Sunnuntai-ilta vierähti Vuokkosilla kisoja katsellessa ja kannustaessa. Pasi starttasi Pirkon kanssa kolme starttia Jarin vahdikkailla ja hauskanoloisilla radoilla. Hienosti taas kulki parivaljakolla ja kotiintuomisina oli yksi aginolla ekalta radalta. Sijoitus oli kait 4 tai 5/ 66. Vauhdikkaan rauhallista ohjausta on Pasin teema ja Pike huolehti omasta tontistaan taidokkaasti. Kontaktit varman päälle pysäytyksillä, sillä tällä hetkellä ei ole tarvis niitä muullakaan tavalla tehdä. Kunhan saavat nollat kasaan arvokisoihin niin ehtivät sitten treenata nopeita vapautuksia myös kisoissa. Tokihan arvokisoissa sitten ei ole varaa kontakteilla seisotella, mutta Hipsteri on sen verran liukas luikku ja hektinen menijä, että meidän taidoilla tuskin saisimme sille pidettyä tuollaista varmuutta yllä jos koko vuoden nopeita vapautuksia tekisimme. Luulisin, että se vaatii ohjaajalta aikamoista taidokkuutta olla riittävän mustavalkoinen ylläpitääkseen hyviä kontakteja nopeilla vapautuksilla kisoista toiseen. Toiset siihen kykenee, mutta näillä ihmisillä on agilitykilometrejä ja koirankoulutustaitoja paljon enemmän kuin mulla ja pasilla. Ja kaippa se on vähän koirankin tempparenteista jne. kiinni, että miten homma pysyy kasassa. Mutta se on totta, että nopeita vapautuksia on myös opeteltava, jotta ohjaus säilyisi kasassa. Ja siis ei sitä nyt sekuntteja siellä seisoteltu tänäänkään.
Kakkosradalla keppien sisäänmenovirhe, mutta muuten kelpo menoa Taas sama tilanne kuin yleensä aina kun virhettä pukkaa: ulkokulma, johon tultiin suhteellisen kovalla vauhdilla. Noi on pahoja Ipsulle. Treeneihin on saatava sille samaa mielentilaa kuin kisoihin, jotta saataisiin varmuutta treenattua. Viimoisella radalla Pasi päätti valita eri ohjausvaihtoehdon kuin ykkösenä oli tullut mieleen, sillä arveli ykkösvaihtoehdon johtavan aikamoiseen kilpajuoksuun. Hyvä valinta minusta ja miksipä olla kokeilematta erilaisia juttuja silloin kun se on järkevää. Nyt kun kohta ei onnistunut niin on mielenkiintoista treenata tilannetta uudestaan.
Hyvä kisapäivä siis, vaikka jotenkin eilen ykkösten ja kakkosten ratoja katsellessa yleisfiilis oli jostain syystä kivempi. Ehkä ne oli ne vilpittömän onnelliset ilmeet onnistumisen osuessa kohdalle tai naurahdukset kun homma meni ihan katastrofaaliseksi. Tai kisaamisen aloittamiseen liittyvä käsinkosketeltava jännitys, monipuolisempi rotukirjo tai mikä lie? kuinka usein kolmosissa näkee ohjaajan olevansa onnensa kukkuloilla kun koira osasikin suorittaa kepit ilman virheitä? Ehkä nuo asiat tai mitkä lie tarttuivat kisaturistiinkin ja saivat aikaan mukavan ja leppoisan olotilan.
Tässä tämän päiväiset radat:
https://www.youtube.com/watch?v=anC-Er8MoH0&feature=youtu.be
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti