Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Uuden vuoden aatto! juhlista ehkä hankalin, mutta menkööt (sillä vaihtoehtojahan ei ole). Onneksi siitä tekee aina mukavamman loistoseura ja koirat, jotka eivät pelkää pauketta (koputtaa puuta..). Päivällä kuuntelin kun linnut  lirkutteli pihalla tosi kovaa ja söivät naapurin laittamaa kauralyhdettä. Yht'äkkiä paukahti ja koko joukko hiljeni pitkäksi aikaa. Siinä ne istuivat oksilla ihan paikoillaan ja ihan hiljaa. Mun kävi sääliksi niitä, vaikka en mikään lintuihminen olekkaan. Ja kaikki ne paukkuarat koiraparat.. tsemppiä kaikille, kohta se on onneksi ohi.

Meillä oli eka NL-leiri viime viikonloppuna Pirkon kanssa. Ja voi kun tykkään, tykkään, tykkään! Eniten tykkään Pirkosta ja sitten siitä ajatuksesta, että meistä tulee taatusti parempia seuraavan puolen vuoden aikana, sillä tiedän, (ja tulen tietämään) mitä ja miten treenata tavoitteellisesti ja valmentajathan on ihan huippuja. Sitten tykkään siitä, että saan tutustua uusiin ihmisiin ja nauttia reissuun lähtemisen tunnelmasta. Se on niin kivaa kun on aina jotain mitä odottaa! Ja sitten tykkään kaikesta muustakin tasapuolisesti. Se, että tämän lisäksi ollaan Jarin viikkotreeneissä tekee kattauksesta lähes täydellisen seuraavan puolen vuoden aikana. Ja joka viikkoiset sporttikset sisarusparvessa, mahtihomma!

Tänä viikonloppuna kartoitettiin koirien osaamistasoa. Mun Pirkko oli paljon taitavampi, mitä luulinkaan. Ja voi miten olenkin nyt jäsentyneempi siitä, mitä tulisi treenata parempaan kuosiin milläkin esteellä ja mitä jo osataan. Ja toki saatiin myös vinkkejä, miten noita asioita olisi sitten hyvä treenata. Laitetaanpas tähän nyt näitä tärkeimpiä treenausta vaativia asioita, jotka eivät vielä suju niinkuin voisivat sujua:

Okseri:
kutsuna, ihmisnuoli, 90 asteen käännös, U-käännös.

Okseritreenissä tajusin, että oksereiden kanssa on vielä paljon tehtävää. Niitä on tullut treenattua aika vähän, eikä osaamistaso todella päätä huimannut. Suoraan osataan mennä melko mukavasti, mutta tuo kääntyminen oli vaikeaa. Pirkko on kuitenkin oppiva yksilö, joten petrasi jo treenin aikana. Nää voidaan siis kyllä oppia ja niin myös tehdään.

A-aste:
valssi alasmenolla, päällejuoksu.

Aahan olin tyytyväinen. Pirkko osaa jo hyvin kaikkea sellaista, jossa olen kaukana, mutta lähellä tehdyt härskimmät päällejuoksut jne. pistivät sen vähän miettimään. Luulen, että ei ole iso juttu saada noita parempaan kuosiin, sillä pohja on hyvä.

Hyppy/häiriöt:
maksimihäiriöt (lähtö läheltä hyppyä, ei kerrota käännöksestä).

Näistä selvittiin myös ihmeen hyvin. Hyvä Pirkko! Kuitenkin löydettiin ainakin yksi asetelma, jolloin rima tippui. Todellisuudessa uskon, että rimojen kanssa tulee aina olla tarkkana. Ei liene se meidän vahvin osaamisalue.

Puomi:
kaikki meni oikeastaan ihan hyvin, mutta asentoa täytyy korjailla hieman suoremmaksi kun jään taakse tai sivuirtoan.Puomiosaamiseen olen tyytyväinen, vaikka asento voisikin olla suorempi. Tuo on tuollaista viilausta, jota on hyvä tottakai tehdä, sillä provosoi helposti virheisiin tai tuomarin virheellisinkiin arvosteluihin.

Pussi:
pussijarru, valssi, eteenmeno.

Ou nou, pussi! Sitä ei osata kyllä hyvin. Tai no, jotain osattiin, mutta olenkohan ikinä tehnyt pussijarrua? Ei sitten ihan kääntynyt. Valssissa oma ajoitus oli vähän hakoteilla, koira teki hyvin.

Keinu:
taaksejäänti, valssi.

Pirkko piipaa pötkäle olikin pieni possu kun tein valssia edessä ja ajatukseni oli jo seuraavassa esteessä. Ei ihan pysähtynytkään alasmenolle kun oli vähän kiirus jo jatkaa matkaa. Taaksejäännissä asento jäi vinoon ja turhan ylös joten sitä täytyy treenata myös. Kesti kyllä hyvin vedätykset jne, mutta kun tilanne oli todellisen jatkamisen oloinen niin sittenpähän olikin jo menossa..Se pikkukakkiainen taitaa tietää, milloin yritän saada sen tekemään virhettä ja silloinhan se ei sitä tee :)

Pituus:
veto/linjaus, takaaleikkaus, eteenlähetys.

Yllättävän hyvin tälläkin esteella teki kaikenlaista,mutta heikkouksiakin/ osaamattomuutta toki löytyi.

Rengas:
kutsuna, takaaleikkaus.

Nämä laitamme treenilistalle ilman muuta!

Putki:
putkijarrutus, eteenmeno.

Se ainainen putkijarru. Pirkko ei diggaa jarrutella putkessa kun on niin kiva mennä täysiiiiii!!! Mutta sitä tulee erinäisillä apukeinoilla nyt saada kuntoon. Aika tärkeä asia nimittäin. Ja tuo eteenlähteminen on myös tärkeää. Nyt sillälailla loivasti muhun päin kaartaen ampuu niin putkesta kuin pussista.

Sitten oli vielä kepit, pöytä ja muuri, joista harjoittelua vaati ainakin keppien päällejuoksut, avokulmat ja tiukat leikkaukset. Pöytä vaatii kaikenkaikkiaan vielä treeniä (eipäs ole tullut paljoa tehtyä) ja muurilla leikkaukset ja vekkaus/linjaus oli vaikeaa.

Mutta reenattavaa siis riittää! Hassua, että vaikka on tullut kuultua monet kerrat aiemminkin, että erikoisesteillä tulee treenata kaikki samat ohjaukset kuin muillakin niin oikeastaan tajusin sen vasta nyt. Mutta hyvä, että nyt kuin joskus myöhemmin.

Psyykkisestä valmentautumisesta kuultiin luennoin muodossa ja fyysisestikin tuli kuormaa haettua vielä fysiikkatreenin muodossa. Molemmat hyviä nuokin. Psyykkari liikautti montaa kohtaa mun mielessä ja näitä nyt mietiskelen ja analysoin, mutta en täällä :)


Mutta hei..miten hauskaa, tää viikko lomaa! Ja viikonloppuna affikselle! Hurraa! hurraa! hurraa! Mä lähden sinne nauttimaan kisaamisesta, sillä me osataan ihan tarpeeksi, jotta voidaan nauttia!

Mahtavaa Uutta Vuotta 2013 kaikille! tehdään ensi vuodesta vielä tätäkin vuotta parempi, nautitaan hetkistä, rakastetaan ja sit ollaan vaan kanssa välillä, eikä tehdä yhtään mitään :)

Joulu juhlista parhain?

Oih, ihanaa olla takaisin kotona! Vietettiin joulua mökillä: syötiin, saunottiin, syötiin ja puuhailtiin kaikenmoista pientä koko ajan. Paljon kun on porukkaa kasassa niin tiskaamistakin on muuten paljon! Pelailtiin ja hengaltiin myös. Nukuttiin piiiitkät yöunet monena yönä ja valvottiin juuri niin myöhään kuin teki mieli. Viiniä juotiin..riittävästi.  Ulkona tuli oltua tosi vähän, jotenkin ei ehtinyt ja koirat peuhasivat pihalla keskenään ihan riittävästi. Eilen käytiin tunnin kävelyllä (tai laahustettiin ihanassa lumisessa metsässä) ja koirat riekkuivat intopiukeina. Avan joulun kohokohta taisi olla peurajahti, johon pääsi kun törmättiin jonkinmoiseen joukkioon lenkin aikana. Toinen sen kohokohdista taisi olla kun se ryösti pihalta puolikkaan savustetun kalan. Roisto... Ja voi miten noita on rapsuteltu, monen ihmisen toimesta ja omasta myös. Pätmän ja Ava tietty pahimpina sylimaakareina, niillä kun tuntuu olevan loputon läheisyydenpula. Naapurin vanha tummu olisi ottanut ne kotiinsa, mutta ehkäpä olisi aika pian palauttanut. Pätmän on kyllä huippukoira tuollasessa hengailumielessä, sillä se osaa tuoda itseään viehättävästi ja hellyttävällä tavalla tykö. Sillä tavalla vaatimattomasti ja vähän vaan ja hups kohta koko koira rötköttää sylissä ketareet ojossa elämästään nautiskellen.

Maailman ihanin Pätmän

toinen sylimaakareista..

sisaruskatrasta äitin kanssa

mmmmm...suklaata..paljon.....

Pahkis on kukkulan kuningas! nih!

meidän yhdestoista joulu yhdessä ja vieläkin tykätään  <3

joulun odotusta

On hanget korkeat nietokset kun joulu joulu on meillää...Kohta on joulu ja lunta riittää. Tänä vuonna odotan joulua ihan spesiaalipaljon, sillä se saattaa yhden jutun jutun loppuun ja antaa mahdollisuuden rauhoittua ja valmistautua uuteen. Ennenkaikkea tuo liittyy nyt töihin, mutta miksei myös muuhun elämään. Oon aina tykännyt vuoden vaihteesta, sillä se on lupausten aikaa. Ja aika usein olen pystynyt pitämään ne lupaukset, jotka olen päättänyt pitää. Tänä vuonna siihen voisi liittyä tavoitteita pirkkoon liittyen ja ikuisuusaihetta eli oman kunnon kohentamista ei myöskään pidä unohtaa. Ensi vuonna voisin tehdä lupauksen myös siitä, että otan vielä enemmän hetkistä irti. Joskus elämä menee niin vauhdikkaasti, että sitä ihan unohtaa keskittyä ja pysähtyä. Mutta nyt ennen noita on aika nauttia joulun tunnelmasta, esivalmisteluineen kaikkineen.

Pirkkoliisa on juoksussa joten pääsee nyt treenaamaan vähemmän. Tuntuu siltä, että koko syksy on mennyt liian vähällä treenaamisella sen kanssa. Olosuhteet on jotenkin pakottanut tuohon. Ilmeisesti yhdestä inhottavasta kaatumisesta johtuen se veti itsensä juntturaan ja joutui tuosta johtuen olemaan vähemmällä treenillä. Mutta en usko, että muutaman vuoden kuluttua tällä on mitään merkitystä, tai jo aiemminkin jos asiaa tarkastelee. Nyt vaan tuntuu, että ei olla menty eteenpäin muutamissa asioissa lainkaan ja oikeastaan jopa takapakkia.

Lähinnä kepit pistää mietityttämään. Välissä kesti jo erinomaisen hyvin kepeillä kaikenmoista ja nyt ollaan taas siinä pisteessä, että karkaa kesken pois. On niin tarkka jos yhtään olen väärässä kohtaa väärään aikaan niin ei mukamas sitä kestä ja varastaa lopusta pois. Sisäänmenokulmat ovat kanssa aika onnettomassa jamassa siihen nähden, mitä ajattelin niiden olevan tässä vaiheessa. Mutta ei tuon nyt vielä täysin valmis tarvi olla, on meillä aikaa treenata. Tyhmää, mutta harmittaa vaan, että olis ollut kiva lähteä ekoihin kisoihin niin, että voisi luottaa ainakin perusesteosaamiseen. No eihän mua kukaan pakota starttaamaan, mutta aion kuitenkin. Affis olis mukava paikka aloittaa ja aion niin myös tehdä. Sitten voi olla vaikka ensi kesään saakka tauolla ja treenataan asioita parempaan malliin kuntoon.

Ava on päässyt muutaman kerran treenaamaan tauon jälkeen ja on se vaan helppo. Voi luoja sentään, miten voikaan olla! Enkä olis uskonut näin sanovani muutama vuosi sitten kun olin usein ranteet auki sen keskittymättömyyden takia ja myös ahdistunut siitä, miten vauhti ei vaan ole riittävää. Nyt kun olen sisäistänyt sen, että mun pitää hyväksyä se sellaisena kun se on, niin sen kanssa on helppo olla tyytyväinen. Viime treeneissä asiaa vähän pohdiskelin ja Jarikin totesi jotenkin siihen malliin, että " kokenut koira kun kulkee ajatuksen voimasta". Sellainen se onkin. Oikeastaan tuntuu, että sen kanssa voi sellaisella perusradalla tehdä asiat miten vaan. Tai no joo, keppejä sekään ei osaa kovin hyvin, mutta kun pääsen aina auttamaan alussa ja lopussa kestää häiriöt hyvin niin eipä tuo ole meitä rasittanut. Avan kanssa oon päätynyt siihen, että sen kanssa on turha hinkata keppejä. Se ei ikinä tule olemaan mikään älykkö niiden kanssa joten nopein on aina kun sen ei itse tarvi ajatella mitään.Se siis osaa kyllä eri kulmia hyvin, mutta ihan jo silmämääräisestikin on heplpo havaita, miten paljon nopeampaa on kun se autetaan kepeille sisään.

Kello on pian kaksi, enkä ole saanut tänään laskujen maksamista lukuunottamatta kummoista aikaan. Aina ei tarvi ja varsinkaan silloin kun ei ole oikeasti tarve. Mutta kohta lenkille ja sitten joululahjaostoksille katsastamaan Hyvinkään uusi kauppakeskus. Ehkäpä siellä on vähän hiljaisempaa kun menee vähän myöhemmin.

Viime talvelta, mutta voisi hyvin olla vaikka tältä.

riittävän hyvä?

Pirkko ja Ava päsivät sunnuntaina treenaamaan pitkästä aikaa. Tai Pirkko oli tauolla vajaa pari viikkoa ja Ava sitten taas n.1,5kk joten mikä nyt sitten on pitkästä aikaa. Oma treeni-into alkaa olla jo melkonen kun tuntuu, että lähielämä on vietetty liian vähäisen agilityn merkeissä. Pirkko kyllä päätti, että ottaa vielä hetken vähemmällä reenauksella ja aloitti juoksut eilen. Riman halliin se ei siis ole tervetullut  hetkeen, mutta onneksi torstaisin Sporttis on myötämielisempi.

Tehtiin Pasin koutsaamana Toptiimistä saatua kotiläksyä. Ei mitään ihmeellistä ja kummallista, mutta hyödyllistä. Eli kokeiltiin eri ohjaustekniikoita muutamalla esteellä. Siis tarkennettuna hinkattiin samaa neljää eri muutaman esteen kokonaisuutta muutamilla vaihtoehtoisilla tavoilla. Oltiin niin tehokkaita, että videoitiin treeni ja kellotettiin videolta, jotta saatiin tarkkoja aikoja eri ohjauksille. Lopputulos lienee se, että ei mitään suuresti yllättävää :) Pirkolla toimi hieman nopeammin kaikki meille tutut kuviot (niistot, valssit, takaakiertovalssit, pakkovalssit) ja ne mitä vältellään osaamattomuuden takia olivat hitaampia (pyöritykset, sylkkärit, poispäinkäännöt). Mutta erot olivat hiuksenhienoja. Sillä, ottiko ristiin vai pyöritti jollain tavalla yhden siivekkeen ympärillä ei ollut kovinkaan isoa merkitystä jollei nyt matka oleellisesti pidentynyt. Se kääntyy niin näppärästi, että hyvillä mielin sitä voi pyöritellä myös jatkossa jos se kyseinen ohjaus istuu paremmin ohjaajalle ja tilanteeseen. Avan kanssa aina ristiin jos mahis siis kun matka ei oleellisesti sillä tavoin pitene. Ei ole näppärä kääntyjä ja joutuu himmaamaan niin hirmusesti päästäkseen rullalle siivekkeen ympärille. Ei ehkä yllättävää, mutta Pirkko oli Avaa verraten paljon nopeempi. Aatella, että kolmella esteellä eroa voi tulla jopa sekunti (putki+hyppyjä). Ei ihme, että etsiskelen Pirkon kanssa yhteistä säveltä, sillä tuollanen vauhtiero vaikuttaa jo aikalailla rytmitykseen ja moneen muuhunkin asiaan.

Avan kanssa tehtiin ennen kellotustreeniä Riman edellispäivän kolmosten rata. Helppoa ja mukavaa. Nollalla pariin kertaan ja vähän eri tyyleillä. Ei nyt ehkä täysin tyylikästä ja virheetöntä, mutta siistiä Lauran ja Avan perusmenoa :) Ensin valittu kokonaisuus oli nopein joten hyvä niin. Koska tuokin oli mahis videolta kellotella niin teinpäs niin. Oltais jääty noilla suorituksilla viitisen sekkaa kärjestä. Seisotin kyllä hiukan kontakteilla joten olis siitä pari sekkaa saanut pois. Tuo kolme sekkaa kärjestä on sille riittävän hyvä joten siihen pitää olla tyytyväinen ja olenkin.

Töissä työnohjauksessa käytiin viime viikolla muuten läpi termiä "riittävän hyvä". Siitä luontevasti ajatukset kiiri agilityn maailmaan ja siihen, miten harvoin riittävän hyvä on siellä tarpeeksi hyvä.  Aina pitää olla parempi, aina on parannettavaa. Joskus on suorastaan sääli, miten ihmiset ajavat itsensä hirveään turhautuneisuuteen kun tehty suoritus ei ollut tähtisuoritus ja oikeuttanut voittoon. Paska koira, paska ohjaaja. Me paskat jäätiin voittajalle sen ja sen verran, että me ei ikinä.... Meistä ei ikinä tule tarpeeksi hyviä, tarpeeksi nopeita, parhaita. No joo, en tiedä jos hieman liioittelin, mutta ehkä vain hieman. Radanreunalla kun seisoo niin tuollaista puhetta on helppo kuulla. Ja miten tuollainen ilmapiiri leviääkään. Jos joskus itse alan tuollaiseksi niin tulkaa ja lyökää mua. Ihan hyvällä omallatunnolla, olkaa hyvä ja kiitos. Ja muistuttakaa siitä, että riittävän hyvä voi olla joskus ihan tarpeeksi hyvä. Kun menee ja tekee parhaansa ja koirakin niin tekee, niin miksi hakata päätään seinään. Ja okei, ymmärrän nopean turhautumisen ihan hyvin, mutta jos tuo tunnetila seuraa kisasta toiseen niin vähän laittaa miettimään, että onko homma sen arvoista? Miksi sitä haluaakaan riutua tuollaisissa fiiliksissä ihan vapaaehtoisesti? Pitäisikö välillä tehdä tilaa myös positiivisilla fiiliksille? Olisko mahdollista, että siellä radalla olisi kuitenkin ollut joku asia, mistä voisi saada hyvät fiilikset? Aika usein ne jäävät huomaamatta, joka on kyllä kovin harmillista.

Jep, nyt lenkille. Pakkasta sopivasti, hyvää musiikkia mukaan ja lämpimästi päälle. Ei oikeastaan kuullosta lainkaan hassummalta. Ja ehkä vähän lyhyempi lenkki tänään on kuitenkin ihan riittävän hyvä tälle illalle.

tokoilemassa

Sussun kanssa käytiin tiistaina Jessica S:n luona tokoilemassa. Ava on ollut niin lomalla, että ei ole tehnyt mitään, ei edes tokoa. Eikun kerran teki muutamia viikkoja sitten sporttiksella pikkusen. No enivei, otin edellisenä iltana vähän kaukoja ja täyskäännöksiä, jotta olisi vähän paremmin kartalla treeneissä. Oletettavasti kuitenkin oli melkosen kierrokset kaakossa kun pääsi hommiin. Liikkis :)

Tehtiin alkuun seuraamisia ja erityisesti peruuttamista, joka on Avalle vaikeaa. Siihen hyvät vinkit, ensin seinän vieressä ja lähtöasento seisomisesta. Alkuun palkkaa jo muutamasta askeleesta ja siitä sitten vaikeutetaan. Eri käskytys peruuttamisella otetaan myös käyttöön. Loppuaika ihmeteltiin sitten kaukoja. Ava on vähän työläs kun on niin multikiihkeä ruualle. Takapalkka saa sen melkein pois tolaltaan ja kierrokset nousee. Palkat molemmilla puolilla sivuilla olivat paremmat. Siinä kuitnekin täytyy olla tarkkana, että pääsee pakoille vasta kun on luopunut niistä. Tuo on asia, jota olaan harjoiteltu sen kanssa aina- siis palkoista luopumista ja voin kertoa, että ei ihan yksinkertaista hommaa ole tuon vilkkaan super-ahneen kanssa, jonka nappulat pysyy välillä melko heikonlaisesti kupissa/nupissa. Mutta harjoittelemme ja voihan olla, että on jo kypsempi oppimaan jo tuota asiaa. Kaukoissa katsottiin myös ratautuksia läpi ja niitä täytyy mun vielä pohtia. En pysty tarpeeksi nopeasti näkemään eroja, enkä ymmärtämään riittävän hyvin kriteereitä, jotta osaisin tehdä niitä oikein. Istu-maahan nyt on selkee ja sen osaa. Paitsi, että sivupalkoista hieman turhautuu ja saattaa haukahtaa, mutta J uskoi, että haukkuminen loppuu kun kehittyy noiden sivupalkkojen kanssa.

Ihan hyvä mieli ja nyt on taskussa monia asioita, mitä treenata sen kanssa. Talvella tokoileminen on vaan vähissä kun Avan kanssa on ulkona vähän nihkeetä. Jep, ollaan mukavuudenhaluisia. Mutta jos ottaisi projektiksi tehdä nyt talvella noita kaukoja, peruuttamisen ja motivaation metallinoutoon kuntoon. Kyllähän siinä olis aika paljon tälläiseksi oheislajiksi.

Tänään on itsenäisyyspäivä, jota aion viettää leppoisasti. Rauhallinen aamu, kohta lenkille ja siitä sitten salille. Hyvä ruokaa olis tiedossa ja illalla linnanjuhlia. Pasi reippaasti lähtee sporttikselle yötreeneihin, mutta mä jätän väliin kun Pirkko on tän viikon tauolla, eikä Avankaan nyt ole välttis just tänään aloittaa aksaa tauon jälkeen.

kolme Koota

Viime viikon keskiviikon treeneissä ei kulkenut sitten lainkaan. Siis Pirkon kanssa. Siinä sitten pähkäilyä, että miksi koira ei kokoa ja käänny, jumissa? Teki kuitenkin iloisella mielellä, mutta oli vaan jotenkin niin outo, että lopetin treenin kesken. Torstaina otin sen sporttikselle, eikä vaikuttanut silloin oudolta. Rata vaan oli niin vaikea, että ei selvitty siitä oikein mitenkään kunnialla läpi. Kotona ihmettelyä, että olisko kuitenkin jumissa vai ei. Oonko ylihysteerinen silmäterästäni..? Ehkä olen, ehkä en. Tänään Pirkkis pääsi osteopaatille ja olihan siellä vähän tuunattavaa. Epäilyä, että hoidettavaa oli kohdassa, joka liittyi viime kerralla tuunausta vaativaan kohtaan, mutta ei silloin vielä näkynyt. Etuosassa kanssa pientä laittamista, oikealla puolella ja rintarangassa. Tuo on kyllä sellainen pölö menijä, että kroppa on kovilla. Kehotuksesta saa olla nyt viikon verran lomalla.

Sussu olis tarkoitus kaivaa naftaliinista tällä viikolla. On viettänyt ansaitusti lomaa lokakuun puolesta välistä saakka ja nyt alkaa olla sitä mieltä, että lomailu saa riittää. Hauskaa tehdä taas sen kanssa. Katsotaan muistaako lajia enää lainkaan..no muistaa toki, mutta perinteisesti on ollut aika "Liisa ihmemaassa" taukojen jälkeen. Huomenna mennään itseasiassa Jessica S. luo tokoilemaan sen kanssa. Se vois olla aika hyvä tokokoira, mä luulen.

Tänään kotiin ajaessa pähkäilin, että viime kuukausina on tullut panostettua normaalia enemmän itseeni ja jollain narsistisella tavalla nautin siitä. Oon käynyt osteopaatilla muutamia kertoja, kosmetologilla muutamia kertoja, hankkinut salikortin ja ottanut siellä silloin tällöin omaa aikaa. Lisäksi terveyttä on tutkittu ja ihmetelty monen käynnin edestä ja nuo tutkimukset ovat yhä kesken. Ohessa on tullut muitakin juttuja esille ja voipi olla, että saan silmälasit! Hui. Töissä muuttuu kohta taas systeemit kun palaan vanhoihin hommiin takaisin. Lisäksi mieltä on tullut virkistettyä erinäisissä kekkereissä ja illanistujaisissa, eikä niille nyt hetkeen näy loppua. Kotona saatiin mieltä ärsyttäneitä kaaospaikkoja setvittyä (niitä, mitä aika monesta kodista löytyy: "kaapit, joita ei tee mieli avata"). Mun mielialaan ja fiilikseen vaikuttaa muuten uskomattoman paljon koti. Siis se, että missä kunnossa se on. Jos kotona on sotkuista niin mielikin on sekava :) Kun laittaa paikat järjestykseen niin asiat alkaa monesti heti näyttää selkeimmiltä. Ja jos kotia laittaa kauniiksi niin mielikin muuttuu jotenkin seesteisemmäksi. Siispä nautin pimeistä illoista, kynttilänvalosta, jouluvaloista, siististä kodista ja tunnelmasta. Glögiä, pipareita, herkkuja ja hyviä telkkuohjelmia illalla kun koirat on lenkitetty ja itsekin tullut liikuteltua läskejä jossain muodossa. Ens keväänä tulen panostamaan agilityyn enemmän kuin pitkään aikaan joten kaippa näillä systeemeillä keräilen nyt intoa ja fiilistä tulevaa varten. Koti, kroppa ja koirat kuntoon. Siitä se lähtee :)

Jumppapirkkoja ja yli-ihmisiä. Ja onnistumisia kans.

Sunnuntaina oltiin Pirkon kanssa alueellisessa valmennuksessa. Alkuun fysiikkatreeniä ja sitten koirien kanssa rataa. Kunpa saisi itsestään irti ja tekisi sännöllisesti fysiikkatreeniä. Liikun kyllä säännöllisesti, mutta tuollaiset nopeus- ja ketteryystreenit olisivat oikeesti hyvä lisä sellaseen perussettiin mitä tässä tulee vedettyä. Tälläisten työpäivien jälkeen vaan,  mitä tänäänkin on tullut tehtyä, niin jaksaminen mihinkään ylimääräiseen on koetuksella. Liian voimia vievä työ? En tiedä, mutta ei se aina helpoimmasta päästä ole ja työssäkäymiseen kuluu suurin osa päivästä. Aamulla lähden ennen seitsemään ja tulen kotiin viiden aikaan.  Joskus ihmettelen, että mistä monet saavat kaiken sen energian ja jaksavat olla ihan jumppaPirkkoja, superkoti-ihmisiä, mahtavia parisuhteessaan, loistavia ja aktiivisia kavereita ja yhteydenpitäjiä, idearikkaita työssään ja vielä mitä kaikkea? vai onko se vaan harhakuvitelmaa, että tuollaisia yli-ihmisiä on paljon? Monet sanovat hengästyvänsä kun kuulevat mun viikkorytmistä ja ohjelmasta, vaikka itse en pidä sitä mitenkään erityisenä. Ehkäpä samalla tavalla kuvittelen kummia muiden elämänmenoista ja jaksamisesta. Hei ja tämä vuodenaika on oikeasti paha. Ainakin mun mielestä ja ehkä aika monen muunkin mielestä myös.

Toinen mitä tulee joskus mietittyä on se, että miten paljon ihmiset oikeasti lenkkeilevät ja treenaavat koiriensa kanssa. Monilla palstoilla ihmiset jaksavat väittää, että lenkkeilevät suunnillaan tuntitolkulla joka päivä. Mä en tajua, että miten aika muka edes riittäis siihen arkisin? Meidän koirat lenkkeilevät yhden pitkän lenkin päivässä ja loput joko pihassa tai sitten toisen minilenkin tässä lähellä. Ja tuo pidempi lenkki on jotain 45min -2h väliltä. Ja jos on treeni-ilta, niin harvoinpa raukat ehtivät millekkään lenkille sen kummemmin. Siis toki käyvät pihalla ja/ tai pissatuslenkillä, mutta pitkä lenkki+treenit ovat kyllä harvinainen yhdistelmä arkisin. Viikonloput on eri asia ja silloin pääsevät enemmän ja pidemmälle aika usein.

Treenimäärät sitten. Mitä on yhdelle vähän tai paljon voi toiselle olla jotain ihan muuta. Meillä tai mun koirilla homma menee suunnilleen niin, että vuoteen sisällytetään 1-2 n. yhden kuukauden taukoa. Lisäksi koirille saattaa tulla yksittäisiä viikon tai jopa kahden viikon taukoja jos olosuhteet niin pakottavat.  Karkeesti homma menee varmaan niin, että kesäisin kisataan enemmän ja treenataan suhteessä vähemmän. Nuoren koiran kanssa ei tietty noin mene, vaan esim. viime kesänä Pirkko kyllä treenasi aktiivisesti kun halusin asioita sille kuntoon. Talviaikana koirat treenaavat n. 1-3 kertaa viikossa agilityä riippuen siitä, mitä on työn alla. Avan kanssa kolme treeniä per viikko on superharvinaista ja itseasiassa se treenaa pääsääntöisesti ympäri vuoden sen 1-2 krt viikossa. Pirkon kanssa on tullut viime keväästä saakka treenattua ehkä avaan verraten enemmän, mutta kyllä senkin keskimääräinen treenimäärä on se kaksi kertaa viikossa. Toki kun hioin esim. keppejä aktiivisemmin kesällä kuntoon niin muutaman viikon sisällä se saattoi tehdä keppejä melkein päivittäin, mutta n. 5min maksimissaan. Meillä siis koirat hyvinhyvin harvoin tekevät ainakaan ratatreeniä enempää kuin sen kaksi kertaa viikossa. Yksittäisiä asioita tai esteitä voidaan lyhyissä seteissä ottaa jaksottain enemmän. Lisäksi nuo treenaavat tokoa ja ja kesällä nyt käydään joskus esimerkiksi paimentamassa tai tekemässä jotain maastolajeja. Lisäksi Ava harrastaa vetolajeja, mua se kiskoo perässään kesäisin juoksulenkeillä ja Pasia välillä talvisin vetohiihdon merkeissä. Mitäpä vielä? No leirit, kisamatkat jne.kuuluvat toki repertuaariin. Ava yleensä kisaa aktiivisesti ajalla huhtikuu- syyskuu ja muina kuukausina sitten vaihdellen joitain startteja. Tammikuussa Affikselle mennään tietty ja mitä noita nyt on. Tuliskohan vuodessa sille n. 50-70 starttia, nyt agi.fi mukaan viim. 12 kuukauden sisällä olis 52, eikä tälle vuodelle ehkä enempää tule, sillä voittoa lukuunottamatta tulokset on kasassa ens kesän arvokisoja varten. Pirkon kanssa saa nähdä, millaiseksi kisarumbat muodostuu. Tammikuussa se aloittaa kisaamisen Eckerössä jollei ole juoksussa. Ja jos ei ihan keskeneräiseltä tunnu, niin luultavasti kisaan melko paljon alkuun. Tai sen verran paljon kun homma kestää ilman, että esim. kontaktit tms. alkaa lahoamaan.

Jaarittelun jälkeen (tapan aikaa kun ei jaksais sinne lenkille tonne vesisateeseen..) pakko vielä todeta, että Pirkkis oli aika hyvä siellä sunnuntaina treneissä. Oltiin pääsääntöisesti samalla planeetalla ja molemmilla tais olla aika hyvät fiilikset. Se meni kovaa, mutta kuuliaisesti ja mä pysyin perässä ja ohjauskin oli lähellä oikea-aikaisuutta. Saatiin tehtyä ihan rataa, eikä vain pätkiä. Ei sillä, että pätkissä olisi vikaa, mutta kun on hinkannut vain pätkiä melkeinpä tähän saakka sen kanssa niin tuollaisen kokonaisuuden kasassa pitäminen tuntui erityisen hyvältä. Tai onhan se jotain möllirataa tietty tehnyt virheettömästi, mutta ei koskaan tätä ennen ole muistaakseni tehnyt yli 20 estettä vain yhden pieneen virheen kanssa. Siis kun rata oli ihan tekemistä vaativa. Hienoa Pirkko ja hyvä mä. Kyllä meistä vielä hyvä tulee :)

oivalluksia

Kotona kipeenä, plaah. Toivottavasti lääkärit löytävät syyn mun juttuihin ja musta tulee entistä ehompi joku päivä. Ja toivottavasti se joku päivä olis aika pian. Mutta nyt vointi on sen verran jo hyvä, että hyvin jaksan tänne tarinoida jotain aikaa tappaakseni.

Oon tässä yrittänyt päästä Pirkkoliisan "ajatuksiin" sisään ajattelemalla itse asioita enemmän. Sen olen tajunnut, että en tajua lainkaan vielä riittävästi sitä, mutta jotain palasia on ehkä jollain mikrotasolla loksahtanut paikoilleen. Turun leiri oli viimeksi antoisa ja olen erityisesti kolmea asiaa yrittänyt oivaltaa ja huomioida: 1) Pirkko on ensisijaisesti liikkeeseen hyvin vahvasti reagoiva koira. Jos liike vie yhteen suuntaan niin on supervaikeeta yrittää huutamalla tai vastasilla/vedoilla tms. saada sitä pois liikkeen suuntaisesta liikkeestä. 2) ohjauksen ennakointi tulee tapahtua pirun aikaisin. Janitalla oli huippuesimerkki lähestyvästä pallosta, jota aion potkaista. Enhän siihenkään lähde valmistautumaan kun pallo on kohdalla vaan ennakoin potkua jo paljon aikaisemmassa vaiheessa (arvioin etäisyyden, pallon vauhdin ja motorisesti valmistaudun liikkeeseen). 3) mun ja koiran välinen etäisyys/linjat ja oman linjan muuttamisen vaikutus suhteessa koiran linjaan/etäisyyteen. Jos vetää linjan siihen, mihin Pirkko laskeutuu ja mistä seuravan kerran ponnistaa ja missä minä olen kun se laskeutuu ja seuraavan kerran ponnistaa syntyy kahden linjan välinen etäisyys. Jos haluan koiran itsestäni kauemmas niin rikon linjaa tulemalla lähemmäs koiraa ja toisinpäin. Tämä nyt näin karkeasti sanottuna ja selitettynä ja ehkä vielä vähän epämääräisesti, mutta kuitenkin. On niin totta, että saan usein tilanteet hankaliksi kun tungen väärissä tilanteissa lähelle koiran juoksulinjaa ja Pirkko ampuu jollekkin esteelle musta poispäin. Tai juoksee päällejuoksuissa ja sen tyyppisissä tilanteissa ohi. Sitten pitäisi vaan osata huomioida tuo(kin) asia ja eri ohjaustekniikoita ja rytmitystä hyödyntäen huolehtia siitä, että linjat kohtaavat sopivalla tavalla.

Ihan itse tein havainnon sunnuntaina katseen merkityksestä. Tai ei vaan katseen, vaan päänkäännön kanssa. Yritin saada Pirkkoa keppien jälkeen lähelleni pieneen vetoon, josta vippaukseen hypylle. Keppien jälkeen otin katsekontaktin koiraa jolloin pään liikkeella sain koiran jatkuvasti sinkoamaan kepeiltä halutun esteen takapuolelle. Vaikka kuinka "tähän, tähän"-kalastelin koiraa ja palkkailinkin vielä käteen tulosta niin Pirkkis oli sen näköinen, että teen väärin. Kun lopulta tajusin, että en ottanutkaan niin voimakasta katsekontaktia koiraan keppien jälkeen vaan pidin katseen kohti kättäni ja näin myös pää merkkasi ikäänkuin lähelle tuloa niin ei mitään ongelmaa. Se tykitti ihan täysiä ja ihan lähelle joka kerta. Ja heti kun avasin katseen/ pään sivulle niin sinne hävis esteen taakse ilman kovaa käskytystä.

Onko nää nyt sitten helppoja juttuja? No ei ole todellakaan, sillä kukaan mun aiemmista koirista ei ole aikaisemmin ollut näin tarkka tälläisistä asioista ja reagoinut niin nopeasti asioihin. Haluan kuitenkin tajuta nää asiat kunnolla, jotta pystyn tekemään järkeviä suunnitelmia radalle. Ilman järkeviä suunnitelmia ei tule järkeviä suorituksia. Sen verran luotan itseeni, että jos saan tehtyä hyvän suunnitelman, jonka tajuan, niin sen toteuttaminen ei ole enää pelin vaikein osuus. Tai niinhän nyt kuvittelen, mutta katsotaan, miten pulassa olen tuon kiiturin kanssa. Joka tapauksessa meidän tilanteessa näiden asioiden ymmärtäminen on tällä hetkellä ehdottomasti tärkeintä. Ja luojan kiitos päästiin NL mukaan, sillä tiedän, että sieltä saan apuja just näihin asioihin.

Mitäpäs muuta? Ava lomailee, Pasi ja Pahkis saivat ekan nollavoiton(!!!!) ja Pätmän on jo iso teinimies.

Tässä pari videolinkkiä (joita en varmaan osaa linkittää, mutta osoitteen osaan ehkä laittaa oikein):

Pirkon keppitreeniä: http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/Pirkko/AgiPirkko+reenailee.mov

Sisarukset ja Pahkis viime torstailta: http://www.youtube.com/watch?v=_xmCgT8Bvpk&list=UULapKv8MAS1oTndX1yjBKQg&index=1&feature=plcp

:)

En ole ehtinyt päivittämään mitään aika päiviin. Nyt olis tietty asiaa vaikka kuinka, sillä ei tässä olla kotona suinkaan pötkötelty vaan paahdettu siellä ja täällä treenaamassa jne. Mutta ollaan niinkuin nuo olisi jo läpikäyty, ja ollaan ihan vaan tässä hetkessä tälleen vaan lyhyesti ja ytimekkäästi.

Pirkkis ja Ava ovat olleet molemmat tauolla agista. Pirkkis vasta viikon ajan ja Ava jo pidempään. Pirkko ilmeisesti liukastumalla teloi itsensä viikko sitten ja ja Ava teloi itseään kolmisen viikkoa sitten ja jäi vähän aiottua aiemmin tauolle. Joka tapauksessa se olis pitänyt taukoa ainakin joulukuun, mutta nyt saa pitää vähän pidemmän aikaa, niin mä voin keskittyä Pirkkoliisaan.

Molemmat kävivät juuri äsken osteopaatilla, eikä onneksi mitään katastrooffeja tullut vastaan. Molemmissa riitti tuunattavaa, mutta tulivat hyviksi joten hyvä näin. Pirkon etureidet, rintalihas ja lannerangasta yksi nikama vaativat enemmän työstöä ja Avalla oli selässä kipeä kohta, joka kuitenkin meni paremmaksi. Pirkkis varmaan katsotaan joulukuussa vielä, mutta Ava pärjäilee tällä taas hetken. Pirkkis saa pitää vielä keskiviikon taukoa ja sitten hiljalleen aloitellaan taas.

Mutta hei, tärkein juttu! Me päästiin Pirkon kanssa next leveliin :) Kertakaikkisen mahtihomma sanon minä! Oikeastaan asiat ei voisi olla paremmin nyt treenirintamalla. Ilo ja ihanuus!

ja eikun saunaan.



  

höpöhöpöttelyä

oi, olipas rentouttava mökkiviikonloppu! Siitä lienee vuosia kun ollaan viimeksi Pasin kanssa vietetty kahdestaan viikonloppu ilman mitään suunnitelmia- jos suunnitelmiksi siis lasketaan "vapaiden viikonloppujen" pakolliset pihahommat ja muut kotityöt.. On meillä sellaisia ollut. Nyt ei tehty kotitöitä eikä pihahommia. Kunhan levättiin aivot narikassa ja syötiin sekä saunottiin. Tänään heräsin pirteenä ennen kellon soittoa, eikä töistä palatessa silmät lurpanneet yhtään vaatien päiväunta. Taisi miniloma tehdä tehtävänsä ja nyt jaksaa taas entistä ehompana.

Viime viikolla reenattiin ahkerasti. Maanantaina kävin Avan kanssa tuuraamassa Pasia ja Pahkista Niinulla, keskiviikkona treenattiin Elinan silmien alla Pirkon kanssa, torstaina yökyöpeleitiin sisarusten kanssa sporttiksella ja sunnuntaina vielä pääsi Pirkkis riman hallille ratatreenaamaan. En olekkaan Pirkon kanssa hetkeen treenannut kolmea kertaa saman viikon sisällä. Tai siis toki ole silloin kun ollaan tehty estevalmiutta, mutta tuollasia ratatreenejä en ole. Oon kyllä pimee, mutta mua ihan huolestutti treenata se kahtena peräkkäisenä päivänä kun Elinan treenit vetivät sen aika hapoille. Kukkahattu tai mikälie taidan olla.

Avan kanssa maanantaina paras muistutus siitä, että sellaisten ratojen kanssa tarvii olla tarkkana, jossa välissä on intensiivisempää kuljetusta ja sitten enemmän irrottamista. Jos jään yhtään "tähän, tähän"- moodiin kiinni niin ei irtoa mihkään. Hassua, mutta mun pitää henkisesti päästää se löyhemmälle niin silloin irtoaa paremmin. Tai mitäs hassua tuossa nyt on, aika loogista sanoisin. Se muuten hyppää ihan  apinana niistoissa/ihmisnuolissa päin. Niitä tarvis nyt treenata. Pirkko tulee niihin niin kevyesti, että yritän varmaan samalla tavalla Avan kanssa. Ei toimi ei. Mutta on sen kanssa helppoa. Kunhan itse tekee suunnilleen oikein, niin virheitä on vaikeaa tehdä. Jos teet väärin niin toki se tekee niinkuin kerrot sille.

Pirkkiksen kanssa oli nastaa treenata myös. Keskiviikkona rytmitystä, rytmitystä, rytmitystä. Miksi se onkin niin usein niin vaikeaa? Ehkäpä vaan koska se on niin erilaista, mihin olen tottunut. Mutta vielä koittaa päivä jolloin olemme samalla planeetalla ainakin 25 estettä ja sitten on kyllä hienoa! Kepeille taas plussapisteet, sillä pujotteli hyvin loppuun mun leijeröinneistä huolimatta. Tosi kivat oli treenit ja varsin hyödylliset myös.

Torstaina juttujen taso oli aika usein melko tasotonta, mutta onneksi sekä jutuilla, että agilityllä oli hetkensä. Pasi toi vauhdikkaan ja vaikean radan, jossa piti kipittää ja rytmittää. Tein aika antaumuksella, sillä kaaduin kerran juoksemisen huumassani. Kovavauhtinen persjättö voi olla vaikeaa.. Mutta paljon hyvää ja paljon harjoiteltavaa. Aina ei tarvi rynniä kun vähempikin riittäisi aika usein. Mutta kuinka vähän ja missä tilanteessa. Näitä on hyvä pohtia. Ja valssien valmiiksi saaminen- ei luulisi tuon olevan edelleen vaikeaa, mutta onhan se. Mutta sain hyvä oivalluksen ja ehkäpä olen tuon treenin jälkeen hippasen parempi tuossakin asiassa. Hyvä setti. Onni on hyvät treenikaverit!

Sunnuntaina ykkösluokan rataa Pirkon kanssa. Halusin nähdä, että selvitäänkö yhtään eli ollaanko jo lähellä kisavalmiutta, tuon tyyppisillä radoilla kun olis tarkoitus aloittaa. Ei mennyt nollalla läpi ei. Ei isompia erheitä, mutta pientä kaahotusta ja siitä johtuvaa neuvottomuutta oli havaittavissa. Kontaktit aika jees ja kepit oikein jees. Tokalla yrityksellä nolla oli jo lähellä. Yhdessä valssissa jäin liikaa paikoilleni ja se kiersi ja kaarsi jonnekkin selän taakse. Muuten virheetön suoritus. Kumpa kisoissakin olis kaksi yritystä! Lopuksi keppikulmia (takaaleikkauksia ja päällejuoksuja), käskyerottelua ja tiukkoja leikkauksia hypyillä. On se aika huippiskoira. Treeniseura oli jälleen loistavaa, kiitos Jonnan ja Tuulian!   Pirkkis on aika lovena Simo bortsuun, joka on sen lapsuudentreenikaveri. Sen mielestä kaikki, ketkä se on treffannut nuorena on tosi jees (paitsi sen veljet). Nykyisin uusissa tuttavuuksissa pitää olla jotain superspesiaalia, jotta lämpenee kaveeraamaan.

Mutta nyt muuta tekemään. Pakollisia kotihommia ja sitten maajussien pariin. Huomenna aloitetaan tokotreenit Jessiva S. silmien alla ja viikonloppuna tiedossa ihan huippusettiä kun lähdetään Turkuun leirille Janitan ja Jaakon koulutuksiin.

kaikenlaista menoa

Ihanaa, miniloma! Taputus oppilaiden syyslomalle, jotta tälläinen on mahdollista. Koulussa työskentelyn etuja :)

Tällä viikolla Pirkko on reenannut paljon ja monen tasoisesti. Maanantaina huhheijaa ounou-treeniä. Tai ehkä "hups-oho-kääk-se-meni-jo-enkä-osaa-ohjata-sitä-yhtään"-treeniä. Onneksi mieli oli positiivinen niin huonous ei pistänyt mieltä ahdistumaan kuitenkaan pahemmin vaan ennemmin asenne "täältä tullaan,vielä joskus!" oli fiilis. Radassa riitti joka kohdassa haastetta joten on vaikeaa eritellä ja analysoida asiaa jotenkin enää tarkemmin. Treenilistalle ainakin lähdöt, kovasta vauhdista päällejuoksut ja leikkaukset.  Noin 13 esteestä, mitä tahkottiin, saatiin onnistumaan ehkä kolmannella kerralla kahden esteen välinen hetki. Muu osuus jäi semihyväksi ja petrausta vaille.

Keskiviikkona Jarin treeneissä molempien tyttöjen kanssa. Helpohko sikavauhdikas rata. Ihan Jaria siis. tai no, yleensä treenit eivät ole noin helppoja, mutta vauhdikkaita kyllä aina ovat. Pirkkis oli aika pätevä! Kepit olivat vähän hukassa, mutta olivat hukassa kait joka iikalle, sillä niille tulo ja esteen hahmottaminen oli oikeasti koirille vaikeeta. Pirkkis suoriutui oikeastaan hyvin tasoonsa nähden joten siitä leveä hymy. Kontaktit ovat hyvät ja rimatkin taisivat pysyä hyvin ylhäällä.  Ja siis tehtiin yhdessä rataa! Vau!

Ava samalla radalla meinasi irroittaa naaman multa niistossa johon ei jarrannut. Enpäs väistänytkään alta kun huomasin, että ei aio koota itseään ja sieltä se vaan tulla tupsahti melkein syliin. Motorisesti lahjakas koira onneksi kun on, niin sai väännettyä itsensä jotenkin mun ja siivekkeen välistä. Ja onneksi on kiltti, sillä ei halua tulla päin. Palkkauksia niistoon niin johan alkoi muistua mieleen moinen ohjauskuvio sillekkin. Keskustelua noiden erilaisuudesta ja siitä, että niiden ohjaaminen peräkkäin on mulle vaikeaa. Onhan se. Ovat kamalan erilaisia.

Torstaina yökyöpelit sporttiksella. Sari oli tuonut kivan radan, jonka alku tuotti hieman päänvaivaa. Itseasiassa alku taisi olla mm-kisojen maksien yksilöfinaalin alku Aalle saakka. Meille vaikeeta oli saada käännös hyväksi ennen putken alla olevaa hyppyä. Pienellä viilauksella (muista liikkua kohti seuraavaa estettä!) saatiin tilanne parempaan hallintaan. Pirkko erotteli hyvin putki/puomin ja teki jälleen kepit hienosti. Noista asioista onni ja ihanuus!  Ja luoja kun se pinkoo kovaa. Ja heh, miten hassusti se ääntelee usein mennessään. Se ei hauku varsinaisesti vaan kiljuu. Mutta silleen soman tuskasesti eli ei niin, että korvat särkyy. Hassu koira. Sisarukset meni hienosti, on tuo hieno pentue ihan oikeesti. Ja Pätmän alkaa osoittaa Pahkismaisia piirteitä. Alkaa pienellä mato-miehellä olla jo vähän asennetta.

Äsken juuri käytiin riman mestiksissa Pirkon ja Avan kanssa. Avan kanssa huonoja vetoja. Oltiin molemmat pihalla ja yhdessä huono yhdistelmä. Se ei oikein ollut hyvän keskittyneen oloinen, ehkä on viettänyt liikaa aikaa kainalossa nyt viikonloppuna. Ja mä en osaa vaihtaa pirkosta Avaan noin nopsasti. Ekalta radalta Avalle yksi rima ja tokalta ihme kimpoilua ja sekoilua meiltä molemmilta. Voihan hävetys, radassa ei ollut mitään, mitä ei oltais osattu. Tänään ei vaan ollut meidän hetki. Pirkko kruunattiin möllimestariksi, mutta titteliin ei vaadittu tällä kertaa kummempaa onnistumista- oltiin ainut maksimölli nimittäin ja radalta ei saanut hyllyjä :) Rata oli vauhdikas ja sisälsi muuten kepit ja renkaan, jotka molemmat menivät hyvin. Putken jälkeisellä hypyllä rima, jota en edes oikein tajunnut, jotta oisin osannut puuttua. Ja loppusuoran irtoaminen ei oikein onnistunut. Pussin jälkeen olisi pitänyt iorrota parin hyvin verran, mutta tuo syöksähti väärille urille jonnekkin radan keskustaa päin, jossa sinkoili putken yli edes takaisin :) Loppusuorat siis treenin alle! Pirkkis meni mysö agiradan nollakoirana. rata meni ihmeen hyvin. Aa, puomi ja kepit olivat hyvät (jee!) ja rata yhtä hypyn ohitusta lukuunottamatta taisi olla nolla. Ei tarvinut yhtään hävetä, hieno Piipaa! Pirkko teki radan itseasiassa paljon paremmin kuin Ava. Ehkä olin henkisesti enemmän panostanut myös Pirkkoon, joka näkyi suoriutumisessa. Kiva tunnelma ja on rimassa mukavaa porukkaa.

Huomenna aamusta osteopaatille ja illalla Avan kanssa Pasia tuuraamaan Niinulle Avan kanssa. Keskiviikkona reenit turuus Elinan luona. Viikonloppuna ei mitään ja tosiaan perjantaina vapaata mysö töistä. Aika jees!

tokorotumestikset

Tänään ratkottiin pölkkäreiden rotumestaruus tokossa. Virallisesti tittelin tietty saa vaan EVL- koira, mutta kivaa oli kun paikalla oli ekstramäärä belgejä ja kisatkin oli aika isot. Ilma kerrassaan suosi meitä, aurinkokin nimittäin vilahteli ja lämmitti radan reunalla olevia. Aamulla ajelin aivan kaameessa kaatosateessa paikanpäälle, mutta n. 5km ennen perillä pääsyä sade lakkasi. Hyvää tuuria sanon minä, sillä alunperin sadetta oli luvattu koko päiväksi.

Ava starttasi siis aloluokassa, jonne sen hetken mielijohteesta ilmoitin kun eräs joukkue oli alemman luokan koiraa vailla. Tuomarina toimi Bellaoui vai mitenhän sen nimi nyt kirjoitettiinkaan. Ava teki ihan hyvää settiä koko suorituksen ajan. Tekee kyllä kotona paremmin, mutta kukapa ei :)

Saatiin tälläistä:

luoksepäästävyys 10
paikallaan olo 10
seuraaminen hihnassa 8,5
seuraaminen ilman hihnaa 9
maahanmeno seuraamisesta 10
luoksetulo 9
seisominen seuraamisesta 9
hyppy 9
yleisvaikutelma 10

yht. 186pistettä ja sij. 2/20

Seuraamiset olivat tuomarin mielestä liian tiiviitä. Ovathan ne tokoa ajatellen joten totta puhui. Onneksi muuten suitsutti seuraamista joten tiiviys lienee ainoa korjattava asia tokoa ajatellen. Luoksetulo oli tosi hyvä, mutta.. jouduin antamaan kaksi käskyä, että siirtyi edestä sivulle. Mikälie aivopieru iski koiralle. Muuten oli kuulemma kympin arvoista ja hyvinhän se tekikin. Seisomisessa jäi hieman vinoon ja otti yhden askeleen ja hypyssä liikahti myös hieman joten noista pistemenetykset. Eniten ihmettelin tuota lisäkäskyn tarvetta luoksetulossa. Koskaan aiemmin ei ole jättänyt reagoimatta, mutta virheitä kait sattuu ja tapahtuu. Hyppy on heikoin lenkki kun en sitä oo jaksanut oikeen treenata joten se olis voinut mennä huonomminkin. Liikkeestä jää useimmiten suoraan ja pysähtyy heti, mutta ei tänään. Tuomari kehui kovasti yhteistyötämme ja Avaa. Taisi se minuakin kehaista, että teen asiat oikein (ei vartaloapuja jne) joten hyvä mieli jäi setistä.

Meidän joukkueella meni kertakaikkisen hienosti ja tultiin toiseksi. Eka paikka jäi neljän pisteen päähän, mutta hopea ei ole häpeä. Hyvä meidän joukkue! Mukana olis siis Kim ja Max, Sari ja Tiku, Sari ja Olli ja Mari ja apua nimi oli?..sellanen hirmusen soma malinoispojankloppi.

                                                               Kertakaikkisen kaunis koira

Sataa, sataa ropisee.

Piiitkästä aikaa päivitys. Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta kirjotetaan nyt ne vaan, jotka kielenpäällä ovat juuri nyt. Jokaisesta jotakin.

Pätmän vältti leikkauksen, on toiminut super-terapiakoiran alkuna mulla töissä ja on usein kamalan rasittava. Se riehuu ja syö kaikkea.. Se on löytänyt itsestään sisäisen duunarin ja suhtautuu yht'äkkiä hommiin ihan erilaisella vakavuudella. Parhaimmillaan se on iltaisin kun se kömpii tuhisten kainaloon katsomaan telkkaria. Silloin sitä ei voi vastustaa ja se saa anteeksi sen, että on usein rasittavan villi- tai oikeastaan se saa anteeksi ihan mitä vaan. Se on tehnyt vähän aksaakin (toki pumppereilla lyhyttä pätkää) ja oikeastaan on aika jees! Siitä voi tulla aika hyvä mä luulen. Tai noista kahdesta yhdessä, siis siitä ja Pasista.

Pahkis ja Pasi pääsivät Top teamiin. Hienoa ja huraa! Lisäksi saivat ekan sertinsä kolmosista radalla, jolla tekivät myös ekan nollansa kolmosissa. Hyvä poijjat!  Välillä menevät ihan huikeen hienosti. Tuolloin ihmettelen, mitä ihmettä mun keposta onkaan kuoriutunut.

Ava on erihyvässä nollaiskussa. Viimeisistä 11 startista se on tehnyt 8 nollaa. Jos otetaan epikset ja joukkuekisat mukaan niin suhde taitaa olla 16 starttia, 11 nollaa.  Virheitä on tullut seuraavanlaisista tilanteista: 1 x Aan alastulo, 1 x puomin ylösmeno, 1 x putken väärään päähän livahdus mun huonon vedon ansiosta, 1 x putkeen sujahdus hypyn ohi mun huonon leikkauksen johdosta ja 1 x takaakierron suoritus väärältä puolelta mun rytmitysvirheen takia. Oon siihen tyytyväinen, sillä tekee just nyt niinkuin sille kerron. On se aika Sussu! Huomenna mennään belgien rotumestiksiin tokoilemaan. Osaa kyllä kaiken, eriasia on sitten, että osaako se vesisateessa, jota on luvattu. Toko on meille niin kolmoslaji, että en ole paljoa sateessa viihtynyt treenaamassa sen kanssa. Mutta parhaamme yritämme, toivotaan, että koira pelittää sateessa.

Pirkko menee kamalan kovaa. Mä yritän oppia ymmärtämään sitä ja sen vauhtia ja kaikkea muutakin. Oon onneksi jo paremmin kärryillä kuin esimerkiksi kesällä joten noususuuntaista tämä meidän meno on. Esteet alkavat olla jo hyvin hanskassa. Kepit ovat aiheuttaneet suurta kärsimystä mulle kun haluan "heti nyt kaikki valmiiksi". Ne ovat olleet ja ovat piiiiiiitkä projekti. Mutta! - tällä viikolla kun olen keskittynyt aika paljon niiden treenaamiseen (kolme treenikertaa) niin kertaakaan se ei ole lähtenyt kesken pois, eikä rynninyt päämäärätiedottomasti vaan johonkin väliin keppejä! Tuo on siis ollut se ongelma. Koska olen vaikeuttanut sisäänmenoja niin muutamia virheitä on sisäänmenoissa tullut, mutta ihan normaaleissa mittakaavoissa ja kehittymistä on ilmiselvästi tapahtunut. Aamulla melkein pakahduin onnesta kun meni sisään n. 90 asteen avokulmaan ja kesti melkoisen raisun "sivulle taakse irtoamisen". Ou jee ja ilonpäivä! Kisoihin sitten joskus, ei vielä. Kisaa sitten kun homma pysyy kasassa treeneissä radan verran.

mitä vielä? sataa, sataa ropisee ja etureisi ei ole kunnossa, joka harmittaa niin vietävästi. Haluaisin päästä tekemään täysillä, mutta miten tehdä kun ei voi juosta. Tai haluaisin päästä tekemään niitä ratoja Pirkon kanssa, mutta juuri niihin en nyt kykene. Mutta eiköhän tuo tuosta, nyt tarvii vaan malttaa.

Tänään jos vähän kauraomenapaistosta söisi ja viinillä sen huuhtelis :) Kiloja on paremman elämän aloituksen jälkeen lähtenyt vajaa 2kg (siis parissa viikossa). Nesteitähän nuo taitaa olla, mutta olo on keveempi jo nyt. Oon päässyt sinuiksi tän asian kanssa, että joka päivä ei ole herkuttelupäivä. Mutta tänään on!

hyvää tuuria

Hyvää tuuria ja silleen, siitä on tämä loppuviikko tehty.

Pätmänin oksenteluripulihässäkkä päätyi siihen, että torstai-iltana se sai leikkaustuomion kuvauksessa löytyneen vierasesineen takia. Perjantaina poika sitten lääkäriin leikkausta odottamaan kunnes lääkäri soittaa ja kertoo, että vierasesine on kadonnut. Onneksi havainto tehtiin ennen leikkausta otetussa kuvassa, eikä leikkauspöydällä.. Huh. Oli sen oksentanut edellisenä yönä mitä luultavammin, mutta tarina ei ihan varmaksi kerro, että mihin vierasesine päätyi sen jälkeen. Luultavimmin kyseessä oli viikkoa aiemmin syödyn hirvenluun kappale, joka on nyt siirtynyt yrjöstä jonkun muun koiramme mahaan. No,  onneksi jokainen niistä voi tällä hetkellä hyvin joten kaikki hyvin. Pätmänin suolisto oli toki tilanteesta ärtynyt joten se on nyt erikoisruualla ja saa jotain suoliston suojalääkettäkin muutamia päiviä. Mutta ihan mahtavaa, että eivät ehtineet leikata sitä torstaina, olis ollut turhaa.

Lauantaina Pasi oli toptiimin pääsykokeissa. Menivät mun makuuni hyvin, mutta oon toki puolueellinen asiassa. Aika pian pitäis tulla vastauksia, että pääsivätkö mukaan.

Ite uskaltauduin tänään jo vähän juoksemaan. Tai no hölkkäämään ehkä ennemminkin. Kamala pelko persuksissa, että kohta sattuu, mutta eipäs sattunutkaan. Tuosta innostuneena kävin vielä rauhallisen 30min hölkän tekemässä vielä illemmalla Pirkon kanssa. Nyt vähän jomottaa reittä joten tarvii ottaa taasen rauhallisemmin muutama päivä.

Mutta treeneistä, Pirkko karkas pitkästä aikaa kepeiltä kesken. Onneksi vain kerran, mut silti tyhmää. Ehkä joskus oppii, ehkä ei. No tottakai oppii. Rengas ja keinu menivät nyt hyvin ja Aakin oli aika hyvä. Itseasiassa on ollut nopeampikin kun toisinaan tekee sitä neljällä loikalla, mutta hyvä noinkin. En valita. Treenipätkällä muutamia rimoja, joissa Pirkon olis tarvinut hoitaa paremmin oma tonttinsa. En nyt niin törkeesti ollut edessä tai jotain. Kivaa tekniikkatreenausta, sopi mun puolikuntoisuuteen kun ei pystynyt liioin juoksemaan vielä täysillä. Onneksi on tässä lähellä tarjolla mukavaa treeniseuraa ja mahiksia :)

Pirkon sisko Voltti oli eilen eripätevä. EVL:stä ykköstulos! Aivan huippua :) Minäkin menin muuten ilmoittamaan Avan belgien tokorotumestiksiin syyskuun lopulle. Jos tällä kertaa treenais sitä hyppyä edes muutamia kertoja kun se ei viime kerralla onnannut. Ava on käynyt siis yhden Alo-kokeen, josta muista liikkeistä kymppi, mutta hypystä nolla. Aksakoira mikä aksakoira.

Ou jee!

Pirkon kanssa pikatreenit kontaktien ja keppien muodossa. Oman juoksemiskyvyttömyyden takia vain lähetyksiä ko. esteille. Aijaiaijai, aika magee Pirkko. Ensin keinua, kolme tasaisen hyvää suoritusta, vaikka mun paikka vaihteli. Neljäs superhyvä, vaikka irtosin paljon sivusuunnassa takaoikealle. Tuosta suoraan puomille, jonka selvästi osasi erottaa keinusta. Huh, meni kovaa ja ihan alas, vaikka minä jäi hipsimään jonnekkin kauas taakse. Yksi loistava kerta sai riittää ja siitä vielä Aalle, jossa yksi taaksejäänti ja yksi "ohijuoksu. Loistavia!  Pasi heitti palkkaa eteen kun etujalat osuivat maahan- vähän kuin flyballissa. Haluaisin, että ajattelee, että on kiire tömäyttää jalat maahan, sillä siitä lentää palkka. Ja sitten vapautusten kesto taas on mun hallinnassa. Pirkosta on onneksi kivaa padota ja odottaa vapautusta joten vaikka en nopeasti vapauttaisikaan niin silti haluaa nopeasti alas. Kumpa osaisin pitää nuo nyt tuollaisina!

Kepeillä muutamia toistoja hiukan eri kulmista. Enempi lähettelin ja kulmat aika helppoja. Haluan sille nyt vaan hyvää luottavaista fiilistä kepeille kun epännistumisia on liikaa historiassa. Ekoilla kerroilla ilmeestä näki, että kelasi jotain vikassa välissä (josta on karkaillut), mutta teki päätöksen pysyä kepeillä. Pysyi joka kerta ja itsevarmuus parani muutaman toiston kautta. Pasi heitti palkkaa eteen, samalla periaatteella kuin kontakteilla eli ei niin, että palkka on valmiina. Tosin tuossa heitto vähän aiemmin niin, että ei ehdi vilkaista vikasta välistä lähtiessään missä palkka luuraa.

Mutta hyvät fiilarit jäi, sillä nyt sillä on jo paljon reippaampi ja rohkeampi fiilis kepeillä ja keinulla. Edelleen mennään kuitenkin mun mielestä veitsenterällä, ainakin keppien kanssa. Tapoja ja ajatuksia on varmasti monia, mutta edelleen aio keskittyä vähiin ja onnistuneisiin toistomääriin ja itseluottamuksen lisäämiseen sen kanssa. Annetaan vaikeampien asioiden vielä odottaa kunnes on paremmat valmiudet selviytyä niistä.

Pasi juoksi Avan kanssa Jarin torstain treeniradan. Taisi ihan itsekkin yllättyä, miten mukava Sussun kanssa on mennä. Todettiin, että Ava on loistava opetuskoira, sillä se tekee juuri niinkuin ohjaaja sille kertoo. Jos ohjaat väärin niin se tekee väärin. Jos teet oikein se tekee taatusti oikein. Se ei sovella, eikä kikkaile. Sen kanssa ei tarvitse huolehtia rimoista tai yllättävistä käänteistä. Täytyy vaan keskittyä, että itse tekee mahdollisimman oikein. Helppoa ja mukavaa.

Tää viikonloppu on ohjelmasta vapaa viikonlopu sitten minkälien huhtikuun. Tai no, huomenna menen MH-kuvaukseen Riikan ja Raen seuraksi, mutta muuten. Osaisiko sitä vaan olla vai pitäisikö sitä keksiä jotain kuitenkin? Jos jollakulla on jotain kivaa tekemisehdotusta niin niitä otetaan vastaan :)


Pakollinen kuva loppuun (oon oppinut niitä niin hienosti lisäilemään, että siksi. Ehkä joskus opin videoitakin). Mutta tässä on Pirkko. Pirkko harrastaa mm. vesipaimennusta.

voihan reisi

Vasemman jalan etureisi on vihoitellut jo jonnin aikaa ja nyt se sitten oikein suuttui :(  Viime viikolla torstain treeneissä se kipeytyi niin, että antoi muistuttaa itsestään perjantaina ja lauantainakin vielä. Sunnuntaina viimosessa setissä se sitten oikein kovasti kirpasi ja pisti jo vähän irvistämäänkin. Tuolloin oli pakko lopettaa kirmaaminen ja vähän ihmetellä, että miten paljon sattuu ja meniskö nopeaan ohi. Nopeasti se siitä sitten tokeni ja piteli hiljaiseloa aina eilisiin treeneihin saakka. Koska muistin asian, niin lämmittelin ekstrana, jotta ei menisi pahemmin. No, yksi n. 25 esteen pätkä saatiin Avan kanssa tehtyä melkein loppuun saakka kunnes auts ja voih. Siihen loppui juoksentelut tältä Pirkolta, sillä jalka ei kestänyt enää juoksemista. Kävelyä kesti kyllä, mutta heti jos yritti lähteä juoksemaan niin fiilis oli kun olis puukkoa isketty jalkaan.  Kotona kylmäystä ja kipulääkettä. Illan tuntui epämääräiseltä, mutta tänään se tuntuu taas jo hyvältä.

Tyhmää. Pitääkkö koipi nyt levossa rehkimiseltä, vaikka normaali kävely ei siihen satukkaan? Monien mielestä kannattaisi tehdä niin, jotta pääsee kunnolla parantumaan. Mutkun maanantaina olis Elinan treenit ja tää viikonloppu olis eka vapaa viikonloppu sataan vuoteen! Ja siis vapaat viikonloputhan pitää täyttää treenaamisella :) Ehkä yritän nyt hiukan kuitenkin malttaa, sillä kipu oli yllättävän mieleenpainuva. Tyhmään oloon tekaisin äsken aika ihanan makuisen omena-valkosuklaapiirakan. Syön ja lihon, siinä mulle tekemistä! No, ehkäpä tästä raahaudun vähintään kuitenkin kävelylle noiden kanssa. Illalla voikin jo sytytellä kynttilöitä ja tunnelmoida alkavasta syksystä.

                                    Tällä Sussulla oli eilen synttärit. Hän on nyt Ava 6vee :)

 

viikonlopun riennoista

jotain viikonlopusta.

Perjantaina alueellinen valmennus Pirkon kanssa, josta jäi oikeastaan vain kökköfiilis käteen. Radoissa monia kohtia, joihin en saanut luotua edes mielikuvaa siitä, miten saisimme ne sujuvasti suoritettua. Ja jos ei ilman koiraa onnistu, niin voiko onnistua koiran kanssa.. En nyt osaa oikein edes kasata ajatuksiani treenistä.

Lauantaina oltiin Avan kanssa piirimestiksissä. Sussulle tulpanolla ja loppusijoitus neljäs. Ei nopeinta,  mutta varsin kelvollista ja hyvää menoa. Nyt on kyllä niin luottavainen fiilis mennä tuon kanssa, että ihan hymyilyttää. Vuoden alussa oli viimeksi tälläinen hyvä putki. Harmi, että se huono kausi osui sitten kesäkaudelle, mutta ei sitä auta jäädä surkuttelemaan. Ens kesänä sitten parempi ajoitus näiden kausien kanssa :)

Sunnuntaina oltiin jälleen Zeljkon koulutuksessa, tällä kertaa Hiidenhaukkujen kentällä, jossa treenattiin sisaruskatraan kanssa. Pirkon kanssa usein iik ja apua, mutta aika siistii silti. Se menee kyllä kovaa kuin pikkuapina ja on oikeasti aika yritteliäs ja hieno monella tapaa. Vielä kun opin ohjaamaan sitä joku kaunis päivä. Enköhän. Avan kanssa tehtiin treenit sukkelasti läpi ja taisivat mennä jopa ihan nollina joka kerta. Zeljkolla oli paljon hyvää asiaa palkkauksista, käännöksistä, käskytyksistä ja liikkumisesta. Pureskellaan asioita ja palataan niihin myöhemmin.

Iris sai napattua mahtihienoja kuvia sunnuntaina. Tässä pari upeaa kuvaa Pirkosta:

kuva Iris Kieme

kuva Iris Kieme

BH-koe, Zeljko, kisat, treenit ja sen sellaista

No niin, onhan taas ehtinyt tapahtua joten olisko päivityksen paikka. Avan kanssa kisattiin hiiden haukkujen kisoissa, käytiin BH-kokeessa ja otettiin uusia tavoitteita treenirintamalla. Pirkko on käynyt osteopaatilla, aloittanut tauon jälkeen reenailut sekä harjoitellut äidiksi tulemista. Niin ja ollut Zeljkon koulutuksessa kanssa. Jos noista jotain keräilisi tähän.

Hiidenhaukkujen kisoissa Avan kanssa ihan ok ratoja. Itseasiassa ihan hyviäkin paikoitellen. Kolme starttia, joista kaksi nollaa ja yks femma. Saatiin koko kisauramme eka alasmenovitonen..pahus! Toisaalta hyvä muistutus mulle, että kontakteja ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Nyt on Sussulla ollut muuten hyvä syke kisoissa ja mulla ehkä kanssa. Viimeisellä 7 radalla ollaan tehty 5 nollaa. Kahdella radalla on tullut yksittäiset virheet (tuo aan alasmeno ja yksi putken väärään päähän sujahdus). Tähän tulosvarmuuteen pitää nyt pyrkiä, sillä siinä olis aineksia olla se meidän valttikorttimme.

BH-koetta jännitin enemmän kuin mitään kisaa tai koetta ikinä. Tyhmä ja naurettava minä  Ensin selitykset: ilma oli aika lämmin, enkä kyennyt oikein virittelemään Avaa ennen suoritusta. Lisäksi vissiin kait oma jännitykseni hiukan vaikutti suorittamiseen, josta johtuen emme nyt ihan esittäneet sellaista tottista, mitä Ava yleensä tekee. Ennen molempia täyskäännöksiä koitin pikkusen yrittää virittää sitä kun tuntui normaalia matalaviettisemmältä, josta johtuen luulen, että täyskäännökset hiukka levisivät. Ei ne kaikki nyt kategoriassa ”huono” olleet, mutta aika huonoja kuiteskin. Tai ehkä muuhun seuraamiseen nähden pistivät silmään, vaikka periaatteessa jollain koiralla voisivat olla ihan kelvollisia. Niistä tuli tuomarilta vähän noottia ja ihan silleen ansaitusti. Muuten kehui seuraamisia ja muita liikkeitä laadukkaiksi, nopeiksi, intensiiviksi jne. Saatiin molemmista seuraamisista täyskäännösten takia erittäin hyvät, loput liikkeistä olivat erinomaisen arvoisia. Vähän jäi harmittamaan, sillä olis ollut kiva tehdä erinomaisesti kaikki. No, toisaalta ihan sama, sillä ei se nyt huono ollut. Paikallaan olossa pysyi tosi hyvin, vaikka sen aikana kaikkea ylimääräistä säätöä olikin. Mun pari keskeytti ja hakivat nollakoiraa jne. joten siinä vierähtikin sitten varmaan ainakin 10minuuttia. Kaupunkiosuus meni hyvin. Ava yritti kiskaista mut kaupanovista sisälle (koska elää siinä uskossa, että kauppa on paratiisi - aina sieltä tullaan kassit notkuen ruokaa joten pakkohan sen on olla jotain erityistä). Mutta kokeessa kokonaisuudessaan  ei ollut kerrassaan mitään hävettävää osaltamme, hyvin totteli ja siitä nyt sitten koulutustunnus plakkarissa. Nyt pitäisi keksiä joku tavoite tuolle rintamalle. Antakaa mulle vaan lisää tunteja päiviin ja päiviä viikkoon niin alan harrastamaan vaikka viestiä.

Pirkkis sitten tosiaan alkoi levitä aksassa ihan omiin sfääreihin joten aattelin pistää sen tauolle ja tsekata tilanteen osteopaatilla ennen kuin jatkaisin treenaamista. Kesällä on tehnyt kaikkea kroppaa rasittavaa kuten uinut sikana, törmäillyt renkaaseen monta kertaa, kökkinyt autossa useita tunteja, treenannut keppejä ja kontakteja sekä juossut ja riehunut pitkin kesälomapäiviä ja vaikka mitä. Oli siis 1,5vkoa tauolla ennen käsittelyä ja ihan levossa. Olihan siinä hiukan hoidettavaa, mm. lapojen väli ja rintalihakset olivat rasittuneet (ehkä uimisesta) ja lisäksi ristiluun alue oli jäykkä. Ei mitään erityisen pahaa, mutta hoidettavaa riitti kuitenkin. Vastasi heti hyvin hoitoon joten uutta aikaa ei tarvinut ihan lähitulevaisuuteen varata. Pidin sitä levossa agista vielä viikon käsittelyn jälkeen ja nyt olen pariin kertaan sen kanssa tehnyt pikkupätkää ja eilen olin myös tosiaan Zeljkon koulutuksessa. On kulkenut nyt ihan hyvin joten toivotaan, että nuo kummallisuudet olivat jotain, mikä on nyt historiaa (tuli takakiertojen ali, tiputti rimoja, teki valtaisia hyppyjä, eikä koonnut itseään kunnolla). Saattoipa olla, että käsittely auttoi. Tai sitten käsittely ja miniloma yhdessä. Mene ja tiedä, mutta hyvä näin. On muuten tehnyt tosi hienosti kaikki kontaktit ja kepit! Keinusta erityispisteet, sillä nyt sen ilme alkaa olla kohdallaan eli aletaan saavuttaa oikeanlaista fiilistä tuon esteen kanssa.

Zeljkon treeneissä eilen kaahausta ja kovaa juoksemista, niin mulla kuin Pirkolla. Just tätä pitää harjoitella- vauhdinhurmassa ohjaamista. Kun aina ei vaan voi lähettää tai vastaanottaa. Joskus (tai aika usein) pitää oikeasti juosta apinana ja saada koira silloinkin hanskattua. Eka pätkä oli vaikeampi kuin toinen. Pitää ehkä opettaa joku suullinen käsky takaakiertoihin, sillä en aina ehdi tuuppimaan sitä niihin. Muutamia rimoja tuli alas ja vedot parin putken välissä olivat vaikeita. Yhdessä takaakierto kohdassa alitus, mutta tuplarimalla korjaantui. Valitsee muuten muhun nähden näemmä aina loitommaisen putken pään jos olen yhtään lähellä sen linjaa vetämässä sitä. Mutta ei pöllömpää ollut kuitenkaan meidän meno ja ainakin yksi melkosen ihana onnistuminenkin saatiin aikaan, josta melkein flow-fiilikset.

Luulen muuten, että Pirkolla on valeraskaus. Bongasin sen hoitamassa hellästi kumista sinistä virtahepoa ja olen tässä muutenkin ihmetellyt kun on vetäytynyt kotona omiin juttuihinsa. Virtahepo lähti sitten mun hoiviin, mutta myönnettäköön, että jotenkin sydämestä otti kun näin sen huolestuneena etsivän kadonnutta ”pentuaan”. No, me toivutaan tästä kyllä. Voi muuten olla, että Pirkko päätyy piankin leikattavaksi, sillä ainakin tämä juoksu on saanut sen päänupin aika sekavaksi. Harmi, sillä joku olisi saattanut saada siitä aika kivan pennun itselleen (minä ainakin).

Sitten vielä treenikuviosta Avan kanssa. Ava on ollut hyvä Jarin treeneissä ja ollaan nautittu treeneistä molemmat. Nyt päätin, että sen osaamista on aika jälleen vähän rakentaa ja otin projektiksi opettaa sille paremmat avokulmat kepeille. Lisäksi oon työstänyt pepunheittoa niistoissa, ihmisnuolissa sekä jenkkikäännöksissä. Kyllä se malinoissikin taipuu muuten ihmeen hyvin! mutta onko nopeinta vaatia siltä mieletöntä kokoamista?- en tiedä, tuskin, sillä joutuu todella keskittymään ja himmaamaan vauhtiaan ennen käännöstä. Avasta keppien opettelu on muuten vähän rasittavaa kun se joutuu miettimään... mutta se tekee sille ihan hyvää (ja voi olla ihan uusi kokemuskin pitkään aikaan)! Tulevaisuudessa kuitenkin luulen, että pyrin auttamaan sitä edelleen törkkäilemallä aina kun siihen on mahdollisuus. Ava on hidas liikkumaan kun samanaikaisesti ajattelee. Blondille juokseminen ja ajatteleminen samanaikaisesti on aika paha rasti.. Mutta joskus tulee tilanteita, joissa en ehdi auttaa ja haluan, että olisi noissa tilanteissa itsenäisempi. Saisi myös paremmin kestää keppien sisäänmenoissa tiukat leikkaukset ja pakkovalssit joten niitä treenaamme myös. Oon myös vahvistanut kontaktien alasmenoja, jotta menisi itsevarmemmin alas kun jään taakse. Kaikkea tätä juu, mutta ei ylösmenoja. Kierränköhän todellista ongelmaa.. 

Jep, sellaista. Tänään Piken kanssa alueelliseen, huomenna sussun kanssa piirimestiksiin ja sunnuntaina Zeljkolle Avan tai Pirkon kanssa. Siinähän sitä ohjelmaa loppuviikoksi.  

kolme tolloa Hangossa pari viikkoa sitten.

ihme tyyppejä

Mietiskelin tässä, että meidän koirilla (niinkuin tietty kaikilla koirilla) on omat hassut juttunsa ja tapansa.

Pirkolla on hassu tapa piileskellä puskissa. Lenkillä se usein menee tihrustamaan muuta laumaa jonkun kiven, kannon tai edes jonkun pikkupuskan tai oksan taakse. Itseasiassa tarkemmin ajateltuna sille hyvin riittää usein edes yksi korsi, joka nyt sattuu sojottamaan pystyssä. Sen takaa maailma näyttää ilmeisesti paljon jännemmältä tai sitten se vaan luulee, että muut ei näe sitä. Mene ja tiedä, mutta aika hassua kuitenkin. Alla piileskelykuvia, joita on lähes joka kuvasarjassa..

Ava haisee usein silliltä. Siitä sen yksi lempinimi on tullutkin. Kyseessä lienee jonkinmoiset anaalivaivat joten enpäs tiedä onko tuo niin herttaista. Ei ne täynnä ole kun niitä on eläinlääkärissäkin ihmetelty- ehkäpä siksi kun pöläyttelee niitä usein iltasella iloksemme.. Toinen hajuasia on, että sen pää haisee myskiltä. Alli haisi myös, mutta sittemmin on Avakin alkanut tuoksua. Hyvää vastapainoa noille anaalihajuhaitoille! Avan bravuuri on myös astioiden kuljettaminen. Se on joskus nostanut likoamassa olleen kattilan lavuaarista lattialle muutaman metrin päähän ilman, että vettä on lainkaan räiskynyt lattioille. Tuohon tarvitaan jo jonkinmoista taitoa. Siis ei silloin kun me ollaan kotona. Alla härskiSilli.

Pätmän tykkää hyppiä ja kiipeillä. Se on aivan erikoisen outo tuossa asiassa ja saa aikaan meille usein sydämentykytyksiä. Sen ehdoton bravuuri on tasapainotella sohvan selkänojalla, josta se onneksi  harvoin hyppää lattialle. Nyttemmin sen villit kokeilut ovat hieman harventuneet (ilmeisesti on enemmän ajantasalla taidoistaan ja ollaan saatu pahimmat pomput kitkettyä pois), mutta pienempänä saattoi yrittää loikata paikoiltaan esimerkiksi keittiön tai olkkarin pöydälle ihan tuosta vaan. Ja ihan oikeasti sellaisella kenguruloikalla. Sillä on myös tyhmä tapa hypätä aina esimerkiksi sohvalta laskeutuessaan ylöspäin, eikä suinkaan sulavasti suoraan alaspäin. Jos ei noilla loikilla ole hankittu irtopaloja ja lonkkavikoja niin on sillä vahva luusto... apua vaan sanon minä, mutta tuota kiipeily/loikkimistapaa on kamalan vaikeaa kontrolloida. Toinen hassu taipumus on, että se tykkää olla pää alaspäin. Jos sen ottaa syliin (mitä se rakastaa ja on aivan lötköpötkö) niin se mieluusti kierähtää ympäri niin, että sen pää roikkuu "ylösalaisin" kohti lattiaa.  Sillä on myös hassu tapa kirputtaa kun tulee rapsuteltavaksi ja lisäksi se käyttää taiotavasti etutassujaan esimerkiksi leikkiessään.

Pahkis sitten taas pupeltaa (itseasiassa pieni mies harrastaa sitä myös..). Pupeltamisen aiheuttaa yleensä videokameran esille ottaminen tai jonkin agivideon katsominen. Nähdessään, että kaivamme videokameran esille vilkaisee se tilanteen ja painuu makkariin päiväpeiton kimppuun.. Tältä se transsitilaan ajava toiminta sitten näyttää..

ja tässä tämä kahden nyrkin kokoinen ällöttävä lopputulos...

rotumestikset ja outoa agia

Belggareiden rotumestaruus (agissa) ratkottiin eilen kirkkisellä. Siellä tahkottiin 3 virallista kisaa ja yksi epävirallinen joukkuekisa joten ratoja piisasi. En ole koskaan mennyt Avan kanssa neljää starttia päivässä, enkä taida mennä jatkossakaan (kuin ehkä pakon edessä). Ilma oli jotenkin tukalan kuuma, onneksi illaksi vähän helpotti, mutta selkä märkänä meni kuitenkin koko päivä. Erityisesti hallissa meinas ilma kertakaikkisesti loppua joten vähän kävi kyllä sääliksi Seppoa, joka tuomaroi koko päivän kasvihuoneessa.

Avan kanssa pingotin kaksi ekaa rataa, jotka olivat rotumestisratoja. Ihan oikeasti menin kyllä ihan pipo tiukalla ja pakkonollat mielessä. Ekalla sainkin väännettyä nollan, mutta mun painostava mielentila laski Avan virettä (ja kuuma ilma) joten meno oli nihkeää. Valitsin myös yhden tilanteen varmuutta, enkä aikaa silmälläpitäen ja päästin kepeille viennin löysäksi. Noh, nolla kuiteskin joten ihan kiva. Tokalla radalla pingotin vielä enemmän, eikä Ava enää oikein kestänyt sitä vaan päästi painetta ulos lähtemällä käsistä erään putkensuun ohiviennissä. Olisi pitänyt vääntää varmistusvalssi, eikä yrittää vetoa, sillä harvoin saan sen vedolla putken suiden ohi. Harmi, sillä muita virheitä ei tullut. No, ei oltaisi tuplanollalla kyllä oltu palkinnoilla, mutta joku tulos olisi kuitenkin tullut rotumestaruudesta ja tuplanolla. Anna muuten voitti Figon kanssa, Petri oli toinen Mendezillä ja Anna Ninjalle neljäs. Onnea rotumestarille ja muille kanssa :)

Olin aatellut jättää kolmannen radan väliin kuumuuden takia, mutta viime hetkillä päätin kuitenkin toisin ja lähdin tutustumiseen. Ajattelin, että radan ainoa tavoite on olla pingottamatta ja mennä enempi treeniasenteella ja onnistuin siinä oikeastaan ihan hyvin. Radalta nolla ja ihan hyvä sellainen. Vikalle joukkueradalla samalla ajatuksella ja sieltä myös nolla. Loppujen lopuksi ihan jees siis tuloksellisesti. Neljä rataa, kolme nollaa. Yhdellä radalla yksi virhe. Kuitenkin turnausväsymystä on Avalla ilmassa kisojen suhteen. Mennään nyt vielä viikon päästä hi-han kisoihin, mutta sitten saa malinois pitää vähän lomaa kisoista (noh, piirimestikset käydään syyskuun alussa). Treenataan myös vähemmän ja käydään vain torstaisin Jarin treenit, sillä niitä nyt kaipaamme ja tarvimme.

Pirkkis pääsi sitten tänään treenaamaan sisarustensa kanssa. Tehtiin yhtä Sepon rataa, joka oli mukava. Mitähän hyvää meidän menosta nyt keksisin.. noo, keinu oli hyvä, kepeillä lähti vasta tokalla kiekalla kesken pois ja erotteli oikein Aa/putki kombinaation. Mutta voih, niin surullista ja epätoivoista jotenkin muuten. Tiputteli rimoja, tuli takaakierroissa ali, juoksi edelleen renkaasta ohi, lähti tosiaan kepeiltä, ei tullut hyvin niistoihin ja mitä vielä. Koska nyt on mennyt parit edelliset treenit noin kertakaikkisen oudon huonosti niin pakko tarkastella asiaa laajemmin. Onko jumissa? Tuo nyt voisi selittää näitä outoja ilmiöitä, mitä on tässä tullut vastaan. Onhan se nyt mm. uinut sikana, treenannut nyt keppejä paljon ja hyppinyt rengasta päin useaan otteeseen. Päivisin ovat myös vetäneet aika hullunrallia pihalla ja autossa kökkimistä on ollut paljon loman aikana. Onhan tässä jo aineksia jumeihin. Niinpä siis pannaan nyt Pirkko vähän huilille, paljon b-vitskua, back on trackkiä ja rauhallista lenkkeilyä. Saa myös pitää treenilepoa kunnes on tsekattu. Onneksi meillä on aika 1,5 vkon kuluttua osteopaatille joten katsellaan sitten, mikä on tilanne.

Vielä jatkan tästä..Ennen näitä epätoivoista paria viikkoa se on nimittäin mennyt oikeastaan tosi hyvin. Nyt toivotaan, että olisi vain jotain pientä, joka tekemiseen vaikuttaa ilman, että se olisi suurta. No ei kait voi olla suurta kun ei onnu, eikä musta kyllä arista selkää tms? Jos onkin ihan hyvässä kunnossa ja tekee näitä juttuja ihan vaan muuten, niin sitten en tiedä mitä tekisin. Jotain apuja kyllä tarvin, jotta päästään näistä eteenpäin. Ahistavaa ja tylsää.. Tai sitten vaan vaihdan lajia ja alan...ööö käymään jumpissa, ratsastamassa, tanssimassa jne? Oikeastaan olisi kivaa kokeilla jotain "aikuisten yleisurheilua" siis jotain kurssia, jossa ohjatusti saisi kokeilla erilaisia lajeja. Mitäs vielä? koirien kanssa voisi vaellella metsässä ja rapsutella niitä sohvalla kainalossa. Joskus voisi mielenvirkistykseksi ehkä käydä vähän jotain humputtelemassa niiden kanssa. Sitähän voisi vaikka tavata kavereita enemmän, pitää pihaa nätimpänä ja käyttää aikaa ja rahaa myös itsensä laittamiseen (uusia vaatteita, kampaajareissuja, kasvohoitoja ja mitä vielä). No enpäs tiedä. On se kuitenkin paljon mukavampi ährätä kaiket illat rähjäsen näköisenä koiraharrastuksissa ja odotella sitä seuraavaa flow-kokemusta siellä radalla. Ne pienet hetken tekevät tästä sen arvoista kuitenkin loppujen lopuksi.

meidän rytmiryhmä

Ai niin ja tässä yks vähän hassu video Avan tottisteluista: http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/Avan_agiliitoa/avatottis.mov

ihanainen kesä

Ei, en ole vajonnut mihkään maanrakoseen tai häipynyt teille tietämättömille, vaikka hiljaista on pitänytkin blogin suunnassa. Oon vaan ollut niin kiireinen lomalainen, että en ole ehtinyt koneella istuskelemaan riittävästi. Päivitettävää siis riittäisi, mutta jos nyt jotain tuoreimpia tuntoja tähän riipaisisi ja sillä pääsisi taas kirjoittamisen makuun.


Ava:

Karsinnat oli ja meni. Ne on kyllä mahtifiiliksen kisat, joissa on ihan parhautta kisata. Ite saan kyllä isosta yleisöstä hyvää tsemppiä ja jännityksentunnetta. Ekalla radalla olin niin jännityksestä jäykkänä, että jalat eivät meinanneet kantaa. Radan jälkeen oli sellainen fiilis, etä herranjumala, mikään ei oikein toiminut, olipas kamalaa sekoilua ja mitä vielä! Mutta....videolta katsottuna meno oli ihan meidän menon näköistä joten mistään alisuoriutumisesta ei voida kuitenkaan puhua. Tehtiin jopa nolla, joka ei kuitenkaan riittänyt 22 parhaan sisään joten siltä radalta jäi finaalipaikka saamatta. Kuitenkin tyytyväinen olo ja ennenkaikkea, koska Ava oli ihan karsintavireessä! Jos teemme parhaamme ja se ei riitä niin miksi olla surullinen? Eihän se nyt ihan yllätyksenä tullut, että jäämme kärkikatraan bortsuille pari sekkaa, vaikka tekisimmekin hyvän radan. Toka yritys oli sitten huonompi noin niinkuin suoritusta ja tulostakin ajatellen. Muurin kalikka, jonka jälkeen ajattelin vetää puomin ylösmenon riskillä, sillä mitäpä sitä enää varmistelemaan kun nollia oli tullut pilvin pimein. No, eihän sitä ottanut joten siitä toinen virhe. Tuon jälkeen lähinnä juoksin ulos, josta johtuen nappasi vielä tokavikan esteen väärinpäin joten tulos hyl. Sunnuntaina sitten suuria tunteita katsomosta käsin. Suomella on erinomaiset joukkueet, onnea kaikille joukkueeseen valituille! Ja onnea myös muille hyvän suorituksen tehneille kuten  mun suosikkiparille team reppulille eli Raisalle ja Revolle, jotka tykittivät upeita nollia erityisesti sunnuntaina! Voi sitä itkun määrää, siis onnenkyyneleiden kun toiset niin onnistuivat!

Karsintojen jälkeen Ava on hiekan lomaillut aksasta ja treenaillut sitten tottiksia. Se on siinä oikeasti aika hyvä, eikä mua epäilytä lainkaan sanoa tätä näin itsevarmasti. Noi tottisten treenaamiset on vähän sellainen kesäsivuharrastus ilman kummempia tavoitteita. BH-kokeeseen meidän on pitänyt mennä jo monena kesänä, mutta kun en ole saanut ilmoitettua sitä mihinkään. Nyt olen ihan merkannut kalenteriin, että muistaisin soittaa ja ilmoittaa meidät elokuun puolen välin kieppeillä kokeeseen. Toivotaan, että päästään mukaan. Ja toivotaan, että näillä vähillä treeneillä nyt tosiaan menisi läpi. Mikään muu ei epäilytä kuin paikkamakuu, jota ei olla paljoa häiriössä treenattu. Nyt siis ollaan ja siinä onkin ollut yllättäen neuvoteltavaa. Mutta kassotaan!

Muuten ei siis olla juurikaan agissa kuin kisattu ja levätty viikot. Tänään pitkästä aikaa oltiin Jarin treeneissä ja huhhuijaa oltiinpa heikossa suorituskunnossa. Multa loppui kuntoa, jalat hyytyi, enkä vaan ehtinyt. Rytmityksessä myös yllärivaikeuksia ja rimoja. Onneksi paljon hyvääkin, mutta treenit nostivat kertaheitolla treenimotivaation eri tasolle. Oma kunto on ensisijaisesti saatava parempaan kuntoon, jotta jaksan juosta..herranjumala...

Avalla on lauantaina rotumestikset. Toivotaan onnistumista ja hyviä ratoja. Kivaa!

Ava metsää tuoksuttelemassa

Pirkko:

Pirkkopoloinen (tai miksi nyt poloinen) on saanut treenata agia enemmän kuin ehkä koskaan nyt mun loman aikana. Välillä on jopa tehnyt kolmesti viikossa, vaikka ei nyt sentään ratatreeniä tai pitkäkestoisesti mitään joka kerta. Oon yrittänyt saada keppejä, keinua ja rengasta mallilleen ja ollaan keskitytty ratatreenissä "helppojen ratojen" tekemiseen. Siis sellaisten, että en olisi ihan kusi sukassa ykkösten radoilla, jossa vauhti kiiihtyyyy! Esteosaamisen suhteen on mennyt eteenpäin, onneksi. Renkaalla sillä on jo aika hyvä itsevarmuus ja ajatus, eikä enää niin hae muhun katsekontaktia renkaalla. Näin on tehnyt ja kun kyttää mua niin on hyppinyt ikävästi rengasta päin, juossut ohi ja mitä kaikkea. Keinun opetuksen suhteen oon soutanut ja huovannut nyt niin pitkään, että päätin vaan mennä eteenpäin, vaikka tämä välivaihe ei miellytäkkään. Tässä kohtaa olen palannut nyt jo pitkään aina taaksepäin ja vahvistanut alasmenon paukuttelua ja ylös tulemista. Sitten taas kun on mennyt koko keinua niin alkaa himmaamaan ja taas vahvistan ja vahvistan ja vahvistan. Nyt päätin, että kestän himmailun ja teen vaan. On mennyt heti paremmaksi. Kepit ovat tyhmät mun mielestä ja myös vähän ärsyttävät. Niillä Pirkko ottaa nyt helpoiten itseensä (mistähän johtuu-ehkä mun asenteesta.. :) ja ongelma on lähinnä ollut tokavikasta välistä karkaaminen kun ohjureita ei ole. Sitten tajuaa virheensä ja menettää itseluottamuksen ja alkaa touhuta kaikenmoista. Mutta olen helpottanut keppikulmia ja yritän liikkua niin, että sen on helpompaa. Hiljalleen alkaa parempaa fiilistä löytyä ja usein kepit menevät jo varsin hyvin. Radat ovat sujuneet aika usein aika mukavasti. Rimoja ei juuri ole pahemmin tipahdellut ja ajoittain ollaan jo samalla radalla sen kanssa.

Tässä videota kesän treeneistä: http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/PiiPaa/agipirkko.mov

hikiPirkko

Vieläkö jotain. Hmmmm, loma loppuu  ja arki koittaa. Jotain hyvää täytyy tuostakin riipiä. Olkoot se vaikka se, että ylensyöminen loppuu ja tulee joku roti tähän elämään taas :)

Tässä vielä jotain kesäkuvia mielenvirkistykseksi :)

hyvää ruokaa, seuraa ja kaikkea kivaa juhannuksena!

voitokkaat V-lyylit agirodussa!

Pirkolle ja Pätmänille rakennettiin oma katsomo Pasin siskon luona :) 

Espan puistossa kaverukset jätskillä

mun veljen luona Kokkolassa. Ihana visiitti!

tämä koira ottaa hotellielämästä kaiken aina irti. Ja näitä hotelliöitä on muuten tähän(kin) kesään mahtunut!

Pätmän <3 Ava

kotona on mukavaa ja oma piha on parhautta!

Pahkis mustikassa. Mustikoita meidän metsissä muuten riittää!

meidän lenkkimaastot on niin kauniita.