Oltiin eilen Pirkon kanssa nextarin leirillä Turussa. Supertyhmää, mutta niin nyt kävi, että tokan treenin jäähdyttelylenkillä Pirkko kaatui mukkelismakkelis jäällä (ei edes kaahannut vaan oli hihnassa..) ja satutti oikean takajalkansa. Pienen autolepäilyn päätteeksi ontui jalkaa sitten selkeästi muutaman askeleen verran, jonka jälkeen jalka näytti vähän jäykemmältä, mutta oli ihan ok. Kintereen etuosassa oli pientä lämpöä ja ihan piirunverran turvotustakin. Onneksi hommassa ei pahemmin käynyt, sillä jalka ei kummemmin tuntunut koiraa vaivaavan. Kovasti kiskoi halliin vaan treenaamaan ja hypähteli innoissaan mua vasten jne. En tietenkään enää treenannut, sillä selvää ontumista kuitenkin näkyi muutamien askelten verran levon jälkeen. Niinpä Pirkkis sai viettää loppupäivän autossa ranteet luultavasti aika auki epäreiluudesta kun ei enää päässyt. Onneksi ei ehkä tiedä, että sain lainakoiraksi Helin kelpie Iitan, joka pääsi fiilistelemään irtoamistreenissä ja aksassa ylipäätään. Hauska tapaus omassa kummallisuudessaan tuntui olevan, itsetietoinen ja taitava kaikenkaikkiaan. Tuli kyllä kauniisti ohjauksiin, mutta taisi olla aika vieraskorea tällä kertaa. Tosi kiva kun pääsin tekemään harjoitukset, sillä ehdottomasti opin siinä enemmän kuin sivusta seurailemalla. Kiitos siis Helille!
Ehdittiin treenata Jaakon valssitreeni (aika killeri) ja Tuulian vekki-vastakäännös-flippi-treeni (aika rankka tykitystreeni koiralle). Valsseissa opin ajoituksen merkityksestä eniten. Jospa siirtäisi omasta itsestä ajatuksen koiraan niin valssien oikea-aikaisuus olisi taatumpaa. Nopeita liikkuvia valsseja täytyy treenailla kotona lenkeillä ja opetella saattamaan valssit nopeammin valmiiksi. Takaakiertovalssi on hyvä tehdä enemmän twisti-ajatuksella ja palkkailla koiraa hiukan, jotta ei valahda linjaltaan. Vekkeihin ei tarvis jäädä kiinni ja vastakäännöksiä olisi opeteltava paljon, jotta toimisivat. Ainakin tuon treenin perusteella ovat huonossa hapessa. En osannut rytmittää käännöstä ja lähteä siitä liikkeelle, miten voikin melko yksinkertainen asia olla noin haasteellinen? No, opettelen sen. Ei kait siinä sen kummempia.
Fysiikkatreeni tuntui luissa ja ytimissä niinkuin kait hyvän rääkin tarviikin tuntua. Jotain melko hienoakin siinä on, että tekee jotain asiaa niin pitkään, että oikeasti tipahtaa. Tänään lounaalla syöminen sattui kylkilihaksiin, joten jotain on tullut tehtyä.. Huomista odotellessa...
Itseasiassa en tiedä varmaksi, mutta luulen, että mahatauti yrittää iskeä päälle. Töiden jälkeen oli niin paha olo, että oksu oli ihan hollilla. En uskaltanut edes lähteä tanssitreeneihin, joka harmittaa pirusti. Mutta toisaalta kun yhdistää nämä eilisen jälkeiset lihaskivut ja mahdollisen oksentelun yhteen niin on kait todettava, että kotisohva on tänään paras paikka. Maataan nyt sitten tässä Pirkon kanssa ja toivumme. Sen tilanne näyttää onneksi hyvälle. Vähän oli jättänyt aamulla venytyksiä vaiheeseen ja jonkin verran jäykemmältä jalka yhä ajoittain näyttää, mutta muuten on ok. Eiköhän me taas kohta olla entistä ehompia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti