Viime viikonloppu meni agirodussa kisatessa ja naatiskellen mukavasta reissusta. Ava keräili kaikkea pientä tylsää, mutta varsin ehjiä suorituksia kuitenkin. No, näinhän meillä yleensäkin joten perussettiä. Tai no, ei ihan, sillä perjantain radan (hypärin) sössin kompastumalla putkeen, eikä kerätty yhtään puomin ylösmenovirhettä millään radalla. Kyllä harmitti toi kompastuminen, sillä nollia tolta radalta ei paljoa tullut.. mennä nyt sitten ottamaan hylly tollasella virheellä! voi mua kömpelöä... Toisaalta toi oli kyllä niin lähellä nollaa, että miksei olla vaan tyytyväinen? Avo Sm- karsintaradalla sitten radan lopussa okserin rima alas. Tai ehkä törmäys siihen kuvaa paremmin tilannetta. Videolta katsottuna ei vaan tajua, että se on okseri. Onhan noita treenattu, mutta joku arviointivirhe tuli ja tupsahti. Sama kävi muuten vuosi sitten sm-kisojen finaaliradalla. Kiva, että säästelee noi tuon tyyppisiin kisoihin. Ava oli myös kv-radalla, jossa juoksi ohi Aasta. Miksi, en tiedä? videolla näkyy, että mulla on ohjaus kyllä ihan paikallaan, katse koirassa jne. mutta juoksee vaan ohi. Saman oli tehnyt kuulemma Riepukin joten joku juttu siinä oli. Edellinen este syötti vähän ohi, mutta ei musta selitä ihan asiaa. Kerättiin siis kolmelta radalta yhdet virheet per rata: putkeen kaatuminen, okserin rima ja Aan ohijuoksu. On se herkkää ja pienestä kii.
Pahkis teki varsin ehjiä ratoja la ja su. Perjantaina pakka vähän hajos, mutta muut radat oli tosi hyviä. Vitsit, että se menee kovaa. Suorastaan pelottavan kovaa aina välillä. Esim. open class-radalla veti niin täysiä Aalle, että kuuluttajakin alkoi selvittelemään jotain, kuinka agility on koirille fyysisesti rankka laji. Pahkis ei paljoa itseään kyllä säästele kun kaikki pitää tehdä aina täysii. On se ihme hahmo kun siitä huolimatta tulee melko kiltisti ohjauksiin. Kun vaan pasi ehtii kertomaan asiat riittävän ajoissa niin Pahkis kyllä yrittää täysillä tehdä niinkuin sen kuuluukin. Vauhdikkuutensa takia se ei ole ehkä helpoin eka agikoira, mutta hienoa työtä on pasi tehnyt sen kanssa ja kehittynyt roimasti!
Pirkkiskin pääsi sunnuntaina joukkue alokilpailuun kaahailemaan. Herranjumala, mitä säätöä, paniikkia ja iik! hui! aargh.. apua! -ohjausta. Me kerättiin aika paljon pisteitä, mutta muut joukkueet keräsivät vielä enempi joten voitettiin skaba! hyvä me ja meidän joukkue! :))))) Oli kyllä niin hauskaa, että ihan oikeasti meinas pissit tulla housuun itse kullakin. Ei vaan meidän joukkueen ratoja katsellessa vaan muiden myös. Agility on kyllä niin hauskaa- varsinkin jos kykenee ottamaan virheet huumorimielellä vastaan!
Käytiin muuten paimentassa eilen pirkon kanssa Hilskalla. Sillä oli kovin kertoileva tyyli ja treeni oli kaiketi oikein hyvä. Paimennus tuntuu olevan aikamoisen vaikea laji ja siihen tulisi panostaa varmasti ihan hirveesti, että pääsisi kiinni niin lampaiden kuin koiran sielunelämään. Mutta käydään siellä nyt tässä heinäkuussa kolmisen kertaa joten ehkäpä vähän opin ainakin vähintään omasta koirastani. Se onkin tässä se mielenkiintoisen asia, miksi oikeastaan koko paimennusta silloin tällöin yritän päästä tekemään - oppia siis tuntemaan enemmän omaa koiraa.
Kesälomaa on vielä riittävän paljon jäljellä, jotta ehtii naatiskelemaan elämästä vielä lisää. Kummasti ne päivät vaan täytyy kaikenlaisista menoista joten vielä en ole ehtinyt päästä nauttimaan sellaisesta tilanteesta kun ei ole muuta tekemistä kuin lukea. Tänäänkin piti olla leppoinen kotipäivä niin mitäpä olen tehnyt puoli neljään mennessä: käynyt eläinlääkärissä, kaupassa ja kukkaostoksilla. Istuttanut kukkia, tehnyt pihahommia, pessyt pari mattoa ja pari koneellista pyykkiä sekä kolme ikkunaa. Pyyhkinyt talon ulkopuolelta ulko-ovet, ikkunalaudat ja pihapiirin postilaatikot. Imuroinut, siivonnut keittiön ja valmistanut makaroonilaatikkoa ja kirjoittanut tämän. Mutta nyt itseasiassa olis reilu tunti aikaa ennenkuin tarvii lähteä koirien kanssa osteopaatille joten jospa sitä avaisi kirjan hetkeksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti