rotumestikset ja outoa agia

Belggareiden rotumestaruus (agissa) ratkottiin eilen kirkkisellä. Siellä tahkottiin 3 virallista kisaa ja yksi epävirallinen joukkuekisa joten ratoja piisasi. En ole koskaan mennyt Avan kanssa neljää starttia päivässä, enkä taida mennä jatkossakaan (kuin ehkä pakon edessä). Ilma oli jotenkin tukalan kuuma, onneksi illaksi vähän helpotti, mutta selkä märkänä meni kuitenkin koko päivä. Erityisesti hallissa meinas ilma kertakaikkisesti loppua joten vähän kävi kyllä sääliksi Seppoa, joka tuomaroi koko päivän kasvihuoneessa.

Avan kanssa pingotin kaksi ekaa rataa, jotka olivat rotumestisratoja. Ihan oikeasti menin kyllä ihan pipo tiukalla ja pakkonollat mielessä. Ekalla sainkin väännettyä nollan, mutta mun painostava mielentila laski Avan virettä (ja kuuma ilma) joten meno oli nihkeää. Valitsin myös yhden tilanteen varmuutta, enkä aikaa silmälläpitäen ja päästin kepeille viennin löysäksi. Noh, nolla kuiteskin joten ihan kiva. Tokalla radalla pingotin vielä enemmän, eikä Ava enää oikein kestänyt sitä vaan päästi painetta ulos lähtemällä käsistä erään putkensuun ohiviennissä. Olisi pitänyt vääntää varmistusvalssi, eikä yrittää vetoa, sillä harvoin saan sen vedolla putken suiden ohi. Harmi, sillä muita virheitä ei tullut. No, ei oltaisi tuplanollalla kyllä oltu palkinnoilla, mutta joku tulos olisi kuitenkin tullut rotumestaruudesta ja tuplanolla. Anna muuten voitti Figon kanssa, Petri oli toinen Mendezillä ja Anna Ninjalle neljäs. Onnea rotumestarille ja muille kanssa :)

Olin aatellut jättää kolmannen radan väliin kuumuuden takia, mutta viime hetkillä päätin kuitenkin toisin ja lähdin tutustumiseen. Ajattelin, että radan ainoa tavoite on olla pingottamatta ja mennä enempi treeniasenteella ja onnistuin siinä oikeastaan ihan hyvin. Radalta nolla ja ihan hyvä sellainen. Vikalle joukkueradalla samalla ajatuksella ja sieltä myös nolla. Loppujen lopuksi ihan jees siis tuloksellisesti. Neljä rataa, kolme nollaa. Yhdellä radalla yksi virhe. Kuitenkin turnausväsymystä on Avalla ilmassa kisojen suhteen. Mennään nyt vielä viikon päästä hi-han kisoihin, mutta sitten saa malinois pitää vähän lomaa kisoista (noh, piirimestikset käydään syyskuun alussa). Treenataan myös vähemmän ja käydään vain torstaisin Jarin treenit, sillä niitä nyt kaipaamme ja tarvimme.

Pirkkis pääsi sitten tänään treenaamaan sisarustensa kanssa. Tehtiin yhtä Sepon rataa, joka oli mukava. Mitähän hyvää meidän menosta nyt keksisin.. noo, keinu oli hyvä, kepeillä lähti vasta tokalla kiekalla kesken pois ja erotteli oikein Aa/putki kombinaation. Mutta voih, niin surullista ja epätoivoista jotenkin muuten. Tiputteli rimoja, tuli takaakierroissa ali, juoksi edelleen renkaasta ohi, lähti tosiaan kepeiltä, ei tullut hyvin niistoihin ja mitä vielä. Koska nyt on mennyt parit edelliset treenit noin kertakaikkisen oudon huonosti niin pakko tarkastella asiaa laajemmin. Onko jumissa? Tuo nyt voisi selittää näitä outoja ilmiöitä, mitä on tässä tullut vastaan. Onhan se nyt mm. uinut sikana, treenannut nyt keppejä paljon ja hyppinyt rengasta päin useaan otteeseen. Päivisin ovat myös vetäneet aika hullunrallia pihalla ja autossa kökkimistä on ollut paljon loman aikana. Onhan tässä jo aineksia jumeihin. Niinpä siis pannaan nyt Pirkko vähän huilille, paljon b-vitskua, back on trackkiä ja rauhallista lenkkeilyä. Saa myös pitää treenilepoa kunnes on tsekattu. Onneksi meillä on aika 1,5 vkon kuluttua osteopaatille joten katsellaan sitten, mikä on tilanne.

Vielä jatkan tästä..Ennen näitä epätoivoista paria viikkoa se on nimittäin mennyt oikeastaan tosi hyvin. Nyt toivotaan, että olisi vain jotain pientä, joka tekemiseen vaikuttaa ilman, että se olisi suurta. No ei kait voi olla suurta kun ei onnu, eikä musta kyllä arista selkää tms? Jos onkin ihan hyvässä kunnossa ja tekee näitä juttuja ihan vaan muuten, niin sitten en tiedä mitä tekisin. Jotain apuja kyllä tarvin, jotta päästään näistä eteenpäin. Ahistavaa ja tylsää.. Tai sitten vaan vaihdan lajia ja alan...ööö käymään jumpissa, ratsastamassa, tanssimassa jne? Oikeastaan olisi kivaa kokeilla jotain "aikuisten yleisurheilua" siis jotain kurssia, jossa ohjatusti saisi kokeilla erilaisia lajeja. Mitäs vielä? koirien kanssa voisi vaellella metsässä ja rapsutella niitä sohvalla kainalossa. Joskus voisi mielenvirkistykseksi ehkä käydä vähän jotain humputtelemassa niiden kanssa. Sitähän voisi vaikka tavata kavereita enemmän, pitää pihaa nätimpänä ja käyttää aikaa ja rahaa myös itsensä laittamiseen (uusia vaatteita, kampaajareissuja, kasvohoitoja ja mitä vielä). No enpäs tiedä. On se kuitenkin paljon mukavampi ährätä kaiket illat rähjäsen näköisenä koiraharrastuksissa ja odotella sitä seuraavaa flow-kokemusta siellä radalla. Ne pienet hetken tekevät tästä sen arvoista kuitenkin loppujen lopuksi.

meidän rytmiryhmä

Ai niin ja tässä yks vähän hassu video Avan tottisteluista: http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/Avan_agiliitoa/avatottis.mov