Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Uuden vuoden aatto! juhlista ehkä hankalin, mutta menkööt (sillä vaihtoehtojahan ei ole). Onneksi siitä tekee aina mukavamman loistoseura ja koirat, jotka eivät pelkää pauketta (koputtaa puuta..). Päivällä kuuntelin kun linnut  lirkutteli pihalla tosi kovaa ja söivät naapurin laittamaa kauralyhdettä. Yht'äkkiä paukahti ja koko joukko hiljeni pitkäksi aikaa. Siinä ne istuivat oksilla ihan paikoillaan ja ihan hiljaa. Mun kävi sääliksi niitä, vaikka en mikään lintuihminen olekkaan. Ja kaikki ne paukkuarat koiraparat.. tsemppiä kaikille, kohta se on onneksi ohi.

Meillä oli eka NL-leiri viime viikonloppuna Pirkon kanssa. Ja voi kun tykkään, tykkään, tykkään! Eniten tykkään Pirkosta ja sitten siitä ajatuksesta, että meistä tulee taatusti parempia seuraavan puolen vuoden aikana, sillä tiedän, (ja tulen tietämään) mitä ja miten treenata tavoitteellisesti ja valmentajathan on ihan huippuja. Sitten tykkään siitä, että saan tutustua uusiin ihmisiin ja nauttia reissuun lähtemisen tunnelmasta. Se on niin kivaa kun on aina jotain mitä odottaa! Ja sitten tykkään kaikesta muustakin tasapuolisesti. Se, että tämän lisäksi ollaan Jarin viikkotreeneissä tekee kattauksesta lähes täydellisen seuraavan puolen vuoden aikana. Ja joka viikkoiset sporttikset sisarusparvessa, mahtihomma!

Tänä viikonloppuna kartoitettiin koirien osaamistasoa. Mun Pirkko oli paljon taitavampi, mitä luulinkaan. Ja voi miten olenkin nyt jäsentyneempi siitä, mitä tulisi treenata parempaan kuosiin milläkin esteellä ja mitä jo osataan. Ja toki saatiin myös vinkkejä, miten noita asioita olisi sitten hyvä treenata. Laitetaanpas tähän nyt näitä tärkeimpiä treenausta vaativia asioita, jotka eivät vielä suju niinkuin voisivat sujua:

Okseri:
kutsuna, ihmisnuoli, 90 asteen käännös, U-käännös.

Okseritreenissä tajusin, että oksereiden kanssa on vielä paljon tehtävää. Niitä on tullut treenattua aika vähän, eikä osaamistaso todella päätä huimannut. Suoraan osataan mennä melko mukavasti, mutta tuo kääntyminen oli vaikeaa. Pirkko on kuitenkin oppiva yksilö, joten petrasi jo treenin aikana. Nää voidaan siis kyllä oppia ja niin myös tehdään.

A-aste:
valssi alasmenolla, päällejuoksu.

Aahan olin tyytyväinen. Pirkko osaa jo hyvin kaikkea sellaista, jossa olen kaukana, mutta lähellä tehdyt härskimmät päällejuoksut jne. pistivät sen vähän miettimään. Luulen, että ei ole iso juttu saada noita parempaan kuosiin, sillä pohja on hyvä.

Hyppy/häiriöt:
maksimihäiriöt (lähtö läheltä hyppyä, ei kerrota käännöksestä).

Näistä selvittiin myös ihmeen hyvin. Hyvä Pirkko! Kuitenkin löydettiin ainakin yksi asetelma, jolloin rima tippui. Todellisuudessa uskon, että rimojen kanssa tulee aina olla tarkkana. Ei liene se meidän vahvin osaamisalue.

Puomi:
kaikki meni oikeastaan ihan hyvin, mutta asentoa täytyy korjailla hieman suoremmaksi kun jään taakse tai sivuirtoan.Puomiosaamiseen olen tyytyväinen, vaikka asento voisikin olla suorempi. Tuo on tuollaista viilausta, jota on hyvä tottakai tehdä, sillä provosoi helposti virheisiin tai tuomarin virheellisinkiin arvosteluihin.

Pussi:
pussijarru, valssi, eteenmeno.

Ou nou, pussi! Sitä ei osata kyllä hyvin. Tai no, jotain osattiin, mutta olenkohan ikinä tehnyt pussijarrua? Ei sitten ihan kääntynyt. Valssissa oma ajoitus oli vähän hakoteilla, koira teki hyvin.

Keinu:
taaksejäänti, valssi.

Pirkko piipaa pötkäle olikin pieni possu kun tein valssia edessä ja ajatukseni oli jo seuraavassa esteessä. Ei ihan pysähtynytkään alasmenolle kun oli vähän kiirus jo jatkaa matkaa. Taaksejäännissä asento jäi vinoon ja turhan ylös joten sitä täytyy treenata myös. Kesti kyllä hyvin vedätykset jne, mutta kun tilanne oli todellisen jatkamisen oloinen niin sittenpähän olikin jo menossa..Se pikkukakkiainen taitaa tietää, milloin yritän saada sen tekemään virhettä ja silloinhan se ei sitä tee :)

Pituus:
veto/linjaus, takaaleikkaus, eteenlähetys.

Yllättävän hyvin tälläkin esteella teki kaikenlaista,mutta heikkouksiakin/ osaamattomuutta toki löytyi.

Rengas:
kutsuna, takaaleikkaus.

Nämä laitamme treenilistalle ilman muuta!

Putki:
putkijarrutus, eteenmeno.

Se ainainen putkijarru. Pirkko ei diggaa jarrutella putkessa kun on niin kiva mennä täysiiiiii!!! Mutta sitä tulee erinäisillä apukeinoilla nyt saada kuntoon. Aika tärkeä asia nimittäin. Ja tuo eteenlähteminen on myös tärkeää. Nyt sillälailla loivasti muhun päin kaartaen ampuu niin putkesta kuin pussista.

Sitten oli vielä kepit, pöytä ja muuri, joista harjoittelua vaati ainakin keppien päällejuoksut, avokulmat ja tiukat leikkaukset. Pöytä vaatii kaikenkaikkiaan vielä treeniä (eipäs ole tullut paljoa tehtyä) ja muurilla leikkaukset ja vekkaus/linjaus oli vaikeaa.

Mutta reenattavaa siis riittää! Hassua, että vaikka on tullut kuultua monet kerrat aiemminkin, että erikoisesteillä tulee treenata kaikki samat ohjaukset kuin muillakin niin oikeastaan tajusin sen vasta nyt. Mutta hyvä, että nyt kuin joskus myöhemmin.

Psyykkisestä valmentautumisesta kuultiin luennoin muodossa ja fyysisestikin tuli kuormaa haettua vielä fysiikkatreenin muodossa. Molemmat hyviä nuokin. Psyykkari liikautti montaa kohtaa mun mielessä ja näitä nyt mietiskelen ja analysoin, mutta en täällä :)


Mutta hei..miten hauskaa, tää viikko lomaa! Ja viikonloppuna affikselle! Hurraa! hurraa! hurraa! Mä lähden sinne nauttimaan kisaamisesta, sillä me osataan ihan tarpeeksi, jotta voidaan nauttia!

Mahtavaa Uutta Vuotta 2013 kaikille! tehdään ensi vuodesta vielä tätäkin vuotta parempi, nautitaan hetkistä, rakastetaan ja sit ollaan vaan kanssa välillä, eikä tehdä yhtään mitään :)

Joulu juhlista parhain?

Oih, ihanaa olla takaisin kotona! Vietettiin joulua mökillä: syötiin, saunottiin, syötiin ja puuhailtiin kaikenmoista pientä koko ajan. Paljon kun on porukkaa kasassa niin tiskaamistakin on muuten paljon! Pelailtiin ja hengaltiin myös. Nukuttiin piiiitkät yöunet monena yönä ja valvottiin juuri niin myöhään kuin teki mieli. Viiniä juotiin..riittävästi.  Ulkona tuli oltua tosi vähän, jotenkin ei ehtinyt ja koirat peuhasivat pihalla keskenään ihan riittävästi. Eilen käytiin tunnin kävelyllä (tai laahustettiin ihanassa lumisessa metsässä) ja koirat riekkuivat intopiukeina. Avan joulun kohokohta taisi olla peurajahti, johon pääsi kun törmättiin jonkinmoiseen joukkioon lenkin aikana. Toinen sen kohokohdista taisi olla kun se ryösti pihalta puolikkaan savustetun kalan. Roisto... Ja voi miten noita on rapsuteltu, monen ihmisen toimesta ja omasta myös. Pätmän ja Ava tietty pahimpina sylimaakareina, niillä kun tuntuu olevan loputon läheisyydenpula. Naapurin vanha tummu olisi ottanut ne kotiinsa, mutta ehkäpä olisi aika pian palauttanut. Pätmän on kyllä huippukoira tuollasessa hengailumielessä, sillä se osaa tuoda itseään viehättävästi ja hellyttävällä tavalla tykö. Sillä tavalla vaatimattomasti ja vähän vaan ja hups kohta koko koira rötköttää sylissä ketareet ojossa elämästään nautiskellen.

Maailman ihanin Pätmän

toinen sylimaakareista..

sisaruskatrasta äitin kanssa

mmmmm...suklaata..paljon.....

Pahkis on kukkulan kuningas! nih!

meidän yhdestoista joulu yhdessä ja vieläkin tykätään  <3

joulun odotusta

On hanget korkeat nietokset kun joulu joulu on meillää...Kohta on joulu ja lunta riittää. Tänä vuonna odotan joulua ihan spesiaalipaljon, sillä se saattaa yhden jutun jutun loppuun ja antaa mahdollisuuden rauhoittua ja valmistautua uuteen. Ennenkaikkea tuo liittyy nyt töihin, mutta miksei myös muuhun elämään. Oon aina tykännyt vuoden vaihteesta, sillä se on lupausten aikaa. Ja aika usein olen pystynyt pitämään ne lupaukset, jotka olen päättänyt pitää. Tänä vuonna siihen voisi liittyä tavoitteita pirkkoon liittyen ja ikuisuusaihetta eli oman kunnon kohentamista ei myöskään pidä unohtaa. Ensi vuonna voisin tehdä lupauksen myös siitä, että otan vielä enemmän hetkistä irti. Joskus elämä menee niin vauhdikkaasti, että sitä ihan unohtaa keskittyä ja pysähtyä. Mutta nyt ennen noita on aika nauttia joulun tunnelmasta, esivalmisteluineen kaikkineen.

Pirkkoliisa on juoksussa joten pääsee nyt treenaamaan vähemmän. Tuntuu siltä, että koko syksy on mennyt liian vähällä treenaamisella sen kanssa. Olosuhteet on jotenkin pakottanut tuohon. Ilmeisesti yhdestä inhottavasta kaatumisesta johtuen se veti itsensä juntturaan ja joutui tuosta johtuen olemaan vähemmällä treenillä. Mutta en usko, että muutaman vuoden kuluttua tällä on mitään merkitystä, tai jo aiemminkin jos asiaa tarkastelee. Nyt vaan tuntuu, että ei olla menty eteenpäin muutamissa asioissa lainkaan ja oikeastaan jopa takapakkia.

Lähinnä kepit pistää mietityttämään. Välissä kesti jo erinomaisen hyvin kepeillä kaikenmoista ja nyt ollaan taas siinä pisteessä, että karkaa kesken pois. On niin tarkka jos yhtään olen väärässä kohtaa väärään aikaan niin ei mukamas sitä kestä ja varastaa lopusta pois. Sisäänmenokulmat ovat kanssa aika onnettomassa jamassa siihen nähden, mitä ajattelin niiden olevan tässä vaiheessa. Mutta ei tuon nyt vielä täysin valmis tarvi olla, on meillä aikaa treenata. Tyhmää, mutta harmittaa vaan, että olis ollut kiva lähteä ekoihin kisoihin niin, että voisi luottaa ainakin perusesteosaamiseen. No eihän mua kukaan pakota starttaamaan, mutta aion kuitenkin. Affis olis mukava paikka aloittaa ja aion niin myös tehdä. Sitten voi olla vaikka ensi kesään saakka tauolla ja treenataan asioita parempaan malliin kuntoon.

Ava on päässyt muutaman kerran treenaamaan tauon jälkeen ja on se vaan helppo. Voi luoja sentään, miten voikaan olla! Enkä olis uskonut näin sanovani muutama vuosi sitten kun olin usein ranteet auki sen keskittymättömyyden takia ja myös ahdistunut siitä, miten vauhti ei vaan ole riittävää. Nyt kun olen sisäistänyt sen, että mun pitää hyväksyä se sellaisena kun se on, niin sen kanssa on helppo olla tyytyväinen. Viime treeneissä asiaa vähän pohdiskelin ja Jarikin totesi jotenkin siihen malliin, että " kokenut koira kun kulkee ajatuksen voimasta". Sellainen se onkin. Oikeastaan tuntuu, että sen kanssa voi sellaisella perusradalla tehdä asiat miten vaan. Tai no joo, keppejä sekään ei osaa kovin hyvin, mutta kun pääsen aina auttamaan alussa ja lopussa kestää häiriöt hyvin niin eipä tuo ole meitä rasittanut. Avan kanssa oon päätynyt siihen, että sen kanssa on turha hinkata keppejä. Se ei ikinä tule olemaan mikään älykkö niiden kanssa joten nopein on aina kun sen ei itse tarvi ajatella mitään.Se siis osaa kyllä eri kulmia hyvin, mutta ihan jo silmämääräisestikin on heplpo havaita, miten paljon nopeampaa on kun se autetaan kepeille sisään.

Kello on pian kaksi, enkä ole saanut tänään laskujen maksamista lukuunottamatta kummoista aikaan. Aina ei tarvi ja varsinkaan silloin kun ei ole oikeasti tarve. Mutta kohta lenkille ja sitten joululahjaostoksille katsastamaan Hyvinkään uusi kauppakeskus. Ehkäpä siellä on vähän hiljaisempaa kun menee vähän myöhemmin.

Viime talvelta, mutta voisi hyvin olla vaikka tältä.

riittävän hyvä?

Pirkko ja Ava päsivät sunnuntaina treenaamaan pitkästä aikaa. Tai Pirkko oli tauolla vajaa pari viikkoa ja Ava sitten taas n.1,5kk joten mikä nyt sitten on pitkästä aikaa. Oma treeni-into alkaa olla jo melkonen kun tuntuu, että lähielämä on vietetty liian vähäisen agilityn merkeissä. Pirkko kyllä päätti, että ottaa vielä hetken vähemmällä reenauksella ja aloitti juoksut eilen. Riman halliin se ei siis ole tervetullut  hetkeen, mutta onneksi torstaisin Sporttis on myötämielisempi.

Tehtiin Pasin koutsaamana Toptiimistä saatua kotiläksyä. Ei mitään ihmeellistä ja kummallista, mutta hyödyllistä. Eli kokeiltiin eri ohjaustekniikoita muutamalla esteellä. Siis tarkennettuna hinkattiin samaa neljää eri muutaman esteen kokonaisuutta muutamilla vaihtoehtoisilla tavoilla. Oltiin niin tehokkaita, että videoitiin treeni ja kellotettiin videolta, jotta saatiin tarkkoja aikoja eri ohjauksille. Lopputulos lienee se, että ei mitään suuresti yllättävää :) Pirkolla toimi hieman nopeammin kaikki meille tutut kuviot (niistot, valssit, takaakiertovalssit, pakkovalssit) ja ne mitä vältellään osaamattomuuden takia olivat hitaampia (pyöritykset, sylkkärit, poispäinkäännöt). Mutta erot olivat hiuksenhienoja. Sillä, ottiko ristiin vai pyöritti jollain tavalla yhden siivekkeen ympärillä ei ollut kovinkaan isoa merkitystä jollei nyt matka oleellisesti pidentynyt. Se kääntyy niin näppärästi, että hyvillä mielin sitä voi pyöritellä myös jatkossa jos se kyseinen ohjaus istuu paremmin ohjaajalle ja tilanteeseen. Avan kanssa aina ristiin jos mahis siis kun matka ei oleellisesti sillä tavoin pitene. Ei ole näppärä kääntyjä ja joutuu himmaamaan niin hirmusesti päästäkseen rullalle siivekkeen ympärille. Ei ehkä yllättävää, mutta Pirkko oli Avaa verraten paljon nopeempi. Aatella, että kolmella esteellä eroa voi tulla jopa sekunti (putki+hyppyjä). Ei ihme, että etsiskelen Pirkon kanssa yhteistä säveltä, sillä tuollanen vauhtiero vaikuttaa jo aikalailla rytmitykseen ja moneen muuhunkin asiaan.

Avan kanssa tehtiin ennen kellotustreeniä Riman edellispäivän kolmosten rata. Helppoa ja mukavaa. Nollalla pariin kertaan ja vähän eri tyyleillä. Ei nyt ehkä täysin tyylikästä ja virheetöntä, mutta siistiä Lauran ja Avan perusmenoa :) Ensin valittu kokonaisuus oli nopein joten hyvä niin. Koska tuokin oli mahis videolta kellotella niin teinpäs niin. Oltais jääty noilla suorituksilla viitisen sekkaa kärjestä. Seisotin kyllä hiukan kontakteilla joten olis siitä pari sekkaa saanut pois. Tuo kolme sekkaa kärjestä on sille riittävän hyvä joten siihen pitää olla tyytyväinen ja olenkin.

Töissä työnohjauksessa käytiin viime viikolla muuten läpi termiä "riittävän hyvä". Siitä luontevasti ajatukset kiiri agilityn maailmaan ja siihen, miten harvoin riittävän hyvä on siellä tarpeeksi hyvä.  Aina pitää olla parempi, aina on parannettavaa. Joskus on suorastaan sääli, miten ihmiset ajavat itsensä hirveään turhautuneisuuteen kun tehty suoritus ei ollut tähtisuoritus ja oikeuttanut voittoon. Paska koira, paska ohjaaja. Me paskat jäätiin voittajalle sen ja sen verran, että me ei ikinä.... Meistä ei ikinä tule tarpeeksi hyviä, tarpeeksi nopeita, parhaita. No joo, en tiedä jos hieman liioittelin, mutta ehkä vain hieman. Radanreunalla kun seisoo niin tuollaista puhetta on helppo kuulla. Ja miten tuollainen ilmapiiri leviääkään. Jos joskus itse alan tuollaiseksi niin tulkaa ja lyökää mua. Ihan hyvällä omallatunnolla, olkaa hyvä ja kiitos. Ja muistuttakaa siitä, että riittävän hyvä voi olla joskus ihan tarpeeksi hyvä. Kun menee ja tekee parhaansa ja koirakin niin tekee, niin miksi hakata päätään seinään. Ja okei, ymmärrän nopean turhautumisen ihan hyvin, mutta jos tuo tunnetila seuraa kisasta toiseen niin vähän laittaa miettimään, että onko homma sen arvoista? Miksi sitä haluaakaan riutua tuollaisissa fiiliksissä ihan vapaaehtoisesti? Pitäisikö välillä tehdä tilaa myös positiivisilla fiiliksille? Olisko mahdollista, että siellä radalla olisi kuitenkin ollut joku asia, mistä voisi saada hyvät fiilikset? Aika usein ne jäävät huomaamatta, joka on kyllä kovin harmillista.

Jep, nyt lenkille. Pakkasta sopivasti, hyvää musiikkia mukaan ja lämpimästi päälle. Ei oikeastaan kuullosta lainkaan hassummalta. Ja ehkä vähän lyhyempi lenkki tänään on kuitenkin ihan riittävän hyvä tälle illalle.

tokoilemassa

Sussun kanssa käytiin tiistaina Jessica S:n luona tokoilemassa. Ava on ollut niin lomalla, että ei ole tehnyt mitään, ei edes tokoa. Eikun kerran teki muutamia viikkoja sitten sporttiksella pikkusen. No enivei, otin edellisenä iltana vähän kaukoja ja täyskäännöksiä, jotta olisi vähän paremmin kartalla treeneissä. Oletettavasti kuitenkin oli melkosen kierrokset kaakossa kun pääsi hommiin. Liikkis :)

Tehtiin alkuun seuraamisia ja erityisesti peruuttamista, joka on Avalle vaikeaa. Siihen hyvät vinkit, ensin seinän vieressä ja lähtöasento seisomisesta. Alkuun palkkaa jo muutamasta askeleesta ja siitä sitten vaikeutetaan. Eri käskytys peruuttamisella otetaan myös käyttöön. Loppuaika ihmeteltiin sitten kaukoja. Ava on vähän työläs kun on niin multikiihkeä ruualle. Takapalkka saa sen melkein pois tolaltaan ja kierrokset nousee. Palkat molemmilla puolilla sivuilla olivat paremmat. Siinä kuitnekin täytyy olla tarkkana, että pääsee pakoille vasta kun on luopunut niistä. Tuo on asia, jota olaan harjoiteltu sen kanssa aina- siis palkoista luopumista ja voin kertoa, että ei ihan yksinkertaista hommaa ole tuon vilkkaan super-ahneen kanssa, jonka nappulat pysyy välillä melko heikonlaisesti kupissa/nupissa. Mutta harjoittelemme ja voihan olla, että on jo kypsempi oppimaan jo tuota asiaa. Kaukoissa katsottiin myös ratautuksia läpi ja niitä täytyy mun vielä pohtia. En pysty tarpeeksi nopeasti näkemään eroja, enkä ymmärtämään riittävän hyvin kriteereitä, jotta osaisin tehdä niitä oikein. Istu-maahan nyt on selkee ja sen osaa. Paitsi, että sivupalkoista hieman turhautuu ja saattaa haukahtaa, mutta J uskoi, että haukkuminen loppuu kun kehittyy noiden sivupalkkojen kanssa.

Ihan hyvä mieli ja nyt on taskussa monia asioita, mitä treenata sen kanssa. Talvella tokoileminen on vaan vähissä kun Avan kanssa on ulkona vähän nihkeetä. Jep, ollaan mukavuudenhaluisia. Mutta jos ottaisi projektiksi tehdä nyt talvella noita kaukoja, peruuttamisen ja motivaation metallinoutoon kuntoon. Kyllähän siinä olis aika paljon tälläiseksi oheislajiksi.

Tänään on itsenäisyyspäivä, jota aion viettää leppoisasti. Rauhallinen aamu, kohta lenkille ja siitä sitten salille. Hyvä ruokaa olis tiedossa ja illalla linnanjuhlia. Pasi reippaasti lähtee sporttikselle yötreeneihin, mutta mä jätän väliin kun Pirkko on tän viikon tauolla, eikä Avankaan nyt ole välttis just tänään aloittaa aksaa tauon jälkeen.

kolme Koota

Viime viikon keskiviikon treeneissä ei kulkenut sitten lainkaan. Siis Pirkon kanssa. Siinä sitten pähkäilyä, että miksi koira ei kokoa ja käänny, jumissa? Teki kuitenkin iloisella mielellä, mutta oli vaan jotenkin niin outo, että lopetin treenin kesken. Torstaina otin sen sporttikselle, eikä vaikuttanut silloin oudolta. Rata vaan oli niin vaikea, että ei selvitty siitä oikein mitenkään kunnialla läpi. Kotona ihmettelyä, että olisko kuitenkin jumissa vai ei. Oonko ylihysteerinen silmäterästäni..? Ehkä olen, ehkä en. Tänään Pirkkis pääsi osteopaatille ja olihan siellä vähän tuunattavaa. Epäilyä, että hoidettavaa oli kohdassa, joka liittyi viime kerralla tuunausta vaativaan kohtaan, mutta ei silloin vielä näkynyt. Etuosassa kanssa pientä laittamista, oikealla puolella ja rintarangassa. Tuo on kyllä sellainen pölö menijä, että kroppa on kovilla. Kehotuksesta saa olla nyt viikon verran lomalla.

Sussu olis tarkoitus kaivaa naftaliinista tällä viikolla. On viettänyt ansaitusti lomaa lokakuun puolesta välistä saakka ja nyt alkaa olla sitä mieltä, että lomailu saa riittää. Hauskaa tehdä taas sen kanssa. Katsotaan muistaako lajia enää lainkaan..no muistaa toki, mutta perinteisesti on ollut aika "Liisa ihmemaassa" taukojen jälkeen. Huomenna mennään itseasiassa Jessica S. luo tokoilemaan sen kanssa. Se vois olla aika hyvä tokokoira, mä luulen.

Tänään kotiin ajaessa pähkäilin, että viime kuukausina on tullut panostettua normaalia enemmän itseeni ja jollain narsistisella tavalla nautin siitä. Oon käynyt osteopaatilla muutamia kertoja, kosmetologilla muutamia kertoja, hankkinut salikortin ja ottanut siellä silloin tällöin omaa aikaa. Lisäksi terveyttä on tutkittu ja ihmetelty monen käynnin edestä ja nuo tutkimukset ovat yhä kesken. Ohessa on tullut muitakin juttuja esille ja voipi olla, että saan silmälasit! Hui. Töissä muuttuu kohta taas systeemit kun palaan vanhoihin hommiin takaisin. Lisäksi mieltä on tullut virkistettyä erinäisissä kekkereissä ja illanistujaisissa, eikä niille nyt hetkeen näy loppua. Kotona saatiin mieltä ärsyttäneitä kaaospaikkoja setvittyä (niitä, mitä aika monesta kodista löytyy: "kaapit, joita ei tee mieli avata"). Mun mielialaan ja fiilikseen vaikuttaa muuten uskomattoman paljon koti. Siis se, että missä kunnossa se on. Jos kotona on sotkuista niin mielikin on sekava :) Kun laittaa paikat järjestykseen niin asiat alkaa monesti heti näyttää selkeimmiltä. Ja jos kotia laittaa kauniiksi niin mielikin muuttuu jotenkin seesteisemmäksi. Siispä nautin pimeistä illoista, kynttilänvalosta, jouluvaloista, siististä kodista ja tunnelmasta. Glögiä, pipareita, herkkuja ja hyviä telkkuohjelmia illalla kun koirat on lenkitetty ja itsekin tullut liikuteltua läskejä jossain muodossa. Ens keväänä tulen panostamaan agilityyn enemmän kuin pitkään aikaan joten kaippa näillä systeemeillä keräilen nyt intoa ja fiilistä tulevaa varten. Koti, kroppa ja koirat kuntoon. Siitä se lähtee :)