Johan on ollut hässäkkä päivä. Töissä aikalailla perussettiä, tosin pitkästä aikaa joudun toteamaan, että olin aika kipeä. Täytyy toivoa, että oli vain nyt joku tuollainen ohimenevä juttu, eikä ala vaivaamaan aktiivisemmin. Töistä sitten suoraan lastentarvikeliikkeisiin pörräilemään. Kaippa se olisi jo aika tehdä jonninmoisia hankintoja kun voi olla, että ostamani villasukat eivät ole riittävä paketti kattamaan vauvan tavaratarpeita. Onneksemme löysimme käteen ja meidän elämään sopivan oloiset rattaat, vaunut vai miksi niitä nyt pitäisi kutsua. Niihin saa näppärästi kiinni turvaistuimen ja käyvät vastasyntyneestä johonkin mihin lie kolmevuotiaaseen. Mihin asti lapset nyt rattaita ruukaavat käyttää? ehkä ammatin puolesta multa pitäisi löytyä joku ajatus asiaan liittyen. No ei nyt löydy, mutta eiköhän tuokin asia tässä muutaman vuoden sisällä selkiydy. Sieltä sitten pää kolmantena jalkana kotiin ja viidessä minuutissa taas liikenteeseen.
Pahkis ja Pirkkis pääsivät uimaan Hyvinkäälle. Hetken aikaa kaduin, että lähdin yksin noiden hiukka fanaattisten uimareiden kanssa matkaan, mutta melko helposti selvisin tilanteesta kuitenkin. Sieltä tuli heti tyttöä ja poikaa auttamaan koirien pesemisissä ja kuivaamisissa. Kovasti varoittelivat vaan lattian liukkaudesta kun pelkäsivät kai, että kaatuisin. Voi olla, että olin huolestuttava näky yrittäessäni hallita kahta veteen kiskovaa koiraa liukkaalla lattialla. Voihan se olla, että en näytä enää kovin ketterältä kuivallakaan maalla. Vaikeaa uskoa, että olisin saanut samanlaista kohtelua ilman tätä mahaa. No, otin avun kiitollisena vastaan ja palkitsin heidät olemalla kaatumatta.
Nuo pöljät uivat ja jahtasivat vesipisaroita sellainen hullun kiilto silmissä, että heikompia olisi varmaan hirvittänyt. Pirkko varsinkin on aivan kaheli. Se kyllä joisi itsensä hengiltä ilman vahtimista.. Joutui jäähylle tuon tuosta, mutta silti sai mahansa ihan pullolleen. Tiedossa siis pissalla juoksemista tänä iltana ja ensi yönä. Pahkis kiljuu ja ui. Hyppii se myös pommeja ja haluaisi rallatella täysiä altaan ulkopuolella. Ihan en ole vakuuttunut, että tämä on se turvallisin tapa saada sille tekemistä. Kuntoutuksesta ei nyt voi edes puhua, ainakaan kun tällä tavalla uinnin toteuttaa. Kotimatkalla mietin, että jospa ensi kerralla varustautuisi fleksillä liikenteeseen niin voisi uittaa sitä vähän hallitummin. Ja Pirkko saa kyllä jäädä kotiin, en jaksa murehtia sen vatsanhalkeamista kun ei ole pakko. Mutta nyt he nukkuvat varsin onnellisina tuolla jossain joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Olen muuten ylittänyt itseni ja treenannut tyttöjen kanssa kaukkareita. Olen jopa saanut iden, miten Avan liikkeet haluan ratautuvan ja ihan kuin se olisi jopa hiukan jo kehittynyt. Pirkko ehtii tarjota viittä asiaa sekunnissa joten sen kanssa olen keskittynyt siihen, että olisi rauhassa ja malttaisi. Se tuntuu arvaavan jo mun ajatuksesta, että tuleeko seuraavaksi mikä asento. Mikälie borderdollien seitsemäs aisti.
Pahkis taitaa lähteä taas hoitoon muutamaksi päiväksi. Sai henkilökohtaisen kutsun mun pikkusiskolta, joka on Pahkisfani. Pahkis on myös Anniina fani, onhan se tuntenut tietysti sen aina ja nauttii kun saa ainoan koiran oikeudet ollessaan kylässä. Ikävähän tuota arjen rikastuttajaa aina on kun se ei ole kotona, mutta kun tietää, miten se siellä viihtyy niin hyvä näin.
Huomenna sporttiksella, lauantaina kisoihin. Siinä loppuviikon aksakuviot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti