pentublogia pukkaa :)

Jatkossa pentuasioita voi seurailla täältä:

Pirkon ja Urin pennut

Tämä blogi hiljenee hetkeksi :)

päiviä nelkyt ja risat

Maha kasvaa ja odottaville aika on pitkä :) Pirkko on ehkä vähän reipastunut, ehkä pahat olot on mennyttä ja nyt on keskiraskauden kukoistuksessa? Juoksentelee jonkin verran lenkillä, mutta sellaisia pikkuspurtteja vaan ja keskittyy mieluummin paimentamaan laumaa kasaan lähietäisyydellä. Kärsin ehkä hivenen huonoa omaatuntoa kun en ole oikeastaan tehnyt sen kanssa juuri mitään sitten astutuksen. Mitä nyt jotain hassuja temppuja vähän opettanut muutamia kertoja, mutta en muuta. Pike on alkanut selvästi kuluttamaan energiaansa paimentamiseen, erityisesti Esa, Eino ja Ava-lampaita kyyläilee. Mun kieltoihin suhtautuu lähinnä, että "joo joo, älä ny hikeenny..". Ehkä en ole ollut kovin vakuuttava? Niin, en ole. Pitäisi kyllä olla, ainakin tuon Einon suhteen. Eino lähti liikenteeseen juuri sopivasti kun Pirkon elämässä loppui työt joten siitä saikin oivaa paimennettavaa. Onhan tuollainen epämääräisesti neljällä jalalla kulkeva tyyppi laitettava aisoihin. No, täytyy tsempata niin tuon kieltämisen kuin tekemisen järjestämisen suhteen.

Tiistaina haetaan pentulaatikkoa lainaan, kiitos Misa jo etukäteen! Jotain pieniä ostoksia pentuja ja niiden syntymistä ajatellen on jo myös tehty. Pirkko on matolääkkeillä ja ruokaa on lisätty. Tarviikin varata aikaa siihen toiseen hepatiittirokotukseen. Aika kuluu niin komeaa vauhtia, että hui sentään. Saas nähdä millaisia pikkuPirulaisia, eiku Purilaisia, eiku Piripäitä sieltä tulee :)  

Kakkajuttuja ja vireo

Olen saanut pentublogin jo melkein aikaan, mutta en ihan :) Mutta videon saimme sentäs tehtyä :) Materiaalia oli kovin vähän kun Pasi oli Pirkon videoita siirrellyt koneelta johonkin mihin lie ulkoiselle kovalevylle ja Uristakin oli vain muutama pätkä kuvattuna. Mutta tässä tämä hottis pari ny on: 

https://www.youtube.com/watch?v=zwIGdjdobKg

Pirkon maha kasvaa ja ruokahalua riittää vaikka muille jakaa.  Syö ulkona muiden koirien kakkaa kun silmä välttää. Tuota on kyllä harrastanut pienen ikänsä. Pirkon salainen intohimon kohde, jäätynyt kakka. Huoh. Tai ei se mikään salainen ole. 

Pirkolla on muuten aina ollut kieroitunut suhde kakkaan. Varsin kiinnostava yksityiskohtahan on se, että Pirkko tunnettiin lapsena myös nimellä saunakakkaaja. Sillä oli nimittäin tapana salakakkailla. Ja mikäs sen vinkeämpi paikka pienelle salakakalle kuin saunan lauteet. Sieltä löytyi ylimmältä lauteelta kikkare jos toinenkin ajalta jolloin ei ollut vielä sisäsiisti. Päivisin kun se oli teljettynä koirahuoneeseen, eikä näin ollen saunakakkailu onnistunut, niin hän ratkaisi asian neuvokkaasti. Perussettinä hän oli kaatanut vesikipponsa lattialle ja kakannut tyhjään kuppiin. Toisinaan kakka löytyi vesikupin alle sijoitetulta muovialustalta. Kuppi oli siirretty alustalta syrjään tottakai. Ja onhan näitä, kakkatarinoita nimittäin, mutta ehkä tässä oli jo riittävästi informaatiota näiden suhteen.

Ja hei, minä pääsen kisaamaan loppiaisena :) Ja vielä mediluokkaan! Hauskaa! Ja huomenna Pasi ja pätynen kisaavat Lahdessa, pitäkee peukkuja hyville keinusuorituksille.

pentuja tulossa :)

Pirkko se antoi ihan parhaan joululahjan :) Tänään ultrassa näkyi viisi pentua eli hän on tukevasti  tiineenä :) Yksi pennuista oli sillälailla sijoittunut, että pitää jännityksessä, että pysyykö matkassa mukana. Merja kertoi, että on iso riski, että menee näinä päivinä kesken. Oli sijoittunut jotenkin sinne sarvien väliin. Kuulemma 30vrk jälkeen riski tuon yksilön keskenmenoon kuitenkin pienenee ja kohtahan ollaan niillä päivillä. Eikä tuosta ole muille taikka Pirkolle vaaraa. Imeytyy sinne sitten, eikä luultavasti edes mitään vuoda. No pidämme hälle peukkuja, jotta pysyisi matkassa. Mutta voihan hiisi, niin huippua kerrassaan! Meille tulee pentuja :)

Muutenkin mukavia uutisia tuli tänään kun kävin myös itse treffaamassa lääkäriä. Mun raskaudenaikainen salamatkustaja tulee pian tiensä päähän kun se leikataan pois. Sitä ei kyllä jää ikävä millään lailla. Nyt täytyy toivoa suuresti, että leikkaus sujuu suunnitelman mukaisesti, eli tähystyksellä veks, yö sairaalassa ja pari viikkoa toipumista.  Toi olis aika kevyt ja mukavantuntuinen vaihtoehto.

ollakko vai ei, kohta tuo selviää

Tänään on kulunut jo kuukausi astutuksesta, kylläpäs aika kuluu nopeaan! Torstaina mennään Merjan luo Mäntsälään katsomaan josko sieltä jotain löytyisi ja mitä. Jännää :)

En tiedä, mutta jotenkin on toiveikas olo. Pirkon nisät on pinkeemmät ja voiskos olla jopa vähän vatsalinjassakin muutosta. Oksentelikin muutamia kertoja viime viikolla. Muutoin tuntuu vetäytyneen enemmän omaan rauhaansa ja nukkuu lähinnä jossain tuolla sängyssä tai sitten haluaa tehdä temppuja ja leikkiä. Paimentaa muita koiria jotenkin fanaattisemmin ja myös Einoa vilkuilee välillä sillä silmällä.. tuohon kaiketi vaikuttaa se, että Eino on lähtenyt liikenteeseen. Ei se nyt kovinkaan lampaalta minusta näytä, mutta sellainen mönkijäinenhän se on. Pitääkin muuten puuttua tiukemmin tuohon Einon vilkuiluun. Lenkillä Pirkko ei viitsi juurikaan enää juosta täysiä, spurttailee kyllä, mutta ei enää harrasta sellaista "räkäposkella kahtasataa ympäri peltoa tunnin verran" tyyppisiä lenkkejä. Ja hihnalenkillä se vetää perässä kuin satavuotias mummokoira nihkeä ilme naamallaan..

Tänään se muuten pääsi vanhaan duunipaikkaani visiitille ja oli aivan liekeissä. Muisti vielä, missä asiakkaita aina tapasi ja kiskoi sinne tohkeissaan. Aika liikkis ja hyvä muisti sillä kyllä on, sillä ei ole ollut hommissa mukana tuolla kahteen vuoteen. Niin ja yleisölleen se toki esitti tänään kaikki temppunsa ja raivokkaat hihnantappamiset. Hassu sesse :)

Pentublogin koitan pyöräyttää käyntiin kun torstaina toivottavasti saadaan varmuus siitä, että pikku Pirkkoja ja Ureja (eli pikku-purilaisia) on tulossa. Nyt siis kaikki peukut pystyyn!

elämää ei sen enempää

No niin, viikot vierii ja joulu lähestyy :) Kohta onkin kulunut jo kolme viikkoa astutuksesta ja minä toiveikkaana olen aivan sitä mieltä, että tiine on. Mutta jos Pasikin on sitä mieltä, että Pirkko on erilainen niin onhan se sitten. Se on sellainen levollinen, seurallinen ja mukavuudenhaluinen. Makaa koivet kohti kattoa ja hakeutuu rapsuteltavaksi paljon useammin. Haluaa tehdä temppuja ja syö kuin porsas. Tosin nuo kaksi jälkimmäistä ovat kyllä perusPirkko meininkiä. On nyt muutaman kerran myös oksentanut, joka voinee sekin kuulemma kuulua asiaan. Lainatakseni eräiden viisaiden agilityihmisten sloukania niin: Toivotaan toivotaan. Pitäisikin varmaan varailla aikaa ultraan. Voi hiisi, kumpa olisi paljon pentuja tulossa. Tai edes muutama.

Avan kanssa ei auttanut, vaikka kuinka parasta toivoi kun taannoin vein hänet Räihälle visiitille. Tai olisihan tilanne voinut toki huonompikin olla. Mulla on kuitenkin vielä koira, joka voi hyvin mielin elellä eläkekoiran elämää ja tilanteen niin salliessa jotain pientä puuhastellakin. Mutta se hänen päälajinsa, koirien telinevoimistelu, jossa hän ansiokkaasti kilpaili useat vuodet on nyt sitten taakse jäänyttä elämää. Tavallaan surku, tavallaan olin jotenkin varma, että jotain on. Ja onneksi tuo ei ole mikään nuori missi enää. Mutta myönnetään, että olisi ollut kiva sen kanssa vielä osallistua ensi kesänä sm-kisoihin ja karsintoihin ja lähteä ennenkaikkea sinne Tsekkeihin toukokuussa FMBB-kisoihin. Mutta ei näitä sairauksia, vikoja ja vammoja ole sen perusteella ennenkään jaettu, että koska olisi paras aika mihinkin. Näin nyt sitten on, että nyt oli tuon aika siirtyä päätoimiseksi Einon eväiden ryöstäjäksi. Onneksi Ava on vähään tyytyväinen ja oikeasti todella mukavuudenhaluinen. Uskoisin siis, että hän tulee viihtymään roolissaan paremmin kuin hyvin. Toivotaan hälle vaan kivuttomia päiviä mahdollisimman paljon.

Siltä löydettiin siis muutoksia niin viimeisistä kaulanikamista kuin ristiluusta. Jotta tilanne hahmottuisi mahdollisimman hyvin niin selkä vielä magneettikuvattiin. Siellä on pientä pullistumaa ja hermo(juuri)kanavassa ahtaumaa ja sen sellaista. Mitäpä noita tarkemmin selvittämään, ketä kiinnostaa niin kysyköön. Leikkauksilla ei häntä rasiteta joten tarvittavasti kipulääkkeitä ja sitten toki erilaisia tukihoitomuotoja kuten fysioterapiaa, osteopatiaa, akupunktiota hyödynnetään myös.

Jotain tukimuotoja taitaisin minäkin tarvita, sen verran on ollut koetuksella hermojen rakenne lähiviikkoina Einon kanssa.. Ensin se sai pari viikkoa sitten reaktion kananmuniin ja oksensi kesken unien useaan otteeseen vatsansa tyhjäksi (ja kakoi sitten oksua kun meinasi siihen tukehtua). Tuon valvotun yön jälkeen kun minulla verenpaine laski normaalille tasolle niin sai syötyä lattialta jotain, mihin meinasi ihan oikeasti tukehtua. Onneksi on tullut käytyä noita ensiapukoulutuksia niin jotain osasin kai oikein tehdä ja tilanteesta selvittiin. Nyt onkin odoteltu ja tislailtu tuon kakkoja, jotta nähdään, mitä söi. Luultavasti pussinsulkijan taikka voirasian kannen alta palan foliota. Siivoushullun kyttääjän painajainen..kun mikään ei näemmä riitä. Noh, tuosta olikin vähän enempi jo selvittävää tällä äidillä kun tilanne oli kaikenpuolin kurja. Mutta ei kahta ilman kolmatta ja tänään sitten taas päivystykseen kun Eino löi päänsä kun oltiin Riikan luona kyläilemässä. Siinä se jaloissa pyöri ja hupsheijaa kohti veri lensi ja kulma auki. Onneksi kuitenkin haava näytti kurjemmalta kuin oli joten teippauksilla kohti kotia ja uusia seikkailuita. Huoh, jos saan ikinä pidettyä tuon hengissä aikuiseksi saakka niin hyvä on.

Mutta jotain erinomaisen kivaakin on tapahtunut. Pätmän ja Pasi saivat toisen nollan ja ovat kohta kakkosissa :) Jos Pät-keinuja ei otettaisi huomioon niin olisivat varmasti jo kolmosissakin, mutta nykysäännöt eivät tunne tuota vielä.

Hei ja jos jollekulle tulee akuutti tarve lainaohjaajalle niin mua saa kysyä :)  Pirkon ollessa nyt tauolla ja Ava eläkkeellä niin mulla pitää hiljaista agilityn suhteen. Niin surku, sillä vasta pidin vuoden taukoa ja nyt olisi intoa vaikka muille jakaa.

Ja sitten tuon lapsen perään. Taidan laittaa sen johonkin pehmustettuun kuplaan.

toinen astutus

Toinen astutuskerta sujui ensimmäistäkin mallikkaammin. Tai tehokkaammin ainakin. Jos ekalla kerralla oli hempeilyä ja kosiskelua ilmoilla niin toisella kerralla sitten suoraan asiaan. Taisi nuoripari jo tietää homman juonen, sillä kun pääsivät irti niin olivat nalkissa alle minuutissa. Nyt sitten vaan kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että pentuja tulee. Ainakin astutus vaikutti onnistuneelta kaikinpuolin.

Pienen pähkäilyn päätteeksi päätin hakea Pirkolle herpes-rokotteen, vaikka ensin ajattelin olla ottamatta. Eka rokotekerta on nyt tulevana perjantaina ja toinen sitten ennen synnytystä tammikuun puolen välin kieppeillä. Ja joulun aikoihin ultraan. On meillä nyt sitten jännää :)

Ja Pätmänille on kovaa. Juuri kun muutamalle kaverille kerroin, miten helposti ja hienosti tämä yhteiselo sujuu niin.... olemme nyt kuunnelleet kaksi päivää ulvomista,läähättämistä ja vikisemistä. Ruoka ei maita ja pojalla on tiukkaa. Pirkko on sitä mieltä, että Pätmän on ällöttävä pervo.. Olen pitänyt Pirkkoa aina viisaana , mutta tänään hiukan epäilin asiaa kun katselin sen touhuja. Sitä selvästi ärsyttää Pätmänin flirttailu (ovat erotettuina toisistaan), mutta sitten se parkkeeraa itseään Pätysen portin taakse ikäänkuin kiertämään veistä nuoren supersankarin haavassa. Siinä se istua törötti portin takana ja näytteli hampaitaan innosta tärisevälle Pätmänille, mutta ei voinut hinata itseään yhtään kauemmas. Aika säälimätön. Mutta eiköhän tämä hiljalleen helpota.

Ava menee torstaina Räihälle. Kuvaan nyt kuitenkin sen selän kun se sitä vaivaa tauoista ja hoidoista huolimatta. Pitäkää peukkuja hyville uutisille.