Käytiin tänään Avan kanssa Kotkassa kisaamassa. Paska reissu, mutta tulihan tehtyä. Virheistä opitaan, tai sitten ei. Ja niin edespäin.
Eka rata oli ihan kelpo menoa, Aan kontakti oli huonolla tapaa vauhdikas, mutta monet asiat onnistuivat juuri niinkuin olin suunnitellut. Puomille meno oli melko tylsä, koska vino lähestyminen vaati linjan oikaisemista jolloin aikaa rytmitykselle jäi liian vähän. Tai ehkä tila vaan loppui. Avan askeleet eivät luonnostaan sopineet joten virhe tuli sitten siitä. Ilman tuota virhettä oltaisiin voitettu. Se kaivattu nollavoitto oli ihan siinä ja sitten se menikin jo. Kyllä mua turhautti, ja yhä ärsyttää. Ylösmenovirheet on niin turhuutta!
Tokalla radalla hyvää menoa aina radan loppuvaiheille saakka. Joku aivopieru mulle, liika rynniminen okserille, josta tuli kääntyä ja pieleen meni. Ava ohitti okserin jälkeisen hypyn joten se siitä sitten. Olisko tuo ollut radan kolmanneksi viimoinen hyppy.
Vikalla radalla huonoilu jatkui, tällä kertaa mä pääsin loistamaan. En nyt oikein osaa edes analysoida sen kummemmin joten todetaan vaan, että pieleen meni.
Mua harmitti päivän jälkeen tietty se ylösmeno, mutta myös tuo, että teimme kolme rataa ilman yhtään nollaa. Ok, ei tämä nyt ainutlaatuista ole, on sitä aiemminkin niin tullut huonoja settejä tehtyä, mutta nollaprossa on kuitenkin ollut melko hyvä jo pitkään. Pasi lohdutteli ratojen jälkeen, että virhemarginaali voinee kasvaa kun lähden yrittämään sitä voittoa. Ja onhan se totta. Jos vetää vähän riskillä ja yrittää tehdä täysiä niin virheitä voi helpommin tulla. Näillä kuitenkin mennään. Nollavoitto ei osu meidän kohdalla varmisteluilla. Sitäpaitsi ehkä siinäkin voi olla oma viehätyksensä kun kokeilee radalla hieman poistumista omalta mukavuusalueelta.
Huomenna ajattelin ottaa Pirkon treenaamaan. Ei ole ontunut tai oireillut lainkaan viikko sitten tapahtuneen jälkeen ja on nyt muutaman päivän lenkkeillytkin ihan normaalisti. tehdään vähän ja katsotaan, että reagoiko jotenkin. Toivotaan, että ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti