joulun odotusta

On hanget korkeat nietokset kun joulu joulu on meillää...Kohta on joulu ja lunta riittää. Tänä vuonna odotan joulua ihan spesiaalipaljon, sillä se saattaa yhden jutun jutun loppuun ja antaa mahdollisuuden rauhoittua ja valmistautua uuteen. Ennenkaikkea tuo liittyy nyt töihin, mutta miksei myös muuhun elämään. Oon aina tykännyt vuoden vaihteesta, sillä se on lupausten aikaa. Ja aika usein olen pystynyt pitämään ne lupaukset, jotka olen päättänyt pitää. Tänä vuonna siihen voisi liittyä tavoitteita pirkkoon liittyen ja ikuisuusaihetta eli oman kunnon kohentamista ei myöskään pidä unohtaa. Ensi vuonna voisin tehdä lupauksen myös siitä, että otan vielä enemmän hetkistä irti. Joskus elämä menee niin vauhdikkaasti, että sitä ihan unohtaa keskittyä ja pysähtyä. Mutta nyt ennen noita on aika nauttia joulun tunnelmasta, esivalmisteluineen kaikkineen.

Pirkkoliisa on juoksussa joten pääsee nyt treenaamaan vähemmän. Tuntuu siltä, että koko syksy on mennyt liian vähällä treenaamisella sen kanssa. Olosuhteet on jotenkin pakottanut tuohon. Ilmeisesti yhdestä inhottavasta kaatumisesta johtuen se veti itsensä juntturaan ja joutui tuosta johtuen olemaan vähemmällä treenillä. Mutta en usko, että muutaman vuoden kuluttua tällä on mitään merkitystä, tai jo aiemminkin jos asiaa tarkastelee. Nyt vaan tuntuu, että ei olla menty eteenpäin muutamissa asioissa lainkaan ja oikeastaan jopa takapakkia.

Lähinnä kepit pistää mietityttämään. Välissä kesti jo erinomaisen hyvin kepeillä kaikenmoista ja nyt ollaan taas siinä pisteessä, että karkaa kesken pois. On niin tarkka jos yhtään olen väärässä kohtaa väärään aikaan niin ei mukamas sitä kestä ja varastaa lopusta pois. Sisäänmenokulmat ovat kanssa aika onnettomassa jamassa siihen nähden, mitä ajattelin niiden olevan tässä vaiheessa. Mutta ei tuon nyt vielä täysin valmis tarvi olla, on meillä aikaa treenata. Tyhmää, mutta harmittaa vaan, että olis ollut kiva lähteä ekoihin kisoihin niin, että voisi luottaa ainakin perusesteosaamiseen. No eihän mua kukaan pakota starttaamaan, mutta aion kuitenkin. Affis olis mukava paikka aloittaa ja aion niin myös tehdä. Sitten voi olla vaikka ensi kesään saakka tauolla ja treenataan asioita parempaan malliin kuntoon.

Ava on päässyt muutaman kerran treenaamaan tauon jälkeen ja on se vaan helppo. Voi luoja sentään, miten voikaan olla! Enkä olis uskonut näin sanovani muutama vuosi sitten kun olin usein ranteet auki sen keskittymättömyyden takia ja myös ahdistunut siitä, miten vauhti ei vaan ole riittävää. Nyt kun olen sisäistänyt sen, että mun pitää hyväksyä se sellaisena kun se on, niin sen kanssa on helppo olla tyytyväinen. Viime treeneissä asiaa vähän pohdiskelin ja Jarikin totesi jotenkin siihen malliin, että " kokenut koira kun kulkee ajatuksen voimasta". Sellainen se onkin. Oikeastaan tuntuu, että sen kanssa voi sellaisella perusradalla tehdä asiat miten vaan. Tai no joo, keppejä sekään ei osaa kovin hyvin, mutta kun pääsen aina auttamaan alussa ja lopussa kestää häiriöt hyvin niin eipä tuo ole meitä rasittanut. Avan kanssa oon päätynyt siihen, että sen kanssa on turha hinkata keppejä. Se ei ikinä tule olemaan mikään älykkö niiden kanssa joten nopein on aina kun sen ei itse tarvi ajatella mitään.Se siis osaa kyllä eri kulmia hyvin, mutta ihan jo silmämääräisestikin on heplpo havaita, miten paljon nopeampaa on kun se autetaan kepeille sisään.

Kello on pian kaksi, enkä ole saanut tänään laskujen maksamista lukuunottamatta kummoista aikaan. Aina ei tarvi ja varsinkaan silloin kun ei ole oikeasti tarve. Mutta kohta lenkille ja sitten joululahjaostoksille katsastamaan Hyvinkään uusi kauppakeskus. Ehkäpä siellä on vähän hiljaisempaa kun menee vähän myöhemmin.

Viime talvelta, mutta voisi hyvin olla vaikka tältä.

riittävän hyvä?

Pirkko ja Ava päsivät sunnuntaina treenaamaan pitkästä aikaa. Tai Pirkko oli tauolla vajaa pari viikkoa ja Ava sitten taas n.1,5kk joten mikä nyt sitten on pitkästä aikaa. Oma treeni-into alkaa olla jo melkonen kun tuntuu, että lähielämä on vietetty liian vähäisen agilityn merkeissä. Pirkko kyllä päätti, että ottaa vielä hetken vähemmällä reenauksella ja aloitti juoksut eilen. Riman halliin se ei siis ole tervetullut  hetkeen, mutta onneksi torstaisin Sporttis on myötämielisempi.

Tehtiin Pasin koutsaamana Toptiimistä saatua kotiläksyä. Ei mitään ihmeellistä ja kummallista, mutta hyödyllistä. Eli kokeiltiin eri ohjaustekniikoita muutamalla esteellä. Siis tarkennettuna hinkattiin samaa neljää eri muutaman esteen kokonaisuutta muutamilla vaihtoehtoisilla tavoilla. Oltiin niin tehokkaita, että videoitiin treeni ja kellotettiin videolta, jotta saatiin tarkkoja aikoja eri ohjauksille. Lopputulos lienee se, että ei mitään suuresti yllättävää :) Pirkolla toimi hieman nopeammin kaikki meille tutut kuviot (niistot, valssit, takaakiertovalssit, pakkovalssit) ja ne mitä vältellään osaamattomuuden takia olivat hitaampia (pyöritykset, sylkkärit, poispäinkäännöt). Mutta erot olivat hiuksenhienoja. Sillä, ottiko ristiin vai pyöritti jollain tavalla yhden siivekkeen ympärillä ei ollut kovinkaan isoa merkitystä jollei nyt matka oleellisesti pidentynyt. Se kääntyy niin näppärästi, että hyvillä mielin sitä voi pyöritellä myös jatkossa jos se kyseinen ohjaus istuu paremmin ohjaajalle ja tilanteeseen. Avan kanssa aina ristiin jos mahis siis kun matka ei oleellisesti sillä tavoin pitene. Ei ole näppärä kääntyjä ja joutuu himmaamaan niin hirmusesti päästäkseen rullalle siivekkeen ympärille. Ei ehkä yllättävää, mutta Pirkko oli Avaa verraten paljon nopeempi. Aatella, että kolmella esteellä eroa voi tulla jopa sekunti (putki+hyppyjä). Ei ihme, että etsiskelen Pirkon kanssa yhteistä säveltä, sillä tuollanen vauhtiero vaikuttaa jo aikalailla rytmitykseen ja moneen muuhunkin asiaan.

Avan kanssa tehtiin ennen kellotustreeniä Riman edellispäivän kolmosten rata. Helppoa ja mukavaa. Nollalla pariin kertaan ja vähän eri tyyleillä. Ei nyt ehkä täysin tyylikästä ja virheetöntä, mutta siistiä Lauran ja Avan perusmenoa :) Ensin valittu kokonaisuus oli nopein joten hyvä niin. Koska tuokin oli mahis videolta kellotella niin teinpäs niin. Oltais jääty noilla suorituksilla viitisen sekkaa kärjestä. Seisotin kyllä hiukan kontakteilla joten olis siitä pari sekkaa saanut pois. Tuo kolme sekkaa kärjestä on sille riittävän hyvä joten siihen pitää olla tyytyväinen ja olenkin.

Töissä työnohjauksessa käytiin viime viikolla muuten läpi termiä "riittävän hyvä". Siitä luontevasti ajatukset kiiri agilityn maailmaan ja siihen, miten harvoin riittävän hyvä on siellä tarpeeksi hyvä.  Aina pitää olla parempi, aina on parannettavaa. Joskus on suorastaan sääli, miten ihmiset ajavat itsensä hirveään turhautuneisuuteen kun tehty suoritus ei ollut tähtisuoritus ja oikeuttanut voittoon. Paska koira, paska ohjaaja. Me paskat jäätiin voittajalle sen ja sen verran, että me ei ikinä.... Meistä ei ikinä tule tarpeeksi hyviä, tarpeeksi nopeita, parhaita. No joo, en tiedä jos hieman liioittelin, mutta ehkä vain hieman. Radanreunalla kun seisoo niin tuollaista puhetta on helppo kuulla. Ja miten tuollainen ilmapiiri leviääkään. Jos joskus itse alan tuollaiseksi niin tulkaa ja lyökää mua. Ihan hyvällä omallatunnolla, olkaa hyvä ja kiitos. Ja muistuttakaa siitä, että riittävän hyvä voi olla joskus ihan tarpeeksi hyvä. Kun menee ja tekee parhaansa ja koirakin niin tekee, niin miksi hakata päätään seinään. Ja okei, ymmärrän nopean turhautumisen ihan hyvin, mutta jos tuo tunnetila seuraa kisasta toiseen niin vähän laittaa miettimään, että onko homma sen arvoista? Miksi sitä haluaakaan riutua tuollaisissa fiiliksissä ihan vapaaehtoisesti? Pitäisikö välillä tehdä tilaa myös positiivisilla fiiliksille? Olisko mahdollista, että siellä radalla olisi kuitenkin ollut joku asia, mistä voisi saada hyvät fiilikset? Aika usein ne jäävät huomaamatta, joka on kyllä kovin harmillista.

Jep, nyt lenkille. Pakkasta sopivasti, hyvää musiikkia mukaan ja lämpimästi päälle. Ei oikeastaan kuullosta lainkaan hassummalta. Ja ehkä vähän lyhyempi lenkki tänään on kuitenkin ihan riittävän hyvä tälle illalle.

tokoilemassa

Sussun kanssa käytiin tiistaina Jessica S:n luona tokoilemassa. Ava on ollut niin lomalla, että ei ole tehnyt mitään, ei edes tokoa. Eikun kerran teki muutamia viikkoja sitten sporttiksella pikkusen. No enivei, otin edellisenä iltana vähän kaukoja ja täyskäännöksiä, jotta olisi vähän paremmin kartalla treeneissä. Oletettavasti kuitenkin oli melkosen kierrokset kaakossa kun pääsi hommiin. Liikkis :)

Tehtiin alkuun seuraamisia ja erityisesti peruuttamista, joka on Avalle vaikeaa. Siihen hyvät vinkit, ensin seinän vieressä ja lähtöasento seisomisesta. Alkuun palkkaa jo muutamasta askeleesta ja siitä sitten vaikeutetaan. Eri käskytys peruuttamisella otetaan myös käyttöön. Loppuaika ihmeteltiin sitten kaukoja. Ava on vähän työläs kun on niin multikiihkeä ruualle. Takapalkka saa sen melkein pois tolaltaan ja kierrokset nousee. Palkat molemmilla puolilla sivuilla olivat paremmat. Siinä kuitnekin täytyy olla tarkkana, että pääsee pakoille vasta kun on luopunut niistä. Tuo on asia, jota olaan harjoiteltu sen kanssa aina- siis palkoista luopumista ja voin kertoa, että ei ihan yksinkertaista hommaa ole tuon vilkkaan super-ahneen kanssa, jonka nappulat pysyy välillä melko heikonlaisesti kupissa/nupissa. Mutta harjoittelemme ja voihan olla, että on jo kypsempi oppimaan jo tuota asiaa. Kaukoissa katsottiin myös ratautuksia läpi ja niitä täytyy mun vielä pohtia. En pysty tarpeeksi nopeasti näkemään eroja, enkä ymmärtämään riittävän hyvin kriteereitä, jotta osaisin tehdä niitä oikein. Istu-maahan nyt on selkee ja sen osaa. Paitsi, että sivupalkoista hieman turhautuu ja saattaa haukahtaa, mutta J uskoi, että haukkuminen loppuu kun kehittyy noiden sivupalkkojen kanssa.

Ihan hyvä mieli ja nyt on taskussa monia asioita, mitä treenata sen kanssa. Talvella tokoileminen on vaan vähissä kun Avan kanssa on ulkona vähän nihkeetä. Jep, ollaan mukavuudenhaluisia. Mutta jos ottaisi projektiksi tehdä nyt talvella noita kaukoja, peruuttamisen ja motivaation metallinoutoon kuntoon. Kyllähän siinä olis aika paljon tälläiseksi oheislajiksi.

Tänään on itsenäisyyspäivä, jota aion viettää leppoisasti. Rauhallinen aamu, kohta lenkille ja siitä sitten salille. Hyvä ruokaa olis tiedossa ja illalla linnanjuhlia. Pasi reippaasti lähtee sporttikselle yötreeneihin, mutta mä jätän väliin kun Pirkko on tän viikon tauolla, eikä Avankaan nyt ole välttis just tänään aloittaa aksaa tauon jälkeen.

kolme Koota

Viime viikon keskiviikon treeneissä ei kulkenut sitten lainkaan. Siis Pirkon kanssa. Siinä sitten pähkäilyä, että miksi koira ei kokoa ja käänny, jumissa? Teki kuitenkin iloisella mielellä, mutta oli vaan jotenkin niin outo, että lopetin treenin kesken. Torstaina otin sen sporttikselle, eikä vaikuttanut silloin oudolta. Rata vaan oli niin vaikea, että ei selvitty siitä oikein mitenkään kunnialla läpi. Kotona ihmettelyä, että olisko kuitenkin jumissa vai ei. Oonko ylihysteerinen silmäterästäni..? Ehkä olen, ehkä en. Tänään Pirkkis pääsi osteopaatille ja olihan siellä vähän tuunattavaa. Epäilyä, että hoidettavaa oli kohdassa, joka liittyi viime kerralla tuunausta vaativaan kohtaan, mutta ei silloin vielä näkynyt. Etuosassa kanssa pientä laittamista, oikealla puolella ja rintarangassa. Tuo on kyllä sellainen pölö menijä, että kroppa on kovilla. Kehotuksesta saa olla nyt viikon verran lomalla.

Sussu olis tarkoitus kaivaa naftaliinista tällä viikolla. On viettänyt ansaitusti lomaa lokakuun puolesta välistä saakka ja nyt alkaa olla sitä mieltä, että lomailu saa riittää. Hauskaa tehdä taas sen kanssa. Katsotaan muistaako lajia enää lainkaan..no muistaa toki, mutta perinteisesti on ollut aika "Liisa ihmemaassa" taukojen jälkeen. Huomenna mennään itseasiassa Jessica S. luo tokoilemaan sen kanssa. Se vois olla aika hyvä tokokoira, mä luulen.

Tänään kotiin ajaessa pähkäilin, että viime kuukausina on tullut panostettua normaalia enemmän itseeni ja jollain narsistisella tavalla nautin siitä. Oon käynyt osteopaatilla muutamia kertoja, kosmetologilla muutamia kertoja, hankkinut salikortin ja ottanut siellä silloin tällöin omaa aikaa. Lisäksi terveyttä on tutkittu ja ihmetelty monen käynnin edestä ja nuo tutkimukset ovat yhä kesken. Ohessa on tullut muitakin juttuja esille ja voipi olla, että saan silmälasit! Hui. Töissä muuttuu kohta taas systeemit kun palaan vanhoihin hommiin takaisin. Lisäksi mieltä on tullut virkistettyä erinäisissä kekkereissä ja illanistujaisissa, eikä niille nyt hetkeen näy loppua. Kotona saatiin mieltä ärsyttäneitä kaaospaikkoja setvittyä (niitä, mitä aika monesta kodista löytyy: "kaapit, joita ei tee mieli avata"). Mun mielialaan ja fiilikseen vaikuttaa muuten uskomattoman paljon koti. Siis se, että missä kunnossa se on. Jos kotona on sotkuista niin mielikin on sekava :) Kun laittaa paikat järjestykseen niin asiat alkaa monesti heti näyttää selkeimmiltä. Ja jos kotia laittaa kauniiksi niin mielikin muuttuu jotenkin seesteisemmäksi. Siispä nautin pimeistä illoista, kynttilänvalosta, jouluvaloista, siististä kodista ja tunnelmasta. Glögiä, pipareita, herkkuja ja hyviä telkkuohjelmia illalla kun koirat on lenkitetty ja itsekin tullut liikuteltua läskejä jossain muodossa. Ens keväänä tulen panostamaan agilityyn enemmän kuin pitkään aikaan joten kaippa näillä systeemeillä keräilen nyt intoa ja fiilistä tulevaa varten. Koti, kroppa ja koirat kuntoon. Siitä se lähtee :)

Jumppapirkkoja ja yli-ihmisiä. Ja onnistumisia kans.

Sunnuntaina oltiin Pirkon kanssa alueellisessa valmennuksessa. Alkuun fysiikkatreeniä ja sitten koirien kanssa rataa. Kunpa saisi itsestään irti ja tekisi sännöllisesti fysiikkatreeniä. Liikun kyllä säännöllisesti, mutta tuollaiset nopeus- ja ketteryystreenit olisivat oikeesti hyvä lisä sellaseen perussettiin mitä tässä tulee vedettyä. Tälläisten työpäivien jälkeen vaan,  mitä tänäänkin on tullut tehtyä, niin jaksaminen mihinkään ylimääräiseen on koetuksella. Liian voimia vievä työ? En tiedä, mutta ei se aina helpoimmasta päästä ole ja työssäkäymiseen kuluu suurin osa päivästä. Aamulla lähden ennen seitsemään ja tulen kotiin viiden aikaan.  Joskus ihmettelen, että mistä monet saavat kaiken sen energian ja jaksavat olla ihan jumppaPirkkoja, superkoti-ihmisiä, mahtavia parisuhteessaan, loistavia ja aktiivisia kavereita ja yhteydenpitäjiä, idearikkaita työssään ja vielä mitä kaikkea? vai onko se vaan harhakuvitelmaa, että tuollaisia yli-ihmisiä on paljon? Monet sanovat hengästyvänsä kun kuulevat mun viikkorytmistä ja ohjelmasta, vaikka itse en pidä sitä mitenkään erityisenä. Ehkäpä samalla tavalla kuvittelen kummia muiden elämänmenoista ja jaksamisesta. Hei ja tämä vuodenaika on oikeasti paha. Ainakin mun mielestä ja ehkä aika monen muunkin mielestä myös.

Toinen mitä tulee joskus mietittyä on se, että miten paljon ihmiset oikeasti lenkkeilevät ja treenaavat koiriensa kanssa. Monilla palstoilla ihmiset jaksavat väittää, että lenkkeilevät suunnillaan tuntitolkulla joka päivä. Mä en tajua, että miten aika muka edes riittäis siihen arkisin? Meidän koirat lenkkeilevät yhden pitkän lenkin päivässä ja loput joko pihassa tai sitten toisen minilenkin tässä lähellä. Ja tuo pidempi lenkki on jotain 45min -2h väliltä. Ja jos on treeni-ilta, niin harvoinpa raukat ehtivät millekkään lenkille sen kummemmin. Siis toki käyvät pihalla ja/ tai pissatuslenkillä, mutta pitkä lenkki+treenit ovat kyllä harvinainen yhdistelmä arkisin. Viikonloput on eri asia ja silloin pääsevät enemmän ja pidemmälle aika usein.

Treenimäärät sitten. Mitä on yhdelle vähän tai paljon voi toiselle olla jotain ihan muuta. Meillä tai mun koirilla homma menee suunnilleen niin, että vuoteen sisällytetään 1-2 n. yhden kuukauden taukoa. Lisäksi koirille saattaa tulla yksittäisiä viikon tai jopa kahden viikon taukoja jos olosuhteet niin pakottavat.  Karkeesti homma menee varmaan niin, että kesäisin kisataan enemmän ja treenataan suhteessä vähemmän. Nuoren koiran kanssa ei tietty noin mene, vaan esim. viime kesänä Pirkko kyllä treenasi aktiivisesti kun halusin asioita sille kuntoon. Talviaikana koirat treenaavat n. 1-3 kertaa viikossa agilityä riippuen siitä, mitä on työn alla. Avan kanssa kolme treeniä per viikko on superharvinaista ja itseasiassa se treenaa pääsääntöisesti ympäri vuoden sen 1-2 krt viikossa. Pirkon kanssa on tullut viime keväästä saakka treenattua ehkä avaan verraten enemmän, mutta kyllä senkin keskimääräinen treenimäärä on se kaksi kertaa viikossa. Toki kun hioin esim. keppejä aktiivisemmin kesällä kuntoon niin muutaman viikon sisällä se saattoi tehdä keppejä melkein päivittäin, mutta n. 5min maksimissaan. Meillä siis koirat hyvinhyvin harvoin tekevät ainakaan ratatreeniä enempää kuin sen kaksi kertaa viikossa. Yksittäisiä asioita tai esteitä voidaan lyhyissä seteissä ottaa jaksottain enemmän. Lisäksi nuo treenaavat tokoa ja ja kesällä nyt käydään joskus esimerkiksi paimentamassa tai tekemässä jotain maastolajeja. Lisäksi Ava harrastaa vetolajeja, mua se kiskoo perässään kesäisin juoksulenkeillä ja Pasia välillä talvisin vetohiihdon merkeissä. Mitäpä vielä? No leirit, kisamatkat jne.kuuluvat toki repertuaariin. Ava yleensä kisaa aktiivisesti ajalla huhtikuu- syyskuu ja muina kuukausina sitten vaihdellen joitain startteja. Tammikuussa Affikselle mennään tietty ja mitä noita nyt on. Tuliskohan vuodessa sille n. 50-70 starttia, nyt agi.fi mukaan viim. 12 kuukauden sisällä olis 52, eikä tälle vuodelle ehkä enempää tule, sillä voittoa lukuunottamatta tulokset on kasassa ens kesän arvokisoja varten. Pirkon kanssa saa nähdä, millaiseksi kisarumbat muodostuu. Tammikuussa se aloittaa kisaamisen Eckerössä jollei ole juoksussa. Ja jos ei ihan keskeneräiseltä tunnu, niin luultavasti kisaan melko paljon alkuun. Tai sen verran paljon kun homma kestää ilman, että esim. kontaktit tms. alkaa lahoamaan.

Jaarittelun jälkeen (tapan aikaa kun ei jaksais sinne lenkille tonne vesisateeseen..) pakko vielä todeta, että Pirkkis oli aika hyvä siellä sunnuntaina treneissä. Oltiin pääsääntöisesti samalla planeetalla ja molemmilla tais olla aika hyvät fiilikset. Se meni kovaa, mutta kuuliaisesti ja mä pysyin perässä ja ohjauskin oli lähellä oikea-aikaisuutta. Saatiin tehtyä ihan rataa, eikä vain pätkiä. Ei sillä, että pätkissä olisi vikaa, mutta kun on hinkannut vain pätkiä melkeinpä tähän saakka sen kanssa niin tuollaisen kokonaisuuden kasassa pitäminen tuntui erityisen hyvältä. Tai onhan se jotain möllirataa tietty tehnyt virheettömästi, mutta ei koskaan tätä ennen ole muistaakseni tehnyt yli 20 estettä vain yhden pieneen virheen kanssa. Siis kun rata oli ihan tekemistä vaativa. Hienoa Pirkko ja hyvä mä. Kyllä meistä vielä hyvä tulee :)

oivalluksia

Kotona kipeenä, plaah. Toivottavasti lääkärit löytävät syyn mun juttuihin ja musta tulee entistä ehompi joku päivä. Ja toivottavasti se joku päivä olis aika pian. Mutta nyt vointi on sen verran jo hyvä, että hyvin jaksan tänne tarinoida jotain aikaa tappaakseni.

Oon tässä yrittänyt päästä Pirkkoliisan "ajatuksiin" sisään ajattelemalla itse asioita enemmän. Sen olen tajunnut, että en tajua lainkaan vielä riittävästi sitä, mutta jotain palasia on ehkä jollain mikrotasolla loksahtanut paikoilleen. Turun leiri oli viimeksi antoisa ja olen erityisesti kolmea asiaa yrittänyt oivaltaa ja huomioida: 1) Pirkko on ensisijaisesti liikkeeseen hyvin vahvasti reagoiva koira. Jos liike vie yhteen suuntaan niin on supervaikeeta yrittää huutamalla tai vastasilla/vedoilla tms. saada sitä pois liikkeen suuntaisesta liikkeestä. 2) ohjauksen ennakointi tulee tapahtua pirun aikaisin. Janitalla oli huippuesimerkki lähestyvästä pallosta, jota aion potkaista. Enhän siihenkään lähde valmistautumaan kun pallo on kohdalla vaan ennakoin potkua jo paljon aikaisemmassa vaiheessa (arvioin etäisyyden, pallon vauhdin ja motorisesti valmistaudun liikkeeseen). 3) mun ja koiran välinen etäisyys/linjat ja oman linjan muuttamisen vaikutus suhteessa koiran linjaan/etäisyyteen. Jos vetää linjan siihen, mihin Pirkko laskeutuu ja mistä seuravan kerran ponnistaa ja missä minä olen kun se laskeutuu ja seuraavan kerran ponnistaa syntyy kahden linjan välinen etäisyys. Jos haluan koiran itsestäni kauemmas niin rikon linjaa tulemalla lähemmäs koiraa ja toisinpäin. Tämä nyt näin karkeasti sanottuna ja selitettynä ja ehkä vielä vähän epämääräisesti, mutta kuitenkin. On niin totta, että saan usein tilanteet hankaliksi kun tungen väärissä tilanteissa lähelle koiran juoksulinjaa ja Pirkko ampuu jollekkin esteelle musta poispäin. Tai juoksee päällejuoksuissa ja sen tyyppisissä tilanteissa ohi. Sitten pitäisi vaan osata huomioida tuo(kin) asia ja eri ohjaustekniikoita ja rytmitystä hyödyntäen huolehtia siitä, että linjat kohtaavat sopivalla tavalla.

Ihan itse tein havainnon sunnuntaina katseen merkityksestä. Tai ei vaan katseen, vaan päänkäännön kanssa. Yritin saada Pirkkoa keppien jälkeen lähelleni pieneen vetoon, josta vippaukseen hypylle. Keppien jälkeen otin katsekontaktin koiraa jolloin pään liikkeella sain koiran jatkuvasti sinkoamaan kepeiltä halutun esteen takapuolelle. Vaikka kuinka "tähän, tähän"-kalastelin koiraa ja palkkailinkin vielä käteen tulosta niin Pirkkis oli sen näköinen, että teen väärin. Kun lopulta tajusin, että en ottanutkaan niin voimakasta katsekontaktia koiraan keppien jälkeen vaan pidin katseen kohti kättäni ja näin myös pää merkkasi ikäänkuin lähelle tuloa niin ei mitään ongelmaa. Se tykitti ihan täysiä ja ihan lähelle joka kerta. Ja heti kun avasin katseen/ pään sivulle niin sinne hävis esteen taakse ilman kovaa käskytystä.

Onko nää nyt sitten helppoja juttuja? No ei ole todellakaan, sillä kukaan mun aiemmista koirista ei ole aikaisemmin ollut näin tarkka tälläisistä asioista ja reagoinut niin nopeasti asioihin. Haluan kuitenkin tajuta nää asiat kunnolla, jotta pystyn tekemään järkeviä suunnitelmia radalle. Ilman järkeviä suunnitelmia ei tule järkeviä suorituksia. Sen verran luotan itseeni, että jos saan tehtyä hyvän suunnitelman, jonka tajuan, niin sen toteuttaminen ei ole enää pelin vaikein osuus. Tai niinhän nyt kuvittelen, mutta katsotaan, miten pulassa olen tuon kiiturin kanssa. Joka tapauksessa meidän tilanteessa näiden asioiden ymmärtäminen on tällä hetkellä ehdottomasti tärkeintä. Ja luojan kiitos päästiin NL mukaan, sillä tiedän, että sieltä saan apuja just näihin asioihin.

Mitäpäs muuta? Ava lomailee, Pasi ja Pahkis saivat ekan nollavoiton(!!!!) ja Pätmän on jo iso teinimies.

Tässä pari videolinkkiä (joita en varmaan osaa linkittää, mutta osoitteen osaan ehkä laittaa oikein):

Pirkon keppitreeniä: http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/Pirkko/AgiPirkko+reenailee.mov

Sisarukset ja Pahkis viime torstailta: http://www.youtube.com/watch?v=_xmCgT8Bvpk&list=UULapKv8MAS1oTndX1yjBKQg&index=1&feature=plcp

:)

En ole ehtinyt päivittämään mitään aika päiviin. Nyt olis tietty asiaa vaikka kuinka, sillä ei tässä olla kotona suinkaan pötkötelty vaan paahdettu siellä ja täällä treenaamassa jne. Mutta ollaan niinkuin nuo olisi jo läpikäyty, ja ollaan ihan vaan tässä hetkessä tälleen vaan lyhyesti ja ytimekkäästi.

Pirkkis ja Ava ovat olleet molemmat tauolla agista. Pirkkis vasta viikon ajan ja Ava jo pidempään. Pirkko ilmeisesti liukastumalla teloi itsensä viikko sitten ja ja Ava teloi itseään kolmisen viikkoa sitten ja jäi vähän aiottua aiemmin tauolle. Joka tapauksessa se olis pitänyt taukoa ainakin joulukuun, mutta nyt saa pitää vähän pidemmän aikaa, niin mä voin keskittyä Pirkkoliisaan.

Molemmat kävivät juuri äsken osteopaatilla, eikä onneksi mitään katastrooffeja tullut vastaan. Molemmissa riitti tuunattavaa, mutta tulivat hyviksi joten hyvä näin. Pirkon etureidet, rintalihas ja lannerangasta yksi nikama vaativat enemmän työstöä ja Avalla oli selässä kipeä kohta, joka kuitenkin meni paremmaksi. Pirkkis varmaan katsotaan joulukuussa vielä, mutta Ava pärjäilee tällä taas hetken. Pirkkis saa pitää vielä keskiviikon taukoa ja sitten hiljalleen aloitellaan taas.

Mutta hei, tärkein juttu! Me päästiin Pirkon kanssa next leveliin :) Kertakaikkisen mahtihomma sanon minä! Oikeastaan asiat ei voisi olla paremmin nyt treenirintamalla. Ilo ja ihanuus!

ja eikun saunaan.