Perjantaina oli oikein hauska iltapäivä kera LS-kasvattien. Anu toi jotain ihanuuksia syötäväksi, koirat oli taitavia ja harjoitus vaikutti hyvälle. Kouluttajakin oli kannustava ja pätevä ja seura tietty oli erinomaista. Kiitos Saijalle koulutuksen järjestämisestä! meistä olisi hauska treffata samalla porukalla useamminkin :)
Pätmän jatkoi petraamistaan ja kulki hienosti ja niin pienellä. Voi miten se kääntyykään pennin päällä ja kiihdyttää niin hätäiseen vauhdin tosi kovaksi. Hauska kyllä seurata millainen agilitykoira tuosta kehittyy. Väläyttelee välissä niin hienoja pätkiä, että ihan kylmät väreet menee. Pirkkoa piti hieman kesytellä taipumaan yhteen valssiin ja ehkäpä muutenkin tällä kertaa vaati vähän voimakkaampaa ohjausta. Justiinsa tänään puhuttiin Pasin kanssa, kuinka se yleensä kulkee tosi kevyelläkin ohjauksella jos ohjaus on vain riittävän aikaisessa vaiheessa tapahtuvaa. Väärille lentoradoille ajautunutta torpedoa on vähän hankalampaa kääntää.. Liekkö nyt osa asioista tapahtunut liian myöhäisessä vaiheessa tai sitten radalle vaan sattui tällä kertaa hankalia asioita. Tai sitten Pasi ei ollut vaan riittävän hyvä tällä kertaa Ipsun mielestä :) No joo, loppurata kyllä pelitti erinomaisesti, mutta alku oli haasteellisempi. Hei ja liikuttavaa, mutta Pahkis löysi ystävän. Sitä harva koira ymmärtää kun sen otteet leikkitilanteissakin on vähän sellaiset..hmm... järeät. Mutta Whoopi ymmärsi ja heidän kemiansa osuivat kohdille. Pahkis vielä kotonakin kertoi, miten tapasi kerrankin kivan tytön ja miten voisi toistekkin leikkiä sen kanssa.
Tänään sunnuntaina sitten kukon laulun aikaan ylös, ulos ja menoksi kohti Lahden kisoja. Kisat olivat melkoiset. Olikos sinne ilmoitettu n. 90 koiraa per rata alunperin, tosin loppupeleissä koirakoita oli ainakin ekalla ja vikalla radalla muistaakseni 77. Mutta isot kisat kuitenkin ja taso oli kerrassaan hyvä. Taisi olla viimoisia EO-pisteita hakusessa aika monella, joka näkyi monen suorituksissa "vedetään täysiä"-tyyppisenä ilmiönä. Ei siis ole kovin häpeä kertoa, että Pirkko ja Pasi pääsivät palkinnoille kahteen kertaan kahdella nollalla. Olivat ekalla ja vikalla radalla tokia joten sijoitus ei ollut lainkaan pöllömpi. Oikein mainioita ja kerrassaan pätevää. Hei ja Pirkko sai agisertin! Muistettiin, että oli jo saanut sen, mitä voi saada, mutta muistettiin väärin. Yksi agiserti oli vielä mahdollista vastaanottaa tässä vaiheessa. Loistohomma! Minä jännitin katsomossa niin kauheasti, että melkein synnytin.. no en ehkä ihan oikeasti, mutta oivoi mitä supistuksia tuo jännittäminen sai aikaan :) Vauva eli muutenkin hengessä taas mukana ja riekkui mahassa monta tuntia putkeen. Se diggailee vissiin agilityn tuomaa tunnelmaa tai sitten jo hätäilee, että tätäkö sen elämä tulee sitten sisältämään tälläiset käsittämättömät määrät joka ikinen viikko?
Sussukin oli kokeilemassa tuota koirien telinevoimistelua. Sillä oli vaan yksi huoli tällä kertaa kannettavaan, joka hieman häiritsi sen suorittamista. Se muisti, että joskus sitä on ohjannut yksi toinen tyyppi kuin tuo, joka kirmaa niin kovaa, että hänen on vaikeaa pysyä sen perässä. Niinpä kesken vaativien hypähtelyiden sen piti sivusilmällä etsiskellä tätä alkuperäistä ohjaajaansa ja onhan siinä nyt tuollaiselle vanhalle missille vaativuutta kerrakseen. Onneksi häntä palkittiin hyvistä yrityksistä joulukinkulla niin reissu oli ollut kuitenkaan millään lailla turha hänestä. (ei kuulu tähän, mutta tätä kirjoittaessani katselen samalla luontodokumenttia, jossa parhaillaan näytetään ruskeakarhujen tappelua. Niistä lähtee erikoinen ääni, jonka Susan Ruusunen eli tämän kappaleen päätähti, vanha missi, tulkitsi pieruksi. Tuossa se haistelee pyllyään hämmentyneen näköisenä. Voiko tuollaista koiraa vastustaa? no ei voi, on se vaan ihana, sympaattinen ja älykäs.)
Pasi jo tuohon nukahti Pirkko kainalossaan, onhan kello jo kahdeksan.. Minä taidan herätellä niitä ja alkaa syöttämään koiria. Ensi viikolla otetaan uusi vuosi vastaan mökillä ja viikonloppuna Pätmänin olisi tarkoitus aloittaa kisauransa. Sunnuntaina on sitten pasin ja Pirkon vuoro taas kisailla. Näillä eväillä kohti ensi viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti