Turkutreeniä ja vähän muutakin

Käytiin eilen Pirkkiksen kanssa Turussa treenailemassa kun päästiin kuokkimaan Mäntsälän koirakerhon treeneihin mukaan - kiitos Laura mahdollisuudesta :) Kivaa oli myös katsella muiden menoa ja ihastella Riinan suloista Annia. On siinä lapsella poskia ja miten nätti ja hymyilevä lapsi :)

Radassa riitti meille tekemistä, totta tosiaan. En arvellut sen olevan meille niin vaikea kuin mitä oli. Liekkö nyt treenit ja kisat menneet pääsääntöisesti niin hyvin, että on tullut joku kumma illuusio, että osataan jo monia asioita itseasiassa tosi hyvin ;) Hyvä tiputus maan pinalla, onpahan taas nöyrempi asenne agilityä kohtaan hetkeksi. Pirkkis kävi kuumempana kuin hetkeen. Tai ei tullut ohjauksiin niin kiltisti, mitä on nyt tullut. Asiaa ei tietty helpottanut, että en osannut olla aina oikeassa kohdassa oikeaan aikaan. Tuo pikkuapina on sellainen menijä, että tekee ratkaisunsa ajoittain niin nopeasti, että en ehdi mukaan sen vauhtiin. Kehuja saatiin kuitenkin siitä, että en mene enää mukaan sen hötköilyyn kuten aiemmin olen mennyt. Tuo on kyllä totta, ei se vauhti mua niin ahdista enää. Nyt ahdistaa ehkä eniten kepit. Tyhmät kepit. Kuinka voi olla niin vaikeaa saada niitä toimimaan myös radalla?  Joo joo, on ne paremmat kuin mitä ehkä annan ymmärtää, mutta en kestä sitä epäluotettavuutta,mitä niihin liittyy. Pirkko kovin mieluusti karkaa pois ja oikean sisäänmenon löytäminen on sille usein ihan liian vaikeaa. Mutta jatkamme harjoituksia. Ehkä pirkkis olis liian täydellinen jos olisi oppinut kepit kuin elokuvissa? Jaakko kehoitti mua vähentämään käsien käyttöä ohjauksessa, vähempikin huitominen riittäisi ja rauhoittaisi menoa. Koitetaan muistaa ja treeneissä kokeilla ja tunnustella.

Pätmän on päättänyt, että siitä tulee sittenkin ihan vakavasti otettava agilitykoira jonain päivänä. Pasi on kyllä aloittanut nyt sen kanssa ihan oikeastikkin treenaamaan joten silläkin lienee osansa tuossa asiassa. Nyt muutaman kerran täällä kotosalla on ollut kaksi hangon keksiä kun molemmat ovat olleet aika fiiliksissä hyvin menneiden treenien päätteeksi. Pätmän on muuten oikeasti tosi hassu veijari. Se on ehkä hyväntuulisin sesse, mitä meidän perheessä on ikinä ollut. Olihan Allikin, mutta usein vähän sellaisella omalla hillityllä tavallaan. Tuo on myös aivan mahdoton hellyyden kaipuussaan. Aivan outo kerrassaan. Aina pitäisi olla naamatusten mahdollisimman liki ja yhdessä. Kun siihen hipaiseekin niin se usein suorastaan lamaantuu paikoilleen silmät sippuralla kun on niin ihanaa kun joku koskettaa. Otat sitten pantaa siltä pois tai pyyhit märkiä tassuja niin ihanaa, joku koskettaa. Tuosta merkiksi se laittaa tukan taakse, siristää silmiään ja heittäytyy kyljelleen. Ihan pöhkö sanon minä. Sille myös kehuminen merkitsee niin paljon. Ihanaa kun saa lauman hyväksyntää. Ihanaa,ihanaa, ihanaa. Kaikki on ihanaa. Jostain syystä se on myös kovin suosittu oman lauman keskuudessa. Se on ihan Pirkon bestis ja Avakin siitä tykkää erityisen paljon (antaa vaikka kävellä päällään kun makoilee sohvalla). Pätmän myös usein ohimennessään painautuu hiukan Avaan liki samalla tavalla silmät sippuralla ja tukka takana. Ja Avastakin se taitaa olla ihan mukavaa kun joku tuollalailla nätisti kaveeraa. Pahkiksella on vähän vaikeaa Pättiksen kanssa. Niillä on selvästi pientä kilpailua erityisesti Pasin huomiosta ja taitaa raukalla ottaa vähän koville nyt kun pasi treenaa niin paljon Pätmänin kanssa. Mutta ottavat omaa laatuaikaa ja käyvät lenkillä kahdestaan tai milloin mitenkin. Loppupeleissä pojatkin tulevat kyllä hyvin juttuun. Eivät ole ikinä tapelleet tai mitään sellaista. Mutta on se hassu. Tässä juuri vilkaisin Ptämäniä kun käveli tuosta ohi. Välittömästi se laittoi tukan taakse, "hymyili" ja yrittää kiivetä kainaloon. Onneksi ei yritä nuolla juuri koskaan, koska se olisi rasittavaa. Pätmän muuten on käynyt kesän aikana muutamia kertoja pelastuskoiratreeneissä Sadun kanssa. Oikein leirilläkin oli mukana tässä taannoin. Ilmeisesti on osaittanut suurta lahjakkuutta siellä suunnassa ja siitä saisi kuulemma oikein kelvollisen pelastuskoiran. Ei ollut hätkähtänyt kovaa pauketta (ampumisia) ja ketteryysesteetkin oli menneet tosi hienosti.

Pasi sai kuvattua Pätmänin ja Pirkon "oo sä nyt lammas ni mä oon paimenkoira ja vaihdetaan sit-leikkiä":

http://www.youtube.com/watch?v=m5PAkcBQFP4&feature=youtu.be

Ens viikonloppuna kisataan ankarasti molempien tyttöjen kanssa. Ilmoitin molemmat la ja su kisoihin ja vieläpä kolmeen starttiin per päivä/koira. Toivotaan meille nollia ja hyvä ratoja!

Hei ja Avalla oli synttärit perjantaina! Sussu on nyt seitsemänvuotias tytönhupakko. Hän on tällä viikolla synttäreiden kunniaksi mm. syönyt sokerikon tyhjäksi, varastanut ison muovikassillisia omenoita ja levittänyt ne ympäri asuntoa (toki maistellen joka toista), tehnyt inventaariota keittiön kaappeihin ja pureskellut tiskiharjaa. Se on kyllä hyvä, että hänellä on päivisin ohjelmaa niin ei käy aika pitkäksi. Onnea maailman kaunein ja hassuin halinoissi!