Mieluisia asioita

Ensiksi tärkein uutinen, saatiin nimittäin eilen oikein mieluisia uutisia. Pirkkohan on tarkoitus astuttaa sen seuraavasta juoksusta ja nyt  on vihdoin kerrottavaa urosrintamalta. Onneksemme urokseksi silmäilty Uri ( http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER15710/13&R=297 ) ei ole CEA-kantaja joten voimme yrittää saada aikaan Pirkko&Uri-pentuja! Nyt vaan täytyy toivoa, että kaikki tästä eteenpäin sujuisi mahdollisimman hyvin ja saisimme pentuja :) Olemme päässeet näkemään Uria nyt muutamia kertoja ja aina olen yhtä mielissäni näkemästäni. Onhan se aikamoinen menijä! Kiihkeä ja raivokas, äänekäskin, mutta niin hienosti ohjauksessa mukana. Ja on se muutenkin mukava radan ulkopuolella, hieno kerrassaan ja terve. Minä niin tykkään ja uskon, että tämä on hyvä yhdistelmä. Ehkei pennuista helpoimpia tule, mutta toivon mukaan omistajilleen sopivia ja rakkaita. Molemmissa vanhemmissa on sitä jotain, joka mua sykähdyttää ja terveystulokset jne. ovat myös ihan mukavaa luettavaa. Mutta asia kerrallaan, toivotaan siis, että seuraava juoksu olisi ihan normaali kaikinpuolin ja astutus onnistuisi. Koitan saada pentublogia pystyyn, jossa projektin vaiheita voidaan ihmetellä tarkemmin.

Toiseksi ihmeellisin asia on, että minä olen hieman taas innostunut tokosta. Olen reenaillut sitä ja saanut kiksejä siitä. Mikä ihme mua vaivaa? Julkisesti jopa myönnän, että koin taannoin jonkinmoisen superfiiliksen reenatessa. Siis tokosta. Minä_itkeä_tihrustin_ kun oli niin hienoja sessejä mulla... voi luoja :)

Avan kanssa käytiin belgien tokorotumestiksissäkin viime vkonloppuna. Siellä oli kyllä flowt kaukana, mutta ihan kivaa ja ok meininkiä. Avan korvaan lensi joku itikka justiinsa kehään mennessä ja sitä ihmetellessä pääsi koiran mielentila laskemaan liiaksi. No, vähän teki diisselinä, eikä ihan kuullut kaikkea, kun huomasi vissiin jotain mielenkiintoisempaa jossain muualla tai jotain. Jouduin antamaan pari kaksoiskäskyä kun ei noussut perusasentoon ekoilla..pöh. Mutta nouto, murheenkryynimme, onnistui kympin arvoisesti (silloin melkein itkin). Saimme 175p. eli avo 1-tuloksen ja päästiin palkinnoillekkin. Lisäksi meidän joukkue sai joukkuekultaa ja kivoja palkintoja kasapäin. Ja Tomon kanssa oli ihan sympaattista, vaikka sympatiapisteiden lisäksi ei paljoa muita pisteitä meille herunut. Mutta Tomo sai kilpailun vanhin osallistuja palkinnon kotiinviemisiksi (joukkuepalkinnon lisäksi) joten ihan tyhjin tassuin ei tarvinut hänenkään kotiin mennä.

Minulta muuten postettiin luomi jalasta pari päivää ennen koetta. No eipä tuossa tokossa noi ajoitushommat muutenkaan aina osu mulla kohdille niin ei tässäkään asiassa. Jalkapöydässä seitsemän tikkiä ja kielto, että varpaita ei saa koukistella ja kenkä ei saa painaa tai hiertää tikkejä. Könkkäsin sitten jalka crocsissa kokeen läpi.. :) Ei saatu mitään erityispalkintoa tuosta, vaikka minusta olisi kyllä ansaittu. No, vielä vajaa viikko tikkejä ja sitten pääsen taas touhuamaan normaalisti. Menispä aika nopeasti kun haluaisin kovasti agia tekemään Pirkon kanssa.

Pasi on aloittanut Pätmänin kanssa kisaamisen ja treenannutkin on sitä ahkeraan. Pidetään peukkuja, että Pätysen tassut nyt kestäisivät, eikä viime talvinen rumba nyt toistuisi. Aloitetaan sille antamaan jo vitskuja, rasvoja jne.jos vaikka niillä olisi suotuisia vaikutuksia asiaan. Tämä parivaljakko haki muuten toptiimiinkin. Kiva jos pääsevät, onhan ne potentiaalisia.

Viikonloppuna on sitten sellaiset jotkut isommat kisat jossain tuolla ulkomailla. Mulla on yks suosikkipari, jolle toivon ihan parasta mahdollista reissua ja hurjasti onnea matkaan :) Kovasti yritän tähän tiivistää jotain merkityksellistä, mutta oikeat sanat eivät nyt osu kohdille. Mutta Raisa tiedät, kuinka onnellisia ollaan sun puolesta. Sulla on maailman paras Repsa ja yhdessä ootte upeita, kävi miten kävi :)