Käytiin eilen Turussa treenailemassa Misan järkkäämässä Elinan koulutuksessa. Kiitosta vaan Misalle syksyn koulutusten järjestämisestä! Rata oli aikamoisen vauhdikkaan näköinen setti, oikein hauska kerrassaan. Mukana oli monen ikäistä menijää konkareista keltanokkiin. Siis koirista puhun. Mieleen jäi tällä kertaa erityisesti Anjan söpö pentu ja tietty kestosuosikki Repsa, joka tekee niin helpon näköisesti aina kaiken Raisan kanssa. Ja Seppo kirmasi niin kovaa Donnan kanssa. Ja sitten tietty puolueellisesti Pasi ja Ipsu-tupsukki ja niin no, kaikki muutkin :) Kävin myös kyyläilemässä naapuriradan päteviä koiria ohjaajineen. Kylläpäs vaan meno näytti mukavalle ja hienolle. Tahtoo itsekkin taas kirmaamaan! Jaksaa, jaksaa, jaksaa odottaa...
Pirkolle tuo 20minuuttia on kyllä liian paljon. Kumpa sen muistaisi ja jakaisi sen treeniajan puoliksi. Se on sellainen hullu, että ei anna tuumaakaan periksi vauhtinsa kanssa, vaikka kuinka hapottaa. Eihän tuo meinaa jaloillaan pysyä tuollaisen setin jälkeen ja silti vaan menis ja menis. Rimathan sillä alkaa tippua hiljalleen, eikä jaksa vääntää itseään enää käännöksissä. Turhien virheiden kierre tuosta vaan syntyy joten ehdottomasti olisi parempi lopettaa ajoissa tai pitää tauko. Onneksi Elina huomaa Pirkon väsymisen ja ehdottaa ajoissa taukoa tai treenin lopettamista, vaikka aikaa olisi vielä jäljellä. Joskus on äärirasittavaa kun itse huomaa koiransa olevan jo hapoilla, mutta kouluttaja ei asiaa tunnu ymmärtävän, eikä arvosta ohjaajan halua lopettaa harjoittelua tuon takia. Aivan turhaa neuvottelua, virheitä ja pahaa mieltä saa asiasta.
Sylkkäreitä tarvisi aina vaan vahvistaa Pirkon kanssa. Se hiffaa ohjauksesta, että mihin suuntaan sen halutaan tulevan, mutta karkaa kyllä liian aikaiseen ohjauksesta pois. Keppien sisäänmenossa saivat myös jotain sössiä aikaan. Tuossa vaihessaa Pirkkis oli jo vähän poikki, mutta onhan tuo kompastuskivi, mitä sitä selittelemään. Niitä tarvii myös treenata nyt parempaan kuntoon. Onneksi alkuun teki niitä ihan oikein, virheet tulivat väsymisen myötä. Muuten menivät hienosti tai peräti loistokkaasti jos multa kysytään. Eikä Pasilla näyttänyt edes olevan kummempi kiirus radalla. Toivottavasti meidän lapsi perii isänsä nopeuden ja äitinsä viisauden.. :)
Pätmänillä menee kuulemma hoitopaikassa hyvin. Makaa sylissä alvariinsa ja nukkuu kylkikyljessä yöt. Onhan se sellainen perskärpänen kun aina haluaisi olla lähellä. Ei ole myöskään tehnyt mitään pahojaan, vaikka viettääkin päivät valtoimenaan koko asunnossa. Meillähän ovat pirkon kanssa teljetty päivisin koirahuoneeseen. Lähinnä se taitaa olla tuo Pirkkis, joka puuhailee. Tai ehkä sekään ei enää nykyisin puuhailisi, mutta kun nyt hyvin menevät tuolla huoneessa niin menkööt.
Pirkkis haluaisi tehdä Pahkiksen kanssa lapsia. Harmillisesti vaan Pahkiksella ei ole tarvittavaa kalustoa moiseen, eikä sillä näytä olevan myöskään tilannetaju ihan kohdillaan. Sen mielestä Pirkko on jotenkin vinkeä kun haluaa leikkiä vähän hassuja leikkejä ja työntelee takamustaan sen naamalle koko ajan. Pahkis on ratkaissut asian tarjoamalla omaa peppuaan Pirkolle samanlainen vinksahtanut ilme naamallaan.. Noista saisi hyvän videon kuvattua, ihan pöljännäköistä meininkiä.
Tää viikko olis ehkä viimeinen saikkuviikko ennen äityislomaa jos olotila pysyy näinkin hyvänä. Reilun kuukauden vielä pukkaisi töitä ennen tuon äityisloman alkamista. Ai kamala kuinka aika menee nopeaan. Ehkä turnauskestävyyttä pitäisi koetella tällä viikolla jo vähän enempi niin näkisi vähän, miten kroppa aktiivisuuteen reagoisi. Ainakin pitäisi joululahjaostokset tehdä sekä hankkia se uusi työpöytä vihdoin ja viimein. Joululaatikot pitäisi tehdä pakastimeen ja joulusiivouksenkin voisi hoitaa nyt alta pois. Kyläilyä olisi myös tiedossa ja kaikenlaista pientä muutakin. Pitäisiköhän niitä tavaroita vauvaakin varten alkaa hiljalleen hankkimaan. Kunpa vaan ulkonakin alkaisi näyttää enemmän talvelta niin pääsisi paremmin tunnelmaan. No jospa tästä laittaisi joululauluja soimaan ja aloittaisi siivoilemaan. Ehkä se joulunrauha ja tunnelma sieltä taas tupsahtaa tämänkin eukon mieliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti