joulun odotusta

On hanget korkeat nietokset kun joulu joulu on meillää...Kohta on joulu ja lunta riittää. Tänä vuonna odotan joulua ihan spesiaalipaljon, sillä se saattaa yhden jutun jutun loppuun ja antaa mahdollisuuden rauhoittua ja valmistautua uuteen. Ennenkaikkea tuo liittyy nyt töihin, mutta miksei myös muuhun elämään. Oon aina tykännyt vuoden vaihteesta, sillä se on lupausten aikaa. Ja aika usein olen pystynyt pitämään ne lupaukset, jotka olen päättänyt pitää. Tänä vuonna siihen voisi liittyä tavoitteita pirkkoon liittyen ja ikuisuusaihetta eli oman kunnon kohentamista ei myöskään pidä unohtaa. Ensi vuonna voisin tehdä lupauksen myös siitä, että otan vielä enemmän hetkistä irti. Joskus elämä menee niin vauhdikkaasti, että sitä ihan unohtaa keskittyä ja pysähtyä. Mutta nyt ennen noita on aika nauttia joulun tunnelmasta, esivalmisteluineen kaikkineen.

Pirkkoliisa on juoksussa joten pääsee nyt treenaamaan vähemmän. Tuntuu siltä, että koko syksy on mennyt liian vähällä treenaamisella sen kanssa. Olosuhteet on jotenkin pakottanut tuohon. Ilmeisesti yhdestä inhottavasta kaatumisesta johtuen se veti itsensä juntturaan ja joutui tuosta johtuen olemaan vähemmällä treenillä. Mutta en usko, että muutaman vuoden kuluttua tällä on mitään merkitystä, tai jo aiemminkin jos asiaa tarkastelee. Nyt vaan tuntuu, että ei olla menty eteenpäin muutamissa asioissa lainkaan ja oikeastaan jopa takapakkia.

Lähinnä kepit pistää mietityttämään. Välissä kesti jo erinomaisen hyvin kepeillä kaikenmoista ja nyt ollaan taas siinä pisteessä, että karkaa kesken pois. On niin tarkka jos yhtään olen väärässä kohtaa väärään aikaan niin ei mukamas sitä kestä ja varastaa lopusta pois. Sisäänmenokulmat ovat kanssa aika onnettomassa jamassa siihen nähden, mitä ajattelin niiden olevan tässä vaiheessa. Mutta ei tuon nyt vielä täysin valmis tarvi olla, on meillä aikaa treenata. Tyhmää, mutta harmittaa vaan, että olis ollut kiva lähteä ekoihin kisoihin niin, että voisi luottaa ainakin perusesteosaamiseen. No eihän mua kukaan pakota starttaamaan, mutta aion kuitenkin. Affis olis mukava paikka aloittaa ja aion niin myös tehdä. Sitten voi olla vaikka ensi kesään saakka tauolla ja treenataan asioita parempaan malliin kuntoon.

Ava on päässyt muutaman kerran treenaamaan tauon jälkeen ja on se vaan helppo. Voi luoja sentään, miten voikaan olla! Enkä olis uskonut näin sanovani muutama vuosi sitten kun olin usein ranteet auki sen keskittymättömyyden takia ja myös ahdistunut siitä, miten vauhti ei vaan ole riittävää. Nyt kun olen sisäistänyt sen, että mun pitää hyväksyä se sellaisena kun se on, niin sen kanssa on helppo olla tyytyväinen. Viime treeneissä asiaa vähän pohdiskelin ja Jarikin totesi jotenkin siihen malliin, että " kokenut koira kun kulkee ajatuksen voimasta". Sellainen se onkin. Oikeastaan tuntuu, että sen kanssa voi sellaisella perusradalla tehdä asiat miten vaan. Tai no joo, keppejä sekään ei osaa kovin hyvin, mutta kun pääsen aina auttamaan alussa ja lopussa kestää häiriöt hyvin niin eipä tuo ole meitä rasittanut. Avan kanssa oon päätynyt siihen, että sen kanssa on turha hinkata keppejä. Se ei ikinä tule olemaan mikään älykkö niiden kanssa joten nopein on aina kun sen ei itse tarvi ajatella mitään.Se siis osaa kyllä eri kulmia hyvin, mutta ihan jo silmämääräisestikin on heplpo havaita, miten paljon nopeampaa on kun se autetaan kepeille sisään.

Kello on pian kaksi, enkä ole saanut tänään laskujen maksamista lukuunottamatta kummoista aikaan. Aina ei tarvi ja varsinkaan silloin kun ei ole oikeasti tarve. Mutta kohta lenkille ja sitten joululahjaostoksille katsastamaan Hyvinkään uusi kauppakeskus. Ehkäpä siellä on vähän hiljaisempaa kun menee vähän myöhemmin.

Viime talvelta, mutta voisi hyvin olla vaikka tältä.