niin bestiksiä, hauskoja seurattavia kerrassaan. Pahkis ja Ava ovat vähän ulkopuolisia noiden kemuissa, mutta ehkä hyvä niin. Ava on liian kömpelö ja Pahkis satuttaisi itsensä. Pahkiksen tilanteesta meiltä aina muuten välillä kysellään. Ei nämä mitään salaisuuksia ole joten kerron, missä nyt mennään.

Kaikkihan ikäänkuin alkoi juhannuksena jolloin loukkasi itsensä kisoissa ja joutui pitkälle tauolle. Tuota ennen oli kyllä jo jonkin aikaa ollut vähän jäykempi takaa ja oltiin seurailtu sitä tarkoin. Tauon jälkeen treenaaminen aloitettiin varovasti ja toisissa treeneissä hyppäsi huonosti lelulle ja satutti itsensä. Tuon jälkeen vietiin se tutkimuksiin, jolloin löydettiin molemmista lonkista nuo nivelrikkomuutokset ja toisesta kintereestä luupiikit. Ilmeisesti lonkissa on nyt pitkäkestoinen tulehdustila päällä, jota ollaan hoidettu. Harmillisesti Pahkis ei ole vieläkään lainkaan hyvässä kunnossa eli ei pysty vielä lenkkeilemään normaalisti. Saa nyt perusjuttujen (nivelvalmisteet suun kautta ja cartrofen-pistokset + osteopaatti) lisäksi koko ajan Rimadyliä ja Gapapentiniä. Jälkimmäinen lääke aloitettiin nyt pitkäkestoisesti, sillä on ehdottomasti parempi sen kanssa kuin ilman. Toistaiseksi siis vielä katsellaan, että mihin kuntoon se saadaan ja toiveena olisi, että sellaiseen, että kestää normaali lenkkeilyn ja jonkin pienen tokoilun edes. Äärimmäisen harmillinen juttuhan tämä on, mutta siitä huolimatta Pahkis on ihan paras Pahkis, eikä meitä tippaakaan harmita, että se on meidän koira. Onnellisia ollaan, että sen kanssa sai huippufiiliksiä agilityssä edes joitain vuosia ja onhan se koirana persoona isolla P:llä. Kaikki ratkaisut mitä sen kohdalla tullaan tekemään ovat varmasti harkittuja ja yritämme ajatella sen parasta. Tällä hetkellä kuitenkin toivomme, että sillä olisi vielä ainakin joitain kivuttomia ja hyviä vuosia edessä, vaikka agilityä näihin vuosiin ei sisältyisikään. Mutta katsotaan aina hetki kerrallaan.

Tällä viikolla Pasi on treenaillut ahkeraan koirien kanssa. Maanantaina Janitan treenit kera Pirkon ja Pätysen, tiistaina Niinulla Pirkon kanssa, keskiviikkona Jarin treenit Avan kanssa, tänään torstaina Sporttikselle Avan ja Pätysen kanssa ja sitten vielä lauantaina Turkuun Elinan oppiin Pirkon ja Pätmänin kanssa. Huh, siinä treeniä kerrakseen ihan huippukouluttajien silmien alla.

Nyt voisin aloittaa hissukseen tässä puuhailemaan jotain siivoushommeleita. Huomenna taas lääkäriin niin sitten taas tietää, missä mennään. Ens viikon maanantaina saattaa jo työtkin kutsua jos vaan kaikki menee tässä hyvin. Eilen tein enkat ja kävelin n.kilsan verran välillä toki istuen ja menihän tuohon ehkä 1,5h, mutta kuitenkin, hengissä selvisin  :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti