Nyt vähän rampataan ees ja taas, sairaalassa siis. Mutta en valita, mielummin ramppaan kuin siellä makaan ympäri vuorokauden. Arvot on yhä korkeat joten pitävät mut sisällä aina ensi maanantaihin saakka jolloin taas kontrolloivat noita arvoja. Kuitenkin niin mukavasti suhtautuivat, että saan olla kotona aina päivittäisten sykeseurantojen ja lääkkeen ottojen välissä. Toki jos tilanne johonkin suuntaan muuttuu, huonommaksi siis, niin sitten siellä ollaan ja pysytään. Mutta toistaikseksi kaikki on kunnossa, vauvan sykkeet on hyvät ja pitää säännöllisesti jotain tanssiharjoituksia tuolla yksiössään. Munkin vointi on ihan hyvä.Voiko näillä viikoilla koskaan ihan timanttinen olo ollakkaan, tuskinpa. Mutta ei kaiketi mitään normaalista poikkeavaa. Lääkäri kehoitti kuitenkin muistamaan, että kotona l-e-v-ä-t-ä-ä-n, sillä kroppa käy aikamoisella kurmituksella kun arvot on korkeat ja muutenkin tietysti kun vauvaa pukkaa koska vaan. Niinpä olen ottanut vinkistä vaarin. Pasi lähti tänään yöksi Poriin hoitamaan sukulaisvelvollisuuksia ja mä sain siskoni tänne avuksi koiria hoitamaan. Noiden neljän lenkitys ei ehkä ole parasta mahdollista lepoa nimittäin. Äsken tuo lähti kaikkien neljän kanssa liikenteeseen ja mua ihan jännittää, että miten selviää. Onhan siinä aika lauma toinen toistaan pahempia apinoita kaitsettavaksi. No, onneksi on Pirkko, joka on kiltti ja helppo. Yksi edes neljästä, kertonee jotain meidän koiran koulutustaidoista. No joo, onhan nuo ihan asiallisia, mutta joskus kun joku yllättävä tilanne (lue:pihasta karkaava koira tms) osuu äkillisesti kohdalle niin saa itsekkin käyttää kaiken auktoriteetin, jotta homma ei lähde lapasesta (lue: karva-apinat eivät kisko nurin).
Eilen käytiin sporttiksella ja Pasi treenasi molemmat pikkuminkit. Pirkko oli ihan taitava kepeillä, haetaan nyt hyvää fiilistä, itsevarmuutta sekä osaamistasoa lisää ohjureita apuna käyttäen. Pätmänkin pääsi piiiitkästä aikaa. Supersankari oli ihan liekeissä kun pääsi monen viikon tauon jälkeen hallille (ne tassut on olleet auki niin ei ole päässyt tekemään). Sillä intoa piisasi, toisinaan ehkä enemmän intoa kuin älyä, mutta mieluummin noin päin. Kamalan söpö se on kaikessa touhukkuudessaan ja miellyttää mun silmää. Hei ja Pahkis kävi eilen ekaa kertaa akupunktiossa. Ihan oikeasti siinä oli havaittavissa eroa käynnin jälkeen, loistojuttu! Hoiti tulehdusta ja koitetaan saada sitä kivuttomammaksi nyt tuon avulla. Kertoi, että reagoi hoitoon hyvin, tai ainakin tulehdustilanteeseen hoito tuntui vaikuttavan. Muuten ei kummempaa koiriin liittyen. Pasi ilmoittautui johonkin kisoihin viikon päähän Pirkon kanssa, ehkä vuokkosille. Saapi nähdä, että jääkö nuo väliin jos vauva päättää syntyä.
Pakkailin äsken sairaalakassia valmiiksi. En nyt itselleni sinne mitään vielä osannut laitella, mutta vauvan lähtötamineet tuli pakattua. Että voikin olla noin yksinkertainen asia omalla tavallaan haasteellista. Kun mistäs nyt tälläinen amatööri tietää, että kuinka paljon sille pitää vaatetta niskaan laittaa kotimatkalle. Ja onko se nyt sitten kuinka iso ja kuinka kylmä ulkona on. No, ehkei pukemisasiat mitään tähtitiedettä kuitenkaan ole. On sillä nyt jotain pöksyä, potkupukua, lakkia ja tumppua jne.pakattuna joten eiköhän niillä saada se kotiin tuotua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti