torstai 18. syyskuuta 2014

pääsis jo treenaamaan.

Voihan luomi. Minä niin ajattelin, että pääsisin kisaamaan ja treenailemaan Pirkon kanssa nyt syyskuun alusta (oltiin pasin kanssa suunniteltu, että syyskuusta eteenpäin siirryn taas Pirkkoa ohjailemaan), mutta miten kävikään. Tässä sitä on nyt jo kolmatta viikkoa toivuttu yhden tyhmän luomen poistosta jalasta. Pitihän se poistaa kun oli sellainen poistettavat kriteerit täyttävä yksilö, mutta että seitsemän tikkiä piti laittaa. Huoh. Ja vihdoin kun tikit poistettiin maanantaina niin eiköhän haava päässyt repsahtamaan keskiviikkona kun kaverin malinoissi ihan vain hellästi otti arven päältä vähän vauhtia.  No, en tähän kuole, mutta tympii. Pirkko on saanut nyt sitten vähän lomailua. Ei totaali, olen vähän keppejä ja kontakteja tehnyt ja tänään pääsi varaohjaajan kanssa vähän liitelemään, mutta kuitenkin. No jospa ensi viikolla pääsisin. Silloin alkaisi talvikausi sporttiksella ja Turun viikkotreenit kanssa.

Jos nyt vielä jatketaan julkista sairaskertomusta niin kerrottakoon, että leikkausta pukkaa. Raskaudenaikainen salamatkustaja on edelleen komea kooltaan ja muistuttelee itsestään myös aika-ajoin joten sille on tullut aika sanoa heipat. Ei vielä, mutta hoitotakuun aikana joten joskus puolen vuoden sisällä pitäisi tulla kutsu sairaalaan. Vielä on asioita auki leikkauksen suhteen, mutta kiva päästä siitä eroon, vaikka se vaatisikin muutaman päivän sairaalassa oloa ja hieman toipumista.

No treenikuvioihin sitten. Lyhyesti virsi kaunis kun ei ole kauheasti kerrottavaa treenien suhteen tuon koipeni takia. Olen siis tokoillut kun en oikein crocsit jalassa ole muuhun kyennyt. Voipi olla, että Ava voi ehkä sittenkin oppia merkin ja Pirkon seuraamiseen on hetkittäin löytynyt myös oikein hyvää fiilistä. Tekemistä kyllä piisaisi tuon lajin suhteen, vaikka kuinka. Mutta jos sitä nyt koittaisi pysyä tasaisemmin aktiivisena niin kehittymistä ehkä tapahtuisi todennäköisemmin. Huomenna täytyy Saijalta taas kysellä lisävinkkejä niin saa enemmän liikkeitä treenin alle. Ava pääsi muuten etsimään esineitä toissapäivänä. Voi miten hällä silmät loisti! Niin siistiä!

Mitäpä vielä? Eino tekee hampaita - tai sitten on vaan ajoittain hankala persoonallisuus :) On ollut aika kitisevä ja vaikuttaa siltä, että suussa tapahtuisi asioita. Mutta suu ei tavallaan kyllä kauheasti näytä siltä, että siellä mitään tapahtuisi. No mitä lie. Hän on myös jotenkin niin iso jo. Istua möllöttää ihan isäntänä syöttötuolissa ja hakkaa kädellä pöytää tomera ilme naamassaan. Ja sitten toisaalta hän on niin vauveliini, äitin mussukka, joka haluaisi olla koko ajan vähintään käden mitan päässä.

Ja vielä kerrottakoon, että Pasi ja Pätmän pääsivät toptiimiin :) Hauskaa kerrassaan! Saivat myös ekan nollan ykkösistä viime viikonloppuna varsin päheellä radalla. Kyllä niistä vaan hyvii tulee :)

Nyt nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti