Aika jees :)

Onnellinen aamu ja hyvä päivä tulossa. Elämä on taas aika kohdillaan kun miettii kaikkea :) 

Tällä viikolla on reenailtu taas ja tänään jatketaan saman teeman parissa. Mäkelän Marko kouluttaa tänään rimalaisia ja me ollaan menossa mukana. Kivaa, koska Markon treenit ovat olleet aina sellaisia, joita muistelee hyvällä fiiliksellä. Ilmakin näyttää hyvälle ja seura tulee olemaan hyvää joten vielä parempi.

Keskiviikkona treenattiin Jarin treeneissä pitkästä aikaa Pirkon kanssa. Ava sai jäädä kotiin kun pakkasta oli sen verran paljon, että aattelin, että kahden koiran lämmittely menisi kylmässä hallissa niin vaikeaksi jne. Pirkko oli oikeastaan aika pätevä, onhan se suorastaan hieno aina välillä. Pitkät välistävedot tuottaa ahdistusta, niitä en osaa tehdä,enkä oikein edes opettaa. Kumpa Nextarissa paneuduttaisiin sellaisiin joku kerta niin voisi oikein pysähtyä aiheen pariin ja saada kullanarvoisia vinkkejä. Mutta serpentiineissä ollaan selkeesti menty eteenpäin ja se vain koska osaamme nyt päällejuoksut paremmin. Siitä oikein hyvä mieli :) Ja kyllä irtoo..!

Torstaina Sporttiksella. Olin ihan väsynyt ja kait vähän huonolla tuulellakin. Piti hakea itsestään fiilistä ja sinnikkyyttä, mutta jälkimmäinen jäi vähän laimeksi joten isoin yritys jäi uupumaan. Virheiden kautta maaliin taisi olla teemana. Kepeillä toistin Purinan keppikulman ja niin vain jäi kakkosväli pujottelematta tässäkin treenissä. Meni kait vain liian kovaa taipuakseen. Tällä kertaa napakampi käskytys sai vauhtia rauhoittumaan ja järkeä mukaan, mutta en nyt sellaiseen haluaisi turvautua jatkossa. Toisaalta eiköhän opi säätelemään vauhtiaan joskus. Nyt ei olla treenattu keppejä hetkeen, itseasiassa, joka saattoi vaikuttaa tähän. Pasi treenasi Pätmänin kanssa. Se on aika hauska veijari sanoisin ja vauhtia näyttäisi tuostakin pojasta löytyvät. Ja miten se kääntyy välillä kuin ilmaiseksi. Hauska nähdä, millainen siitä tulee.Se on tehnyt itseasiassa tosi vähän, mutta nyt kun täytti jo vuoden niin eiköhän itse asiaan aleta paneutua vielä enemmän. Rimojakin voisi alkaa nostaa ja miksei opettaa jotain esteitäkin jo sille :)

  

Pureskeltavaa Purinalla

Hölmö otsikko, mutta menkööt :) Olin ekaa kertaa purinalle sitten uuden alustan. Aika hassu se oli minusta. Varmasti ihan hyvä, en valita, mutta jotenkin hassu. Se oli raskaan näköinen, mutta ei se raskas ollut. Epätasaiselta myös näytti, mutta ei kait juostessa siltä tuntunut. Pirkolla näytti olevan suu täynnä höttöä, joten siitä kyllä miinus. Toisaalta hiekkahallissa sen suu on aina täynnä hiekkaa joten onko tuokaan nyt miinuksen arvoista? Ei kait. Rimoja kyllä tiputteli, eikä osanut pujoitella- se oli varmasti pohjan syy :)

Oltiin mukavalla porukalla liikenteessä ja ilmakin oli suorastaan hieno. Raisa treenasi Repsaa ja Laura koko köörin kanssa eli Pinkon, Piskin ja Irman. Ja mulla tietty Pirkko ja salaa treenasin myös vähän Pätmänin kanssa. Pirkon kanssa oli jotenkin nihkeetä, kerrassaan outoja juttuja. Ei tosiaan taipunut kakkosväliin pujottelussa, enkä ymmärrä miksi. Onhan meillä kepeillä kaikenmoisia vaiheita ja pulmia ollut, mutta tuo oli uutta. Ehkä vaan tuli liian kovaa? No joo, jos oli vain tuon kerran ongelma niin en nyt ala tekemään siitä ongelmaa. Tiputteli myös enemmän rimoja. Tuonhan voisi laittaa tietty erilaisen pohjan syyksi, mutta en haluaisi. Sellainen koira ei ole kiva, joka uusilla alustoilla alkaa tiputtelemaan. mutta en nyt keksi muutakaan syytä jollei sitten ole viikon takaisesti jotenkin juntturassa. Tarkoituksena oli treenailla taaksetyöntöjä ja pitkiä välistävetoja, mutta ei päästy jälkimmäiseen saakka. Ei nyt osattu tänään taaksetyöntämistä hypylle kun tultiin putkesta.. sitä siinä ihmeteltiin, että miksi ei mene. Työnnänkö liian aikaisin jalalla, liian myöhään käsillä vai mitä ihmettä. Aiemmin en ole tuollaiseenkaan pulmaan törmännyt. Yritin saada aikaan lentokeinun, mutta en saanut. Siitä hyvä mieli, että osasi erotella vieraan keinun puomista. Lopuksi pientä ohjauskikkailua muutamalla hypyllä. Raisan mukaan treeni oli fiilistelytreenausta ja helpoltahan se niiden tekemänä näyttikin. Me vielä haettiin sitä fiilistä.. :)

Pätmänin kanssa ihan pikkuisen jotain. Tuntui hauskan kevyeltä ja päämäärätietoiselta. Aina ei esteet osuneet ihan juoksulinjalle jolloin saattoi tulla pieni ohituslipsahdus. Mutta hauska nuori mies se kyllä on, Pasi saa siitä kelpo kaverin agilityyn.

Lauran sheltit on hauskoja myös, Irma oli suorastaan raivokas ja kovin taitava ollakseen ihan keltanokka agilityssä!

pöh ja höh

Käytiin tänään Avan kanssa Kotkassa kisaamassa. Paska reissu, mutta tulihan tehtyä. Virheistä opitaan, tai sitten ei. Ja niin edespäin.

Eka rata oli ihan  kelpo menoa, Aan kontakti oli huonolla tapaa vauhdikas, mutta monet asiat onnistuivat juuri niinkuin olin suunnitellut. Puomille meno oli melko tylsä, koska vino lähestyminen vaati linjan oikaisemista jolloin aikaa rytmitykselle jäi liian vähän. Tai ehkä tila vaan loppui. Avan askeleet eivät luonnostaan sopineet joten virhe tuli sitten siitä. Ilman tuota virhettä oltaisiin voitettu. Se kaivattu nollavoitto oli ihan siinä ja sitten se menikin jo.  Kyllä mua turhautti, ja yhä ärsyttää. Ylösmenovirheet on niin turhuutta!

Tokalla radalla hyvää menoa aina radan loppuvaiheille saakka. Joku aivopieru mulle, liika rynniminen okserille, josta tuli kääntyä ja pieleen meni. Ava ohitti okserin jälkeisen hypyn joten se siitä sitten. Olisko tuo ollut radan kolmanneksi viimoinen hyppy.

Vikalla radalla huonoilu jatkui, tällä kertaa mä pääsin loistamaan. En nyt oikein osaa edes analysoida sen kummemmin joten todetaan vaan, että pieleen meni.

Mua harmitti päivän jälkeen tietty se ylösmeno, mutta myös tuo, että teimme kolme rataa ilman yhtään nollaa. Ok, ei tämä nyt ainutlaatuista ole, on sitä aiemminkin niin tullut huonoja settejä tehtyä, mutta nollaprossa on kuitenkin ollut melko hyvä jo pitkään.  Pasi lohdutteli ratojen jälkeen, että virhemarginaali voinee kasvaa kun lähden yrittämään sitä voittoa. Ja onhan se totta. Jos vetää vähän riskillä ja yrittää tehdä täysiä niin virheitä voi helpommin tulla. Näillä kuitenkin mennään. Nollavoitto ei osu meidän kohdalla varmisteluilla. Sitäpaitsi ehkä siinäkin voi olla oma viehätyksensä kun kokeilee radalla hieman poistumista omalta mukavuusalueelta.

Huomenna ajattelin ottaa Pirkon treenaamaan. Ei ole ontunut tai oireillut lainkaan viikko sitten tapahtuneen jälkeen ja on nyt muutaman päivän lenkkeillytkin ihan normaalisti. tehdään vähän ja katsotaan, että reagoiko jotenkin. Toivotaan, että ei.

Nextarissa tapahtunutta

Oltiin eilen Pirkon kanssa nextarin leirillä Turussa. Supertyhmää, mutta niin nyt kävi, että tokan treenin  jäähdyttelylenkillä Pirkko kaatui mukkelismakkelis jäällä (ei edes kaahannut vaan oli hihnassa..) ja satutti oikean takajalkansa. Pienen autolepäilyn päätteeksi ontui jalkaa sitten selkeästi muutaman askeleen verran, jonka jälkeen jalka näytti vähän jäykemmältä, mutta oli ihan ok. Kintereen etuosassa oli pientä lämpöä ja ihan piirunverran turvotustakin. Onneksi hommassa ei pahemmin käynyt, sillä jalka ei kummemmin tuntunut koiraa vaivaavan. Kovasti kiskoi halliin vaan treenaamaan ja hypähteli innoissaan mua vasten jne. En tietenkään enää treenannut, sillä selvää ontumista kuitenkin näkyi muutamien askelten verran levon jälkeen. Niinpä Pirkkis sai viettää loppupäivän autossa ranteet luultavasti aika auki epäreiluudesta kun ei enää päässyt. Onneksi ei ehkä tiedä, että sain lainakoiraksi Helin kelpie Iitan, joka pääsi fiilistelemään irtoamistreenissä ja aksassa ylipäätään. Hauska tapaus omassa kummallisuudessaan tuntui olevan, itsetietoinen ja taitava kaikenkaikkiaan. Tuli kyllä kauniisti ohjauksiin, mutta taisi olla aika vieraskorea tällä kertaa. Tosi kiva kun pääsin tekemään harjoitukset, sillä ehdottomasti opin siinä enemmän kuin sivusta seurailemalla. Kiitos siis Helille!

Ehdittiin treenata Jaakon valssitreeni (aika killeri) ja Tuulian vekki-vastakäännös-flippi-treeni (aika rankka tykitystreeni koiralle). Valsseissa opin ajoituksen merkityksestä eniten. Jospa siirtäisi omasta itsestä ajatuksen koiraan niin valssien oikea-aikaisuus olisi taatumpaa. Nopeita liikkuvia valsseja täytyy treenailla kotona lenkeillä ja opetella saattamaan valssit nopeammin valmiiksi. Takaakiertovalssi on hyvä tehdä enemmän twisti-ajatuksella ja palkkailla koiraa hiukan, jotta ei valahda linjaltaan. Vekkeihin ei tarvis jäädä kiinni ja vastakäännöksiä olisi opeteltava paljon, jotta toimisivat. Ainakin tuon treenin perusteella ovat huonossa hapessa. En osannut rytmittää käännöstä ja lähteä siitä liikkeelle, miten voikin melko yksinkertainen asia olla noin haasteellinen? No, opettelen sen. Ei kait siinä sen kummempia.

Fysiikkatreeni tuntui luissa ja ytimissä niinkuin kait hyvän rääkin tarviikin tuntua. Jotain melko hienoakin siinä on, että tekee jotain asiaa niin pitkään, että oikeasti tipahtaa. Tänään lounaalla syöminen sattui kylkilihaksiin, joten jotain on tullut tehtyä.. Huomista odotellessa...

Itseasiassa en tiedä varmaksi, mutta luulen, että mahatauti yrittää iskeä päälle. Töiden jälkeen oli niin paha olo, että oksu oli ihan hollilla. En uskaltanut edes lähteä tanssitreeneihin, joka harmittaa pirusti. Mutta toisaalta  kun yhdistää nämä eilisen jälkeiset lihaskivut ja mahdollisen oksentelun yhteen niin on kait todettava, että kotisohva on tänään paras paikka. Maataan nyt sitten tässä Pirkon kanssa ja toivumme. Sen tilanne näyttää onneksi hyvälle. Vähän oli jättänyt aamulla venytyksiä vaiheeseen ja jonkin verran jäykemmältä jalka yhä ajoittain näyttää, mutta muuten on ok. Eiköhän me taas kohta olla entistä ehompia!

kisarapsaa ja olla möllöttelyä

Sellaiset aamut, joihin voi sisällyttää omaan tahtiin heräämisen, pikkusen siivoamista, koirien rapsuttelua, hyvän aamupalan ja kiireetöntä ihmettelyä ovat ihania. Kun voi kuluttaa aikaa vaikka teen juontiin 15minuuttia, tuijotella tyhjyyteen ja ladata akkuja. Keittää kananmunia ja tehdä jotain hyvää smoothieta. Tänään onnistuin hyvin (ei kait tälläisesssä perussetissä voi toisaalta edes epäonnistua): mansikoita, vadelmia,mustikoita, banaani, maustamatonta jugurttia, marjamehua ja pähkinärouhetta. Oikein hyvää ja varmaan ihan terveellistäkin. Pasi lähti Pahkiksen kanssa kisoihin ja loput koirat makaavat tuhannen kuutamolla pitkin ja poikin lattioita. Tai Ava tietty makaa lampaantaljan päällä korituolissaan patterin edessä. Mä aattelin, että herään aikaisin ja lähden reippaalle aamulenkille, mutta ulkona on -15 joten annetaan ilman ensin vähän lämmetä ja möllötellään vähän.  Ja kirjoitellaan vaikka jostain.

Ava vakkaripaikallaan

Viime sunnuntaina oltiin tyttöjen kanssa kisaamassa Lempäälässä. Molemmille kaksi starttia, ykköset aamusta ja kolmoset sitten iltapvällä. Pirkon kanssa kaksi hyllyä, tyhmiä virheitä multa ja myös ehkä siltä. Ei oteta tällä kertaa ihan kaikkea omaan piikkiin, sillä Pirkon kaksi virhettä eivät johtuneet mun töpeksinnästä (tai ehkä koulutuksen puutteestakaan vaan ehkä vaan maltista tai mistä lie). Eka rata oli Esan vauhdikas hyppäri. Linjasin 1-2 välin, jotta kolmoselle (kepit) tulisi hyvä linja. Pirkko otti kakkosriman alas, hyppäsi huolimattomasti sanoisin. Tuon jälkeen luotin vain käskytykseen putkeen lähettämisessä ja sain aikaan kiellon. Hetkeä myöhemmin toinen kielto putkelta kun tein kaiketi liian aikaisen putkijarrun ja vähän turhan isoeleisesti juuri tapahtuneen kiellon perään. Muuten rata oli erinomainen ja koira kulki mahtavasti ja oli makee. Toka rata oli paljon ahtaampi ja vaikeampi. Nopean koiran kanssa vaadittiin kolmosluokan tasoista osaamista ainakin kepeillä, radan alussa ja loppusuorassa. Kepeistä suoriuduttiin erinomaisesti. Pirkko haki hyvin itsenäisesti kepeille ja kesti hyvin, vaikka jättäydyin taakse ja sivuirtosin kohti putkea. Loppusuora sujui myös hyvin kun sain jätettyä keinulle sen. Tosin..otti jälleen kerran lentokeinun? Treeneissä ei koskaan tuollaista tee joten liekkö sen vaan vielä vaikea erottaa vieraita keinuja puomista ja ehkä ei kuullut käskytystä (hallissa oikeasti hirvee meteli kun lämmityskone pauhasi täysillä ja kaksi rataa olivat vierekkäin). Siinä siis se Pirkon toinen virhe. No lentokeinun lisäksi virhe saatii alkukuvioista. En osannut rytmittää yhtä leikkausta ajoissa ja sössin kohdan. Rima siinä(kin?) taisi tulla ja oliskohan peräti kääntynyt väärään suuntaan. Tai sitten oli vaan kääntymässä, mutta väänsi itsensä riman kustannuksella viime hetkellä oikeaan suuntaan. Niin siinä taisi käydä. Eli tokalta lentokeinu ja tuo rima. Uusin keinun niin hyllyksihän se meni.

Avan kanssa eka rata oli huonointa agilityä sitten vuosiin. Jos ekoilta 7 esteeltä menee kolmesta ohi ja sitten hyppää pituuden ihan väärin (merkkitolppien välistä) niin oli aika lopettaa siihen, ei ollut meidän tähtihetki. Tiedän, mistä tuo johtui ja se vähän risoi radan jälkeen. Olin rauhassa kävelemässä lähtöpaikan suunnille hallissa ja luulin, että starttaisin vasta kolmen koiran jälkeen. Mutta eihän se niin mennyt vaan sisäänheittäjä hiukan hermostuneen näköisesti juoksi vastaan ja kertoi, että olinkin seuraava. Eipäs siinä ehtinyt mitään rutiineja tehdä Avan kanssa vaan ihan takki auki radalle. Minä sain lähdössä oman mieleni aika hyvin rauhoittumaan, henkäisin siinä ja olin valmis menemään. Koiran silmät menivät kuin hedelmäpelissä ja näin heti, että nyt ollaan eri planeetoilla. Niin oltiinkin.. Opinpahan tuosta, että Avalle ja mulle sen kanssa ovat alkurutiinit järkyttävän tärkeitä. Sen ajatusmaailma pitää jäsentää tiettyjen juttujen kautta kuntoon, jotta se pystyy keskittymään ja hoitamaan tonttinsa. Ja mun pitää nähdä lähdössä, että ollaan samalla taajuudella, jotta voin ohjata sitä normaalilla tavalla. Sellaisia vaan ollaan ja tuskin muuksi muututaan. Toisaalta nyt muistan, että muutama vuosi sitten meidän radat olivat tosi usein tuollaisia ja olin silloin  täysin ymmälläni, miten ikinä saisin sen kulkemaan kisoissa. Näemmä olen kuitenkin keksinyt, miten saan, sillä tälläistä menoa ei ole tosiaan enää aikoihin tapahtunut.

Tokalle radalle sain oman fiiliksen taas hyväksi ja luoton koiraan takaisin joten pystyttiin suoriutumaan taas kuin yleensäkin. Radalla oli rimat yllärinä tapissa, joka toi mieleen sen, että koko talvena ei ole hyppinyt niin korkeita. Onneksi Avalle tuolaiset asiat ovat merkityksettömiä. Muutaman verkkaypyn jälkeen tiesi, että nyt tarvii hiukan enempi tsempata ja teki niin hyvin. Tehtiin nolla ja tultiin kolmansiksi  hyvässä seurassa. Kivaa oli olla pitkästä aikaa palkintopallilla sen kanssa ja vielä totaalisesti epäonnistuneen ykkösradan päätteeksi.

Mutta ne niistä kisoista. Torstaina treenattiin sporttiksella ja syötiin ihanaa kakkua Voltin tokovalioitumisen johdosta. Musta se on huikeeta, miten Saija on paneutunut niin hienosti tuohon tokohommaan ja miten hienosti niillä meneekään. Suorastaan kateeksi käy moinen aikaansaaminen ja miten hienosti ne tekeekin! Mutta ennenkaikkea oon tietty ylpeä, että meillä on niin hieno ja pätevä sisko :) Ja veljistäkin ollaan tietty ylpeitä, sillä ne on ihan parhaita veljiä :)

Sylkkärit vaativat kyllä työstöä, eivät vielä (jeps, kolmen treenin jälkeen..ihmekkös tuo) ole vielä sellaiset kuin saisivat olla. Päällejuoksuissa on tapahtunut edistystä ja samoin takaakierroissa. Kontaktit olivat tuossa treenissä jotenkin hitaammat ja loppuasento kumman vino, niitä täytyy seurata.

Tänään katsomaan pentu-pentua Raisalle. Ihanaa :) Ja huomenna NL-treeneihin Turkuun, hauskaa! Ja maanantaina sitten väsyttää taas..mutta eipäs mietitä nyt tuollaisia.