Käytiin tänään Ipsuliisan kanssa silmäpeilauksessa Päivi Vanhapellon luona ja samalla siitä otettiin verta geenitestejä varten. Nyt on putkilo pakattu, maksut maksettu, lippulaput tulostettu ja huomenna lähetetään paketti kohti suurta maailmaa. Tulosten pitäisi tulla muutaman viikon sisällä siitä kun näyte on päätynyt jenkkeihin. Enpä tiedä kauan lie matkanteko kestää, mutta tuskinpa kovin kauaa. Silmät olivat muuten terveet, mikä oli loistojuttu. Jotain sikiöaikaista ripettä oli toisessa silmässä pari pienen pientä pistettä, mutta se on kuulemma normaalia, eikä vaikuta mihinkään. Terveiden silmien lisäksi sai palautetta hienosta käytöksestään ja mukavuudestaan. No onhan se kyllä tuollaisissa tilanteissa kertakaikkisen simppeli. Unohdin sen hihnan kotiin ja oikeasti jopa hetken mietin, että maailma ei siihen kaatuisi, sillä menishän tuo vaikka ilman hihnaa tarvittaessa. Ainoastaan sitä ällötti kun odotustilassa sellainen 11 viikkoinen aussi-bostoninterrieri (!) mix yritti saada sitä leikkimään. Pirkosta se oli ällöttävä kun sillä oli joku ihme kopperokin päässä (sillä oli pulpahtanut silmä ulos, hui). Niinpä tyytyi tuijottelemaan aivan toiseen suuntaan ja oli kuin hilpeasti hilluvaa pentua ei olisikaan.
Nyt siis odotellaan vastauksia, jotta ollaan viisaampia uroksen etsimisessä. Kovasti olen illat istunut eri sukuja ihmetellen ja terveys jne. asioita kysellen. Mielenkiintoista, mutta tavallaan aika sekavaa. Mulla menee jo ihan sekaisin kuka oli mistäkin ja mitä koiria kenenkin takana oli ja vaikka mitä. Onneksi on vielä aikaa runsain mitoin etsiä sitä sopivaa, vaikka onhan se niin, että aika voi kulkea yllättävänkin nopsasti. Justiinsa tänään laskeskelin, että mulla olis enää vajaa 20 työpäivää jäljellä ennen
äityislomalle pääsemistä. Ja sehän tietää sitä, että laskettuun aikaan ei myöskään ole enää kuukausitolkulla aikaa. Enää itseasiassa kaksi kuukautta, ohhoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti