annetaan aikaansaamattomuutta

Mitenhän sitä saisi jotain järkevää aikaan? Sitä on tässä tullut ihmeteltyä. Periaatteessa kun kotona olisi kaikenlaista mitä tehdä, mutta kun toisaalta nuo tekemiset ovat ehkä sillälailla kiikunkaakun, että kannattaako niitä nyt ruveta mun kuitenkaan tekemään. Siis ovat ehkä liian fyysisiä kun pitää mielessä sen, että olen saikulla, jotta lepäisin. Tai sitten ovat muuten vaan jotenkin työläitä ja sellaisia rasittavia juttuja, että niiden aloittaminen on vaikeaa. Mutta kun pihalla olisi siivottavaa, esim. lattiajämät tuosta pihalta pitäisi kantaa perävaunuun ja viedä kaatopaikalle ja varastokin pitäisi siivota, jotta sinne saisi paremmin tavaroita mahtumaan. Ja sisällä pitäisi saada kaappeja siistiksi (mutta se vaatisi uuden työpöydän ostamista ja vanhan ulos roudaamista tai sen mahdollista hyödyntämistä varastossa. ja siis se uusi pitäis käydä ostamassakin). Ulkovaloja (tai jouluvaloiksikin niitä voi kait kutsua?) voisi jo pihalle kaiketa laitella. Sisällä voisi siivota vaatekaappeja, pakastinhuoneen tai vaikka keittiön kaappeja. Ja olisihan noita tärkeitä ja välttämättömiäkin asioita, joita pitäisi hoitaa alta pois kuten äityisrahojen, pakkausten ja mitälie hakemiset ja laskuttamista. Tai sitten jos olisi vaan luova ja näppärä niin miksipä ei opettelisi vaikka kutomaan , askartelisi ajoissa joulukortit tai opettaisi koirille jotain uusia temppuja. Tai etsisi netistä sopivia lastenrattaita vaikkapa? Pesisi ehkä kesätakit ja laittelisi ne talveksi talteen. Niin ja ifoloriltakin pitäisi tilata niitä tauluja ja etsiä niitä valokuvia tauluja varten. Pitäisi pitäisi ja pitäisi...huoh.  Ja mitä sitten teen. No, siivoilen perusjutut, käyn kaupassa, käytän koirat, kyläilen ja lepäilen. Lällyttelen koiria ja ihmettelen mahassa potkivaa vauvaa. Välillä puren vähän huulta kun sattuu ja odottelen, että kohta taas helpottaa. Odottelen Pasi kotiin ja saatan jotain ruokaakin tehdä. Ja sitten kärsin vähän huonoa omaatuntoa kun en saa mitään muuta järkevää aikaan. Jotenkin nyt tätä pohtiessä tajuan, että elämä on kyllä yhtä suorittamista. Ja ilman päivittäistä perussuorittamista (lue töissä käyminen) tulee tarve suorittaa jotain sellaisia asioita, joita on siirtänyt näitä tälläisiä hetkiä varten kun olisi mahdollisuus käyttää aikaa tähän "ylimääräiseen". Ja hölmöähän tässä on, että jos ei saa näit asioita tehdyksi niin huono omatunto kolkuttekee ja kalvaa mieltä. Vaikka toisaalta pitäisi kait ajatella, että tärkeintä on nyt suoriutua tästä sairastamisesta ja olla tyytyväinen, että saa tehtyä edes nuo pakolliset asiat alta pois. Mutta tätäkin kirjoittaessa olisin voinut vaikka sen laskun tehdä?

No joo.. mutta

käytiin eilen pahkiksen kanssa osteopaatilla. Pahkis oli paremmassa kunnossa kuin viime kerralla. Suurin ero lienee se, että on saanut nyt juosta irti, hihnassa lenkkeilyn sijasta. Jos osaisi kävellä siivosti hihnassa niin hyvä olisi, mutta kun ei osaa niin tuskin tempominen sille hyvää tekee. Irtiollessaan vetää kyllä täysin, mutta ehkä pysyy mieleltään virkeämpänä ja kropaltaan myös enempi auki. Eikä se silmämääräisesti ole siitä huonommaksi mennyt. Eihän se hyväkään ikävä kyllä ole. Poikaparka. Nyt antoi käsitellä itseään paremmin ja jopa oikean takajalan käsittely onnistui. Tänään minusta varaa paremmin painoa molemmille takasille ja liike on hiukan symmetrisempi kaikenkaikkiaan.

Mä nautin kun pääsin käsittelyyn. Alkaa tuo selkä, lantio ja niskan alue olla sen verran juntturassa tästä tekemättömyydestä, makoilusta ja noista aiheutuvasta lihaskunnon heikkenemisestä. Ja sitten kun kaupanpäälle on nuo kivut, jotka vetää kasaan ja kaksinkerroin aika usein ja kasvava masu niin onhan siinä ihan hyvä paketti valmiina kaikenlaisiin kireyksiin ja jumeihin. Tänään niska tuntuu liikkuvuuksiltaan paremmalta kuin hetkeen, eikä lapojen väliäkään särje kuin yleensä joten hyvää teki. Taidan käydä nyt säännöllisesti itseänikin korjauttamassa niin pysyn paremmassa kunnossa.

Ava tuossa vieressä sätkii villinä ja silmät muljuvat miten sattuvat. On siis unessa, ei epileptisessä kohtauksessa.. :) Pirkko on varastanut Avan vakkaripaikan ja vetää unta myös napaan tuhannen tiedottomana kaikesta. Huomasin muuten toissailtana, että se ontui ja kylläpä säikähdin. Onneksi syy löytyi nopsaan kun huomasin, että oli sohaissut polkuanturan johonkin niin, että siellä oli haava. Nyt on lenkkeillyt kenkä jalassaan, ja haava näyttää jo heti paremmalta. Eikähän tuosta sunnuntaiksi toivu niin, että pääsee kisaamaan Pasin kanssa purinalle. Siellä onkin isot kisat taas tulossa joten paljon katseltavaa on tiedossa.

Tässä muuten videoita Pasin ja Pirkon viime viikonlopun radoilta. Kiitos Sari kuvaamisesta ja videoiden nettiin viemisestä :)

voittorata:
http://www.youtube.com/watch?v=ZqGpNoF7ajM

tokarata (rima):
http://www.youtube.com/watch?v=kipEAiebJ-s


vika rata (suunnitelman muutos ennen keppejä ja keppivirhe):
http://www.youtube.com/watch?v=qTHUZqa9px0&feature=c4-overview&list=UUhZoM2FnFMR3f6YvUx5nhKw