Kotona kipeenä, plaah. Toivottavasti lääkärit löytävät syyn mun juttuihin ja musta tulee entistä ehompi joku päivä. Ja toivottavasti se joku päivä olis aika pian. Mutta nyt vointi on sen verran jo hyvä, että hyvin jaksan tänne tarinoida jotain aikaa tappaakseni.
Oon tässä yrittänyt päästä Pirkkoliisan "ajatuksiin" sisään ajattelemalla itse asioita enemmän. Sen olen tajunnut, että en tajua lainkaan vielä riittävästi sitä, mutta jotain palasia on ehkä jollain mikrotasolla loksahtanut paikoilleen. Turun leiri oli viimeksi antoisa ja olen erityisesti kolmea asiaa yrittänyt oivaltaa ja huomioida: 1) Pirkko on ensisijaisesti liikkeeseen hyvin vahvasti reagoiva koira. Jos liike vie yhteen suuntaan niin on supervaikeeta yrittää huutamalla tai vastasilla/vedoilla tms. saada sitä pois liikkeen suuntaisesta liikkeestä. 2) ohjauksen ennakointi tulee tapahtua pirun aikaisin. Janitalla oli huippuesimerkki lähestyvästä pallosta, jota aion potkaista. Enhän siihenkään lähde valmistautumaan kun pallo on kohdalla vaan ennakoin potkua jo paljon aikaisemmassa vaiheessa (arvioin etäisyyden, pallon vauhdin ja motorisesti valmistaudun liikkeeseen). 3) mun ja koiran välinen etäisyys/linjat ja oman linjan muuttamisen vaikutus suhteessa koiran linjaan/etäisyyteen. Jos vetää linjan siihen, mihin Pirkko laskeutuu ja mistä seuravan kerran ponnistaa ja missä minä olen kun se laskeutuu ja seuraavan kerran ponnistaa syntyy kahden linjan välinen etäisyys. Jos haluan koiran itsestäni kauemmas niin rikon linjaa tulemalla lähemmäs koiraa ja toisinpäin. Tämä nyt näin karkeasti sanottuna ja selitettynä ja ehkä vielä vähän epämääräisesti, mutta kuitenkin. On niin totta, että saan usein tilanteet hankaliksi kun tungen väärissä tilanteissa lähelle koiran juoksulinjaa ja Pirkko ampuu jollekkin esteelle musta poispäin. Tai juoksee päällejuoksuissa ja sen tyyppisissä tilanteissa ohi. Sitten pitäisi vaan osata huomioida tuo(kin) asia ja eri ohjaustekniikoita ja rytmitystä hyödyntäen huolehtia siitä, että linjat kohtaavat sopivalla tavalla.
Ihan itse tein havainnon sunnuntaina katseen merkityksestä. Tai ei vaan katseen, vaan päänkäännön kanssa. Yritin saada Pirkkoa keppien jälkeen lähelleni pieneen vetoon, josta vippaukseen hypylle. Keppien jälkeen otin katsekontaktin koiraa jolloin pään liikkeella sain koiran jatkuvasti sinkoamaan kepeiltä halutun esteen takapuolelle. Vaikka kuinka "tähän, tähän"-kalastelin koiraa ja palkkailinkin vielä käteen tulosta niin Pirkkis oli sen näköinen, että teen väärin. Kun lopulta tajusin, että en ottanutkaan niin voimakasta katsekontaktia koiraan keppien jälkeen vaan pidin katseen kohti kättäni ja näin myös pää merkkasi ikäänkuin lähelle tuloa niin ei mitään ongelmaa. Se tykitti ihan täysiä ja ihan lähelle joka kerta. Ja heti kun avasin katseen/ pään sivulle niin sinne hävis esteen taakse ilman kovaa käskytystä.
Onko nää nyt sitten helppoja juttuja? No ei ole todellakaan, sillä kukaan mun aiemmista koirista ei ole aikaisemmin ollut näin tarkka tälläisistä asioista ja reagoinut niin nopeasti asioihin. Haluan kuitenkin tajuta nää asiat kunnolla, jotta pystyn tekemään järkeviä suunnitelmia radalle. Ilman järkeviä suunnitelmia ei tule järkeviä suorituksia. Sen verran luotan itseeni, että jos saan tehtyä hyvän suunnitelman, jonka tajuan, niin sen toteuttaminen ei ole enää pelin vaikein osuus. Tai niinhän nyt kuvittelen, mutta katsotaan, miten pulassa olen tuon kiiturin kanssa. Joka tapauksessa meidän tilanteessa näiden asioiden ymmärtäminen on tällä hetkellä ehdottomasti tärkeintä. Ja luojan kiitos päästiin NL mukaan, sillä tiedän, että sieltä saan apuja just näihin asioihin.
Mitäpäs muuta? Ava lomailee, Pasi ja Pahkis saivat ekan nollavoiton(!!!!) ja Pätmän on jo iso teinimies.
Tässä pari videolinkkiä (joita en varmaan osaa linkittää, mutta osoitteen osaan ehkä laittaa oikein):
Pirkon keppitreeniä: http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/Pirkko/AgiPirkko+reenailee.mov
Sisarukset ja Pahkis viime torstailta: http://www.youtube.com/watch?v=_xmCgT8Bvpk&list=UULapKv8MAS1oTndX1yjBKQg&index=1&feature=plcp
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti