maanantai 26. marraskuuta 2012

Jumppapirkkoja ja yli-ihmisiä. Ja onnistumisia kans.

Sunnuntaina oltiin Pirkon kanssa alueellisessa valmennuksessa. Alkuun fysiikkatreeniä ja sitten koirien kanssa rataa. Kunpa saisi itsestään irti ja tekisi sännöllisesti fysiikkatreeniä. Liikun kyllä säännöllisesti, mutta tuollaiset nopeus- ja ketteryystreenit olisivat oikeesti hyvä lisä sellaseen perussettiin mitä tässä tulee vedettyä. Tälläisten työpäivien jälkeen vaan,  mitä tänäänkin on tullut tehtyä, niin jaksaminen mihinkään ylimääräiseen on koetuksella. Liian voimia vievä työ? En tiedä, mutta ei se aina helpoimmasta päästä ole ja työssäkäymiseen kuluu suurin osa päivästä. Aamulla lähden ennen seitsemään ja tulen kotiin viiden aikaan.  Joskus ihmettelen, että mistä monet saavat kaiken sen energian ja jaksavat olla ihan jumppaPirkkoja, superkoti-ihmisiä, mahtavia parisuhteessaan, loistavia ja aktiivisia kavereita ja yhteydenpitäjiä, idearikkaita työssään ja vielä mitä kaikkea? vai onko se vaan harhakuvitelmaa, että tuollaisia yli-ihmisiä on paljon? Monet sanovat hengästyvänsä kun kuulevat mun viikkorytmistä ja ohjelmasta, vaikka itse en pidä sitä mitenkään erityisenä. Ehkäpä samalla tavalla kuvittelen kummia muiden elämänmenoista ja jaksamisesta. Hei ja tämä vuodenaika on oikeasti paha. Ainakin mun mielestä ja ehkä aika monen muunkin mielestä myös.

Toinen mitä tulee joskus mietittyä on se, että miten paljon ihmiset oikeasti lenkkeilevät ja treenaavat koiriensa kanssa. Monilla palstoilla ihmiset jaksavat väittää, että lenkkeilevät suunnillaan tuntitolkulla joka päivä. Mä en tajua, että miten aika muka edes riittäis siihen arkisin? Meidän koirat lenkkeilevät yhden pitkän lenkin päivässä ja loput joko pihassa tai sitten toisen minilenkin tässä lähellä. Ja tuo pidempi lenkki on jotain 45min -2h väliltä. Ja jos on treeni-ilta, niin harvoinpa raukat ehtivät millekkään lenkille sen kummemmin. Siis toki käyvät pihalla ja/ tai pissatuslenkillä, mutta pitkä lenkki+treenit ovat kyllä harvinainen yhdistelmä arkisin. Viikonloput on eri asia ja silloin pääsevät enemmän ja pidemmälle aika usein.

Treenimäärät sitten. Mitä on yhdelle vähän tai paljon voi toiselle olla jotain ihan muuta. Meillä tai mun koirilla homma menee suunnilleen niin, että vuoteen sisällytetään 1-2 n. yhden kuukauden taukoa. Lisäksi koirille saattaa tulla yksittäisiä viikon tai jopa kahden viikon taukoja jos olosuhteet niin pakottavat.  Karkeesti homma menee varmaan niin, että kesäisin kisataan enemmän ja treenataan suhteessä vähemmän. Nuoren koiran kanssa ei tietty noin mene, vaan esim. viime kesänä Pirkko kyllä treenasi aktiivisesti kun halusin asioita sille kuntoon. Talviaikana koirat treenaavat n. 1-3 kertaa viikossa agilityä riippuen siitä, mitä on työn alla. Avan kanssa kolme treeniä per viikko on superharvinaista ja itseasiassa se treenaa pääsääntöisesti ympäri vuoden sen 1-2 krt viikossa. Pirkon kanssa on tullut viime keväästä saakka treenattua ehkä avaan verraten enemmän, mutta kyllä senkin keskimääräinen treenimäärä on se kaksi kertaa viikossa. Toki kun hioin esim. keppejä aktiivisemmin kesällä kuntoon niin muutaman viikon sisällä se saattoi tehdä keppejä melkein päivittäin, mutta n. 5min maksimissaan. Meillä siis koirat hyvinhyvin harvoin tekevät ainakaan ratatreeniä enempää kuin sen kaksi kertaa viikossa. Yksittäisiä asioita tai esteitä voidaan lyhyissä seteissä ottaa jaksottain enemmän. Lisäksi nuo treenaavat tokoa ja ja kesällä nyt käydään joskus esimerkiksi paimentamassa tai tekemässä jotain maastolajeja. Lisäksi Ava harrastaa vetolajeja, mua se kiskoo perässään kesäisin juoksulenkeillä ja Pasia välillä talvisin vetohiihdon merkeissä. Mitäpä vielä? No leirit, kisamatkat jne.kuuluvat toki repertuaariin. Ava yleensä kisaa aktiivisesti ajalla huhtikuu- syyskuu ja muina kuukausina sitten vaihdellen joitain startteja. Tammikuussa Affikselle mennään tietty ja mitä noita nyt on. Tuliskohan vuodessa sille n. 50-70 starttia, nyt agi.fi mukaan viim. 12 kuukauden sisällä olis 52, eikä tälle vuodelle ehkä enempää tule, sillä voittoa lukuunottamatta tulokset on kasassa ens kesän arvokisoja varten. Pirkon kanssa saa nähdä, millaiseksi kisarumbat muodostuu. Tammikuussa se aloittaa kisaamisen Eckerössä jollei ole juoksussa. Ja jos ei ihan keskeneräiseltä tunnu, niin luultavasti kisaan melko paljon alkuun. Tai sen verran paljon kun homma kestää ilman, että esim. kontaktit tms. alkaa lahoamaan.

Jaarittelun jälkeen (tapan aikaa kun ei jaksais sinne lenkille tonne vesisateeseen..) pakko vielä todeta, että Pirkkis oli aika hyvä siellä sunnuntaina treneissä. Oltiin pääsääntöisesti samalla planeetalla ja molemmilla tais olla aika hyvät fiilikset. Se meni kovaa, mutta kuuliaisesti ja mä pysyin perässä ja ohjauskin oli lähellä oikea-aikaisuutta. Saatiin tehtyä ihan rataa, eikä vain pätkiä. Ei sillä, että pätkissä olisi vikaa, mutta kun on hinkannut vain pätkiä melkeinpä tähän saakka sen kanssa niin tuollaisen kokonaisuuden kasassa pitäminen tuntui erityisen hyvältä. Tai onhan se jotain möllirataa tietty tehnyt virheettömästi, mutta ei koskaan tätä ennen ole muistaakseni tehnyt yli 20 estettä vain yhden pieneen virheen kanssa. Siis kun rata oli ihan tekemistä vaativa. Hienoa Pirkko ja hyvä mä. Kyllä meistä vielä hyvä tulee :)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti