voihan Pirkko, sen kanssa on ollut nyt niin mukavaa tehdä agilityä! Muuten se on ollut aika ärsyttävä, mutta saa sen tällä kertaa anteeksi. Se on ollut juoksujen jäljiltä vähän bitch ja sitä tuntuu ärsyttävän vähän kaikki. Mutta aksassa se on kulkenut kertakaikkisen kivasti tällä viikolla! Hei muuten, pahoittelut tässä vaiheessa. Ajatuksenkulku ei ole kovin säntillistä joten lauserakenteet ja teksti voi olla vähän epämääräisen sekavaa.. :)
Torstaina otin Pirkon Avan tilalle Jarin treeneihin kun Ava oli käsittelyn jäljiltä levossa. Tuosta tulikin mieleen, että kovasti suosittelen osteopaatti Johanna Mankista (http://www.uudenmaanosteopatia.fi/page1.php). Johanna on alkanut ottamaan nyt myös koiria vastaan ja painottaa hommia koiriin elokuun puolen välin jälkeen. Ollaan käyty sen luona nyt pari kertaa ja koirat on todella hyötyneet käsittelystä!
Ja sitten takaisin treenirapsaan. Torstaina treenattiin siis Jarin treeneissä ja eilen meillä oli alueellinen valmennus Pirkon kanssa. En tiedä mikä on napsahtanut kohdilleen, mutta oon niin nauttinut näistä treeneistä sen kanssa :) Muutamia rimoja ja jokunen putkeen livahdus, mutta niin kevyttä, niin helppoa ja oi miten vauhdikasta. Mulla on ollut ensimmäistä kertaa aikoihin tunne, että hallitsen sen menoa juuri sopivasti ja kykenen oikeastikkin ohjaamaan sitä! :)
Jostain syystä olen ajautunut tässä sellaiseen tyhmään kierteeseen, että en ole uskaltanut rohkeasti ohjata sitä vaan lähinnä kökkinyt taka-alalla ja koira on mennyt menojaan "iik, se meni jo..!". Nyt tajusin, että homma ei voi sellaisena jatkua vaan mun on aika muuttaa omaa ajatusmaailmaa. Mitä sitten jos virheitä tulee siitä johtuen, että rohkeasti ohjaan? Niitä virheitä kun tulee ennenkaikkea silloin jos en ohjaa... Oon kelannut, että miksi en ole oikein uskaltanut juosta? Ehkäpä oon pelännyt, että ottaessani yhden juoksuaskeleen niin tuo kiihdyttää nollasta sataan alle sekunnissa ja mä jään rannalle ruikuttamaan...Ja ehkä juoksee ohi ja tiputtaa rimoja? Mutta hei, jos en juokse ja ohjaa niin mitä tapahtuu: koira kiihtyy entisestään, valitsee vääriä esteitä, viuhahtaa, tiputtaa rimoja ja karkailee putkiin... Eli, mitä menetettävää mulla on ja miksi kuvittelen, että kökkimällä homma jotenkin alkaisi sujua? Ei mitään menetettävää ja kökkimällä homma ei koskaan ala sujumaan. Nyt on nimittäin niin, että kökkimisen aika on ohi. piste.
Niinpä olen keskittynyt nyt siihen, että olen ohjannut sitä. Ja mitä koira tekee? no koira on suorastaan kiitollisen oloinen, että sen ei tarvi määrätä tahtia. Sekä torstain että perjantain treenien jälkeen se myhäili tyytyväisenä sellainen pieni agilityeuforia ilme naamallaan. Ihana :) En nyt osaa tähän analysoida sen enempiä, tää nyt meni tälläseksi hölmöksi hehkutukseksi, mutta annettakoon anteeksi, sillä just näiden fiilisten takia tätä agilityä vissiin jaksaa treenata, treenata ja treenata.
Tänään lähdetään mökille pariksi päiväksi. Sen jälkeen tiistaina suunnataan paimennuksen kautta Kokkolaan sukuloimaan ja päätetään viikko sitten Klagin kisoihin. Kaikkea kivaa siis tiedossa. Loma on kyllä niin parasta aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti