Voi että sentään, pääsin torstaina vähän treenailemaan Pirkon kanssa. Kyllä tuo on vaan niin virkistävää ettei tosikaan. En nyt tietty mitään rataa tehnyt, mutta sylkkäreitä, päällejuoksuja, niistoja ja kontakteja vahvistelin tai yritin lisätä vähän ipsterin tarkkuutta. Olihan tuo normaalia vauhdikkaampi, hyppäsi päin kun en siirtynyt päällejuoksusta alta pois ja lähti mm. kontaktihäiriöön mukaan. Onneksi on kiltti niin yksien virheiden jälkeen lisäsi tarkkuuttaan ja kohensi asennettaan. Ja voi hyvänen aika, millainen lillerilalleri olo mulla olikaan.. että voi ihan lelun maasta poimiminen vaatia ponnisteluita! Niin se vaan on, mutta eihän tässä nyt enää h-hetkeen ole montaa viikkoa jäljellä joten kuuluu kaiketi asiaan tälläinen yleiskömpelyys. Maha on muuten yht'äkkiä ottanut hurjan kasvupyrähdyksen. Ei näy varpaita sen takaa ei, mutta kyllä ne siellä on :) Aamulla kävin puntarissa, 11kiloa suunnilleen oli tullut lisää lähtötilanteeseen, joka on kaiketi kovin kohtuullinen näille viikoille. Mutta onhan se hurjaa tälläinen muodonmuutos ja toki omalla tavallaan jotenkin ihanaakin. Onneksi ei kuitenkaan loputon tila.
Tässä muutaman viikon sisällä on kutkuttanut ihan kauheesti päästä kirmailemaan tyttöjen kanssa ja samalla on hiipinyt mieleen ajatuksia, että osaankohan enää lainkaan kun vihdoin ohjaksiin pääsen? Oon viimeksi tehnyt agilityä niinkuin ihan kunnolla elo-syyskuun vaihteessa ja siitä on jo kovin monta kuukautta aikaa. Oman mielen piristykseksi ja mielikuvien säilyttämiseksi oon katsellut videoita aika-ajoin ja fiilistellyt mielessä, miltä homma tuntuikaan. Vaikkapa näitä enkun ratoja (vaikka juoksinkin noissa oksennus suussa raskausviikkojen takia, mutta kuitenkin): https://www.youtube.com/watch?v=s1QAGxiX8AE taikka näitä viime kesän kisoja (kiitos Esalle videosta): https://www.youtube.com/watch?v=VWl7_f7uOiQ. Tai sitten agirodun ratoja (huh, mitkä kelit siellä muuten oli!): https://www.youtube.com/watch?v=gcBNWEys9VE
Samalla noita katsellessa oon miettinyt, että millälailla mun tarvii kehittyä kun pääsen taas ohjaamaan. Videoiltakin sen näkee, että lisää rohkeutta ja liikettä ainakin tarvitaan, jotta koiran ei tarvi mua odotella. Pasin kanssa ollaan jo tehty treenisuunnitelmaa kuntojemme kohentamiseksi heti vaan kun saan luvan siihen. Peruskuntotreeniä ihan kotosalla Jerryn hyvien toptiimin aikaisten ohjelmien avulla ja lisäksi sitten mulle intervalli-ja ketteryystreeniä kaupanpäälle. Agilityssä toivoisin, että pääsen luottokoutsien silmien alle treenailemaan, jotta homma lähtee oikeaan suuntaan heti alusta pitäen.Voin kertoa, että tälläisen tauon ja pakotetun aloillaan olon jälkeen on motivaatio sellaisella tasolla, että ei ole koskaan ollut. Katsotaan sitten mitä se todellisuus on kun vauva talouteen asettuu. Yöheräämisiä ja arjen ihmettelyä odottaessa.
Pirkon geenitestien kaksi tulosta tuli muuten perjantaina. TNS ja CL olivat negatiiviset ja nyt vielä odotellaan tuota CEA:ta. Eiköhän ensi viikolla tule sekin.
Tänään tiedossa hyvää seuraa ja syömisen juhlaa kera blinien. Sopii :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti