minkkien minkki

Johan auttoi valittelu kurjasta olosta. Päivää myöhemmin oon jo ihan tolpillani, kuumeesta ei ole tietoakaan ja yskäkin on helpottanut jo merkittävästi. Olkoot nenä ja kaikki paikat tukossa ja särkekööt korvia, kurkkua jne. Ne on vaan kuitenkin alle puolet siitä kurjuudesta mitä tässä on ollut.  Jaksoin jopa tänään happihyppelylle Pirkkiksen kanssa sekä innostuin vähän tokoilemaankin sen kanssa. Ja katsomaan sen jälkeen Lotan hallille kun Pasi ja Pirkko treenasivat Elinan koulutuksessa.  Ja kun kerta noista kaikista selvittiin, niin huomenna töihin.

Elinan treenit tulivat ihan hyvään saumaan noille. Mopo on alkanut kisoissa hiukkasen keulimaan kun treenit on jääneet vähemmälle ja nyt oli aika hiukan kesytellä Pikeä kuuliaisemmaksi. Se on kyllä sellainen kaveri, että se tarvii jatkuvaa säätämistä, että homma pysyy kasassa.  Anna sille pienikin yliote tai ole itse tehoton niin se kyllä ottaa tilanteen haltuun haluamallaan tavalla. Ei nyt mitään katastrofaalista tietty samantien, mutta ohjattavuus kyllä kärsii kun imu esteille ja halu nopeisiin ratkaisuihin lisääntyy. Ja kun tuo kulkee suhteellisen vauhdikkaasti niin paljoa ei tarvi tapahtua kun mopo karkaa jo käsistä. Onneksi se on pohjimmiltaan monella tapaa loistava koira niin on uudelleen kesytettävissä aika pienellä. Homma pysyy kasassa kun itse pysyy tehokkaana ja kertoo sille ajoissa asiat. Ja huomauttaa tarvittaessa jos vauhdinhurma kasvaa liian suureksi. Huolellisuutta saadaan lisää kun yllättäen niistoista ei siirrytäkkään pois alta, päällejuoksut jätetään tahalleen sen eteen ja sylkkäreissä esimerkiksi pakotetaan tulemaan käteen saakka - ja toki vaaditaan huollisuutta kepeillä ja haastetaan sitä kontakteilla. Kyllähän se äkkiä taas muistaa, että kuka tilannetta loppujen lopuksi vie ja kenen tehtävä on olla kuuliainen.  Mutta on se sellainen pikkunilviäinen,varsinainen minkkien minkki. Niin maailman kiltein monella tapaa ja sitten salaa aika paha ja hullu kuitenkin. Mutta kun kulkee niin vau. Vaikka itse sanonkin, niin onhan se hämmentävän pätevä ja nopea koira.

Ja kun nyt kehumisen makuun pääsin niin sanottakoon, että oikeastaan se voisi olla kai ihan lahjakas tokossakin. Oon nyt hiukan innostunut tekemään sen kanssa ja sehän tuntuu varsin mainiolta. En ole kestänyt sen vaatimatonta seuraamista. Sitä kun on tottunut melkosen intensiivisen malinoissin ja kertakaikkisen täydellisen tervun kanssa noita juttujen enemmän tekemään, niin tuollainen puolta pienempi rimppakinttu on ollut jotenkin säälittävän tuntuinen. Mutta ehkä olen treenannut tarpeeksi vähän Avan kanssa niin en vertaile noita keskenään. Pirkko tekee oikeastaan aika sähäkästi ja hyvin. Sille saisi taatusti nopeita liikkeitä kun osaisi ja jaksaisi treenata, eikä se seuraaminenkaan nyt kai niin huonoa ole. Ainakin tänään tuntui varsin innokkaalta ja asento vaikutti hyvälle. tai sitten se johtuu mun mahasta, että en huomaa, että edistää pirusti :) Mutta katsotaan jos saisin kuvattua sitä joku kerta, edes jotain pikkupätkää niin voin ihmetellä olenko oikeassa vai kuvittelinko vain.

Täällä koko muu kööri nukkuu jo kovin sikeästi, onhan kellokin kai jo jotain yli puolen yön. Pitäisiköhän sitä alkaa itsekkin yrittää samaa. Jos sitä alkaisi väsyttää kun tarpeeksi yrittäisi. Joo, näin se on tehtävä.