kisarapsaa ja olla möllöttelyä

Sellaiset aamut, joihin voi sisällyttää omaan tahtiin heräämisen, pikkusen siivoamista, koirien rapsuttelua, hyvän aamupalan ja kiireetöntä ihmettelyä ovat ihania. Kun voi kuluttaa aikaa vaikka teen juontiin 15minuuttia, tuijotella tyhjyyteen ja ladata akkuja. Keittää kananmunia ja tehdä jotain hyvää smoothieta. Tänään onnistuin hyvin (ei kait tälläisesssä perussetissä voi toisaalta edes epäonnistua): mansikoita, vadelmia,mustikoita, banaani, maustamatonta jugurttia, marjamehua ja pähkinärouhetta. Oikein hyvää ja varmaan ihan terveellistäkin. Pasi lähti Pahkiksen kanssa kisoihin ja loput koirat makaavat tuhannen kuutamolla pitkin ja poikin lattioita. Tai Ava tietty makaa lampaantaljan päällä korituolissaan patterin edessä. Mä aattelin, että herään aikaisin ja lähden reippaalle aamulenkille, mutta ulkona on -15 joten annetaan ilman ensin vähän lämmetä ja möllötellään vähän.  Ja kirjoitellaan vaikka jostain.

Ava vakkaripaikallaan

Viime sunnuntaina oltiin tyttöjen kanssa kisaamassa Lempäälässä. Molemmille kaksi starttia, ykköset aamusta ja kolmoset sitten iltapvällä. Pirkon kanssa kaksi hyllyä, tyhmiä virheitä multa ja myös ehkä siltä. Ei oteta tällä kertaa ihan kaikkea omaan piikkiin, sillä Pirkon kaksi virhettä eivät johtuneet mun töpeksinnästä (tai ehkä koulutuksen puutteestakaan vaan ehkä vaan maltista tai mistä lie). Eka rata oli Esan vauhdikas hyppäri. Linjasin 1-2 välin, jotta kolmoselle (kepit) tulisi hyvä linja. Pirkko otti kakkosriman alas, hyppäsi huolimattomasti sanoisin. Tuon jälkeen luotin vain käskytykseen putkeen lähettämisessä ja sain aikaan kiellon. Hetkeä myöhemmin toinen kielto putkelta kun tein kaiketi liian aikaisen putkijarrun ja vähän turhan isoeleisesti juuri tapahtuneen kiellon perään. Muuten rata oli erinomainen ja koira kulki mahtavasti ja oli makee. Toka rata oli paljon ahtaampi ja vaikeampi. Nopean koiran kanssa vaadittiin kolmosluokan tasoista osaamista ainakin kepeillä, radan alussa ja loppusuorassa. Kepeistä suoriuduttiin erinomaisesti. Pirkko haki hyvin itsenäisesti kepeille ja kesti hyvin, vaikka jättäydyin taakse ja sivuirtosin kohti putkea. Loppusuora sujui myös hyvin kun sain jätettyä keinulle sen. Tosin..otti jälleen kerran lentokeinun? Treeneissä ei koskaan tuollaista tee joten liekkö sen vaan vielä vaikea erottaa vieraita keinuja puomista ja ehkä ei kuullut käskytystä (hallissa oikeasti hirvee meteli kun lämmityskone pauhasi täysillä ja kaksi rataa olivat vierekkäin). Siinä siis se Pirkon toinen virhe. No lentokeinun lisäksi virhe saatii alkukuvioista. En osannut rytmittää yhtä leikkausta ajoissa ja sössin kohdan. Rima siinä(kin?) taisi tulla ja oliskohan peräti kääntynyt väärään suuntaan. Tai sitten oli vaan kääntymässä, mutta väänsi itsensä riman kustannuksella viime hetkellä oikeaan suuntaan. Niin siinä taisi käydä. Eli tokalta lentokeinu ja tuo rima. Uusin keinun niin hyllyksihän se meni.

Avan kanssa eka rata oli huonointa agilityä sitten vuosiin. Jos ekoilta 7 esteeltä menee kolmesta ohi ja sitten hyppää pituuden ihan väärin (merkkitolppien välistä) niin oli aika lopettaa siihen, ei ollut meidän tähtihetki. Tiedän, mistä tuo johtui ja se vähän risoi radan jälkeen. Olin rauhassa kävelemässä lähtöpaikan suunnille hallissa ja luulin, että starttaisin vasta kolmen koiran jälkeen. Mutta eihän se niin mennyt vaan sisäänheittäjä hiukan hermostuneen näköisesti juoksi vastaan ja kertoi, että olinkin seuraava. Eipäs siinä ehtinyt mitään rutiineja tehdä Avan kanssa vaan ihan takki auki radalle. Minä sain lähdössä oman mieleni aika hyvin rauhoittumaan, henkäisin siinä ja olin valmis menemään. Koiran silmät menivät kuin hedelmäpelissä ja näin heti, että nyt ollaan eri planeetoilla. Niin oltiinkin.. Opinpahan tuosta, että Avalle ja mulle sen kanssa ovat alkurutiinit järkyttävän tärkeitä. Sen ajatusmaailma pitää jäsentää tiettyjen juttujen kautta kuntoon, jotta se pystyy keskittymään ja hoitamaan tonttinsa. Ja mun pitää nähdä lähdössä, että ollaan samalla taajuudella, jotta voin ohjata sitä normaalilla tavalla. Sellaisia vaan ollaan ja tuskin muuksi muututaan. Toisaalta nyt muistan, että muutama vuosi sitten meidän radat olivat tosi usein tuollaisia ja olin silloin  täysin ymmälläni, miten ikinä saisin sen kulkemaan kisoissa. Näemmä olen kuitenkin keksinyt, miten saan, sillä tälläistä menoa ei ole tosiaan enää aikoihin tapahtunut.

Tokalle radalle sain oman fiiliksen taas hyväksi ja luoton koiraan takaisin joten pystyttiin suoriutumaan taas kuin yleensäkin. Radalla oli rimat yllärinä tapissa, joka toi mieleen sen, että koko talvena ei ole hyppinyt niin korkeita. Onneksi Avalle tuolaiset asiat ovat merkityksettömiä. Muutaman verkkaypyn jälkeen tiesi, että nyt tarvii hiukan enempi tsempata ja teki niin hyvin. Tehtiin nolla ja tultiin kolmansiksi  hyvässä seurassa. Kivaa oli olla pitkästä aikaa palkintopallilla sen kanssa ja vielä totaalisesti epäonnistuneen ykkösradan päätteeksi.

Mutta ne niistä kisoista. Torstaina treenattiin sporttiksella ja syötiin ihanaa kakkua Voltin tokovalioitumisen johdosta. Musta se on huikeeta, miten Saija on paneutunut niin hienosti tuohon tokohommaan ja miten hienosti niillä meneekään. Suorastaan kateeksi käy moinen aikaansaaminen ja miten hienosti ne tekeekin! Mutta ennenkaikkea oon tietty ylpeä, että meillä on niin hieno ja pätevä sisko :) Ja veljistäkin ollaan tietty ylpeitä, sillä ne on ihan parhaita veljiä :)

Sylkkärit vaativat kyllä työstöä, eivät vielä (jeps, kolmen treenin jälkeen..ihmekkös tuo) ole vielä sellaiset kuin saisivat olla. Päällejuoksuissa on tapahtunut edistystä ja samoin takaakierroissa. Kontaktit olivat tuossa treenissä jotenkin hitaammat ja loppuasento kumman vino, niitä täytyy seurata.

Tänään katsomaan pentu-pentua Raisalle. Ihanaa :) Ja huomenna NL-treeneihin Turkuun, hauskaa! Ja maanantaina sitten väsyttää taas..mutta eipäs mietitä nyt tuollaisia.