Sataa, sataa ropisee.

Piiitkästä aikaa päivitys. Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta kirjotetaan nyt ne vaan, jotka kielenpäällä ovat juuri nyt. Jokaisesta jotakin.

Pätmän vältti leikkauksen, on toiminut super-terapiakoiran alkuna mulla töissä ja on usein kamalan rasittava. Se riehuu ja syö kaikkea.. Se on löytänyt itsestään sisäisen duunarin ja suhtautuu yht'äkkiä hommiin ihan erilaisella vakavuudella. Parhaimmillaan se on iltaisin kun se kömpii tuhisten kainaloon katsomaan telkkaria. Silloin sitä ei voi vastustaa ja se saa anteeksi sen, että on usein rasittavan villi- tai oikeastaan se saa anteeksi ihan mitä vaan. Se on tehnyt vähän aksaakin (toki pumppereilla lyhyttä pätkää) ja oikeastaan on aika jees! Siitä voi tulla aika hyvä mä luulen. Tai noista kahdesta yhdessä, siis siitä ja Pasista.

Pahkis ja Pasi pääsivät Top teamiin. Hienoa ja huraa! Lisäksi saivat ekan sertinsä kolmosista radalla, jolla tekivät myös ekan nollansa kolmosissa. Hyvä poijjat!  Välillä menevät ihan huikeen hienosti. Tuolloin ihmettelen, mitä ihmettä mun keposta onkaan kuoriutunut.

Ava on erihyvässä nollaiskussa. Viimeisistä 11 startista se on tehnyt 8 nollaa. Jos otetaan epikset ja joukkuekisat mukaan niin suhde taitaa olla 16 starttia, 11 nollaa.  Virheitä on tullut seuraavanlaisista tilanteista: 1 x Aan alastulo, 1 x puomin ylösmeno, 1 x putken väärään päähän livahdus mun huonon vedon ansiosta, 1 x putkeen sujahdus hypyn ohi mun huonon leikkauksen johdosta ja 1 x takaakierron suoritus väärältä puolelta mun rytmitysvirheen takia. Oon siihen tyytyväinen, sillä tekee just nyt niinkuin sille kerron. On se aika Sussu! Huomenna mennään belgien rotumestiksiin tokoilemaan. Osaa kyllä kaiken, eriasia on sitten, että osaako se vesisateessa, jota on luvattu. Toko on meille niin kolmoslaji, että en ole paljoa sateessa viihtynyt treenaamassa sen kanssa. Mutta parhaamme yritämme, toivotaan, että koira pelittää sateessa.

Pirkko menee kamalan kovaa. Mä yritän oppia ymmärtämään sitä ja sen vauhtia ja kaikkea muutakin. Oon onneksi jo paremmin kärryillä kuin esimerkiksi kesällä joten noususuuntaista tämä meidän meno on. Esteet alkavat olla jo hyvin hanskassa. Kepit ovat aiheuttaneet suurta kärsimystä mulle kun haluan "heti nyt kaikki valmiiksi". Ne ovat olleet ja ovat piiiiiiitkä projekti. Mutta! - tällä viikolla kun olen keskittynyt aika paljon niiden treenaamiseen (kolme treenikertaa) niin kertaakaan se ei ole lähtenyt kesken pois, eikä rynninyt päämäärätiedottomasti vaan johonkin väliin keppejä! Tuo on siis ollut se ongelma. Koska olen vaikeuttanut sisäänmenoja niin muutamia virheitä on sisäänmenoissa tullut, mutta ihan normaaleissa mittakaavoissa ja kehittymistä on ilmiselvästi tapahtunut. Aamulla melkein pakahduin onnesta kun meni sisään n. 90 asteen avokulmaan ja kesti melkoisen raisun "sivulle taakse irtoamisen". Ou jee ja ilonpäivä! Kisoihin sitten joskus, ei vielä. Kisaa sitten kun homma pysyy kasassa treeneissä radan verran.

mitä vielä? sataa, sataa ropisee ja etureisi ei ole kunnossa, joka harmittaa niin vietävästi. Haluaisin päästä tekemään täysillä, mutta miten tehdä kun ei voi juosta. Tai haluaisin päästä tekemään niitä ratoja Pirkon kanssa, mutta juuri niihin en nyt kykene. Mutta eiköhän tuo tuosta, nyt tarvii vaan malttaa.

Tänään jos vähän kauraomenapaistosta söisi ja viinillä sen huuhtelis :) Kiloja on paremman elämän aloituksen jälkeen lähtenyt vajaa 2kg (siis parissa viikossa). Nesteitähän nuo taitaa olla, mutta olo on keveempi jo nyt. Oon päässyt sinuiksi tän asian kanssa, että joka päivä ei ole herkuttelupäivä. Mutta tänään on!