Viime viikon keskiviikon treeneissä ei kulkenut sitten lainkaan. Siis Pirkon kanssa. Siinä sitten pähkäilyä, että miksi koira ei kokoa ja käänny, jumissa? Teki kuitenkin iloisella mielellä, mutta oli vaan jotenkin niin outo, että lopetin treenin kesken. Torstaina otin sen sporttikselle, eikä vaikuttanut silloin oudolta. Rata vaan oli niin vaikea, että ei selvitty siitä oikein mitenkään kunnialla läpi. Kotona ihmettelyä, että olisko kuitenkin jumissa vai ei. Oonko ylihysteerinen silmäterästäni..? Ehkä olen, ehkä en. Tänään Pirkkis pääsi osteopaatille ja olihan siellä vähän tuunattavaa. Epäilyä, että hoidettavaa oli kohdassa, joka liittyi viime kerralla tuunausta vaativaan kohtaan, mutta ei silloin vielä näkynyt. Etuosassa kanssa pientä laittamista, oikealla puolella ja rintarangassa. Tuo on kyllä sellainen pölö menijä, että kroppa on kovilla. Kehotuksesta saa olla nyt viikon verran lomalla.
Sussu olis tarkoitus kaivaa naftaliinista tällä viikolla. On viettänyt ansaitusti lomaa lokakuun puolesta välistä saakka ja nyt alkaa olla sitä mieltä, että lomailu saa riittää. Hauskaa tehdä taas sen kanssa. Katsotaan muistaako lajia enää lainkaan..no muistaa toki, mutta perinteisesti on ollut aika "Liisa ihmemaassa" taukojen jälkeen. Huomenna mennään itseasiassa Jessica S. luo tokoilemaan sen kanssa. Se vois olla aika hyvä tokokoira, mä luulen.
Tänään kotiin ajaessa pähkäilin, että viime kuukausina on tullut panostettua normaalia enemmän itseeni ja jollain narsistisella tavalla nautin siitä. Oon käynyt osteopaatilla muutamia kertoja, kosmetologilla muutamia kertoja, hankkinut salikortin ja ottanut siellä silloin tällöin omaa aikaa. Lisäksi terveyttä on tutkittu ja ihmetelty monen käynnin edestä ja nuo tutkimukset ovat yhä kesken. Ohessa on tullut muitakin juttuja esille ja voipi olla, että saan silmälasit! Hui. Töissä muuttuu kohta taas systeemit kun palaan vanhoihin hommiin takaisin. Lisäksi mieltä on tullut virkistettyä erinäisissä kekkereissä ja illanistujaisissa, eikä niille nyt hetkeen näy loppua. Kotona saatiin mieltä ärsyttäneitä kaaospaikkoja setvittyä (niitä, mitä aika monesta kodista löytyy: "kaapit, joita ei tee mieli avata"). Mun mielialaan ja fiilikseen vaikuttaa muuten uskomattoman paljon koti. Siis se, että missä kunnossa se on. Jos kotona on sotkuista niin mielikin on sekava :) Kun laittaa paikat järjestykseen niin asiat alkaa monesti heti näyttää selkeimmiltä. Ja jos kotia laittaa kauniiksi niin mielikin muuttuu jotenkin seesteisemmäksi. Siispä nautin pimeistä illoista, kynttilänvalosta, jouluvaloista, siististä kodista ja tunnelmasta. Glögiä, pipareita, herkkuja ja hyviä telkkuohjelmia illalla kun koirat on lenkitetty ja itsekin tullut liikuteltua läskejä jossain muodossa. Ens keväänä tulen panostamaan agilityyn enemmän kuin pitkään aikaan joten kaippa näillä systeemeillä keräilen nyt intoa ja fiilistä tulevaa varten. Koti, kroppa ja koirat kuntoon. Siitä se lähtee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti