No niin, näin se arki vaan koitti loman jälkeen. Eka työpäivä takana ja monta edessä taas ennen seuraavia lomia. Loma oli kyllä kiva ja jokseenkin täynnä ohjelmaa joten kyllähän siitä energiaa riittää pimeisiin iltoihin ja pakkaspäiviin. Erityiskiitokset täytyy muuten antaa mun äidille ja sen siippa Artsille sekä mun sisaruksille kanssa, jotka ovat aivan ihanasti osallistuneet kissan ja koirien hoitoon kesän aikana. Aina välillä neljän sessen raahaaminen kera kissan on mahdotonta tai ainakin kamalan työlästä ja ahdasta. Ja kun elukoiden hoitamisen lisäksi ovat äiti ja Artsi meillä asustellessaan (helpottaa noiden hoitamista) siivonneet milloin mitäkin, ostaneet milloin mitäkin ja aina on ruokakin ollut odottamassa kotiin palaavia. Voi niitä, kerrassaan ihania.
Pahkikselle saatiin paremmat lääkkeet joten sen vointi on ollut nyt paljon parempi. Ei ehkä järkevää, mutta hyvien lääkkeiden suojissa ollaan annettu sen hiukan nautiskella elämästä haluamallaan tavalla. No ei nyt sentään agilityä tai mitään treeniä ole saanut tehdä, mutta on saanut uida (täysii) ja juosta myös irti kun oltiin reissun päällä. Ehkäpä nuo hetket olivat sen arvoisia, että jos kolotusta tuli hetkeksi hiukan lisää niin tulkoot. Tosin ei ole mennyt lainkaan pahemmaksi, mikä on tosi hyvä juttu.
Pirkon kanssa käytiin eilen Zeljkon treeneissä ja kivointa oli tietty kuulla, että tykkää siitä kovin :) Pätmänistäkin oli tykännyt ja tykännyt varsinkin kait siitä, että on niin osaamaton vielä- ei ole liian aikaisella treenillä pilattu ainakaan ;) treenissä lähinnä kelloteltiin eri vaihtoehtoja, josta kävi ilmi, että en ihan jokaiseen tilanteeseen osannut valita nopeimpia vaihtoehtoja. Miten sitä osaisikaan ja ymmärtäisi jatkossa? Jos muutamalla esteellä eroa voi tulla 1,5s eri vaihtoehtojen välillä niin onhan se paljon. No sentään hitainta vaihtoehtoa en minäkään alunperin valinnut mihinkään kohtaan. Ja valsseja saisin opetella paremmiksi- ei mitään turhia rytmittelyitä ja omalla ohjaamisella jarraamista vaan valssi vaan ajoissa valmiiksi, muutama suullinen käsky ja antaa koiran hoitaa itse tarvittavat kokoamiset. Pirkko osasi kyllä kun minä en häirinnyt.. Kehoitti mua kovin tehokkaampaan äänen käyttöön ja olihan se niin, että ainakin eilen se terästi ja nopeutti paikoitellen Pirkon menoa. Mutta oikeastaan kun mietin niin kyllä usein radalla sitä melko paljonkin käskytän (ehkä vain melko hiljaa), mutta treenissä kun alkaa väsymään niin ehkä tuo äänen käyttö on se eka joka jää pois. Tai ainakin kisaradoilla käskytän, sillä usein radan jälkeen kurkkua ihan kiristää kun olen höpissyt sille "Pirkko, tähän!".
Mutta kivaa oli, sillä onhan Zeljko myös mukava ja rento tyyppi. Kivaa oli seurailla myös muiden rimalaisten menoa. Simo on mun suosikki kyllä. Se on niin liikkis kun on vähän sellainen juntti ja aina ihan kuranen. Ja sitten tehdessään menee kovin kovaa, notkeasti ja niin hienosti. Ja miten hauska pari ovat Jonnan kanssa, joka on aina niin siisti ja sporttinen! Siisti Jonna ja ja rapainen räkäposkella oleva Simppa, joka klähmää Jonnaa ja kaikkia muitakin lähimetrien sisällä olevia :)
Avan kanssa yritän hakea tokofiilistä. Tänään aloitettiin tutustumaan tunnariin. Lievää hektisyyttä oli havaittavissa, mutta aivojen asento kyllä muuttui sopivammaksi kun tajusin ensin päästellä pahimmat höyryt siltä seuraamisen jne. avulla pois. Kaukoja teki hienosti molemminpuolisten sivupalkkojen avulla. Täyskäännökset vaihdoin nyt harkinnan jälkeen toisenlaisiksi ja toimivat välittömästi ja loistavasti. Myönnettäköön, että se on muuten monelta osin magee. Täytyy koittaa videoida joku treeni todistusaineistoksi :)
Hei ja Pirkkokin teki vähän keppejä pihalla. Osasi päheesti vaikeita avokulmia ja leikkauksia. Hyvä Pirkko!
No niin, olihan sekavaa tajunnanvirtaa. Nyt aivot narikkaan ja kaivellaan ne taas huomenna käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti