Täksi jouluksi emme saaneet valkoista maata, korkeita nietoksia tai kauniita maisemia, mutta ehkäpä saamme sitten iloa kaksinverroin muista asioista. Itse odotan erityisesti sitä kun pääsee istumaan perheen kanssa yhteisen hyvin katetun pöydän ääreen. Iltaisin voi katsella joulukuusta jouluisessa kodissa ja syödä navan pullolleen suklaata ja muita herkkuja. Ehkäpä katsella hyviä elokuvia ja kaikenkaikkiaan nauttia rauhallisesta rytmistä. Koirille tämä joulu on ehkä edellisiä tylsempi, sillä joutuvat olemaan kotosalla ilman meitä enemmän kuin yleensä. Mutta ehkä antavat anteeksi kun saavat tuliaisiksi kinkunrippeitä ja muita herkkuja, pääsevät kainaloon sekä pitkille lenkeille.
Ehkäpä sitä voisi hiukan jo tässä vaiheessa vuotta katsoa taaksepäin ja miettiä, mitä erityistä tämä vuosi toi tullessaan? Mä luulen, että tämä vuosi on ollut hyvä vuosi monella tapaa. Palasin pienen harkinnan jälkeen takaisin virkavapaalta vanhaan työpaikkaan, joka oli hyvä siirto. Lyhyet työmatkat, vaihteleva työkuva, joustava aikataulu, mukavat ihmiset ja itsensä haastaminen ovat asioita, joita omassa työssä kovin arvostan ja joita voin nykyisessä työssä hyvin saavuttaa. Pasin kanssa päätettiin, että n.13 vuoden yhteiselon jälkeen voidaan ottaa askel eteenpäin ja mentiin kihloihin 17.3. Ehkäpä sitä oli jo ehtinyt tuossa ajassa riittävästi toiseen tutustua :) Tuossa vaiheessa ei arvattukkaan vielä, että samainen päivä vuoden kuluttua olisi tulevan vauvan laskettu aika. Tuosta elämää mullistavasta käänteestä on tietysti päästy jo hyvin nautimaan tämän vuoden puolella, vaikka ohessa onkin ollut huolta kannettavana. Noista asioista onneksi selvittiin ja nyt kaikki näyttää tosi hyvälle kaikinpuolin.
Niinkuin arvata saattaa niin elämä on pyörinyt koirien ympärillä tänäkin vuonna. Pirkon kanssa osallistuttiin nextariin, joka oli juuri oikea-aikainen kuvio meille kaikinpuolin. Hiljalleen sain kesytettyä tuota kiituria, uskaltauduin itse liikkumaan rohkeammin sen kanssa ja löydettiin yhdessä tekemisen iloa ja päästiin nauttimaan kehittymisestä, jota kautta onnistumisetkin monella tapaa lisääntyivät. Aloitettiin kisaaminen vuoden alussa, noustiin kolmosiin ja kohokohdaksi voitanee sanoa Englannin reissun erinomaisesti sujuneet radat ja hyvät sijoitukset mega isoissa luokissa. Nuo jäivätkin meidän viimeiseksi kisoiksi tälle vuodelle (eikun höpöhöpö,kisattiinhan me elokuun lopussa vielä Janakkalassa) kunnes Pasi siirtyi Pirkon ohjaksiin syyskuun alusta. Muutamia nollia olimme ehtineet Pirkon kanssa kolmosista kerätä ja sertejä kanssa, mutta Pasi on jatkanut vakuuttavasti sen kanssa tuon jälkeen. Hiljalleen niiden yhteistyö on kehittynyt ja nyt sitä on varsin mainiota katsella ja hyvällä mielellä kannustaa. Pasi saakin jatkaa Ipsun kanssa nyt niin kauan kunnes olen taas itse pelikunnossa. Luultavasti Pasi osallistuu Pirkon kanssa ensi kesän arvokisoihinkin, jos tietysti saavat tulokset kasaan.
Ava on ollut terveenä ja tehnyt agilityä tasaisen varmasti. Osallistuttiin tänäkin vuonna sen kanssa arvokisoihin, joista kotiintuomisena oli SM-joukkue pronssia Imphan joukkueessa. Ehdottomasti tuo oli yksi kesän kohokohdista ja olihan se tietty hienoa jakaa tuo hetki Pasin ja Pahkiksen kanssa. Ja toki myös Jennin ja Wenlan, jotka ovat tulleet tutuiksi kun ovat treenanneet meidän vetämissä ryhmissä. Muuten Sussu on tokoillut hiukan ja saihan se koulutustunnuksen TK1 kun sain jopa ilmoitettua sen kokeisiinkin. Hetkellisesti innostuin ajatuksesta, että voisin tokoilla enemmänkin sen kanssa, mutta näyttää tuo into johonkin takavasemmalle liuenneen. No nyt olen kyllä hiukan kaukkareita tehnyt joten liekkö uuden innostuksen alkua havaittavissa?
Pahkiksen ja Pätysen vaiheista Pasi kertonee ehkä omassa blogissaan enemmän, jos sitä joskus vielä päivittelee ;) Mutta mun näkökulmasta heille on kuulunut hyvää ja huonoa. Pahkiksen tilanne nyt loppukesäsätä lähtien on surullinen tarina, eikä se siitä muuksi varmasti muutu. Kaikesta huolimatta se on mahtava ja super-rakas koira monella tapaa ja nautitaan sen hölmöilystä joka päivä- välillä enemmän ja välillä vähemmän. Pätynen on mennyt agilityssä hurjasti eteenpäin ja väläyttelee ajoittain tosi hienon näköistä menoa. Sen lonkkakuvaustulokset nyt voidaan laittaa kategoriaan "pöh ja höh", mutta tärkeintä tietenkin, että syy tuloksiin oli se mitä oli, joten sen kanssa voi harrastaa oikein hyvillä mielin. Ja siitä on kasvanut kyllä sellainen hurmuri joten se saa anteeksi ihan vaan sillä kaiken muun, jos nyt jotain tarvetta sillä olisi asioita anteeksipyydellä.
Esa-kissa sai vuoden aikana muutamia kolhuja, lähinnä kait fyysisiä, sillä tuskin mikään sen itsetuntoa heikentäisi. Tekevälle ulkokissalle kait sattuu ja tapahtuu, onneksi ei mitään pahempaa. Johonkin oli jäänyt kiinni ja saanut aika vekit, mutta enemmän tuskaa asia taisi aiheuttaa meille, jotka sitä yrittivät lääkitä.. Nivelrikkoa siltä löytyi, mutta se on kuulemma tyypillistä ikääntyvillä kissoilla ja onhan tuollakin jo ikää pian 14 vuotta. Ikä alkaa hiukan näkymään Esassa niin, että se on entistä mukavauudenhaluisempi. Kotona lämpimässä on mukava kölöitellä ja saada ruoka valmiiksi tapettuna nokan eteen. Tosin saalistaahan se edelleen ja pitää huolen, että asia ei jää meiltä huomaamatta. Tuo raadot näytille ja pasteeraa niiden vieressä samalla ylpeänä maukuen.
Mutta monta kivaa reissua, treeniä, hetkeä ja tapahtumaa on taas takanapäin, eikä nää tähän ole loppumassa. Toki mukaan mahtuu myös niitä tylsempiä juttuja, mutta se on elämää se. Hyvillä mielin siis joulun viettoon ja siitä uuden vuoden odotukseen. Kiitos kaikille kavereille tästä vuodesta, että teitte siitä loistavan ja kiitos koirien kasvattajille juuri meille sopivista sesseistä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti