BH-koe, Zeljko, kisat, treenit ja sen sellaista

No niin, onhan taas ehtinyt tapahtua joten olisko päivityksen paikka. Avan kanssa kisattiin hiiden haukkujen kisoissa, käytiin BH-kokeessa ja otettiin uusia tavoitteita treenirintamalla. Pirkko on käynyt osteopaatilla, aloittanut tauon jälkeen reenailut sekä harjoitellut äidiksi tulemista. Niin ja ollut Zeljkon koulutuksessa kanssa. Jos noista jotain keräilisi tähän.

Hiidenhaukkujen kisoissa Avan kanssa ihan ok ratoja. Itseasiassa ihan hyviäkin paikoitellen. Kolme starttia, joista kaksi nollaa ja yks femma. Saatiin koko kisauramme eka alasmenovitonen..pahus! Toisaalta hyvä muistutus mulle, että kontakteja ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Nyt on Sussulla ollut muuten hyvä syke kisoissa ja mulla ehkä kanssa. Viimeisellä 7 radalla ollaan tehty 5 nollaa. Kahdella radalla on tullut yksittäiset virheet (tuo aan alasmeno ja yksi putken väärään päähän sujahdus). Tähän tulosvarmuuteen pitää nyt pyrkiä, sillä siinä olis aineksia olla se meidän valttikorttimme.

BH-koetta jännitin enemmän kuin mitään kisaa tai koetta ikinä. Tyhmä ja naurettava minä  Ensin selitykset: ilma oli aika lämmin, enkä kyennyt oikein virittelemään Avaa ennen suoritusta. Lisäksi vissiin kait oma jännitykseni hiukan vaikutti suorittamiseen, josta johtuen emme nyt ihan esittäneet sellaista tottista, mitä Ava yleensä tekee. Ennen molempia täyskäännöksiä koitin pikkusen yrittää virittää sitä kun tuntui normaalia matalaviettisemmältä, josta johtuen luulen, että täyskäännökset hiukka levisivät. Ei ne kaikki nyt kategoriassa ”huono” olleet, mutta aika huonoja kuiteskin. Tai ehkä muuhun seuraamiseen nähden pistivät silmään, vaikka periaatteessa jollain koiralla voisivat olla ihan kelvollisia. Niistä tuli tuomarilta vähän noottia ja ihan silleen ansaitusti. Muuten kehui seuraamisia ja muita liikkeitä laadukkaiksi, nopeiksi, intensiiviksi jne. Saatiin molemmista seuraamisista täyskäännösten takia erittäin hyvät, loput liikkeistä olivat erinomaisen arvoisia. Vähän jäi harmittamaan, sillä olis ollut kiva tehdä erinomaisesti kaikki. No, toisaalta ihan sama, sillä ei se nyt huono ollut. Paikallaan olossa pysyi tosi hyvin, vaikka sen aikana kaikkea ylimääräistä säätöä olikin. Mun pari keskeytti ja hakivat nollakoiraa jne. joten siinä vierähtikin sitten varmaan ainakin 10minuuttia. Kaupunkiosuus meni hyvin. Ava yritti kiskaista mut kaupanovista sisälle (koska elää siinä uskossa, että kauppa on paratiisi - aina sieltä tullaan kassit notkuen ruokaa joten pakkohan sen on olla jotain erityistä). Mutta kokeessa kokonaisuudessaan  ei ollut kerrassaan mitään hävettävää osaltamme, hyvin totteli ja siitä nyt sitten koulutustunnus plakkarissa. Nyt pitäisi keksiä joku tavoite tuolle rintamalle. Antakaa mulle vaan lisää tunteja päiviin ja päiviä viikkoon niin alan harrastamaan vaikka viestiä.

Pirkkis sitten tosiaan alkoi levitä aksassa ihan omiin sfääreihin joten aattelin pistää sen tauolle ja tsekata tilanteen osteopaatilla ennen kuin jatkaisin treenaamista. Kesällä on tehnyt kaikkea kroppaa rasittavaa kuten uinut sikana, törmäillyt renkaaseen monta kertaa, kökkinyt autossa useita tunteja, treenannut keppejä ja kontakteja sekä juossut ja riehunut pitkin kesälomapäiviä ja vaikka mitä. Oli siis 1,5vkoa tauolla ennen käsittelyä ja ihan levossa. Olihan siinä hiukan hoidettavaa, mm. lapojen väli ja rintalihakset olivat rasittuneet (ehkä uimisesta) ja lisäksi ristiluun alue oli jäykkä. Ei mitään erityisen pahaa, mutta hoidettavaa riitti kuitenkin. Vastasi heti hyvin hoitoon joten uutta aikaa ei tarvinut ihan lähitulevaisuuteen varata. Pidin sitä levossa agista vielä viikon käsittelyn jälkeen ja nyt olen pariin kertaan sen kanssa tehnyt pikkupätkää ja eilen olin myös tosiaan Zeljkon koulutuksessa. On kulkenut nyt ihan hyvin joten toivotaan, että nuo kummallisuudet olivat jotain, mikä on nyt historiaa (tuli takakiertojen ali, tiputti rimoja, teki valtaisia hyppyjä, eikä koonnut itseään kunnolla). Saattoipa olla, että käsittely auttoi. Tai sitten käsittely ja miniloma yhdessä. Mene ja tiedä, mutta hyvä näin. On muuten tehnyt tosi hienosti kaikki kontaktit ja kepit! Keinusta erityispisteet, sillä nyt sen ilme alkaa olla kohdallaan eli aletaan saavuttaa oikeanlaista fiilistä tuon esteen kanssa.

Zeljkon treeneissä eilen kaahausta ja kovaa juoksemista, niin mulla kuin Pirkolla. Just tätä pitää harjoitella- vauhdinhurmassa ohjaamista. Kun aina ei vaan voi lähettää tai vastaanottaa. Joskus (tai aika usein) pitää oikeasti juosta apinana ja saada koira silloinkin hanskattua. Eka pätkä oli vaikeampi kuin toinen. Pitää ehkä opettaa joku suullinen käsky takaakiertoihin, sillä en aina ehdi tuuppimaan sitä niihin. Muutamia rimoja tuli alas ja vedot parin putken välissä olivat vaikeita. Yhdessä takaakierto kohdassa alitus, mutta tuplarimalla korjaantui. Valitsee muuten muhun nähden näemmä aina loitommaisen putken pään jos olen yhtään lähellä sen linjaa vetämässä sitä. Mutta ei pöllömpää ollut kuitenkaan meidän meno ja ainakin yksi melkosen ihana onnistuminenkin saatiin aikaan, josta melkein flow-fiilikset.

Luulen muuten, että Pirkolla on valeraskaus. Bongasin sen hoitamassa hellästi kumista sinistä virtahepoa ja olen tässä muutenkin ihmetellyt kun on vetäytynyt kotona omiin juttuihinsa. Virtahepo lähti sitten mun hoiviin, mutta myönnettäköön, että jotenkin sydämestä otti kun näin sen huolestuneena etsivän kadonnutta ”pentuaan”. No, me toivutaan tästä kyllä. Voi muuten olla, että Pirkko päätyy piankin leikattavaksi, sillä ainakin tämä juoksu on saanut sen päänupin aika sekavaksi. Harmi, sillä joku olisi saattanut saada siitä aika kivan pennun itselleen (minä ainakin).

Sitten vielä treenikuviosta Avan kanssa. Ava on ollut hyvä Jarin treeneissä ja ollaan nautittu treeneistä molemmat. Nyt päätin, että sen osaamista on aika jälleen vähän rakentaa ja otin projektiksi opettaa sille paremmat avokulmat kepeille. Lisäksi oon työstänyt pepunheittoa niistoissa, ihmisnuolissa sekä jenkkikäännöksissä. Kyllä se malinoissikin taipuu muuten ihmeen hyvin! mutta onko nopeinta vaatia siltä mieletöntä kokoamista?- en tiedä, tuskin, sillä joutuu todella keskittymään ja himmaamaan vauhtiaan ennen käännöstä. Avasta keppien opettelu on muuten vähän rasittavaa kun se joutuu miettimään... mutta se tekee sille ihan hyvää (ja voi olla ihan uusi kokemuskin pitkään aikaan)! Tulevaisuudessa kuitenkin luulen, että pyrin auttamaan sitä edelleen törkkäilemallä aina kun siihen on mahdollisuus. Ava on hidas liikkumaan kun samanaikaisesti ajattelee. Blondille juokseminen ja ajatteleminen samanaikaisesti on aika paha rasti.. Mutta joskus tulee tilanteita, joissa en ehdi auttaa ja haluan, että olisi noissa tilanteissa itsenäisempi. Saisi myös paremmin kestää keppien sisäänmenoissa tiukat leikkaukset ja pakkovalssit joten niitä treenaamme myös. Oon myös vahvistanut kontaktien alasmenoja, jotta menisi itsevarmemmin alas kun jään taakse. Kaikkea tätä juu, mutta ei ylösmenoja. Kierränköhän todellista ongelmaa.. 

Jep, sellaista. Tänään Piken kanssa alueelliseen, huomenna sussun kanssa piirimestiksiin ja sunnuntaina Zeljkolle Avan tai Pirkon kanssa. Siinähän sitä ohjelmaa loppuviikoksi.  

kolme tolloa Hangossa pari viikkoa sitten.

ihme tyyppejä

Mietiskelin tässä, että meidän koirilla (niinkuin tietty kaikilla koirilla) on omat hassut juttunsa ja tapansa.

Pirkolla on hassu tapa piileskellä puskissa. Lenkillä se usein menee tihrustamaan muuta laumaa jonkun kiven, kannon tai edes jonkun pikkupuskan tai oksan taakse. Itseasiassa tarkemmin ajateltuna sille hyvin riittää usein edes yksi korsi, joka nyt sattuu sojottamaan pystyssä. Sen takaa maailma näyttää ilmeisesti paljon jännemmältä tai sitten se vaan luulee, että muut ei näe sitä. Mene ja tiedä, mutta aika hassua kuitenkin. Alla piileskelykuvia, joita on lähes joka kuvasarjassa..

Ava haisee usein silliltä. Siitä sen yksi lempinimi on tullutkin. Kyseessä lienee jonkinmoiset anaalivaivat joten enpäs tiedä onko tuo niin herttaista. Ei ne täynnä ole kun niitä on eläinlääkärissäkin ihmetelty- ehkäpä siksi kun pöläyttelee niitä usein iltasella iloksemme.. Toinen hajuasia on, että sen pää haisee myskiltä. Alli haisi myös, mutta sittemmin on Avakin alkanut tuoksua. Hyvää vastapainoa noille anaalihajuhaitoille! Avan bravuuri on myös astioiden kuljettaminen. Se on joskus nostanut likoamassa olleen kattilan lavuaarista lattialle muutaman metrin päähän ilman, että vettä on lainkaan räiskynyt lattioille. Tuohon tarvitaan jo jonkinmoista taitoa. Siis ei silloin kun me ollaan kotona. Alla härskiSilli.

Pätmän tykkää hyppiä ja kiipeillä. Se on aivan erikoisen outo tuossa asiassa ja saa aikaan meille usein sydämentykytyksiä. Sen ehdoton bravuuri on tasapainotella sohvan selkänojalla, josta se onneksi  harvoin hyppää lattialle. Nyttemmin sen villit kokeilut ovat hieman harventuneet (ilmeisesti on enemmän ajantasalla taidoistaan ja ollaan saatu pahimmat pomput kitkettyä pois), mutta pienempänä saattoi yrittää loikata paikoiltaan esimerkiksi keittiön tai olkkarin pöydälle ihan tuosta vaan. Ja ihan oikeasti sellaisella kenguruloikalla. Sillä on myös tyhmä tapa hypätä aina esimerkiksi sohvalta laskeutuessaan ylöspäin, eikä suinkaan sulavasti suoraan alaspäin. Jos ei noilla loikilla ole hankittu irtopaloja ja lonkkavikoja niin on sillä vahva luusto... apua vaan sanon minä, mutta tuota kiipeily/loikkimistapaa on kamalan vaikeaa kontrolloida. Toinen hassu taipumus on, että se tykkää olla pää alaspäin. Jos sen ottaa syliin (mitä se rakastaa ja on aivan lötköpötkö) niin se mieluusti kierähtää ympäri niin, että sen pää roikkuu "ylösalaisin" kohti lattiaa.  Sillä on myös hassu tapa kirputtaa kun tulee rapsuteltavaksi ja lisäksi se käyttää taiotavasti etutassujaan esimerkiksi leikkiessään.

Pahkis sitten taas pupeltaa (itseasiassa pieni mies harrastaa sitä myös..). Pupeltamisen aiheuttaa yleensä videokameran esille ottaminen tai jonkin agivideon katsominen. Nähdessään, että kaivamme videokameran esille vilkaisee se tilanteen ja painuu makkariin päiväpeiton kimppuun.. Tältä se transsitilaan ajava toiminta sitten näyttää..

ja tässä tämä kahden nyrkin kokoinen ällöttävä lopputulos...

rotumestikset ja outoa agia

Belggareiden rotumestaruus (agissa) ratkottiin eilen kirkkisellä. Siellä tahkottiin 3 virallista kisaa ja yksi epävirallinen joukkuekisa joten ratoja piisasi. En ole koskaan mennyt Avan kanssa neljää starttia päivässä, enkä taida mennä jatkossakaan (kuin ehkä pakon edessä). Ilma oli jotenkin tukalan kuuma, onneksi illaksi vähän helpotti, mutta selkä märkänä meni kuitenkin koko päivä. Erityisesti hallissa meinas ilma kertakaikkisesti loppua joten vähän kävi kyllä sääliksi Seppoa, joka tuomaroi koko päivän kasvihuoneessa.

Avan kanssa pingotin kaksi ekaa rataa, jotka olivat rotumestisratoja. Ihan oikeasti menin kyllä ihan pipo tiukalla ja pakkonollat mielessä. Ekalla sainkin väännettyä nollan, mutta mun painostava mielentila laski Avan virettä (ja kuuma ilma) joten meno oli nihkeää. Valitsin myös yhden tilanteen varmuutta, enkä aikaa silmälläpitäen ja päästin kepeille viennin löysäksi. Noh, nolla kuiteskin joten ihan kiva. Tokalla radalla pingotin vielä enemmän, eikä Ava enää oikein kestänyt sitä vaan päästi painetta ulos lähtemällä käsistä erään putkensuun ohiviennissä. Olisi pitänyt vääntää varmistusvalssi, eikä yrittää vetoa, sillä harvoin saan sen vedolla putken suiden ohi. Harmi, sillä muita virheitä ei tullut. No, ei oltaisi tuplanollalla kyllä oltu palkinnoilla, mutta joku tulos olisi kuitenkin tullut rotumestaruudesta ja tuplanolla. Anna muuten voitti Figon kanssa, Petri oli toinen Mendezillä ja Anna Ninjalle neljäs. Onnea rotumestarille ja muille kanssa :)

Olin aatellut jättää kolmannen radan väliin kuumuuden takia, mutta viime hetkillä päätin kuitenkin toisin ja lähdin tutustumiseen. Ajattelin, että radan ainoa tavoite on olla pingottamatta ja mennä enempi treeniasenteella ja onnistuin siinä oikeastaan ihan hyvin. Radalta nolla ja ihan hyvä sellainen. Vikalle joukkueradalla samalla ajatuksella ja sieltä myös nolla. Loppujen lopuksi ihan jees siis tuloksellisesti. Neljä rataa, kolme nollaa. Yhdellä radalla yksi virhe. Kuitenkin turnausväsymystä on Avalla ilmassa kisojen suhteen. Mennään nyt vielä viikon päästä hi-han kisoihin, mutta sitten saa malinois pitää vähän lomaa kisoista (noh, piirimestikset käydään syyskuun alussa). Treenataan myös vähemmän ja käydään vain torstaisin Jarin treenit, sillä niitä nyt kaipaamme ja tarvimme.

Pirkkis pääsi sitten tänään treenaamaan sisarustensa kanssa. Tehtiin yhtä Sepon rataa, joka oli mukava. Mitähän hyvää meidän menosta nyt keksisin.. noo, keinu oli hyvä, kepeillä lähti vasta tokalla kiekalla kesken pois ja erotteli oikein Aa/putki kombinaation. Mutta voih, niin surullista ja epätoivoista jotenkin muuten. Tiputteli rimoja, tuli takaakierroissa ali, juoksi edelleen renkaasta ohi, lähti tosiaan kepeiltä, ei tullut hyvin niistoihin ja mitä vielä. Koska nyt on mennyt parit edelliset treenit noin kertakaikkisen oudon huonosti niin pakko tarkastella asiaa laajemmin. Onko jumissa? Tuo nyt voisi selittää näitä outoja ilmiöitä, mitä on tässä tullut vastaan. Onhan se nyt mm. uinut sikana, treenannut nyt keppejä paljon ja hyppinyt rengasta päin useaan otteeseen. Päivisin ovat myös vetäneet aika hullunrallia pihalla ja autossa kökkimistä on ollut paljon loman aikana. Onhan tässä jo aineksia jumeihin. Niinpä siis pannaan nyt Pirkko vähän huilille, paljon b-vitskua, back on trackkiä ja rauhallista lenkkeilyä. Saa myös pitää treenilepoa kunnes on tsekattu. Onneksi meillä on aika 1,5 vkon kuluttua osteopaatille joten katsellaan sitten, mikä on tilanne.

Vielä jatkan tästä..Ennen näitä epätoivoista paria viikkoa se on nimittäin mennyt oikeastaan tosi hyvin. Nyt toivotaan, että olisi vain jotain pientä, joka tekemiseen vaikuttaa ilman, että se olisi suurta. No ei kait voi olla suurta kun ei onnu, eikä musta kyllä arista selkää tms? Jos onkin ihan hyvässä kunnossa ja tekee näitä juttuja ihan vaan muuten, niin sitten en tiedä mitä tekisin. Jotain apuja kyllä tarvin, jotta päästään näistä eteenpäin. Ahistavaa ja tylsää.. Tai sitten vaan vaihdan lajia ja alan...ööö käymään jumpissa, ratsastamassa, tanssimassa jne? Oikeastaan olisi kivaa kokeilla jotain "aikuisten yleisurheilua" siis jotain kurssia, jossa ohjatusti saisi kokeilla erilaisia lajeja. Mitäs vielä? koirien kanssa voisi vaellella metsässä ja rapsutella niitä sohvalla kainalossa. Joskus voisi mielenvirkistykseksi ehkä käydä vähän jotain humputtelemassa niiden kanssa. Sitähän voisi vaikka tavata kavereita enemmän, pitää pihaa nätimpänä ja käyttää aikaa ja rahaa myös itsensä laittamiseen (uusia vaatteita, kampaajareissuja, kasvohoitoja ja mitä vielä). No enpäs tiedä. On se kuitenkin paljon mukavampi ährätä kaiket illat rähjäsen näköisenä koiraharrastuksissa ja odotella sitä seuraavaa flow-kokemusta siellä radalla. Ne pienet hetken tekevät tästä sen arvoista kuitenkin loppujen lopuksi.

meidän rytmiryhmä

Ai niin ja tässä yks vähän hassu video Avan tottisteluista: http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/Avan_agiliitoa/avatottis.mov

ihanainen kesä

Ei, en ole vajonnut mihkään maanrakoseen tai häipynyt teille tietämättömille, vaikka hiljaista on pitänytkin blogin suunnassa. Oon vaan ollut niin kiireinen lomalainen, että en ole ehtinyt koneella istuskelemaan riittävästi. Päivitettävää siis riittäisi, mutta jos nyt jotain tuoreimpia tuntoja tähän riipaisisi ja sillä pääsisi taas kirjoittamisen makuun.


Ava:

Karsinnat oli ja meni. Ne on kyllä mahtifiiliksen kisat, joissa on ihan parhautta kisata. Ite saan kyllä isosta yleisöstä hyvää tsemppiä ja jännityksentunnetta. Ekalla radalla olin niin jännityksestä jäykkänä, että jalat eivät meinanneet kantaa. Radan jälkeen oli sellainen fiilis, etä herranjumala, mikään ei oikein toiminut, olipas kamalaa sekoilua ja mitä vielä! Mutta....videolta katsottuna meno oli ihan meidän menon näköistä joten mistään alisuoriutumisesta ei voida kuitenkaan puhua. Tehtiin jopa nolla, joka ei kuitenkaan riittänyt 22 parhaan sisään joten siltä radalta jäi finaalipaikka saamatta. Kuitenkin tyytyväinen olo ja ennenkaikkea, koska Ava oli ihan karsintavireessä! Jos teemme parhaamme ja se ei riitä niin miksi olla surullinen? Eihän se nyt ihan yllätyksenä tullut, että jäämme kärkikatraan bortsuille pari sekkaa, vaikka tekisimmekin hyvän radan. Toka yritys oli sitten huonompi noin niinkuin suoritusta ja tulostakin ajatellen. Muurin kalikka, jonka jälkeen ajattelin vetää puomin ylösmenon riskillä, sillä mitäpä sitä enää varmistelemaan kun nollia oli tullut pilvin pimein. No, eihän sitä ottanut joten siitä toinen virhe. Tuon jälkeen lähinnä juoksin ulos, josta johtuen nappasi vielä tokavikan esteen väärinpäin joten tulos hyl. Sunnuntaina sitten suuria tunteita katsomosta käsin. Suomella on erinomaiset joukkueet, onnea kaikille joukkueeseen valituille! Ja onnea myös muille hyvän suorituksen tehneille kuten  mun suosikkiparille team reppulille eli Raisalle ja Revolle, jotka tykittivät upeita nollia erityisesti sunnuntaina! Voi sitä itkun määrää, siis onnenkyyneleiden kun toiset niin onnistuivat!

Karsintojen jälkeen Ava on hiekan lomaillut aksasta ja treenaillut sitten tottiksia. Se on siinä oikeasti aika hyvä, eikä mua epäilytä lainkaan sanoa tätä näin itsevarmasti. Noi tottisten treenaamiset on vähän sellainen kesäsivuharrastus ilman kummempia tavoitteita. BH-kokeeseen meidän on pitänyt mennä jo monena kesänä, mutta kun en ole saanut ilmoitettua sitä mihinkään. Nyt olen ihan merkannut kalenteriin, että muistaisin soittaa ja ilmoittaa meidät elokuun puolen välin kieppeillä kokeeseen. Toivotaan, että päästään mukaan. Ja toivotaan, että näillä vähillä treeneillä nyt tosiaan menisi läpi. Mikään muu ei epäilytä kuin paikkamakuu, jota ei olla paljoa häiriössä treenattu. Nyt siis ollaan ja siinä onkin ollut yllättäen neuvoteltavaa. Mutta kassotaan!

Muuten ei siis olla juurikaan agissa kuin kisattu ja levätty viikot. Tänään pitkästä aikaa oltiin Jarin treeneissä ja huhhuijaa oltiinpa heikossa suorituskunnossa. Multa loppui kuntoa, jalat hyytyi, enkä vaan ehtinyt. Rytmityksessä myös yllärivaikeuksia ja rimoja. Onneksi paljon hyvääkin, mutta treenit nostivat kertaheitolla treenimotivaation eri tasolle. Oma kunto on ensisijaisesti saatava parempaan kuntoon, jotta jaksan juosta..herranjumala...

Avalla on lauantaina rotumestikset. Toivotaan onnistumista ja hyviä ratoja. Kivaa!

Ava metsää tuoksuttelemassa

Pirkko:

Pirkkopoloinen (tai miksi nyt poloinen) on saanut treenata agia enemmän kuin ehkä koskaan nyt mun loman aikana. Välillä on jopa tehnyt kolmesti viikossa, vaikka ei nyt sentään ratatreeniä tai pitkäkestoisesti mitään joka kerta. Oon yrittänyt saada keppejä, keinua ja rengasta mallilleen ja ollaan keskitytty ratatreenissä "helppojen ratojen" tekemiseen. Siis sellaisten, että en olisi ihan kusi sukassa ykkösten radoilla, jossa vauhti kiiihtyyyy! Esteosaamisen suhteen on mennyt eteenpäin, onneksi. Renkaalla sillä on jo aika hyvä itsevarmuus ja ajatus, eikä enää niin hae muhun katsekontaktia renkaalla. Näin on tehnyt ja kun kyttää mua niin on hyppinyt ikävästi rengasta päin, juossut ohi ja mitä kaikkea. Keinun opetuksen suhteen oon soutanut ja huovannut nyt niin pitkään, että päätin vaan mennä eteenpäin, vaikka tämä välivaihe ei miellytäkkään. Tässä kohtaa olen palannut nyt jo pitkään aina taaksepäin ja vahvistanut alasmenon paukuttelua ja ylös tulemista. Sitten taas kun on mennyt koko keinua niin alkaa himmaamaan ja taas vahvistan ja vahvistan ja vahvistan. Nyt päätin, että kestän himmailun ja teen vaan. On mennyt heti paremmaksi. Kepit ovat tyhmät mun mielestä ja myös vähän ärsyttävät. Niillä Pirkko ottaa nyt helpoiten itseensä (mistähän johtuu-ehkä mun asenteesta.. :) ja ongelma on lähinnä ollut tokavikasta välistä karkaaminen kun ohjureita ei ole. Sitten tajuaa virheensä ja menettää itseluottamuksen ja alkaa touhuta kaikenmoista. Mutta olen helpottanut keppikulmia ja yritän liikkua niin, että sen on helpompaa. Hiljalleen alkaa parempaa fiilistä löytyä ja usein kepit menevät jo varsin hyvin. Radat ovat sujuneet aika usein aika mukavasti. Rimoja ei juuri ole pahemmin tipahdellut ja ajoittain ollaan jo samalla radalla sen kanssa.

Tässä videota kesän treeneistä: http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/PiiPaa/agipirkko.mov

hikiPirkko

Vieläkö jotain. Hmmmm, loma loppuu  ja arki koittaa. Jotain hyvää täytyy tuostakin riipiä. Olkoot se vaikka se, että ylensyöminen loppuu ja tulee joku roti tähän elämään taas :)

Tässä vielä jotain kesäkuvia mielenvirkistykseksi :)

hyvää ruokaa, seuraa ja kaikkea kivaa juhannuksena!

voitokkaat V-lyylit agirodussa!

Pirkolle ja Pätmänille rakennettiin oma katsomo Pasin siskon luona :) 

Espan puistossa kaverukset jätskillä

mun veljen luona Kokkolassa. Ihana visiitti!

tämä koira ottaa hotellielämästä kaiken aina irti. Ja näitä hotelliöitä on muuten tähän(kin) kesään mahtunut!

Pätmän <3 Ava

kotona on mukavaa ja oma piha on parhautta!

Pahkis mustikassa. Mustikoita meidän metsissä muuten riittää!

meidän lenkkimaastot on niin kauniita.

kohti karsintoja

nämä koirat eivät ole menossa kohti karsintoja :)

Tuntuu, että kesäloma on mennyt kamalan vauhdikkaasti (aasinsilta yllä olevaan kuvaan). Niinhän se usein menee, että kun on paljon tekemistä niin aika menee nopsasti. En tiedä mistä lie kertoo, mutta oon nähnyt ihan liikaa töistä unia vieläkin, vaikka lomaa on jo 3,5 vkoa takana. Onneksi nämä viimeiset kaksi viikkoa on tarkoitus pyhittää todelliselle lepäämiselle (ja treenaamiselle). Aion niin maata rannalla kirja kädessä kunhan kelit sen vain sallii. Ja jos ei salli niin makaa vaikka vesisateessa, prkl. 

Kokkolan reissu oli kovin mukava. Ei niinkään kisamenestyksen takia vaan kaiken muun. Mulla on ihania sisaruksia, kavereita ja sukulaisia. Kokkolaan liittyy paljon kivoja muistoja erityisesti lapsuudesta joten sinne on aina spesiaalikivaa mennä. Radoilla jatkoimme yhden virheen teemaa johon alan jo kyllästymään. Ekalla radalla puomin ylösmeno (ei ottanut), tokalla radalla kompastuin siivekkeseen joka kaatui (mikäs helevetti mua vaivaa kun jatkuvasti näin tohellan), kolmannella putken jälkeen kielto (onko noista putken jälkeisistä kielloista kenties ollut joskus puhetta jossain..), neljänneltä radalta rima ja viimoisella radalla kielto ja ohitus johon keskeytin kun koira alkoi olla jo väsyneen oloinen. Että sellainen "kerää vähän kaikkea" teema.  Noista tuo rimarata taisi olla paras. Femmalla oltiin kolmansia ja aika olis riittänyt voittoon. Rata oli monille vaikea, mutta meidän vauhtiin ihan sopiva (niiden tosi nopeiden koirien ohjaajilla oli vaikeuksia ehtiä kertomaan ajoissa asioita).  Pahkis teki kelposuorituksia Pasin kanssa ja nollakin oli jo tosi lähellä (keinun ylösmenon päässä). Pirkko oli paras lämppäestekoira ja sai kisakirjan. Nyt ollaan jo aika lähellä kilpailemisen aloittamista. Pätmän oppi myös reissussa monia hyödyllisiä asioita. Se osaa nyt huutaa radan reunalla (ei tarvitse itseasiassa olla edes kovin lähellä), vetää hihnassa, haukkua vastaantuleville koirille, haukkua hotellissa ja pissata sänkyyn. Myös paimentamistaipumuksissa se on myös edistynyt, siis toisten koirien kanssa. Se kokeili myös Pätvoimiaan ja uhkasi henkeään kahteen otteeseen, mutta selvisi koettelemuksista hengissä (1. autotielle juokseminen ja rekan väistäminen ja 2. pään työntäminen aidan välistä niin, että pää juuttuu aitaan kiinni). Nyt ollaan siis kotiuduttu reissun päältä ja on aika asettaa nuo kaikki pikkuapinat taas kuriin ja nuhteeseen. Pätmän ehkä kaikista nopeiten, jotta ei ihan pahaksi ala..

Tiistaina käytiin Kaisan luona paimentamassa ja katsomassa myös paimennuskisoja Somerolla. Vaikea, mutta mielenkiintoinen laji. Jos olisin rikas ja vosin jättäytyä päivätöistä niin hankkisin asiasta ehdottomasti lisää kokemuksia. Nyt kuitenkin homma saa pysyä meille sellaisena kesälajina,harvinaisena herkkuna, jota tehdään kun on siihen helposti mahdollisuus. Mistään mitään en vielä ymmärrä, mutta luulisin, että Pirkkoa ei haittaa, että se lampaita silloin tällöin näkee, sillä se tuntuu kyllä viihtyvän paimennushommissa hyvin. Enemmän sillä on ymmärrystä asiasta kuin mulla. 

Ollana ehditty myös vähän aksaamaan sen kanssa ke ja tänään torstaina. Kepit ja keinu etenevät kun niitä treenaa. Niitä pitäisi vaan treenata, sillä tuossa hommassa toistot on kyllä tärkeitä. Tänään ei radan alku sujunut millään, ehkäpä koska neuvottelimme lähtöasioista ja otti siitä itseensä. Loppurata kuitenkin kulki hyvässä sovussa ja sujuvassa rytmissä. Ihanaahan sen kanssa on mennä ja tehdä kun on niin kiva. Yksi asia on kyllä, josta eh tykkää yhtään. Se on juoksujen päätteeksi alkanut puhhailemaan epäilyttäville ihmisille. Pirkosta on epäilyttävää jos esimerkiksi tyhjällä tiellä tulee joku vastaan tai kentälle pölähtää joku alkuperäiseen joukkoon kuulumaton. Se on selvästi epävarma, enkä nyt oikein ymmärrä miksi. Mitään ei ole todellakaan tapahtunut, mutta näin vaan nyt on. En haluaisi tehdä asiasta numeroa viemällä sitä kauemmas, leikittämällä jne..vaan toteamalla ennemmin "anna olla, elä ole tyhmä kun eihän tässä mitään ole", mutta mikä sitten on paras tapa. Mene ja tiedä. Jotenkin tuntuu, että tekemällä numeron asiasta se saa sellaiset mittasuhteet, mitä se ei ansaitse. 

Nyt syömään, jotta kesäkunto pysyy tasaisen paksuna. Viikonloppuna on karsinnat, ou jee!

voihan PiRrkko!

voihan Pirkko, sen kanssa on ollut nyt niin mukavaa tehdä agilityä! Muuten se on ollut aika ärsyttävä, mutta saa sen tällä kertaa anteeksi. Se on ollut juoksujen jäljiltä vähän bitch ja sitä tuntuu ärsyttävän vähän kaikki. Mutta aksassa se on kulkenut kertakaikkisen kivasti tällä viikolla! Hei muuten, pahoittelut tässä vaiheessa. Ajatuksenkulku ei ole kovin säntillistä joten lauserakenteet ja teksti voi olla vähän epämääräisen sekavaa.. :)

Torstaina otin Pirkon Avan tilalle Jarin treeneihin kun Ava oli käsittelyn jäljiltä levossa. Tuosta tulikin mieleen, että kovasti suosittelen osteopaatti Johanna Mankista (http://www.uudenmaanosteopatia.fi/page1.php). Johanna on alkanut ottamaan nyt myös koiria vastaan ja painottaa hommia koiriin elokuun puolen välin jälkeen. Ollaan käyty sen luona nyt pari kertaa ja koirat on todella hyötyneet käsittelystä!

Ja sitten takaisin treenirapsaan. Torstaina treenattiin siis Jarin treeneissä ja eilen meillä oli alueellinen valmennus Pirkon kanssa. En tiedä mikä on napsahtanut kohdilleen, mutta oon niin nauttinut näistä treeneistä sen kanssa :) Muutamia rimoja ja jokunen putkeen livahdus, mutta niin kevyttä, niin helppoa ja oi miten vauhdikasta. Mulla on ollut ensimmäistä kertaa aikoihin tunne, että hallitsen sen menoa juuri sopivasti ja kykenen oikeastikkin ohjaamaan sitä! :)

Jostain syystä olen ajautunut tässä sellaiseen tyhmään kierteeseen, että en ole uskaltanut rohkeasti ohjata  sitä vaan lähinnä kökkinyt taka-alalla ja koira on mennyt menojaan "iik, se meni jo..!". Nyt tajusin, että homma ei voi sellaisena jatkua vaan mun on aika muuttaa omaa ajatusmaailmaa. Mitä sitten jos virheitä tulee siitä johtuen, että rohkeasti ohjaan? Niitä virheitä kun tulee ennenkaikkea silloin jos en ohjaa... Oon kelannut, että miksi en ole oikein uskaltanut juosta? Ehkäpä oon pelännyt, että ottaessani yhden juoksuaskeleen niin tuo kiihdyttää nollasta sataan alle sekunnissa ja mä jään rannalle ruikuttamaan...Ja ehkä juoksee ohi ja tiputtaa rimoja?  Mutta hei, jos en juokse ja ohjaa niin mitä tapahtuu: koira kiihtyy entisestään, valitsee vääriä esteitä, viuhahtaa, tiputtaa rimoja ja karkailee putkiin... Eli, mitä menetettävää mulla on ja miksi kuvittelen, että kökkimällä homma jotenkin alkaisi sujua? Ei mitään menetettävää ja kökkimällä homma ei koskaan ala sujumaan. Nyt on nimittäin niin, että kökkimisen aika on ohi. piste.

Niinpä olen keskittynyt nyt siihen, että olen ohjannut sitä. Ja mitä koira tekee? no koira on suorastaan kiitollisen oloinen, että sen ei tarvi määrätä tahtia. Sekä torstain että perjantain treenien jälkeen se myhäili tyytyväisenä sellainen pieni agilityeuforia ilme naamallaan. Ihana :) En nyt osaa tähän analysoida sen enempiä, tää nyt meni tälläseksi hölmöksi hehkutukseksi, mutta annettakoon anteeksi, sillä just näiden fiilisten takia tätä agilityä vissiin jaksaa treenata, treenata ja treenata.

Tänään lähdetään mökille pariksi päiväksi. Sen jälkeen tiistaina suunnataan paimennuksen kautta Kokkolaan sukuloimaan ja päätetään viikko sitten Klagin kisoihin. Kaikkea kivaa siis tiedossa. Loma on kyllä niin parasta aikaa!

voitokkaat lyylit

Viime viikonloppu meni agirodussa kisatessa ja naatiskellen mukavasta reissusta. Ava keräili kaikkea pientä tylsää, mutta varsin ehjiä suorituksia kuitenkin. No, näinhän  meillä yleensäkin joten perussettiä. Tai no, ei ihan, sillä perjantain radan (hypärin) sössin kompastumalla putkeen, eikä kerätty yhtään puomin ylösmenovirhettä millään radalla. Kyllä harmitti toi kompastuminen, sillä nollia tolta radalta ei paljoa tullut.. mennä nyt sitten ottamaan hylly tollasella virheellä! voi mua kömpelöä... Toisaalta toi oli kyllä niin lähellä nollaa, että miksei olla vaan tyytyväinen? Avo Sm- karsintaradalla sitten radan lopussa okserin rima alas. Tai ehkä törmäys siihen kuvaa paremmin tilannetta. Videolta katsottuna ei vaan tajua, että se on okseri. Onhan noita treenattu, mutta joku arviointivirhe tuli ja tupsahti. Sama kävi muuten vuosi sitten sm-kisojen finaaliradalla. Kiva, että säästelee noi tuon tyyppisiin kisoihin. Ava oli myös kv-radalla, jossa juoksi ohi Aasta. Miksi, en tiedä? videolla näkyy, että mulla on ohjaus kyllä ihan paikallaan, katse koirassa jne. mutta juoksee vaan ohi. Saman oli tehnyt kuulemma Riepukin joten joku juttu siinä oli. Edellinen este syötti vähän ohi, mutta ei musta selitä ihan asiaa. Kerättiin siis kolmelta radalta yhdet virheet per rata: putkeen kaatuminen, okserin rima ja Aan ohijuoksu. On se herkkää ja pienestä kii.

Pahkis teki varsin ehjiä ratoja la ja su. Perjantaina pakka vähän hajos, mutta muut radat oli tosi hyviä.  Vitsit, että se menee kovaa. Suorastaan pelottavan kovaa aina välillä. Esim. open class-radalla veti niin täysiä Aalle, että kuuluttajakin alkoi selvittelemään jotain, kuinka agility on koirille fyysisesti rankka laji. Pahkis ei paljoa itseään kyllä säästele kun kaikki pitää tehdä aina täysii. On se ihme hahmo kun siitä huolimatta tulee melko kiltisti ohjauksiin. Kun vaan pasi ehtii kertomaan asiat riittävän ajoissa niin Pahkis kyllä yrittää täysillä tehdä niinkuin sen kuuluukin. Vauhdikkuutensa takia se ei ole ehkä helpoin eka agikoira, mutta hienoa työtä on pasi tehnyt sen kanssa ja kehittynyt roimasti!

Pirkkiskin pääsi sunnuntaina joukkue alokilpailuun kaahailemaan. Herranjumala, mitä säätöä, paniikkia ja iik! hui! aargh.. apua! -ohjausta. Me kerättiin aika paljon pisteitä, mutta muut joukkueet keräsivät vielä enempi joten voitettiin skaba! hyvä me ja meidän joukkue! :)))))  Oli kyllä niin hauskaa, että ihan oikeasti meinas pissit tulla housuun itse kullakin. Ei vaan meidän joukkueen ratoja katsellessa vaan muiden myös. Agility on kyllä niin hauskaa- varsinkin jos kykenee ottamaan virheet huumorimielellä vastaan!

Käytiin muuten paimentassa eilen pirkon kanssa Hilskalla. Sillä oli kovin kertoileva tyyli ja treeni oli kaiketi oikein hyvä. Paimennus tuntuu olevan aikamoisen vaikea laji ja siihen tulisi panostaa varmasti ihan hirveesti, että pääsisi kiinni niin lampaiden kuin koiran sielunelämään. Mutta käydään siellä nyt tässä heinäkuussa kolmisen kertaa joten ehkäpä vähän opin ainakin vähintään omasta koirastani. Se onkin tässä se mielenkiintoisen asia, miksi oikeastaan koko paimennusta silloin tällöin yritän päästä tekemään - oppia siis tuntemaan enemmän omaa koiraa.

Kesälomaa on vielä riittävän paljon jäljellä, jotta ehtii naatiskelemaan elämästä vielä lisää. Kummasti ne päivät vaan täytyy kaikenlaisista menoista joten vielä en ole ehtinyt päästä nauttimaan sellaisesta tilanteesta kun ei ole muuta tekemistä kuin lukea. Tänäänkin piti olla leppoinen kotipäivä niin mitäpä olen tehnyt puoli neljään mennessä: käynyt eläinlääkärissä, kaupassa ja kukkaostoksilla. Istuttanut kukkia, tehnyt pihahommia, pessyt pari mattoa ja pari koneellista pyykkiä sekä kolme ikkunaa. Pyyhkinyt talon ulkopuolelta ulko-ovet, ikkunalaudat ja pihapiirin postilaatikot. Imuroinut, siivonnut keittiön ja valmistanut makaroonilaatikkoa ja kirjoittanut tämän. Mutta nyt itseasiassa olis reilu tunti aikaa ennenkuin tarvii lähteä koirien kanssa osteopaatille joten jospa sitä avaisi kirjan hetkeksi?