ihanainen kesä

Ei, en ole vajonnut mihkään maanrakoseen tai häipynyt teille tietämättömille, vaikka hiljaista on pitänytkin blogin suunnassa. Oon vaan ollut niin kiireinen lomalainen, että en ole ehtinyt koneella istuskelemaan riittävästi. Päivitettävää siis riittäisi, mutta jos nyt jotain tuoreimpia tuntoja tähän riipaisisi ja sillä pääsisi taas kirjoittamisen makuun.


Ava:

Karsinnat oli ja meni. Ne on kyllä mahtifiiliksen kisat, joissa on ihan parhautta kisata. Ite saan kyllä isosta yleisöstä hyvää tsemppiä ja jännityksentunnetta. Ekalla radalla olin niin jännityksestä jäykkänä, että jalat eivät meinanneet kantaa. Radan jälkeen oli sellainen fiilis, etä herranjumala, mikään ei oikein toiminut, olipas kamalaa sekoilua ja mitä vielä! Mutta....videolta katsottuna meno oli ihan meidän menon näköistä joten mistään alisuoriutumisesta ei voida kuitenkaan puhua. Tehtiin jopa nolla, joka ei kuitenkaan riittänyt 22 parhaan sisään joten siltä radalta jäi finaalipaikka saamatta. Kuitenkin tyytyväinen olo ja ennenkaikkea, koska Ava oli ihan karsintavireessä! Jos teemme parhaamme ja se ei riitä niin miksi olla surullinen? Eihän se nyt ihan yllätyksenä tullut, että jäämme kärkikatraan bortsuille pari sekkaa, vaikka tekisimmekin hyvän radan. Toka yritys oli sitten huonompi noin niinkuin suoritusta ja tulostakin ajatellen. Muurin kalikka, jonka jälkeen ajattelin vetää puomin ylösmenon riskillä, sillä mitäpä sitä enää varmistelemaan kun nollia oli tullut pilvin pimein. No, eihän sitä ottanut joten siitä toinen virhe. Tuon jälkeen lähinnä juoksin ulos, josta johtuen nappasi vielä tokavikan esteen väärinpäin joten tulos hyl. Sunnuntaina sitten suuria tunteita katsomosta käsin. Suomella on erinomaiset joukkueet, onnea kaikille joukkueeseen valituille! Ja onnea myös muille hyvän suorituksen tehneille kuten  mun suosikkiparille team reppulille eli Raisalle ja Revolle, jotka tykittivät upeita nollia erityisesti sunnuntaina! Voi sitä itkun määrää, siis onnenkyyneleiden kun toiset niin onnistuivat!

Karsintojen jälkeen Ava on hiekan lomaillut aksasta ja treenaillut sitten tottiksia. Se on siinä oikeasti aika hyvä, eikä mua epäilytä lainkaan sanoa tätä näin itsevarmasti. Noi tottisten treenaamiset on vähän sellainen kesäsivuharrastus ilman kummempia tavoitteita. BH-kokeeseen meidän on pitänyt mennä jo monena kesänä, mutta kun en ole saanut ilmoitettua sitä mihinkään. Nyt olen ihan merkannut kalenteriin, että muistaisin soittaa ja ilmoittaa meidät elokuun puolen välin kieppeillä kokeeseen. Toivotaan, että päästään mukaan. Ja toivotaan, että näillä vähillä treeneillä nyt tosiaan menisi läpi. Mikään muu ei epäilytä kuin paikkamakuu, jota ei olla paljoa häiriössä treenattu. Nyt siis ollaan ja siinä onkin ollut yllättäen neuvoteltavaa. Mutta kassotaan!

Muuten ei siis olla juurikaan agissa kuin kisattu ja levätty viikot. Tänään pitkästä aikaa oltiin Jarin treeneissä ja huhhuijaa oltiinpa heikossa suorituskunnossa. Multa loppui kuntoa, jalat hyytyi, enkä vaan ehtinyt. Rytmityksessä myös yllärivaikeuksia ja rimoja. Onneksi paljon hyvääkin, mutta treenit nostivat kertaheitolla treenimotivaation eri tasolle. Oma kunto on ensisijaisesti saatava parempaan kuntoon, jotta jaksan juosta..herranjumala...

Avalla on lauantaina rotumestikset. Toivotaan onnistumista ja hyviä ratoja. Kivaa!

Ava metsää tuoksuttelemassa

Pirkko:

Pirkkopoloinen (tai miksi nyt poloinen) on saanut treenata agia enemmän kuin ehkä koskaan nyt mun loman aikana. Välillä on jopa tehnyt kolmesti viikossa, vaikka ei nyt sentään ratatreeniä tai pitkäkestoisesti mitään joka kerta. Oon yrittänyt saada keppejä, keinua ja rengasta mallilleen ja ollaan keskitytty ratatreenissä "helppojen ratojen" tekemiseen. Siis sellaisten, että en olisi ihan kusi sukassa ykkösten radoilla, jossa vauhti kiiihtyyyy! Esteosaamisen suhteen on mennyt eteenpäin, onneksi. Renkaalla sillä on jo aika hyvä itsevarmuus ja ajatus, eikä enää niin hae muhun katsekontaktia renkaalla. Näin on tehnyt ja kun kyttää mua niin on hyppinyt ikävästi rengasta päin, juossut ohi ja mitä kaikkea. Keinun opetuksen suhteen oon soutanut ja huovannut nyt niin pitkään, että päätin vaan mennä eteenpäin, vaikka tämä välivaihe ei miellytäkkään. Tässä kohtaa olen palannut nyt jo pitkään aina taaksepäin ja vahvistanut alasmenon paukuttelua ja ylös tulemista. Sitten taas kun on mennyt koko keinua niin alkaa himmaamaan ja taas vahvistan ja vahvistan ja vahvistan. Nyt päätin, että kestän himmailun ja teen vaan. On mennyt heti paremmaksi. Kepit ovat tyhmät mun mielestä ja myös vähän ärsyttävät. Niillä Pirkko ottaa nyt helpoiten itseensä (mistähän johtuu-ehkä mun asenteesta.. :) ja ongelma on lähinnä ollut tokavikasta välistä karkaaminen kun ohjureita ei ole. Sitten tajuaa virheensä ja menettää itseluottamuksen ja alkaa touhuta kaikenmoista. Mutta olen helpottanut keppikulmia ja yritän liikkua niin, että sen on helpompaa. Hiljalleen alkaa parempaa fiilistä löytyä ja usein kepit menevät jo varsin hyvin. Radat ovat sujuneet aika usein aika mukavasti. Rimoja ei juuri ole pahemmin tipahdellut ja ajoittain ollaan jo samalla radalla sen kanssa.

Tässä videota kesän treeneistä: http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/PiiPaa/agipirkko.mov

hikiPirkko

Vieläkö jotain. Hmmmm, loma loppuu  ja arki koittaa. Jotain hyvää täytyy tuostakin riipiä. Olkoot se vaikka se, että ylensyöminen loppuu ja tulee joku roti tähän elämään taas :)

Tässä vielä jotain kesäkuvia mielenvirkistykseksi :)

hyvää ruokaa, seuraa ja kaikkea kivaa juhannuksena!

voitokkaat V-lyylit agirodussa!

Pirkolle ja Pätmänille rakennettiin oma katsomo Pasin siskon luona :) 

Espan puistossa kaverukset jätskillä

mun veljen luona Kokkolassa. Ihana visiitti!

tämä koira ottaa hotellielämästä kaiken aina irti. Ja näitä hotelliöitä on muuten tähän(kin) kesään mahtunut!

Pätmän <3 Ava

kotona on mukavaa ja oma piha on parhautta!

Pahkis mustikassa. Mustikoita meidän metsissä muuten riittää!

meidän lenkkimaastot on niin kauniita.