Sunnuntaina oltiin Pirkon kanssa alueellisessa valmennuksessa. Alkuun fysiikkatreeniä ja sitten koirien kanssa rataa. Kunpa saisi itsestään irti ja tekisi sännöllisesti fysiikkatreeniä. Liikun kyllä säännöllisesti, mutta tuollaiset nopeus- ja ketteryystreenit olisivat oikeesti hyvä lisä sellaseen perussettiin mitä tässä tulee vedettyä. Tälläisten työpäivien jälkeen vaan, mitä tänäänkin on tullut tehtyä, niin jaksaminen mihinkään ylimääräiseen on koetuksella. Liian voimia vievä työ? En tiedä, mutta ei se aina helpoimmasta päästä ole ja työssäkäymiseen kuluu suurin osa päivästä. Aamulla lähden ennen seitsemään ja tulen kotiin viiden aikaan. Joskus ihmettelen, että mistä monet saavat kaiken sen energian ja jaksavat olla ihan jumppaPirkkoja, superkoti-ihmisiä, mahtavia parisuhteessaan, loistavia ja aktiivisia kavereita ja yhteydenpitäjiä, idearikkaita työssään ja vielä mitä kaikkea? vai onko se vaan harhakuvitelmaa, että tuollaisia yli-ihmisiä on paljon? Monet sanovat hengästyvänsä kun kuulevat mun viikkorytmistä ja ohjelmasta, vaikka itse en pidä sitä mitenkään erityisenä. Ehkäpä samalla tavalla kuvittelen kummia muiden elämänmenoista ja jaksamisesta. Hei ja tämä vuodenaika on oikeasti paha. Ainakin mun mielestä ja ehkä aika monen muunkin mielestä myös.
Toinen mitä tulee joskus mietittyä on se, että miten paljon ihmiset oikeasti lenkkeilevät ja treenaavat koiriensa kanssa. Monilla palstoilla ihmiset jaksavat väittää, että lenkkeilevät suunnillaan tuntitolkulla joka päivä. Mä en tajua, että miten aika muka edes riittäis siihen arkisin? Meidän koirat lenkkeilevät yhden pitkän lenkin päivässä ja loput joko pihassa tai sitten toisen minilenkin tässä lähellä. Ja tuo pidempi lenkki on jotain 45min -2h väliltä. Ja jos on treeni-ilta, niin harvoinpa raukat ehtivät millekkään lenkille sen kummemmin. Siis toki käyvät pihalla ja/ tai pissatuslenkillä, mutta pitkä lenkki+treenit ovat kyllä harvinainen yhdistelmä arkisin. Viikonloput on eri asia ja silloin pääsevät enemmän ja pidemmälle aika usein.
Treenimäärät sitten. Mitä on yhdelle vähän tai paljon voi toiselle olla jotain ihan muuta. Meillä tai mun koirilla homma menee suunnilleen niin, että vuoteen sisällytetään 1-2 n. yhden kuukauden taukoa. Lisäksi koirille saattaa tulla yksittäisiä viikon tai jopa kahden viikon taukoja jos olosuhteet niin pakottavat. Karkeesti homma menee varmaan niin, että kesäisin kisataan enemmän ja treenataan suhteessä vähemmän. Nuoren koiran kanssa ei tietty noin mene, vaan esim. viime kesänä Pirkko kyllä treenasi aktiivisesti kun halusin asioita sille kuntoon. Talviaikana koirat treenaavat n. 1-3 kertaa viikossa agilityä riippuen siitä, mitä on työn alla. Avan kanssa kolme treeniä per viikko on superharvinaista ja itseasiassa se treenaa pääsääntöisesti ympäri vuoden sen 1-2 krt viikossa. Pirkon kanssa on tullut viime keväästä saakka treenattua ehkä avaan verraten enemmän, mutta kyllä senkin keskimääräinen treenimäärä on se kaksi kertaa viikossa. Toki kun hioin esim. keppejä aktiivisemmin kesällä kuntoon niin muutaman viikon sisällä se saattoi tehdä keppejä melkein päivittäin, mutta n. 5min maksimissaan. Meillä siis koirat hyvinhyvin harvoin tekevät ainakaan ratatreeniä enempää kuin sen kaksi kertaa viikossa. Yksittäisiä asioita tai esteitä voidaan lyhyissä seteissä ottaa jaksottain enemmän. Lisäksi nuo treenaavat tokoa ja ja kesällä nyt käydään joskus esimerkiksi paimentamassa tai tekemässä jotain maastolajeja. Lisäksi Ava harrastaa vetolajeja, mua se kiskoo perässään kesäisin juoksulenkeillä ja Pasia välillä talvisin vetohiihdon merkeissä. Mitäpä vielä? No leirit, kisamatkat jne.kuuluvat toki repertuaariin. Ava yleensä kisaa aktiivisesti ajalla huhtikuu- syyskuu ja muina kuukausina sitten vaihdellen joitain startteja. Tammikuussa Affikselle mennään tietty ja mitä noita nyt on. Tuliskohan vuodessa sille n. 50-70 starttia, nyt agi.fi mukaan viim. 12 kuukauden sisällä olis 52, eikä tälle vuodelle ehkä enempää tule, sillä voittoa lukuunottamatta tulokset on kasassa ens kesän arvokisoja varten. Pirkon kanssa saa nähdä, millaiseksi kisarumbat muodostuu. Tammikuussa se aloittaa kisaamisen Eckerössä jollei ole juoksussa. Ja jos ei ihan keskeneräiseltä tunnu, niin luultavasti kisaan melko paljon alkuun. Tai sen verran paljon kun homma kestää ilman, että esim. kontaktit tms. alkaa lahoamaan.
Jaarittelun jälkeen (tapan aikaa kun ei jaksais sinne lenkille tonne vesisateeseen..) pakko vielä todeta, että Pirkkis oli aika hyvä siellä sunnuntaina treneissä. Oltiin pääsääntöisesti samalla planeetalla ja molemmilla tais olla aika hyvät fiilikset. Se meni kovaa, mutta kuuliaisesti ja mä pysyin perässä ja ohjauskin oli lähellä oikea-aikaisuutta. Saatiin tehtyä ihan rataa, eikä vain pätkiä. Ei sillä, että pätkissä olisi vikaa, mutta kun on hinkannut vain pätkiä melkeinpä tähän saakka sen kanssa niin tuollaisen kokonaisuuden kasassa pitäminen tuntui erityisen hyvältä. Tai onhan se jotain möllirataa tietty tehnyt virheettömästi, mutta ei koskaan tätä ennen ole muistaakseni tehnyt yli 20 estettä vain yhden pieneen virheen kanssa. Siis kun rata oli ihan tekemistä vaativa. Hienoa Pirkko ja hyvä mä. Kyllä meistä vielä hyvä tulee :)
maanantai 26. marraskuuta 2012
tiistai 20. marraskuuta 2012
oivalluksia
Kotona kipeenä, plaah. Toivottavasti lääkärit löytävät syyn mun juttuihin ja musta tulee entistä ehompi joku päivä. Ja toivottavasti se joku päivä olis aika pian. Mutta nyt vointi on sen verran jo hyvä, että hyvin jaksan tänne tarinoida jotain aikaa tappaakseni.
Oon tässä yrittänyt päästä Pirkkoliisan "ajatuksiin" sisään ajattelemalla itse asioita enemmän. Sen olen tajunnut, että en tajua lainkaan vielä riittävästi sitä, mutta jotain palasia on ehkä jollain mikrotasolla loksahtanut paikoilleen. Turun leiri oli viimeksi antoisa ja olen erityisesti kolmea asiaa yrittänyt oivaltaa ja huomioida: 1) Pirkko on ensisijaisesti liikkeeseen hyvin vahvasti reagoiva koira. Jos liike vie yhteen suuntaan niin on supervaikeeta yrittää huutamalla tai vastasilla/vedoilla tms. saada sitä pois liikkeen suuntaisesta liikkeestä. 2) ohjauksen ennakointi tulee tapahtua pirun aikaisin. Janitalla oli huippuesimerkki lähestyvästä pallosta, jota aion potkaista. Enhän siihenkään lähde valmistautumaan kun pallo on kohdalla vaan ennakoin potkua jo paljon aikaisemmassa vaiheessa (arvioin etäisyyden, pallon vauhdin ja motorisesti valmistaudun liikkeeseen). 3) mun ja koiran välinen etäisyys/linjat ja oman linjan muuttamisen vaikutus suhteessa koiran linjaan/etäisyyteen. Jos vetää linjan siihen, mihin Pirkko laskeutuu ja mistä seuravan kerran ponnistaa ja missä minä olen kun se laskeutuu ja seuraavan kerran ponnistaa syntyy kahden linjan välinen etäisyys. Jos haluan koiran itsestäni kauemmas niin rikon linjaa tulemalla lähemmäs koiraa ja toisinpäin. Tämä nyt näin karkeasti sanottuna ja selitettynä ja ehkä vielä vähän epämääräisesti, mutta kuitenkin. On niin totta, että saan usein tilanteet hankaliksi kun tungen väärissä tilanteissa lähelle koiran juoksulinjaa ja Pirkko ampuu jollekkin esteelle musta poispäin. Tai juoksee päällejuoksuissa ja sen tyyppisissä tilanteissa ohi. Sitten pitäisi vaan osata huomioida tuo(kin) asia ja eri ohjaustekniikoita ja rytmitystä hyödyntäen huolehtia siitä, että linjat kohtaavat sopivalla tavalla.
Ihan itse tein havainnon sunnuntaina katseen merkityksestä. Tai ei vaan katseen, vaan päänkäännön kanssa. Yritin saada Pirkkoa keppien jälkeen lähelleni pieneen vetoon, josta vippaukseen hypylle. Keppien jälkeen otin katsekontaktin koiraa jolloin pään liikkeella sain koiran jatkuvasti sinkoamaan kepeiltä halutun esteen takapuolelle. Vaikka kuinka "tähän, tähän"-kalastelin koiraa ja palkkailinkin vielä käteen tulosta niin Pirkkis oli sen näköinen, että teen väärin. Kun lopulta tajusin, että en ottanutkaan niin voimakasta katsekontaktia koiraan keppien jälkeen vaan pidin katseen kohti kättäni ja näin myös pää merkkasi ikäänkuin lähelle tuloa niin ei mitään ongelmaa. Se tykitti ihan täysiä ja ihan lähelle joka kerta. Ja heti kun avasin katseen/ pään sivulle niin sinne hävis esteen taakse ilman kovaa käskytystä.
Onko nää nyt sitten helppoja juttuja? No ei ole todellakaan, sillä kukaan mun aiemmista koirista ei ole aikaisemmin ollut näin tarkka tälläisistä asioista ja reagoinut niin nopeasti asioihin. Haluan kuitenkin tajuta nää asiat kunnolla, jotta pystyn tekemään järkeviä suunnitelmia radalle. Ilman järkeviä suunnitelmia ei tule järkeviä suorituksia. Sen verran luotan itseeni, että jos saan tehtyä hyvän suunnitelman, jonka tajuan, niin sen toteuttaminen ei ole enää pelin vaikein osuus. Tai niinhän nyt kuvittelen, mutta katsotaan, miten pulassa olen tuon kiiturin kanssa. Joka tapauksessa meidän tilanteessa näiden asioiden ymmärtäminen on tällä hetkellä ehdottomasti tärkeintä. Ja luojan kiitos päästiin NL mukaan, sillä tiedän, että sieltä saan apuja just näihin asioihin.
Mitäpäs muuta? Ava lomailee, Pasi ja Pahkis saivat ekan nollavoiton(!!!!) ja Pätmän on jo iso teinimies.
Tässä pari videolinkkiä (joita en varmaan osaa linkittää, mutta osoitteen osaan ehkä laittaa oikein):
Pirkon keppitreeniä: http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/Pirkko/AgiPirkko+reenailee.mov
Sisarukset ja Pahkis viime torstailta: http://www.youtube.com/watch?v=_xmCgT8Bvpk&list=UULapKv8MAS1oTndX1yjBKQg&index=1&feature=plcp
Oon tässä yrittänyt päästä Pirkkoliisan "ajatuksiin" sisään ajattelemalla itse asioita enemmän. Sen olen tajunnut, että en tajua lainkaan vielä riittävästi sitä, mutta jotain palasia on ehkä jollain mikrotasolla loksahtanut paikoilleen. Turun leiri oli viimeksi antoisa ja olen erityisesti kolmea asiaa yrittänyt oivaltaa ja huomioida: 1) Pirkko on ensisijaisesti liikkeeseen hyvin vahvasti reagoiva koira. Jos liike vie yhteen suuntaan niin on supervaikeeta yrittää huutamalla tai vastasilla/vedoilla tms. saada sitä pois liikkeen suuntaisesta liikkeestä. 2) ohjauksen ennakointi tulee tapahtua pirun aikaisin. Janitalla oli huippuesimerkki lähestyvästä pallosta, jota aion potkaista. Enhän siihenkään lähde valmistautumaan kun pallo on kohdalla vaan ennakoin potkua jo paljon aikaisemmassa vaiheessa (arvioin etäisyyden, pallon vauhdin ja motorisesti valmistaudun liikkeeseen). 3) mun ja koiran välinen etäisyys/linjat ja oman linjan muuttamisen vaikutus suhteessa koiran linjaan/etäisyyteen. Jos vetää linjan siihen, mihin Pirkko laskeutuu ja mistä seuravan kerran ponnistaa ja missä minä olen kun se laskeutuu ja seuraavan kerran ponnistaa syntyy kahden linjan välinen etäisyys. Jos haluan koiran itsestäni kauemmas niin rikon linjaa tulemalla lähemmäs koiraa ja toisinpäin. Tämä nyt näin karkeasti sanottuna ja selitettynä ja ehkä vielä vähän epämääräisesti, mutta kuitenkin. On niin totta, että saan usein tilanteet hankaliksi kun tungen väärissä tilanteissa lähelle koiran juoksulinjaa ja Pirkko ampuu jollekkin esteelle musta poispäin. Tai juoksee päällejuoksuissa ja sen tyyppisissä tilanteissa ohi. Sitten pitäisi vaan osata huomioida tuo(kin) asia ja eri ohjaustekniikoita ja rytmitystä hyödyntäen huolehtia siitä, että linjat kohtaavat sopivalla tavalla.
Ihan itse tein havainnon sunnuntaina katseen merkityksestä. Tai ei vaan katseen, vaan päänkäännön kanssa. Yritin saada Pirkkoa keppien jälkeen lähelleni pieneen vetoon, josta vippaukseen hypylle. Keppien jälkeen otin katsekontaktin koiraa jolloin pään liikkeella sain koiran jatkuvasti sinkoamaan kepeiltä halutun esteen takapuolelle. Vaikka kuinka "tähän, tähän"-kalastelin koiraa ja palkkailinkin vielä käteen tulosta niin Pirkkis oli sen näköinen, että teen väärin. Kun lopulta tajusin, että en ottanutkaan niin voimakasta katsekontaktia koiraan keppien jälkeen vaan pidin katseen kohti kättäni ja näin myös pää merkkasi ikäänkuin lähelle tuloa niin ei mitään ongelmaa. Se tykitti ihan täysiä ja ihan lähelle joka kerta. Ja heti kun avasin katseen/ pään sivulle niin sinne hävis esteen taakse ilman kovaa käskytystä.
Onko nää nyt sitten helppoja juttuja? No ei ole todellakaan, sillä kukaan mun aiemmista koirista ei ole aikaisemmin ollut näin tarkka tälläisistä asioista ja reagoinut niin nopeasti asioihin. Haluan kuitenkin tajuta nää asiat kunnolla, jotta pystyn tekemään järkeviä suunnitelmia radalle. Ilman järkeviä suunnitelmia ei tule järkeviä suorituksia. Sen verran luotan itseeni, että jos saan tehtyä hyvän suunnitelman, jonka tajuan, niin sen toteuttaminen ei ole enää pelin vaikein osuus. Tai niinhän nyt kuvittelen, mutta katsotaan, miten pulassa olen tuon kiiturin kanssa. Joka tapauksessa meidän tilanteessa näiden asioiden ymmärtäminen on tällä hetkellä ehdottomasti tärkeintä. Ja luojan kiitos päästiin NL mukaan, sillä tiedän, että sieltä saan apuja just näihin asioihin.
Mitäpäs muuta? Ava lomailee, Pasi ja Pahkis saivat ekan nollavoiton(!!!!) ja Pätmän on jo iso teinimies.
Tässä pari videolinkkiä (joita en varmaan osaa linkittää, mutta osoitteen osaan ehkä laittaa oikein):
Pirkon keppitreeniä: http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/Pirkko/AgiPirkko+reenailee.mov
Sisarukset ja Pahkis viime torstailta: http://www.youtube.com/watch?v=_xmCgT8Bvpk&list=UULapKv8MAS1oTndX1yjBKQg&index=1&feature=plcp
maanantai 12. marraskuuta 2012
:)
En ole ehtinyt päivittämään mitään aika päiviin. Nyt olis tietty asiaa vaikka kuinka, sillä ei tässä olla kotona suinkaan pötkötelty vaan paahdettu siellä ja täällä treenaamassa jne. Mutta ollaan niinkuin nuo olisi jo läpikäyty, ja ollaan ihan vaan tässä hetkessä tälleen vaan lyhyesti ja ytimekkäästi.
Pirkkis ja Ava ovat olleet molemmat tauolla agista. Pirkkis vasta viikon ajan ja Ava jo pidempään. Pirkko ilmeisesti liukastumalla teloi itsensä viikko sitten ja ja Ava teloi itseään kolmisen viikkoa sitten ja jäi vähän aiottua aiemmin tauolle. Joka tapauksessa se olis pitänyt taukoa ainakin joulukuun, mutta nyt saa pitää vähän pidemmän aikaa, niin mä voin keskittyä Pirkkoliisaan.
Molemmat kävivät juuri äsken osteopaatilla, eikä onneksi mitään katastrooffeja tullut vastaan. Molemmissa riitti tuunattavaa, mutta tulivat hyviksi joten hyvä näin. Pirkon etureidet, rintalihas ja lannerangasta yksi nikama vaativat enemmän työstöä ja Avalla oli selässä kipeä kohta, joka kuitenkin meni paremmaksi. Pirkkis varmaan katsotaan joulukuussa vielä, mutta Ava pärjäilee tällä taas hetken. Pirkkis saa pitää vielä keskiviikon taukoa ja sitten hiljalleen aloitellaan taas.
Mutta hei, tärkein juttu! Me päästiin Pirkon kanssa next leveliin :) Kertakaikkisen mahtihomma sanon minä! Oikeastaan asiat ei voisi olla paremmin nyt treenirintamalla. Ilo ja ihanuus!
ja eikun saunaan.
Pirkkis ja Ava ovat olleet molemmat tauolla agista. Pirkkis vasta viikon ajan ja Ava jo pidempään. Pirkko ilmeisesti liukastumalla teloi itsensä viikko sitten ja ja Ava teloi itseään kolmisen viikkoa sitten ja jäi vähän aiottua aiemmin tauolle. Joka tapauksessa se olis pitänyt taukoa ainakin joulukuun, mutta nyt saa pitää vähän pidemmän aikaa, niin mä voin keskittyä Pirkkoliisaan.
Molemmat kävivät juuri äsken osteopaatilla, eikä onneksi mitään katastrooffeja tullut vastaan. Molemmissa riitti tuunattavaa, mutta tulivat hyviksi joten hyvä näin. Pirkon etureidet, rintalihas ja lannerangasta yksi nikama vaativat enemmän työstöä ja Avalla oli selässä kipeä kohta, joka kuitenkin meni paremmaksi. Pirkkis varmaan katsotaan joulukuussa vielä, mutta Ava pärjäilee tällä taas hetken. Pirkkis saa pitää vielä keskiviikon taukoa ja sitten hiljalleen aloitellaan taas.
Mutta hei, tärkein juttu! Me päästiin Pirkon kanssa next leveliin :) Kertakaikkisen mahtihomma sanon minä! Oikeastaan asiat ei voisi olla paremmin nyt treenirintamalla. Ilo ja ihanuus!
ja eikun saunaan.
maanantai 22. lokakuuta 2012
höpöhöpöttelyä
oi, olipas rentouttava mökkiviikonloppu! Siitä lienee vuosia kun ollaan viimeksi Pasin kanssa vietetty kahdestaan viikonloppu ilman mitään suunnitelmia- jos suunnitelmiksi siis lasketaan "vapaiden viikonloppujen" pakolliset pihahommat ja muut kotityöt.. On meillä sellaisia ollut. Nyt ei tehty kotitöitä eikä pihahommia. Kunhan levättiin aivot narikassa ja syötiin sekä saunottiin. Tänään heräsin pirteenä ennen kellon soittoa, eikä töistä palatessa silmät lurpanneet yhtään vaatien päiväunta. Taisi miniloma tehdä tehtävänsä ja nyt jaksaa taas entistä ehompana.
Viime viikolla reenattiin ahkerasti. Maanantaina kävin Avan kanssa tuuraamassa Pasia ja Pahkista Niinulla, keskiviikkona treenattiin Elinan silmien alla Pirkon kanssa, torstaina yökyöpeleitiin sisarusten kanssa sporttiksella ja sunnuntaina vielä pääsi Pirkkis riman hallille ratatreenaamaan. En olekkaan Pirkon kanssa hetkeen treenannut kolmea kertaa saman viikon sisällä. Tai siis toki ole silloin kun ollaan tehty estevalmiutta, mutta tuollasia ratatreenejä en ole. Oon kyllä pimee, mutta mua ihan huolestutti treenata se kahtena peräkkäisenä päivänä kun Elinan treenit vetivät sen aika hapoille. Kukkahattu tai mikälie taidan olla.
Avan kanssa maanantaina paras muistutus siitä, että sellaisten ratojen kanssa tarvii olla tarkkana, jossa välissä on intensiivisempää kuljetusta ja sitten enemmän irrottamista. Jos jään yhtään "tähän, tähän"- moodiin kiinni niin ei irtoa mihkään. Hassua, mutta mun pitää henkisesti päästää se löyhemmälle niin silloin irtoaa paremmin. Tai mitäs hassua tuossa nyt on, aika loogista sanoisin. Se muuten hyppää ihan apinana niistoissa/ihmisnuolissa päin. Niitä tarvis nyt treenata. Pirkko tulee niihin niin kevyesti, että yritän varmaan samalla tavalla Avan kanssa. Ei toimi ei. Mutta on sen kanssa helppoa. Kunhan itse tekee suunnilleen oikein, niin virheitä on vaikeaa tehdä. Jos teet väärin niin toki se tekee niinkuin kerrot sille.
Pirkkiksen kanssa oli nastaa treenata myös. Keskiviikkona rytmitystä, rytmitystä, rytmitystä. Miksi se onkin niin usein niin vaikeaa? Ehkäpä vaan koska se on niin erilaista, mihin olen tottunut. Mutta vielä koittaa päivä jolloin olemme samalla planeetalla ainakin 25 estettä ja sitten on kyllä hienoa! Kepeille taas plussapisteet, sillä pujotteli hyvin loppuun mun leijeröinneistä huolimatta. Tosi kivat oli treenit ja varsin hyödylliset myös.
Torstaina juttujen taso oli aika usein melko tasotonta, mutta onneksi sekä jutuilla, että agilityllä oli hetkensä. Pasi toi vauhdikkaan ja vaikean radan, jossa piti kipittää ja rytmittää. Tein aika antaumuksella, sillä kaaduin kerran juoksemisen huumassani. Kovavauhtinen persjättö voi olla vaikeaa.. Mutta paljon hyvää ja paljon harjoiteltavaa. Aina ei tarvi rynniä kun vähempikin riittäisi aika usein. Mutta kuinka vähän ja missä tilanteessa. Näitä on hyvä pohtia. Ja valssien valmiiksi saaminen- ei luulisi tuon olevan edelleen vaikeaa, mutta onhan se. Mutta sain hyvä oivalluksen ja ehkäpä olen tuon treenin jälkeen hippasen parempi tuossakin asiassa. Hyvä setti. Onni on hyvät treenikaverit!
Sunnuntaina ykkösluokan rataa Pirkon kanssa. Halusin nähdä, että selvitäänkö yhtään eli ollaanko jo lähellä kisavalmiutta, tuon tyyppisillä radoilla kun olis tarkoitus aloittaa. Ei mennyt nollalla läpi ei. Ei isompia erheitä, mutta pientä kaahotusta ja siitä johtuvaa neuvottomuutta oli havaittavissa. Kontaktit aika jees ja kepit oikein jees. Tokalla yrityksellä nolla oli jo lähellä. Yhdessä valssissa jäin liikaa paikoilleni ja se kiersi ja kaarsi jonnekkin selän taakse. Muuten virheetön suoritus. Kumpa kisoissakin olis kaksi yritystä! Lopuksi keppikulmia (takaaleikkauksia ja päällejuoksuja), käskyerottelua ja tiukkoja leikkauksia hypyillä. On se aika huippiskoira. Treeniseura oli jälleen loistavaa, kiitos Jonnan ja Tuulian! Pirkkis on aika lovena Simo bortsuun, joka on sen lapsuudentreenikaveri. Sen mielestä kaikki, ketkä se on treffannut nuorena on tosi jees (paitsi sen veljet). Nykyisin uusissa tuttavuuksissa pitää olla jotain superspesiaalia, jotta lämpenee kaveeraamaan.
Mutta nyt muuta tekemään. Pakollisia kotihommia ja sitten maajussien pariin. Huomenna aloitetaan tokotreenit Jessiva S. silmien alla ja viikonloppuna tiedossa ihan huippusettiä kun lähdetään Turkuun leirille Janitan ja Jaakon koulutuksiin.
Viime viikolla reenattiin ahkerasti. Maanantaina kävin Avan kanssa tuuraamassa Pasia ja Pahkista Niinulla, keskiviikkona treenattiin Elinan silmien alla Pirkon kanssa, torstaina yökyöpeleitiin sisarusten kanssa sporttiksella ja sunnuntaina vielä pääsi Pirkkis riman hallille ratatreenaamaan. En olekkaan Pirkon kanssa hetkeen treenannut kolmea kertaa saman viikon sisällä. Tai siis toki ole silloin kun ollaan tehty estevalmiutta, mutta tuollasia ratatreenejä en ole. Oon kyllä pimee, mutta mua ihan huolestutti treenata se kahtena peräkkäisenä päivänä kun Elinan treenit vetivät sen aika hapoille. Kukkahattu tai mikälie taidan olla.
Avan kanssa maanantaina paras muistutus siitä, että sellaisten ratojen kanssa tarvii olla tarkkana, jossa välissä on intensiivisempää kuljetusta ja sitten enemmän irrottamista. Jos jään yhtään "tähän, tähän"- moodiin kiinni niin ei irtoa mihkään. Hassua, mutta mun pitää henkisesti päästää se löyhemmälle niin silloin irtoaa paremmin. Tai mitäs hassua tuossa nyt on, aika loogista sanoisin. Se muuten hyppää ihan apinana niistoissa/ihmisnuolissa päin. Niitä tarvis nyt treenata. Pirkko tulee niihin niin kevyesti, että yritän varmaan samalla tavalla Avan kanssa. Ei toimi ei. Mutta on sen kanssa helppoa. Kunhan itse tekee suunnilleen oikein, niin virheitä on vaikeaa tehdä. Jos teet väärin niin toki se tekee niinkuin kerrot sille.
Pirkkiksen kanssa oli nastaa treenata myös. Keskiviikkona rytmitystä, rytmitystä, rytmitystä. Miksi se onkin niin usein niin vaikeaa? Ehkäpä vaan koska se on niin erilaista, mihin olen tottunut. Mutta vielä koittaa päivä jolloin olemme samalla planeetalla ainakin 25 estettä ja sitten on kyllä hienoa! Kepeille taas plussapisteet, sillä pujotteli hyvin loppuun mun leijeröinneistä huolimatta. Tosi kivat oli treenit ja varsin hyödylliset myös.
Torstaina juttujen taso oli aika usein melko tasotonta, mutta onneksi sekä jutuilla, että agilityllä oli hetkensä. Pasi toi vauhdikkaan ja vaikean radan, jossa piti kipittää ja rytmittää. Tein aika antaumuksella, sillä kaaduin kerran juoksemisen huumassani. Kovavauhtinen persjättö voi olla vaikeaa.. Mutta paljon hyvää ja paljon harjoiteltavaa. Aina ei tarvi rynniä kun vähempikin riittäisi aika usein. Mutta kuinka vähän ja missä tilanteessa. Näitä on hyvä pohtia. Ja valssien valmiiksi saaminen- ei luulisi tuon olevan edelleen vaikeaa, mutta onhan se. Mutta sain hyvä oivalluksen ja ehkäpä olen tuon treenin jälkeen hippasen parempi tuossakin asiassa. Hyvä setti. Onni on hyvät treenikaverit!
Sunnuntaina ykkösluokan rataa Pirkon kanssa. Halusin nähdä, että selvitäänkö yhtään eli ollaanko jo lähellä kisavalmiutta, tuon tyyppisillä radoilla kun olis tarkoitus aloittaa. Ei mennyt nollalla läpi ei. Ei isompia erheitä, mutta pientä kaahotusta ja siitä johtuvaa neuvottomuutta oli havaittavissa. Kontaktit aika jees ja kepit oikein jees. Tokalla yrityksellä nolla oli jo lähellä. Yhdessä valssissa jäin liikaa paikoilleni ja se kiersi ja kaarsi jonnekkin selän taakse. Muuten virheetön suoritus. Kumpa kisoissakin olis kaksi yritystä! Lopuksi keppikulmia (takaaleikkauksia ja päällejuoksuja), käskyerottelua ja tiukkoja leikkauksia hypyillä. On se aika huippiskoira. Treeniseura oli jälleen loistavaa, kiitos Jonnan ja Tuulian! Pirkkis on aika lovena Simo bortsuun, joka on sen lapsuudentreenikaveri. Sen mielestä kaikki, ketkä se on treffannut nuorena on tosi jees (paitsi sen veljet). Nykyisin uusissa tuttavuuksissa pitää olla jotain superspesiaalia, jotta lämpenee kaveeraamaan.
Mutta nyt muuta tekemään. Pakollisia kotihommia ja sitten maajussien pariin. Huomenna aloitetaan tokotreenit Jessiva S. silmien alla ja viikonloppuna tiedossa ihan huippusettiä kun lähdetään Turkuun leirille Janitan ja Jaakon koulutuksiin.
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
kaikenlaista menoa
Ihanaa, miniloma! Taputus oppilaiden syyslomalle, jotta tälläinen on mahdollista. Koulussa työskentelyn etuja :)
Tällä viikolla Pirkko on reenannut paljon ja monen tasoisesti. Maanantaina huhheijaa ounou-treeniä. Tai ehkä "hups-oho-kääk-se-meni-jo-enkä-osaa-ohjata-sitä-yhtään"-treeniä. Onneksi mieli oli positiivinen niin huonous ei pistänyt mieltä ahdistumaan kuitenkaan pahemmin vaan ennemmin asenne "täältä tullaan,vielä joskus!" oli fiilis. Radassa riitti joka kohdassa haastetta joten on vaikeaa eritellä ja analysoida asiaa jotenkin enää tarkemmin. Treenilistalle ainakin lähdöt, kovasta vauhdista päällejuoksut ja leikkaukset. Noin 13 esteestä, mitä tahkottiin, saatiin onnistumaan ehkä kolmannella kerralla kahden esteen välinen hetki. Muu osuus jäi semihyväksi ja petrausta vaille.
Keskiviikkona Jarin treeneissä molempien tyttöjen kanssa. Helpohko sikavauhdikas rata. Ihan Jaria siis. tai no, yleensä treenit eivät ole noin helppoja, mutta vauhdikkaita kyllä aina ovat. Pirkkis oli aika pätevä! Kepit olivat vähän hukassa, mutta olivat hukassa kait joka iikalle, sillä niille tulo ja esteen hahmottaminen oli oikeasti koirille vaikeeta. Pirkkis suoriutui oikeastaan hyvin tasoonsa nähden joten siitä leveä hymy. Kontaktit ovat hyvät ja rimatkin taisivat pysyä hyvin ylhäällä. Ja siis tehtiin yhdessä rataa! Vau!
Ava samalla radalla meinasi irroittaa naaman multa niistossa johon ei jarrannut. Enpäs väistänytkään alta kun huomasin, että ei aio koota itseään ja sieltä se vaan tulla tupsahti melkein syliin. Motorisesti lahjakas koira onneksi kun on, niin sai väännettyä itsensä jotenkin mun ja siivekkeen välistä. Ja onneksi on kiltti, sillä ei halua tulla päin. Palkkauksia niistoon niin johan alkoi muistua mieleen moinen ohjauskuvio sillekkin. Keskustelua noiden erilaisuudesta ja siitä, että niiden ohjaaminen peräkkäin on mulle vaikeaa. Onhan se. Ovat kamalan erilaisia.
Torstaina yökyöpelit sporttiksella. Sari oli tuonut kivan radan, jonka alku tuotti hieman päänvaivaa. Itseasiassa alku taisi olla mm-kisojen maksien yksilöfinaalin alku Aalle saakka. Meille vaikeeta oli saada käännös hyväksi ennen putken alla olevaa hyppyä. Pienellä viilauksella (muista liikkua kohti seuraavaa estettä!) saatiin tilanne parempaan hallintaan. Pirkko erotteli hyvin putki/puomin ja teki jälleen kepit hienosti. Noista asioista onni ja ihanuus! Ja luoja kun se pinkoo kovaa. Ja heh, miten hassusti se ääntelee usein mennessään. Se ei hauku varsinaisesti vaan kiljuu. Mutta silleen soman tuskasesti eli ei niin, että korvat särkyy. Hassu koira. Sisarukset meni hienosti, on tuo hieno pentue ihan oikeesti. Ja Pätmän alkaa osoittaa Pahkismaisia piirteitä. Alkaa pienellä mato-miehellä olla jo vähän asennetta.
Äsken juuri käytiin riman mestiksissa Pirkon ja Avan kanssa. Avan kanssa huonoja vetoja. Oltiin molemmat pihalla ja yhdessä huono yhdistelmä. Se ei oikein ollut hyvän keskittyneen oloinen, ehkä on viettänyt liikaa aikaa kainalossa nyt viikonloppuna. Ja mä en osaa vaihtaa pirkosta Avaan noin nopsasti. Ekalta radalta Avalle yksi rima ja tokalta ihme kimpoilua ja sekoilua meiltä molemmilta. Voihan hävetys, radassa ei ollut mitään, mitä ei oltais osattu. Tänään ei vaan ollut meidän hetki. Pirkko kruunattiin möllimestariksi, mutta titteliin ei vaadittu tällä kertaa kummempaa onnistumista- oltiin ainut maksimölli nimittäin ja radalta ei saanut hyllyjä :) Rata oli vauhdikas ja sisälsi muuten kepit ja renkaan, jotka molemmat menivät hyvin. Putken jälkeisellä hypyllä rima, jota en edes oikein tajunnut, jotta oisin osannut puuttua. Ja loppusuoran irtoaminen ei oikein onnistunut. Pussin jälkeen olisi pitänyt iorrota parin hyvin verran, mutta tuo syöksähti väärille urille jonnekkin radan keskustaa päin, jossa sinkoili putken yli edes takaisin :) Loppusuorat siis treenin alle! Pirkkis meni mysö agiradan nollakoirana. rata meni ihmeen hyvin. Aa, puomi ja kepit olivat hyvät (jee!) ja rata yhtä hypyn ohitusta lukuunottamatta taisi olla nolla. Ei tarvinut yhtään hävetä, hieno Piipaa! Pirkko teki radan itseasiassa paljon paremmin kuin Ava. Ehkä olin henkisesti enemmän panostanut myös Pirkkoon, joka näkyi suoriutumisessa. Kiva tunnelma ja on rimassa mukavaa porukkaa.
Huomenna aamusta osteopaatille ja illalla Avan kanssa Pasia tuuraamaan Niinulle Avan kanssa. Keskiviikkona reenit turuus Elinan luona. Viikonloppuna ei mitään ja tosiaan perjantaina vapaata mysö töistä. Aika jees!
Tällä viikolla Pirkko on reenannut paljon ja monen tasoisesti. Maanantaina huhheijaa ounou-treeniä. Tai ehkä "hups-oho-kääk-se-meni-jo-enkä-osaa-ohjata-sitä-yhtään"-treeniä. Onneksi mieli oli positiivinen niin huonous ei pistänyt mieltä ahdistumaan kuitenkaan pahemmin vaan ennemmin asenne "täältä tullaan,vielä joskus!" oli fiilis. Radassa riitti joka kohdassa haastetta joten on vaikeaa eritellä ja analysoida asiaa jotenkin enää tarkemmin. Treenilistalle ainakin lähdöt, kovasta vauhdista päällejuoksut ja leikkaukset. Noin 13 esteestä, mitä tahkottiin, saatiin onnistumaan ehkä kolmannella kerralla kahden esteen välinen hetki. Muu osuus jäi semihyväksi ja petrausta vaille.
Keskiviikkona Jarin treeneissä molempien tyttöjen kanssa. Helpohko sikavauhdikas rata. Ihan Jaria siis. tai no, yleensä treenit eivät ole noin helppoja, mutta vauhdikkaita kyllä aina ovat. Pirkkis oli aika pätevä! Kepit olivat vähän hukassa, mutta olivat hukassa kait joka iikalle, sillä niille tulo ja esteen hahmottaminen oli oikeasti koirille vaikeeta. Pirkkis suoriutui oikeastaan hyvin tasoonsa nähden joten siitä leveä hymy. Kontaktit ovat hyvät ja rimatkin taisivat pysyä hyvin ylhäällä. Ja siis tehtiin yhdessä rataa! Vau!
Ava samalla radalla meinasi irroittaa naaman multa niistossa johon ei jarrannut. Enpäs väistänytkään alta kun huomasin, että ei aio koota itseään ja sieltä se vaan tulla tupsahti melkein syliin. Motorisesti lahjakas koira onneksi kun on, niin sai väännettyä itsensä jotenkin mun ja siivekkeen välistä. Ja onneksi on kiltti, sillä ei halua tulla päin. Palkkauksia niistoon niin johan alkoi muistua mieleen moinen ohjauskuvio sillekkin. Keskustelua noiden erilaisuudesta ja siitä, että niiden ohjaaminen peräkkäin on mulle vaikeaa. Onhan se. Ovat kamalan erilaisia.
Torstaina yökyöpelit sporttiksella. Sari oli tuonut kivan radan, jonka alku tuotti hieman päänvaivaa. Itseasiassa alku taisi olla mm-kisojen maksien yksilöfinaalin alku Aalle saakka. Meille vaikeeta oli saada käännös hyväksi ennen putken alla olevaa hyppyä. Pienellä viilauksella (muista liikkua kohti seuraavaa estettä!) saatiin tilanne parempaan hallintaan. Pirkko erotteli hyvin putki/puomin ja teki jälleen kepit hienosti. Noista asioista onni ja ihanuus! Ja luoja kun se pinkoo kovaa. Ja heh, miten hassusti se ääntelee usein mennessään. Se ei hauku varsinaisesti vaan kiljuu. Mutta silleen soman tuskasesti eli ei niin, että korvat särkyy. Hassu koira. Sisarukset meni hienosti, on tuo hieno pentue ihan oikeesti. Ja Pätmän alkaa osoittaa Pahkismaisia piirteitä. Alkaa pienellä mato-miehellä olla jo vähän asennetta.
Äsken juuri käytiin riman mestiksissa Pirkon ja Avan kanssa. Avan kanssa huonoja vetoja. Oltiin molemmat pihalla ja yhdessä huono yhdistelmä. Se ei oikein ollut hyvän keskittyneen oloinen, ehkä on viettänyt liikaa aikaa kainalossa nyt viikonloppuna. Ja mä en osaa vaihtaa pirkosta Avaan noin nopsasti. Ekalta radalta Avalle yksi rima ja tokalta ihme kimpoilua ja sekoilua meiltä molemmilta. Voihan hävetys, radassa ei ollut mitään, mitä ei oltais osattu. Tänään ei vaan ollut meidän hetki. Pirkko kruunattiin möllimestariksi, mutta titteliin ei vaadittu tällä kertaa kummempaa onnistumista- oltiin ainut maksimölli nimittäin ja radalta ei saanut hyllyjä :) Rata oli vauhdikas ja sisälsi muuten kepit ja renkaan, jotka molemmat menivät hyvin. Putken jälkeisellä hypyllä rima, jota en edes oikein tajunnut, jotta oisin osannut puuttua. Ja loppusuoran irtoaminen ei oikein onnistunut. Pussin jälkeen olisi pitänyt iorrota parin hyvin verran, mutta tuo syöksähti väärille urille jonnekkin radan keskustaa päin, jossa sinkoili putken yli edes takaisin :) Loppusuorat siis treenin alle! Pirkkis meni mysö agiradan nollakoirana. rata meni ihmeen hyvin. Aa, puomi ja kepit olivat hyvät (jee!) ja rata yhtä hypyn ohitusta lukuunottamatta taisi olla nolla. Ei tarvinut yhtään hävetä, hieno Piipaa! Pirkko teki radan itseasiassa paljon paremmin kuin Ava. Ehkä olin henkisesti enemmän panostanut myös Pirkkoon, joka näkyi suoriutumisessa. Kiva tunnelma ja on rimassa mukavaa porukkaa.
Huomenna aamusta osteopaatille ja illalla Avan kanssa Pasia tuuraamaan Niinulle Avan kanssa. Keskiviikkona reenit turuus Elinan luona. Viikonloppuna ei mitään ja tosiaan perjantaina vapaata mysö töistä. Aika jees!
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
tokorotumestikset
Tänään ratkottiin pölkkäreiden rotumestaruus tokossa. Virallisesti tittelin tietty saa vaan EVL- koira, mutta kivaa oli kun paikalla oli ekstramäärä belgejä ja kisatkin oli aika isot. Ilma kerrassaan suosi meitä, aurinkokin nimittäin vilahteli ja lämmitti radan reunalla olevia. Aamulla ajelin aivan kaameessa kaatosateessa paikanpäälle, mutta n. 5km ennen perillä pääsyä sade lakkasi. Hyvää tuuria sanon minä, sillä alunperin sadetta oli luvattu koko päiväksi.
Ava starttasi siis aloluokassa, jonne sen hetken mielijohteesta ilmoitin kun eräs joukkue oli alemman luokan koiraa vailla. Tuomarina toimi Bellaoui vai mitenhän sen nimi nyt kirjoitettiinkaan. Ava teki ihan hyvää settiä koko suorituksen ajan. Tekee kyllä kotona paremmin, mutta kukapa ei :)
Saatiin tälläistä:
luoksepäästävyys 10
paikallaan olo 10
seuraaminen hihnassa 8,5
seuraaminen ilman hihnaa 9
maahanmeno seuraamisesta 10
luoksetulo 9
seisominen seuraamisesta 9
hyppy 9
yleisvaikutelma 10
yht. 186pistettä ja sij. 2/20
Seuraamiset olivat tuomarin mielestä liian tiiviitä. Ovathan ne tokoa ajatellen joten totta puhui. Onneksi muuten suitsutti seuraamista joten tiiviys lienee ainoa korjattava asia tokoa ajatellen. Luoksetulo oli tosi hyvä, mutta.. jouduin antamaan kaksi käskyä, että siirtyi edestä sivulle. Mikälie aivopieru iski koiralle. Muuten oli kuulemma kympin arvoista ja hyvinhän se tekikin. Seisomisessa jäi hieman vinoon ja otti yhden askeleen ja hypyssä liikahti myös hieman joten noista pistemenetykset. Eniten ihmettelin tuota lisäkäskyn tarvetta luoksetulossa. Koskaan aiemmin ei ole jättänyt reagoimatta, mutta virheitä kait sattuu ja tapahtuu. Hyppy on heikoin lenkki kun en sitä oo jaksanut oikeen treenata joten se olis voinut mennä huonomminkin. Liikkeestä jää useimmiten suoraan ja pysähtyy heti, mutta ei tänään. Tuomari kehui kovasti yhteistyötämme ja Avaa. Taisi se minuakin kehaista, että teen asiat oikein (ei vartaloapuja jne) joten hyvä mieli jäi setistä.
Meidän joukkueella meni kertakaikkisen hienosti ja tultiin toiseksi. Eka paikka jäi neljän pisteen päähän, mutta hopea ei ole häpeä. Hyvä meidän joukkue! Mukana olis siis Kim ja Max, Sari ja Tiku, Sari ja Olli ja Mari ja apua nimi oli?..sellanen hirmusen soma malinoispojankloppi.
Kertakaikkisen kaunis koira
Ava starttasi siis aloluokassa, jonne sen hetken mielijohteesta ilmoitin kun eräs joukkue oli alemman luokan koiraa vailla. Tuomarina toimi Bellaoui vai mitenhän sen nimi nyt kirjoitettiinkaan. Ava teki ihan hyvää settiä koko suorituksen ajan. Tekee kyllä kotona paremmin, mutta kukapa ei :)
Saatiin tälläistä:
luoksepäästävyys 10
paikallaan olo 10
seuraaminen hihnassa 8,5
seuraaminen ilman hihnaa 9
maahanmeno seuraamisesta 10
luoksetulo 9
seisominen seuraamisesta 9
hyppy 9
yleisvaikutelma 10
yht. 186pistettä ja sij. 2/20
Seuraamiset olivat tuomarin mielestä liian tiiviitä. Ovathan ne tokoa ajatellen joten totta puhui. Onneksi muuten suitsutti seuraamista joten tiiviys lienee ainoa korjattava asia tokoa ajatellen. Luoksetulo oli tosi hyvä, mutta.. jouduin antamaan kaksi käskyä, että siirtyi edestä sivulle. Mikälie aivopieru iski koiralle. Muuten oli kuulemma kympin arvoista ja hyvinhän se tekikin. Seisomisessa jäi hieman vinoon ja otti yhden askeleen ja hypyssä liikahti myös hieman joten noista pistemenetykset. Eniten ihmettelin tuota lisäkäskyn tarvetta luoksetulossa. Koskaan aiemmin ei ole jättänyt reagoimatta, mutta virheitä kait sattuu ja tapahtuu. Hyppy on heikoin lenkki kun en sitä oo jaksanut oikeen treenata joten se olis voinut mennä huonomminkin. Liikkeestä jää useimmiten suoraan ja pysähtyy heti, mutta ei tänään. Tuomari kehui kovasti yhteistyötämme ja Avaa. Taisi se minuakin kehaista, että teen asiat oikein (ei vartaloapuja jne) joten hyvä mieli jäi setistä.
Meidän joukkueella meni kertakaikkisen hienosti ja tultiin toiseksi. Eka paikka jäi neljän pisteen päähän, mutta hopea ei ole häpeä. Hyvä meidän joukkue! Mukana olis siis Kim ja Max, Sari ja Tiku, Sari ja Olli ja Mari ja apua nimi oli?..sellanen hirmusen soma malinoispojankloppi.
Kertakaikkisen kaunis koira
lauantai 29. syyskuuta 2012
Sataa, sataa ropisee.
Piiitkästä aikaa päivitys. Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta kirjotetaan nyt ne vaan, jotka kielenpäällä ovat juuri nyt. Jokaisesta jotakin.
Pätmän vältti leikkauksen, on toiminut super-terapiakoiran alkuna mulla töissä ja on usein kamalan rasittava. Se riehuu ja syö kaikkea.. Se on löytänyt itsestään sisäisen duunarin ja suhtautuu yht'äkkiä hommiin ihan erilaisella vakavuudella. Parhaimmillaan se on iltaisin kun se kömpii tuhisten kainaloon katsomaan telkkaria. Silloin sitä ei voi vastustaa ja se saa anteeksi sen, että on usein rasittavan villi- tai oikeastaan se saa anteeksi ihan mitä vaan. Se on tehnyt vähän aksaakin (toki pumppereilla lyhyttä pätkää) ja oikeastaan on aika jees! Siitä voi tulla aika hyvä mä luulen. Tai noista kahdesta yhdessä, siis siitä ja Pasista.
Pahkis ja Pasi pääsivät Top teamiin. Hienoa ja huraa! Lisäksi saivat ekan sertinsä kolmosista radalla, jolla tekivät myös ekan nollansa kolmosissa. Hyvä poijjat! Välillä menevät ihan huikeen hienosti. Tuolloin ihmettelen, mitä ihmettä mun keposta onkaan kuoriutunut.
Ava on erihyvässä nollaiskussa. Viimeisistä 11 startista se on tehnyt 8 nollaa. Jos otetaan epikset ja joukkuekisat mukaan niin suhde taitaa olla 16 starttia, 11 nollaa. Virheitä on tullut seuraavanlaisista tilanteista: 1 x Aan alastulo, 1 x puomin ylösmeno, 1 x putken väärään päähän livahdus mun huonon vedon ansiosta, 1 x putkeen sujahdus hypyn ohi mun huonon leikkauksen johdosta ja 1 x takaakierron suoritus väärältä puolelta mun rytmitysvirheen takia. Oon siihen tyytyväinen, sillä tekee just nyt niinkuin sille kerron. On se aika Sussu! Huomenna mennään belgien rotumestiksiin tokoilemaan. Osaa kyllä kaiken, eriasia on sitten, että osaako se vesisateessa, jota on luvattu. Toko on meille niin kolmoslaji, että en ole paljoa sateessa viihtynyt treenaamassa sen kanssa. Mutta parhaamme yritämme, toivotaan, että koira pelittää sateessa.
Pirkko menee kamalan kovaa. Mä yritän oppia ymmärtämään sitä ja sen vauhtia ja kaikkea muutakin. Oon onneksi jo paremmin kärryillä kuin esimerkiksi kesällä joten noususuuntaista tämä meidän meno on. Esteet alkavat olla jo hyvin hanskassa. Kepit ovat aiheuttaneet suurta kärsimystä mulle kun haluan "heti nyt kaikki valmiiksi". Ne ovat olleet ja ovat piiiiiiitkä projekti. Mutta! - tällä viikolla kun olen keskittynyt aika paljon niiden treenaamiseen (kolme treenikertaa) niin kertaakaan se ei ole lähtenyt kesken pois, eikä rynninyt päämäärätiedottomasti vaan johonkin väliin keppejä! Tuo on siis ollut se ongelma. Koska olen vaikeuttanut sisäänmenoja niin muutamia virheitä on sisäänmenoissa tullut, mutta ihan normaaleissa mittakaavoissa ja kehittymistä on ilmiselvästi tapahtunut. Aamulla melkein pakahduin onnesta kun meni sisään n. 90 asteen avokulmaan ja kesti melkoisen raisun "sivulle taakse irtoamisen". Ou jee ja ilonpäivä! Kisoihin sitten joskus, ei vielä. Kisaa sitten kun homma pysyy kasassa treeneissä radan verran.
mitä vielä? sataa, sataa ropisee ja etureisi ei ole kunnossa, joka harmittaa niin vietävästi. Haluaisin päästä tekemään täysillä, mutta miten tehdä kun ei voi juosta. Tai haluaisin päästä tekemään niitä ratoja Pirkon kanssa, mutta juuri niihin en nyt kykene. Mutta eiköhän tuo tuosta, nyt tarvii vaan malttaa.
Tänään jos vähän kauraomenapaistosta söisi ja viinillä sen huuhtelis :) Kiloja on paremman elämän aloituksen jälkeen lähtenyt vajaa 2kg (siis parissa viikossa). Nesteitähän nuo taitaa olla, mutta olo on keveempi jo nyt. Oon päässyt sinuiksi tän asian kanssa, että joka päivä ei ole herkuttelupäivä. Mutta tänään on!
Pätmän vältti leikkauksen, on toiminut super-terapiakoiran alkuna mulla töissä ja on usein kamalan rasittava. Se riehuu ja syö kaikkea.. Se on löytänyt itsestään sisäisen duunarin ja suhtautuu yht'äkkiä hommiin ihan erilaisella vakavuudella. Parhaimmillaan se on iltaisin kun se kömpii tuhisten kainaloon katsomaan telkkaria. Silloin sitä ei voi vastustaa ja se saa anteeksi sen, että on usein rasittavan villi- tai oikeastaan se saa anteeksi ihan mitä vaan. Se on tehnyt vähän aksaakin (toki pumppereilla lyhyttä pätkää) ja oikeastaan on aika jees! Siitä voi tulla aika hyvä mä luulen. Tai noista kahdesta yhdessä, siis siitä ja Pasista.
Pahkis ja Pasi pääsivät Top teamiin. Hienoa ja huraa! Lisäksi saivat ekan sertinsä kolmosista radalla, jolla tekivät myös ekan nollansa kolmosissa. Hyvä poijjat! Välillä menevät ihan huikeen hienosti. Tuolloin ihmettelen, mitä ihmettä mun keposta onkaan kuoriutunut.
Ava on erihyvässä nollaiskussa. Viimeisistä 11 startista se on tehnyt 8 nollaa. Jos otetaan epikset ja joukkuekisat mukaan niin suhde taitaa olla 16 starttia, 11 nollaa. Virheitä on tullut seuraavanlaisista tilanteista: 1 x Aan alastulo, 1 x puomin ylösmeno, 1 x putken väärään päähän livahdus mun huonon vedon ansiosta, 1 x putkeen sujahdus hypyn ohi mun huonon leikkauksen johdosta ja 1 x takaakierron suoritus väärältä puolelta mun rytmitysvirheen takia. Oon siihen tyytyväinen, sillä tekee just nyt niinkuin sille kerron. On se aika Sussu! Huomenna mennään belgien rotumestiksiin tokoilemaan. Osaa kyllä kaiken, eriasia on sitten, että osaako se vesisateessa, jota on luvattu. Toko on meille niin kolmoslaji, että en ole paljoa sateessa viihtynyt treenaamassa sen kanssa. Mutta parhaamme yritämme, toivotaan, että koira pelittää sateessa.
Pirkko menee kamalan kovaa. Mä yritän oppia ymmärtämään sitä ja sen vauhtia ja kaikkea muutakin. Oon onneksi jo paremmin kärryillä kuin esimerkiksi kesällä joten noususuuntaista tämä meidän meno on. Esteet alkavat olla jo hyvin hanskassa. Kepit ovat aiheuttaneet suurta kärsimystä mulle kun haluan "heti nyt kaikki valmiiksi". Ne ovat olleet ja ovat piiiiiiitkä projekti. Mutta! - tällä viikolla kun olen keskittynyt aika paljon niiden treenaamiseen (kolme treenikertaa) niin kertaakaan se ei ole lähtenyt kesken pois, eikä rynninyt päämäärätiedottomasti vaan johonkin väliin keppejä! Tuo on siis ollut se ongelma. Koska olen vaikeuttanut sisäänmenoja niin muutamia virheitä on sisäänmenoissa tullut, mutta ihan normaaleissa mittakaavoissa ja kehittymistä on ilmiselvästi tapahtunut. Aamulla melkein pakahduin onnesta kun meni sisään n. 90 asteen avokulmaan ja kesti melkoisen raisun "sivulle taakse irtoamisen". Ou jee ja ilonpäivä! Kisoihin sitten joskus, ei vielä. Kisaa sitten kun homma pysyy kasassa treeneissä radan verran.
mitä vielä? sataa, sataa ropisee ja etureisi ei ole kunnossa, joka harmittaa niin vietävästi. Haluaisin päästä tekemään täysillä, mutta miten tehdä kun ei voi juosta. Tai haluaisin päästä tekemään niitä ratoja Pirkon kanssa, mutta juuri niihin en nyt kykene. Mutta eiköhän tuo tuosta, nyt tarvii vaan malttaa.
Tänään jos vähän kauraomenapaistosta söisi ja viinillä sen huuhtelis :) Kiloja on paremman elämän aloituksen jälkeen lähtenyt vajaa 2kg (siis parissa viikossa). Nesteitähän nuo taitaa olla, mutta olo on keveempi jo nyt. Oon päässyt sinuiksi tän asian kanssa, että joka päivä ei ole herkuttelupäivä. Mutta tänään on!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)