Onhan pitänyt taas hiljaiseloa täällä blogissa. Tämä äiti on kait niin kiireinen, että ei ehdi kirjoittaa- tai sitten aiheet on vähissä. Voi nimittäin olla, että tästä imetys, puklaus, kakkaus, vaipanvaihto, torkut (jona aikana kotiäiti siivoaa, tekee ruokaa ja käy suihkussa) ja sama uudestaan ruljanssista ei ole kummemmin aiheita täällä pohdittavaksi. Elämä noiden (ja vauvan ihastelun) lisäksi tuntuu aika rytmittömältä tällä hetkellä. Toisinaan valvotaan yöt ja päivät, toisinaan nukutaan ja kaikkea siltä väliltä. Mahavaivat ovat hiukan kiusanneet pikkumiestä, joka tunnetaan nykyisin nimellä Raimo Seppo (tai raivo-Seppo tilanteen niin vaatiessa).
Oma kunto on kohentunut jo hurjasti parissa viikossa, mutta ennen raskautta kiusanneet mahavaivat ovat palanneet myös mulle kuvioihin, joka kyllä ärsyttää. Liekkö se ylimääräinen asukki siellä nyt vaivaa vai mitä, en tiedä. Täytyy mennä valittamaan tuosta jos tilanne ei tässä korjaannu. Jokatapauksessa oon nauttinut kovasti kun pääsen taasen liikkumaan. Sairaalasta saadut kotijumppaohjeet tuntuivat naurettavan helpoilta ja minimalistisilta, mutta niitä tehdessä on tullut huomattua, että ovat ihan riittävän tehokkaita toistaiseksi. Vielä on hiukkasen matkaa siihen, että kunto on kohdillaan, mutta tästä se lähtee. Ja hei miten voikin ihminen tulla onnelliseksi kun omien vanhojen ja tuttujen vaatteiden pukeminen onnistuu jälleen! Raskauskilot ovat aikalailla mennyttä, taidan nyt painaa kilon verran enempi kuin ennen raskautta, joka on ihan jees juttu.
Torstaina treenasin ikäänkuin ekaa kertaa. Juokseminen kiellettiin vielä hetkeksi joten vähän onnetontahan tuo tekeminen on. Itseltäni salaa kuitenkin ihan pikkusen hölkkäsin, mutta jäin heti kiinni.. :) Oli vissiin niin outo näky nähdä tämä eukko hölkkäämässä, että sain heti palautetta treenikavereilta "oho, toihan juoksee"- tyyppisesti. Siinä pikkusen Pirkkoa pyörittelin parilla hypyllä ja olin kuin Liisa Ihmemaassa. Tai tukkimiehen känni ehkä enempi kuvaa tunnetilaa. Hukkasin nimittäin esteitä ihan epämääräisellä tavalla. Pirkko ja Ava raukka, niille tulee vielä vaikeaa mun kanssa.. Viiden minsan tekemisen jälkeen olin hengästynyt ja onnellinen. Tästä tämä lähtee :)
Ulkona on loistava keväinen fiilis. Käytiin äsken pitkällä lenkillä Avan ja Raimo Sepon kanssa. Kaupassakin poikettiin ja jotenkin ihanan pikkukylä-lähikauppa-meiningillä saatiin onnitteluita myyjiltä vauvan johdosta. Odotan niin paljon, että olisi jo kesä. Miten helppoa onkaan sitten lähteä tuon vauvankin kanssa liikenteeseen kun ei tarvi pukemisrumbasta välittää. Ja treeneissä vaippojen vaihtamiset, syöttämiset jne. sujuvat paljon helpommin. Voi että, mene aika nopeaan mene.
Pasi on Pirkon kanssa kisaamassa parhaillaan. Ovat tehneet pari rataa, yksi olisi vielä jäljellä. Molemmilta hyllyt toistaiseksi. Eka rata oli kuulemma hyvä, yksi lipsahdus ja siitä virhe. Tokalla radalla oli tapahtunut jotain hässäkkää. Pirkko oli voittanut Pasin 10-0 sillä radalla ja irronut jotenkin epämääräisesti kait johonkin. Keppejä ja kontakteja on tehnyt hyvin. Ollaan niistä siis iloisia toistaiseksi ja toki pidän täällä peukkuja pystyssä, jotta vikalta radalta irtoisi nolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti