Supersankari on kotona taas. Rakkaus riipii sen rintaa, eikä se pääse niihin hommiin johon se väittää luontoäidin sen luoneen. Pirkko on hankalasti tavoitettavissa muutamastakin syystä. Se on aina portin toisella puolen ja ne pienet hetken kun pääsevät naamakkain valvotusti se sylkee tulta päin supersankaria. Toisaalta se on juonikas narttu, sillä toisella hetkellä se jatkaa filirttailuaan, joka ylläpitää supersankarin intoa päästä vielä tavoitteeseensa. Supersankari on yrittänyt harjoitella h-hetkeä varten myös Esa-kissan kanssa, jonka yhteistyö ei riittänyt alkua pidemmälle. Turpaan tuli niin, että hetken kirveli. Avaakin pienimies on yrittänyt, mutta silläkään ei vaikuta olevan samanlaista tahtotilaa tuossa asiassa kuin supersankarilla. Pahkis on tuijottanut supersankaria niin murhaavasti, että on säästynyt sen moisilta yrityksiltä. Voi Pätmän raukkaa, vähän huonolle näyttää nyt tämä tilanne sen näkökulmasta.
Eilen oli aika hauska ilta. Jari piti treenien sijaan gambler-kisat, jotka sujuivat Pasilta ja Sussulta hyvin. Keräsivät hirmupotin pisteitä esteiltä, mutta ahneena eivät ehtineet suorittaa gambler-ruutua annetussa ajassa joten siitä mahtipisteet jäivät saavuttamatta. Tuosta sitten poikia uittamaan Hyvinkäälle. Hulluja sanon minä.. Pahkis kiljuu kuin apina kun on niin loistokivaa ja kummankin silmät pyörivät kuin hurrikaanit. Parasta olis tietty vetää hirveitä pommeja veteen, kiivetä liukkaimmasta kohdasta altaan reunalle ja juosta täysiä uutta vauhdinottoa varten. Allekirjoittaneen hermorakenne ei meinannut kestää tuota, mutta onneksi tilanne saatii hiukan paremmin hallintaan ja lopuksi pojat uivat vuorotellen asiallisemmin (pahkiksen kiljuntaa lukuunottamatta). Nyt näyttävät ihan korneilta kun saivat kaupanpäälle shampoopesut. Molempien tukka on niin tuuhea, että ovat ihan pöljännäköisiä.
Tässä istun ja kirjoitan tätä, vaikka olisi tuhat asiaa tehtävänä tälle päivälle. Kaippa se on vaan ryhdistäydyttyvä ja lähdettävä liikenteeseen. Ai niin, pakko vielä kertoa, että oltiin ekassa perhevalmennuksessa Pasin kanssa. Ollaan varmaan vähän kieroutuneita, mutta onnetonhan se oli. Mulla meni koko aika naurua pidätellessä, vaikka aiheet eivät nyt niin humoristisia olleetkaan. Pasinkin ilmeet paljastivat, että huonoja vitsejä silläkin änki alitajuntaan. Asian jos vetää nopeasti yhteen niin tiedossa on virtsankarkailua, peräpukamia, suonikohjuja, selkäkipuja ja univaikeuksia. Ja tärkeintähän kaikessa olisi se, että äiti liikkuu raskausaikana noin sata tuntia aktiivisesti joka päivä, sillä tutkimustenkin mukaan näistä liikkuvien äitien lapsista kasvaa kielellisesti, motorisesti ja kognitiivisesti päteviä lapsia. Voi meidän vauva rukkaa siis, vähän on huonot lähtökohdat sillä. Eikä tuo minunkaan roolini kovin aurinkoiselta näytä tuon saadun informaation valossa. Selkäkivut ja univaikeudet onkin jo rantautuneet joten noita muita vaan odotellessa ;) Mutta jotain loistavaakin. Kävin eilen lääkärissä ja kaikki näytti oikein hienolta. Ylimääräinen mahassa matkaaja eli tuo myoomapallero oli ilmeisesti jopa vähän pienentynyt ja istukan kanssa olivat nyt paremmassa sovussa keskenään. Vauva oli jo yli kilon painoinen ja vastasi täysin sitä, mitä kuluukin. Siellä se poikittain köllötteli ja touhusi jotain tarpeellista. Koska vointi on nyt niin paljon parempi niin ensi viikola töihin. Muut iloitsee siitä, että vapaat alkaa ja minä tavallaan siitä, että pääsen töihin. Hullunkurista tavallaan. Toivotaan nyt kovasti, että töissä olo onnistuu, eikä vointi enää menisi normaaleja raskausjuttuja lukuunottamatta hankalammaksi.
Mutta nyt hommiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti