Tämä viikko on mennyt jotenkin ohi. Nykyisin aika tuntuu usein kulkevan kuin siivillä. Sitä huomaa illalla nukkumaan mennessä ajattelevansa, että vastahan sitä tuli edellisiltana silmät tähän suljettua ja nyt on jo tämänkin päivä ohitse. Ja sitten sama toistuu seuraavan iltana ja oho, kohta on mennyt kokonainen viikko tai jopa kuukausi. Mutta sellaista se kai vaan on, eikä siinä kait mitään. Kunhan muistaa ainakin niistä hyvistä hetkistä nauttia, niihin pysähtyä sekä painaa ne hetket johonkin mielen syövereihin mukaviksi muistoiksi.
Tällä viikolla ei kyllä ole tapahtunut mitään niin erikoista, mitä edes tarvisi mihinkään mielen syövereihin sen kummemmin painaa. Kaikki treenit jäi väliin kun Pasin selkä kipeytyi jonkin noidannuolen takia. Onneksi tuo on kuitenkin jo helpottamaan päin. Ikä ei tule yksin ja jokaisella kremppaansa. Pasin selkä on kait se osa siinä, joka olisi tarpeellisinta vaihtaa jos olisi siihen mahdollisuus. Keskiviikkona käytiin ekassa perhevalmennuksessa, josta kyllä riitti naureskeltavaa jälkikäteen. Sitä piti sellainen norjalaissyntyinen terveydenhoitaja, jonka rempseät esimerkit tekivät tilanteesta asteen verran hauskemman. Torstain ja perjantain olin opiskelemassa yhtä uutta arviointimenetelmää Lahdessa. Käypä työkalu poikkeavien aistitoimintojen arviointiin joten hyvä, että tuli käytyä. Äitiyspakkaus saatiin myös ja vihdoin ja viimein marraskuun alussa tilattu tuoli kanssa. Nyt tarvisi saada sisustettua vielä uusiksi tätä olkkari-keittiö kokonaisuutta, jotta saadaan uusi tuoli istumaan kokonaisuuteen. Eilen juhlittiin kaverin synttäreitä, valmistujaisia ja myös läksiäisiä. Viimeksi mainittu ehkä kurjin osa tuosta, vaikka iloinen toisaalta olenkin, että toteuttavat tuollaisen unelman miehensä kanssa. Muuttavat ausseihin ja ihan kaiketi sillä periaatteella, että eivät sieltä ole takaisin hetkeen tulossa. Harmillista menettää loistotyökaveri ja kaveri, mutta onneksi nykyisin yhteydenpito on helppoa monella tapaa. Niin ja yök, söin kait juhlissa jotain sopimatonta ja kärsin siitä viime yönä. Mikälie lievä ruokamyrkytys se oli kun sopivasti juhlien jälkeen alkoi ja meni muutamassa tunnissa ohi. Tai sitten tuo oli vaan jotain raskaushömppää, mitä nyt voi olla, mutta ei ole omalle kohdalle vielä aiemmin sattunut.
Tänään Pasi oli kisaamassa Pirkkiksen kanssa Vuokkosilla. Nyt ei oikein ole heillä rytmit kasassa, ei tänään, eikä viikko sitten. Liian vähän oikeanlaista treeniä luulen minä. Nyt jäävät kisatauolle, jotta löytävät jälleen tuon hetkeksi taka-alalle siirtyneen tekemisen hyvän meiningin sekä luoton toisiinsa. Ei liian vaikeaa ja haasteellista, sellaista sopivaa, jossa pääsevät tekemään pidempää ratapätkää, jotta löytävät jälleen yhteisen rytmin. Ja kontaktien fiilistä on parannettava kanssa, Pirkon ilme on nyt liian "pingottonut" niillä mun mielestä. Valeraskaus tuntui menevän jo siltä onneksi ohi. Tällä kertaa kesti vain parisen viikkoa tuo mutrusuu-vaihe sillä. Hyvä niin.
Ensi viikon sääennuste ei näytä kovin lupaavalta. Hirmuisen kylmää minusta ja Avasta. Mulle ei ole varastossa riittävää määrää vaatetta joihin mahtuisin, että noin kylmässä tarkenisin.. Ja Ava sanoo, että korvat jäätyy ja tassut kanssa. Tassut kyllä lämpenee tossuilla, mutta toimivaa piporatkaisua ei ole löydetty, joka suijaisi noita jättikorvia pakkasenpuremilta. Bortsuja ei tunnu pakkasilmat millään lailla vaivaavan.
No niin, paljon höpinää ihan tyhjästä nyhjäisten. Palailen taas asiaan kun siltä tuntuu :) Nyt jos lähtisi nukkumaan, vaikkakin tämä mahassa asuva tyyppi taitaa olla eri mieltä. Hirveet bileet hällä taas ja aijai kun potkii kylkiluita ja palleaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti