Mukava reissu Seinäjoelle on nyt takana. Majoituspaikka oli valloittava. Talo oli seiskythenkinen sisustukseltaan, mutta iso, halpa ja toimiva ja isäntäväkin oli kerrassaan ystävällisiä. Tuonne Ilomäen maatilamajoitukseen peukutukset ja suositukset jos on tarve majoittua lähellä seinäjokea. Ja seurahan oli taattua laatukamaa myöskin. Naureskelua, höpöttelyä ja paaaaaljoooon ruokaa. Niin paljon ruokaa ja napostelua, että hiukan meni toipumiseksi mahan kanssa moisesta ähkystä. Kisatkin olivat kerrassaan mainiot. Halli pohjineen ja lämpötiloineen oli sopiva, radat kivoja profiileiltaan ja tunnelma muutenkin passeli. Autot mahtuivat hyvin parkkiin, puffa pelasi ja lenkkeilymaastot olivat käden ulottuvilla. Ilma oli sopivan talvinen, ei liian kylmää, eikä koleata joten sekin suosi meitä. Lauantaiaamuna kun ajelimme kauniissa talviaamussa kohti kisapaikkaa ja kuuntelimme jotain ylenkavanaa, jossa mummelit lähettivät terkkuja lapsenlapsilleen tai muille tutuille sekä katselimme kauniita pohojanmaalaisia torppia jouluvaloineen niin jotenkin tuli itselle sellainen rauhallinen ja hyvä olo. Ehkä nuo pohjalaiset sukujuuret vaikuttavat siihen, miksi mulle tulee rauhallinen ja hyvä olo noissa maisemissa.
Pasi pääsi kisaamaan molempien tyttöjen kanssa, perjantaina kolme ja lauantaina kaksi starttia molempien kanssa. Tuloksia katsellessa Sussu loisti näissä kisoissa. Viidelta radalta kolme nollaa ja sijoituksetkin jotain ihan hyviä 3-5 mä luulen, joka radalta. Ei maailman näyttävintä ja nopeinta, mutta oikein hyvää Ava-agilitya ja kiva oli huomata, miten Pasi on päässyt senkin elukan rytmityksiin hyvin jo kiinni. Pirkon kohtaloksi koitui näissä kisoissa kepit. Kahdeksan keppivirhettä neljältä radalta ja yhdeltä radalta yksi rima. Selvästi tuomari oli hakenut ratoihin vaikeutta kepeiltä näissä kisoissa ja onnistui siinä hyvin. Toki hyvät keppiosaajat selvittivät nuo helposti, mutta aika monelle tuli kuitenkin virheitä. Ja tiedetään se, että nuo kepit osaavat olla Ipsukin kompastuskivi ja helposti virheet alkavat toistaa itseään jos niitä tulee. Niinpä nyt keppitreeniä Pirkolle ja Pasille. Eipä se näissä kisoissa muusta juuri ollut kiinni. Aivan huippuhienoa menoa tarjosivat joka radalla ja saivat minut aivan liikuttuneeksi. Kuten sai myös Ava, luottoSussu parhaimmasta päästä.
Tässä Pirkon menoa kisoista (avan radat harmillisesti vielä meiltä uupuvat):
pe hypäri:
http://www.youtube.com/watch?v=YQlaQOqYY_Y&feature=youtu.be
pe agirata:
http://www.youtube.com/watch?v=gEWYC2qV29k&feature=c4-overview&list=UUamYSJljtp4fQMzstZ2r9XQ
lauantain radat:
http://www.youtube.com/watch?v=aijSfhYX6xk&feature=c4-overview&list=UUamYSJljtp4fQMzstZ2r9XQ
Siellä radanreunalla raskaushormonien vallassa istuessa mieleen juolahti ihan hassuja ajatuksia. Mitäs jos kuitenkin Pirkolle tekisikin ne pennut? Ehkä jokaisessa sessessä on ne huonot puolensa, mutta onhan tuo vaan kertakaikkisen hieno ja mahtava koira, tuskin kuitenkaan huonoin yksilö äitikoiraksi? Ja jos kerran siitä itsellemme pentu haluttaisiin, niin eikö tuossa ole jo pari hyvää syytä astutukseen? Toivottavasti joku muukin siitä itselleen pennun haluaisi, sillä kovin montaa pupsia ei tähän talouteen voisi siitä kyllä jäädä.
Saijalle kiitos jo siitä, että lupasi auttaa tässä projektissa. Niinkuin oon aiemminkin sanonut niin apuja todella tarvin uroksen etsimisessä, sillä en ymmärrä lainkaan tarpeeksi asiasta ja mun verkostot ulkomaille on vähäistäkin vähäisemmät. Tiedän toki minkä tyyppistä urosta haluaisin, mutta mitä kenenkin taustoissa sitten on riskinä (ja pirkon linjoissa myös). Huh, kamala selvitystyö minusta ja jonkun toisen mielestä taas varsin mielenkiintoista. Onneksi meitä on moneen junaan ;) mutta muuten uskon kyllä vakaasti, että projektista selvitään.
Ajankohta nyt on auki riippuen siitä, miten asiat kulkevat eteenpäin. Se aloitti nyt juoksun ja edellisen juoksun väli oli sellainen vajaa 6kk, joka onkin sille tyypillinen väli. Seuraava juoksu tulee siis kaiketi heti alkukesästä. Vuosi sitten juoksi myös joulun aikaan ja siitä seuraava juoksu alkoi kesäkuun lopussa eli jotain tuollaista. Jos saa osallistumisoikeuden ens kesän arvokisoihin niin niihin kyllä haluaisin sen osallistuvan joten jos menevät hankalasti päällekkäin niin sitten astutus luultavasti siirtyisi vuoden päähän. Sitten täytyy vähän vielä ottaa huomioon mun tuleva leikkaus. Ja löydetäänkö sitä urosta jne. onhan tässä asioita. Ja mitäs jos mieli vielä muuttuukin? Pirkko on rakastakin rakkaampi niin kauhea jos sille vaikka sattuisi jotain pentuprojektissa. No harvinaistahan tuo onneksi on.
Mutta ihmetellään ja kahtellaan. Nyt jo kauhea syyni päällä eri urosten suhteen joten tästä saan mukavaa virikettä sairaslomapäiville :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti