riittävän hyvä?

Pirkko ja Ava päsivät sunnuntaina treenaamaan pitkästä aikaa. Tai Pirkko oli tauolla vajaa pari viikkoa ja Ava sitten taas n.1,5kk joten mikä nyt sitten on pitkästä aikaa. Oma treeni-into alkaa olla jo melkonen kun tuntuu, että lähielämä on vietetty liian vähäisen agilityn merkeissä. Pirkko kyllä päätti, että ottaa vielä hetken vähemmällä reenauksella ja aloitti juoksut eilen. Riman halliin se ei siis ole tervetullut  hetkeen, mutta onneksi torstaisin Sporttis on myötämielisempi.

Tehtiin Pasin koutsaamana Toptiimistä saatua kotiläksyä. Ei mitään ihmeellistä ja kummallista, mutta hyödyllistä. Eli kokeiltiin eri ohjaustekniikoita muutamalla esteellä. Siis tarkennettuna hinkattiin samaa neljää eri muutaman esteen kokonaisuutta muutamilla vaihtoehtoisilla tavoilla. Oltiin niin tehokkaita, että videoitiin treeni ja kellotettiin videolta, jotta saatiin tarkkoja aikoja eri ohjauksille. Lopputulos lienee se, että ei mitään suuresti yllättävää :) Pirkolla toimi hieman nopeammin kaikki meille tutut kuviot (niistot, valssit, takaakiertovalssit, pakkovalssit) ja ne mitä vältellään osaamattomuuden takia olivat hitaampia (pyöritykset, sylkkärit, poispäinkäännöt). Mutta erot olivat hiuksenhienoja. Sillä, ottiko ristiin vai pyöritti jollain tavalla yhden siivekkeen ympärillä ei ollut kovinkaan isoa merkitystä jollei nyt matka oleellisesti pidentynyt. Se kääntyy niin näppärästi, että hyvillä mielin sitä voi pyöritellä myös jatkossa jos se kyseinen ohjaus istuu paremmin ohjaajalle ja tilanteeseen. Avan kanssa aina ristiin jos mahis siis kun matka ei oleellisesti sillä tavoin pitene. Ei ole näppärä kääntyjä ja joutuu himmaamaan niin hirmusesti päästäkseen rullalle siivekkeen ympärille. Ei ehkä yllättävää, mutta Pirkko oli Avaa verraten paljon nopeempi. Aatella, että kolmella esteellä eroa voi tulla jopa sekunti (putki+hyppyjä). Ei ihme, että etsiskelen Pirkon kanssa yhteistä säveltä, sillä tuollanen vauhtiero vaikuttaa jo aikalailla rytmitykseen ja moneen muuhunkin asiaan.

Avan kanssa tehtiin ennen kellotustreeniä Riman edellispäivän kolmosten rata. Helppoa ja mukavaa. Nollalla pariin kertaan ja vähän eri tyyleillä. Ei nyt ehkä täysin tyylikästä ja virheetöntä, mutta siistiä Lauran ja Avan perusmenoa :) Ensin valittu kokonaisuus oli nopein joten hyvä niin. Koska tuokin oli mahis videolta kellotella niin teinpäs niin. Oltais jääty noilla suorituksilla viitisen sekkaa kärjestä. Seisotin kyllä hiukan kontakteilla joten olis siitä pari sekkaa saanut pois. Tuo kolme sekkaa kärjestä on sille riittävän hyvä joten siihen pitää olla tyytyväinen ja olenkin.

Töissä työnohjauksessa käytiin viime viikolla muuten läpi termiä "riittävän hyvä". Siitä luontevasti ajatukset kiiri agilityn maailmaan ja siihen, miten harvoin riittävän hyvä on siellä tarpeeksi hyvä.  Aina pitää olla parempi, aina on parannettavaa. Joskus on suorastaan sääli, miten ihmiset ajavat itsensä hirveään turhautuneisuuteen kun tehty suoritus ei ollut tähtisuoritus ja oikeuttanut voittoon. Paska koira, paska ohjaaja. Me paskat jäätiin voittajalle sen ja sen verran, että me ei ikinä.... Meistä ei ikinä tule tarpeeksi hyviä, tarpeeksi nopeita, parhaita. No joo, en tiedä jos hieman liioittelin, mutta ehkä vain hieman. Radanreunalla kun seisoo niin tuollaista puhetta on helppo kuulla. Ja miten tuollainen ilmapiiri leviääkään. Jos joskus itse alan tuollaiseksi niin tulkaa ja lyökää mua. Ihan hyvällä omallatunnolla, olkaa hyvä ja kiitos. Ja muistuttakaa siitä, että riittävän hyvä voi olla joskus ihan tarpeeksi hyvä. Kun menee ja tekee parhaansa ja koirakin niin tekee, niin miksi hakata päätään seinään. Ja okei, ymmärrän nopean turhautumisen ihan hyvin, mutta jos tuo tunnetila seuraa kisasta toiseen niin vähän laittaa miettimään, että onko homma sen arvoista? Miksi sitä haluaakaan riutua tuollaisissa fiiliksissä ihan vapaaehtoisesti? Pitäisikö välillä tehdä tilaa myös positiivisilla fiiliksille? Olisko mahdollista, että siellä radalla olisi kuitenkin ollut joku asia, mistä voisi saada hyvät fiilikset? Aika usein ne jäävät huomaamatta, joka on kyllä kovin harmillista.

Jep, nyt lenkille. Pakkasta sopivasti, hyvää musiikkia mukaan ja lämpimästi päälle. Ei oikeastaan kuullosta lainkaan hassummalta. Ja ehkä vähän lyhyempi lenkki tänään on kuitenkin ihan riittävän hyvä tälle illalle.