Vasemman jalan etureisi on vihoitellut jo jonnin aikaa ja nyt se sitten oikein suuttui :( Viime viikolla torstain treeneissä se kipeytyi niin, että antoi muistuttaa itsestään perjantaina ja lauantainakin vielä. Sunnuntaina viimosessa setissä se sitten oikein kovasti kirpasi ja pisti jo vähän irvistämäänkin. Tuolloin oli pakko lopettaa kirmaaminen ja vähän ihmetellä, että miten paljon sattuu ja meniskö nopeaan ohi. Nopeasti se siitä sitten tokeni ja piteli hiljaiseloa aina eilisiin treeneihin saakka. Koska muistin asian, niin lämmittelin ekstrana, jotta ei menisi pahemmin. No, yksi n. 25 esteen pätkä saatiin Avan kanssa tehtyä melkein loppuun saakka kunnes auts ja voih. Siihen loppui juoksentelut tältä Pirkolta, sillä jalka ei kestänyt enää juoksemista. Kävelyä kesti kyllä, mutta heti jos yritti lähteä juoksemaan niin fiilis oli kun olis puukkoa isketty jalkaan. Kotona kylmäystä ja kipulääkettä. Illan tuntui epämääräiseltä, mutta tänään se tuntuu taas jo hyvältä.
Tyhmää. Pitääkkö koipi nyt levossa rehkimiseltä, vaikka normaali kävely ei siihen satukkaan? Monien mielestä kannattaisi tehdä niin, jotta pääsee kunnolla parantumaan. Mutkun maanantaina olis Elinan treenit ja tää viikonloppu olis eka vapaa viikonloppu sataan vuoteen! Ja siis vapaat viikonloputhan pitää täyttää treenaamisella :) Ehkä yritän nyt hiukan kuitenkin malttaa, sillä kipu oli yllättävän mieleenpainuva. Tyhmään oloon tekaisin äsken aika ihanan makuisen omena-valkosuklaapiirakan. Syön ja lihon, siinä mulle tekemistä! No, ehkäpä tästä raahaudun vähintään kuitenkin kävelylle noiden kanssa. Illalla voikin jo sytytellä kynttilöitä ja tunnelmoida alkavasta syksystä.
Tällä Sussulla oli eilen synttärit. Hän on nyt Ava 6vee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti