Pätmän rukassa on yksi vika. Onneksi vain yksi niin kestetään tämä tappio :) Sillä on raukalla vähän onnettoman pehmeät anturat. Ne on pienet, sievät ja pehmeät. Sellaiset kissantassut, jotka paheksuvat kovia ja karkeita alustoja. Ihan pikkuisena sillä tahtoi hiekkapohjaisessa hallissa kirmatessa ärtyä tassunpohjat, mutta sittemmin ovat kyllä kestäneet sen jo varsin hyvin. Nyt kuitenkin ilmeisesti karkea lumi teki tepposet ja poika sai kaksi ikävän isoa halkeamaa varpaisiinsa. Toivottavasti noista ei tule suurempaa riesaa, sillä aikoinaan haavojen parantuminen kesti muistaakseni aika pitkään. Tai aukesivat aina helposti uudestaan kun joutuivat karkealle pohjalle. Toivottavasti nyt vältyttäisiin samalta oravanpyörältä. Kaippa lisäämme hälle vähän öljyn määrää ja pidämme tassut tossuissa toistaiseksi. Jos jollakulla on muita vinkkejä tassujen kovettamiseksi niin otamme ne ilolla vastaan.
Pahkis lähti tänään hoitoon muutamaksi päiväksi. Se sai tärkeän tehtävän lähteä viettämään laatuaikaa mun siskon luokse, jolle iski koirahoitokuume. Mä luulen, että Pahkis suoriutuu tehtävästään kunnialla. Reippaana poikana se lähti reppu pakattuna liikenteeseen. Vähän ikävähän sitä heti tuli. Tarkoituksena olis tehdä vaihtarit viikonlopuksi Pätysen kanssa. Se alkaa olla jo sen verran kiinnostunut herkkupylly Ipsusta, että säilyttänee paremmin mielenrauhan ja eturauhasen koon jos pääsee raikkaampien tuulien ääreen. Se on muuten hassua, miten kolme koiraa on niin paljon vähemmän kuin neljä. Vaikka neljäkin on hyvä määrä ja varmaan paljon vähemmän kuin viisi.
No niin, jospa tää oli tässä ny tällä erää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti