Ollaan me kisailtu ja treenailtu myös. Hellettäkin ollaan pidelty ja puuhailtu kaikenmoista kyläilystä kaikenmoiseen retkeilyyn. Oma liikkuminen paranee treeni treeniltä, onneksi. Viime treeneissä tekeminen tuntui jo melko normaalilta. Kovavauhtiset valssit ovat yhä pannassa ja kaippa kauttaaltaan oon kömpelömpi, mutta tekeminen tuntuu jo hyvälle ja se on parasta se ;) Avan kanssa olen lähinnä tehnyt, Pasi saa vielä tehdä Pirkon kanssa vähän aikaa. Uutena tuttavuutena oon myös treenaillut vähän Pätysen kanssa. Enpäs ollut oivaltanut, miten nopea se onkaan. Sellainen hiljainen raketti, joka lukee rataa todella ajoissa ja suhahtaa menemään valoa nopeammin. Sillä on hassu vaihe (joka on kestänyt kyllä jo tovin). Se joko lähtee ihan lapasesta tai ei lähde lainkaan esteille. Se on vähän niinkuin joko tai ja se tekee agilitystä ajoittain melkoisen haasteellista sen kanssa. Edelleenkään ei myöskään ihan ymmärretä, miten tuo walesilainen asioita oivaltaa ja oppii. Aina ei tunnu olevan selkeää logiikkaa siinä, miten oppimisprosessi etenee sen päässä. Se tuntuu olevan vähän sellainen fiilistekijä, joka ajattelee vasta kun on toiminut. Mutta hitaan epävarmasti kuitenkin kehittyy ainakin joissain asioissa :) Voi olla, että vähän kimpassa sitä nyt jatkossa treenataan ja voi olla, että Pasi pääsee jatkossa Pirkkoakin edelleen ohjailemaan. Pidetään nuo kaksi vähän ikäänkuin yhteisinä projekteina :)
Avan kanssa saatiin kisoista puuttuva tupla joten nyt olisi kait yhtä nollaa vailla tulokset kasassa sm-kisoihin. Karsintoihin tarvii kai vielä kaksi nollaa, mutta ei me sinne lähdetä jos Pasi ja Pirkko eivät pääse kanssa. Niiltä vielä uupuu tuo tupla. Pirkolla on harmillisesti juuri nyt huonolla hetkellä tullut vähän pulmaa rimojen kanssa ja viimeiset 12 starttia on Pasi tainut keskeyttää kun on tiputtanut riman. Keskeyttäminen tällä tavalla ei näytä asiaa korjaavan, se on tajuttu kyllä. Nyt se käsiteltiin keskiviikkona joten katsotaan jos siitä olisi apua. Tosin mitään superjumia sillä ei ollut joka asiaa selittäisi. Tai jos olisi jotenkin kipeä ollut niin varmaan olisi roiskinut enemmänkin kuin yksittäisen riman aina kisoissa. Mutta täytyy nyt toivoa, että Pirkko pitäisi koipensa kurissa ja saisivat sen tuplan. Muuten niillä on homma äärihyvin kasassa (no,putkijarrut vähän kateissa) ja musta kyllä olisivat ihan ansaitusti arvokisoissa mukana. Onhan noilla noita nollia muuten ihan kiitettävästi kasassa kera voittojen.
Pahkis on vähän raasu. Ontuu aikamoisesti, vaikka onkin hyväntuulisen oloinen muuten. Se on asustellut aika paljon mun siskon luona kun elo siellä on rauhallisempaa niin pysyy paremmassa voinnissa. Kotona se haluaa pysyä muiden perässä lenkeillä jne. ja rasittuu ihan eri tavalla. Ottaa myös stressiä noita muista koirista, erityisesti Pätmäniä kyyläilee ja vähän haastaakin ja ainakin kilpailee huomiosta. Ja siitä on tullut ihan hirveä possu. Saattaa muina miehinä ryöstää keittiönpöydältä ruokaa meidän läsnäollessa! Ollaan käyty sen kanssa akupunktiossa noiden muiden käsittelyiden lisänä. Tuntuu hyötyvän siitä, mutta hyöty on kovin lyhytkestoista harmillisesti. Sitä hoitanut ortopedi muuten ehdotteli, että sille laitettaisiin molempiin lonkiin proteesit, mutta ei nyt lähdetä siihen. Lonkkien lisäksi sillä on yksi risa kinner myös ja muutenkin leikkaus ja siitä kuntoutuminen olisi aika rankka juttu. No, monia syitä, joita ollaan puntaroitu. Katsellaan siis vähän päivä kerrallaan sen vointia ja elellään ja tehdään parhaat päätökset sen mukaan sitten.
Nyt Einoilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti