Pääsin tänään kuokkimaan Turku-Janita-treeneihin, jossa Pasi treenasi pirkon ja Pätmänin kanssa ja Raisa Repsan ja Bessin. Rata oli vauhdikas ja oikein mainion oloinen, jota olisi ollut kiva itsekkin päästä tekemään. Ehkä joskus pääsenkin :) Molemmat vetivät kyllä niin hienosti koiriensa kanssa, ihan loistoaksaa! Pasi ensin Pirkon kanssa. Heillä pieniä tilanteita rytmin ja sijoittumispaikan hakemisessa, mutta hei Vau! Kaunista, nopeaa ja tehokasta. Hyvin Pasi on uponnut Pirkonkin ohjaksiin näin nopeasti, vaikka onhan toki nyt nähnyt koiraa läheltä koko ajan. Kepeillä Pirkkis koomaili taas vaihteeksi. Ei uskoisi, että eilen kisoissa veti niitä ihan moitteettomasti. Mutta se on se akillleen kantapää- kepit, joissa loppupäähän kohdistuu "jännitystä". Yleensä näin on jos seuraava este vaatii ohjaajan keskittymistä jossain keppien lähellä Pirkon vielä pujotellessa. Voit siis rauhassa leijeröidä kauas, vedettää jne, mutta jos jäät lähelle keppejä ja ajatus on yhtään seuraavassa ohjauksessa tai esteessä niin silloin voi Pirkko sanoa, että "jos ei Ipsu halua pujoitella loppuun niin ei Ipsun tarvitse. nih". Tuohon Janitalta vinkkejä, joita olenkin itseasiassa käyttänytkin ja saanut niillä aina oikeastaan sen eteenpäin tuosta koomailusta kunnes se seuraavan kerran taas iskee vaikka kahden kuukauden päästä. Tuossa pasille pähkinää purtavaksi nyt kun treenailee sen kanssa. Onneksi Pasilla ei ole mitään ongelmaa Pirkon keppien suhteen joten luulen, että sen on helpompi saada niitä eteenpäin kuin minun. Mulle nousee aina käyrät helposti kattoon kun tulee ko.tilanne, enkä oikein sille tunteella mahda mitään. Joku nopeavaikutteinen lääke olisi paikallaan.. :)
Pätmän sitten seuraavaksi kehiin. Supersankari yllätti taas positiiviisesti allekirjoittaneen, jonka on vielä toisinaan hankalaa ymmärtää, miten hurjasti parivaljakko on kehittynytkään nyt tosi lyhyessä ajassa. Toisten koirien kanssa voi olla oikein hyvä vaihtoehto pitää ne hyvin vähäisellä agilityllä lapsuusaika ja aloittaa treenaaminen sitten vasta vähän myöhemmin. Mä luulen, että Pätmiehen kanssa on vältytty tällä toteutuksella aika monesta turhaumanfiiliksestä ja ns. turhilta ongelmilta. Kun koira on enempi valmis niin eteneminen voi tapahtua helpommin. Mutta koiria on monenlaisia ja toisille ihan erilainen lähestymistapa on se paras mahdollinen. Ei ole tässäkään asiassa yhtä oikeaa totuutta. Mutta se mikä ilostuttaa noiden menoa katsoessa on se helppous ja vaivattomuus. Pättis reagoi niin hienosti rytmityksiin, että perusjutuilla pärjää sen kanssa tosi mainiosti. Sen kanssa voi tehdä asiat vähän yksinkertaisemmin, koska se riittää. Se on myös loistava kokoamaan itseään esimerkiksi liikkuvissa kovavauhtisissa valsseissa ja on muutenkin varsin tasapainoinen menijä. Janita taisi todeta, että näyttäisi siltä, että Pätmän on meidän perheen eka helppo agilitykoira ja onhan tuossa perää. Pirkko ja Pahkis ovat olleet aika hulluja menijöitä jo heti alusta pitäen ja niiden kanssa on ollut tarve työstää aika monipuolisesti kaikkea. Niinkuin että onko agilityn suurin tavoite se, että radalla kilpailevat koira ja ohjaaja siitä, kumpi heistä on nopeampi, (tunnetaan myös käsitteenä kilpajuoksu). Mutta vielä noista. Eli nyt vaan kun Pasi saa kaikki esteet kasaan niin pääsee tuo parivaljakko kisaamaan. Muuten ovat jo kisaamiseen ihan valmiita.
Repsa ja Bessinkäinen menivät myös niin hienosti. Ihan olisi voinut kuvitella, että Raisa on tehnyt enemmänkin Bessin kanssa ohjauksia, mutta mulla on aika hyvää sisäpiirin tietoutta asiasta, eikä ne kyllä ole :) Luonnonlahjakkuuksia varmaankin mä luulen joten miten hienoja niistä tuleekaan kun alkavat oikeasti treenata noita asioita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti