Joulukuu, ihanaa. Se on mulle vähän sellainen henkinen mikälie taitoskohta syksyn ankeuteen. En ole mikään loppusyksyn ihminen (harva kait on..), mutta joulu sen sijaan on juhlista parhain ja ehkä jopa vuodenajoista mieleisin. Ehkä siksi, että tykkään siihen liittyvistä perinteistä ja rakastan jouluruokaa. Kotikin on kauneimmillaan joulun aikaan kaikkine valoineen ja koristeineen. Ja joulun jälkeen alkaa tammikuu ja tammikuu on toivoa täynnä. Päivät pidentyvät ja hiirenhiljaa voi alkaa odotella kevättä. Harmi, että tänä vuonna Affis jää väliin. Se on yleensä ollut sellainen mukava lisä vielä alkuvuoteen.
Pättis kävi tänään osteopaatilla kun ei ole vuoteen käynyt missään.. kerran junnuna se katsottiin, mutta se onkin ainoa kerta se. Vähänhän se tuolloin alle vuotiaana mitään teki kun oikeastaan alkoi kunnolla treenata vasta viime kesänä. Nyt onkin tykittänyt senkin edestä sen jälkeen joten hyvähän tuokin oli katsoa nyt läpi. Eikä turhaan menty. Ei nyt mitään katastrofaalista ja reagoi hoitoon hyvin. Käsiteltävää kuitenkin riitti rangan ja rintakehän alueella. Eihän se ihme ole, että kropassa näkyy urheileminen ja eipä tuo arjen touhuissakaan kaikista varovaisin ole. Miksi oi miksi pitää juosta niin usein kahtasataa ja samalla katsella esimerkiksi taaksepäin..? Ja onhan tuo agilityssä mennyt sekaan ja vaikka mitä kun ei sielläkään sitä voi varovaiseksi haukkua. Mutta sellaista se nuoren ja aktiivisen koiran elämä taitaa usein olla. Tekevälle sattuu.
Pahkis parka satutti äsken huonomman takajalkansa lenkillä. Pöljä juoksi vauhdilla metsässä ja katsoi juuri väärällä hetkellä vääriä asioita (takana juoksevaa Avaa). Kolautti kinttunsa, eikä hetkeen astunut sillä kunnes hiljalleen kai kipu hellitti ja päästiin könkäten autolle takaisin. Annoin nyt vähän tuhdimmin kipulääkettä sille ja täytyy pitää sitä silmällä ja levossa taas hetken. Voi sitä parkaa. Kumpi saisi annettua sille joululahjaksi uudet lonkat ja kintereen.
Pirkkis on pihdannut juoksuaan toistaiseksi. Kumpa vielä panttaisi sunnuntaihin saakka. Pidätämme hengitystä siihen saakka. Olishan se kiva jos Pasi pääsisi kisaamaan molempien tyttöjen kanssa. Varmaan ihan mukava reissu tiedossa taas Syvänperien kanssa. Itsenäisyyspäivälle on pohdittu jo menuut valmiiksi eli tiedossa vähintään hyviä syömisiä ja hyvää seuraa. Toivotaan toki, että kisoissakin homma kulkisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti