tokorotumestikset

Tänään ratkottiin pölkkäreiden rotumestaruus tokossa. Virallisesti tittelin tietty saa vaan EVL- koira, mutta kivaa oli kun paikalla oli ekstramäärä belgejä ja kisatkin oli aika isot. Ilma kerrassaan suosi meitä, aurinkokin nimittäin vilahteli ja lämmitti radan reunalla olevia. Aamulla ajelin aivan kaameessa kaatosateessa paikanpäälle, mutta n. 5km ennen perillä pääsyä sade lakkasi. Hyvää tuuria sanon minä, sillä alunperin sadetta oli luvattu koko päiväksi.

Ava starttasi siis aloluokassa, jonne sen hetken mielijohteesta ilmoitin kun eräs joukkue oli alemman luokan koiraa vailla. Tuomarina toimi Bellaoui vai mitenhän sen nimi nyt kirjoitettiinkaan. Ava teki ihan hyvää settiä koko suorituksen ajan. Tekee kyllä kotona paremmin, mutta kukapa ei :)

Saatiin tälläistä:

luoksepäästävyys 10
paikallaan olo 10
seuraaminen hihnassa 8,5
seuraaminen ilman hihnaa 9
maahanmeno seuraamisesta 10
luoksetulo 9
seisominen seuraamisesta 9
hyppy 9
yleisvaikutelma 10

yht. 186pistettä ja sij. 2/20

Seuraamiset olivat tuomarin mielestä liian tiiviitä. Ovathan ne tokoa ajatellen joten totta puhui. Onneksi muuten suitsutti seuraamista joten tiiviys lienee ainoa korjattava asia tokoa ajatellen. Luoksetulo oli tosi hyvä, mutta.. jouduin antamaan kaksi käskyä, että siirtyi edestä sivulle. Mikälie aivopieru iski koiralle. Muuten oli kuulemma kympin arvoista ja hyvinhän se tekikin. Seisomisessa jäi hieman vinoon ja otti yhden askeleen ja hypyssä liikahti myös hieman joten noista pistemenetykset. Eniten ihmettelin tuota lisäkäskyn tarvetta luoksetulossa. Koskaan aiemmin ei ole jättänyt reagoimatta, mutta virheitä kait sattuu ja tapahtuu. Hyppy on heikoin lenkki kun en sitä oo jaksanut oikeen treenata joten se olis voinut mennä huonomminkin. Liikkeestä jää useimmiten suoraan ja pysähtyy heti, mutta ei tänään. Tuomari kehui kovasti yhteistyötämme ja Avaa. Taisi se minuakin kehaista, että teen asiat oikein (ei vartaloapuja jne) joten hyvä mieli jäi setistä.

Meidän joukkueella meni kertakaikkisen hienosti ja tultiin toiseksi. Eka paikka jäi neljän pisteen päähän, mutta hopea ei ole häpeä. Hyvä meidän joukkue! Mukana olis siis Kim ja Max, Sari ja Tiku, Sari ja Olli ja Mari ja apua nimi oli?..sellanen hirmusen soma malinoispojankloppi.

                                                               Kertakaikkisen kaunis koira

Sataa, sataa ropisee.

Piiitkästä aikaa päivitys. Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta kirjotetaan nyt ne vaan, jotka kielenpäällä ovat juuri nyt. Jokaisesta jotakin.

Pätmän vältti leikkauksen, on toiminut super-terapiakoiran alkuna mulla töissä ja on usein kamalan rasittava. Se riehuu ja syö kaikkea.. Se on löytänyt itsestään sisäisen duunarin ja suhtautuu yht'äkkiä hommiin ihan erilaisella vakavuudella. Parhaimmillaan se on iltaisin kun se kömpii tuhisten kainaloon katsomaan telkkaria. Silloin sitä ei voi vastustaa ja se saa anteeksi sen, että on usein rasittavan villi- tai oikeastaan se saa anteeksi ihan mitä vaan. Se on tehnyt vähän aksaakin (toki pumppereilla lyhyttä pätkää) ja oikeastaan on aika jees! Siitä voi tulla aika hyvä mä luulen. Tai noista kahdesta yhdessä, siis siitä ja Pasista.

Pahkis ja Pasi pääsivät Top teamiin. Hienoa ja huraa! Lisäksi saivat ekan sertinsä kolmosista radalla, jolla tekivät myös ekan nollansa kolmosissa. Hyvä poijjat!  Välillä menevät ihan huikeen hienosti. Tuolloin ihmettelen, mitä ihmettä mun keposta onkaan kuoriutunut.

Ava on erihyvässä nollaiskussa. Viimeisistä 11 startista se on tehnyt 8 nollaa. Jos otetaan epikset ja joukkuekisat mukaan niin suhde taitaa olla 16 starttia, 11 nollaa.  Virheitä on tullut seuraavanlaisista tilanteista: 1 x Aan alastulo, 1 x puomin ylösmeno, 1 x putken väärään päähän livahdus mun huonon vedon ansiosta, 1 x putkeen sujahdus hypyn ohi mun huonon leikkauksen johdosta ja 1 x takaakierron suoritus väärältä puolelta mun rytmitysvirheen takia. Oon siihen tyytyväinen, sillä tekee just nyt niinkuin sille kerron. On se aika Sussu! Huomenna mennään belgien rotumestiksiin tokoilemaan. Osaa kyllä kaiken, eriasia on sitten, että osaako se vesisateessa, jota on luvattu. Toko on meille niin kolmoslaji, että en ole paljoa sateessa viihtynyt treenaamassa sen kanssa. Mutta parhaamme yritämme, toivotaan, että koira pelittää sateessa.

Pirkko menee kamalan kovaa. Mä yritän oppia ymmärtämään sitä ja sen vauhtia ja kaikkea muutakin. Oon onneksi jo paremmin kärryillä kuin esimerkiksi kesällä joten noususuuntaista tämä meidän meno on. Esteet alkavat olla jo hyvin hanskassa. Kepit ovat aiheuttaneet suurta kärsimystä mulle kun haluan "heti nyt kaikki valmiiksi". Ne ovat olleet ja ovat piiiiiiitkä projekti. Mutta! - tällä viikolla kun olen keskittynyt aika paljon niiden treenaamiseen (kolme treenikertaa) niin kertaakaan se ei ole lähtenyt kesken pois, eikä rynninyt päämäärätiedottomasti vaan johonkin väliin keppejä! Tuo on siis ollut se ongelma. Koska olen vaikeuttanut sisäänmenoja niin muutamia virheitä on sisäänmenoissa tullut, mutta ihan normaaleissa mittakaavoissa ja kehittymistä on ilmiselvästi tapahtunut. Aamulla melkein pakahduin onnesta kun meni sisään n. 90 asteen avokulmaan ja kesti melkoisen raisun "sivulle taakse irtoamisen". Ou jee ja ilonpäivä! Kisoihin sitten joskus, ei vielä. Kisaa sitten kun homma pysyy kasassa treeneissä radan verran.

mitä vielä? sataa, sataa ropisee ja etureisi ei ole kunnossa, joka harmittaa niin vietävästi. Haluaisin päästä tekemään täysillä, mutta miten tehdä kun ei voi juosta. Tai haluaisin päästä tekemään niitä ratoja Pirkon kanssa, mutta juuri niihin en nyt kykene. Mutta eiköhän tuo tuosta, nyt tarvii vaan malttaa.

Tänään jos vähän kauraomenapaistosta söisi ja viinillä sen huuhtelis :) Kiloja on paremman elämän aloituksen jälkeen lähtenyt vajaa 2kg (siis parissa viikossa). Nesteitähän nuo taitaa olla, mutta olo on keveempi jo nyt. Oon päässyt sinuiksi tän asian kanssa, että joka päivä ei ole herkuttelupäivä. Mutta tänään on!

hyvää tuuria

Hyvää tuuria ja silleen, siitä on tämä loppuviikko tehty.

Pätmänin oksenteluripulihässäkkä päätyi siihen, että torstai-iltana se sai leikkaustuomion kuvauksessa löytyneen vierasesineen takia. Perjantaina poika sitten lääkäriin leikkausta odottamaan kunnes lääkäri soittaa ja kertoo, että vierasesine on kadonnut. Onneksi havainto tehtiin ennen leikkausta otetussa kuvassa, eikä leikkauspöydällä.. Huh. Oli sen oksentanut edellisenä yönä mitä luultavammin, mutta tarina ei ihan varmaksi kerro, että mihin vierasesine päätyi sen jälkeen. Luultavimmin kyseessä oli viikkoa aiemmin syödyn hirvenluun kappale, joka on nyt siirtynyt yrjöstä jonkun muun koiramme mahaan. No,  onneksi jokainen niistä voi tällä hetkellä hyvin joten kaikki hyvin. Pätmänin suolisto oli toki tilanteesta ärtynyt joten se on nyt erikoisruualla ja saa jotain suoliston suojalääkettäkin muutamia päiviä. Mutta ihan mahtavaa, että eivät ehtineet leikata sitä torstaina, olis ollut turhaa.

Lauantaina Pasi oli toptiimin pääsykokeissa. Menivät mun makuuni hyvin, mutta oon toki puolueellinen asiassa. Aika pian pitäis tulla vastauksia, että pääsivätkö mukaan.

Ite uskaltauduin tänään jo vähän juoksemaan. Tai no hölkkäämään ehkä ennemminkin. Kamala pelko persuksissa, että kohta sattuu, mutta eipäs sattunutkaan. Tuosta innostuneena kävin vielä rauhallisen 30min hölkän tekemässä vielä illemmalla Pirkon kanssa. Nyt vähän jomottaa reittä joten tarvii ottaa taasen rauhallisemmin muutama päivä.

Mutta treeneistä, Pirkko karkas pitkästä aikaa kepeiltä kesken. Onneksi vain kerran, mut silti tyhmää. Ehkä joskus oppii, ehkä ei. No tottakai oppii. Rengas ja keinu menivät nyt hyvin ja Aakin oli aika hyvä. Itseasiassa on ollut nopeampikin kun toisinaan tekee sitä neljällä loikalla, mutta hyvä noinkin. En valita. Treenipätkällä muutamia rimoja, joissa Pirkon olis tarvinut hoitaa paremmin oma tonttinsa. En nyt niin törkeesti ollut edessä tai jotain. Kivaa tekniikkatreenausta, sopi mun puolikuntoisuuteen kun ei pystynyt liioin juoksemaan vielä täysillä. Onneksi on tässä lähellä tarjolla mukavaa treeniseuraa ja mahiksia :)

Pirkon sisko Voltti oli eilen eripätevä. EVL:stä ykköstulos! Aivan huippua :) Minäkin menin muuten ilmoittamaan Avan belgien tokorotumestiksiin syyskuun lopulle. Jos tällä kertaa treenais sitä hyppyä edes muutamia kertoja kun se ei viime kerralla onnannut. Ava on käynyt siis yhden Alo-kokeen, josta muista liikkeistä kymppi, mutta hypystä nolla. Aksakoira mikä aksakoira.

Ou jee!

Pirkon kanssa pikatreenit kontaktien ja keppien muodossa. Oman juoksemiskyvyttömyyden takia vain lähetyksiä ko. esteille. Aijaiaijai, aika magee Pirkko. Ensin keinua, kolme tasaisen hyvää suoritusta, vaikka mun paikka vaihteli. Neljäs superhyvä, vaikka irtosin paljon sivusuunnassa takaoikealle. Tuosta suoraan puomille, jonka selvästi osasi erottaa keinusta. Huh, meni kovaa ja ihan alas, vaikka minä jäi hipsimään jonnekkin kauas taakse. Yksi loistava kerta sai riittää ja siitä vielä Aalle, jossa yksi taaksejäänti ja yksi "ohijuoksu. Loistavia!  Pasi heitti palkkaa eteen kun etujalat osuivat maahan- vähän kuin flyballissa. Haluaisin, että ajattelee, että on kiire tömäyttää jalat maahan, sillä siitä lentää palkka. Ja sitten vapautusten kesto taas on mun hallinnassa. Pirkosta on onneksi kivaa padota ja odottaa vapautusta joten vaikka en nopeasti vapauttaisikaan niin silti haluaa nopeasti alas. Kumpa osaisin pitää nuo nyt tuollaisina!

Kepeillä muutamia toistoja hiukan eri kulmista. Enempi lähettelin ja kulmat aika helppoja. Haluan sille nyt vaan hyvää luottavaista fiilistä kepeille kun epännistumisia on liikaa historiassa. Ekoilla kerroilla ilmeestä näki, että kelasi jotain vikassa välissä (josta on karkaillut), mutta teki päätöksen pysyä kepeillä. Pysyi joka kerta ja itsevarmuus parani muutaman toiston kautta. Pasi heitti palkkaa eteen, samalla periaatteella kuin kontakteilla eli ei niin, että palkka on valmiina. Tosin tuossa heitto vähän aiemmin niin, että ei ehdi vilkaista vikasta välistä lähtiessään missä palkka luuraa.

Mutta hyvät fiilarit jäi, sillä nyt sillä on jo paljon reippaampi ja rohkeampi fiilis kepeillä ja keinulla. Edelleen mennään kuitenkin mun mielestä veitsenterällä, ainakin keppien kanssa. Tapoja ja ajatuksia on varmasti monia, mutta edelleen aio keskittyä vähiin ja onnistuneisiin toistomääriin ja itseluottamuksen lisäämiseen sen kanssa. Annetaan vaikeampien asioiden vielä odottaa kunnes on paremmat valmiudet selviytyä niistä.

Pasi juoksi Avan kanssa Jarin torstain treeniradan. Taisi ihan itsekkin yllättyä, miten mukava Sussun kanssa on mennä. Todettiin, että Ava on loistava opetuskoira, sillä se tekee juuri niinkuin ohjaaja sille kertoo. Jos ohjaat väärin niin se tekee väärin. Jos teet oikein se tekee taatusti oikein. Se ei sovella, eikä kikkaile. Sen kanssa ei tarvitse huolehtia rimoista tai yllättävistä käänteistä. Täytyy vaan keskittyä, että itse tekee mahdollisimman oikein. Helppoa ja mukavaa.

Tää viikonloppu on ohjelmasta vapaa viikonlopu sitten minkälien huhtikuun. Tai no, huomenna menen MH-kuvaukseen Riikan ja Raen seuraksi, mutta muuten. Osaisiko sitä vaan olla vai pitäisikö sitä keksiä jotain kuitenkin? Jos jollakulla on jotain kivaa tekemisehdotusta niin niitä otetaan vastaan :)


Pakollinen kuva loppuun (oon oppinut niitä niin hienosti lisäilemään, että siksi. Ehkä joskus opin videoitakin). Mutta tässä on Pirkko. Pirkko harrastaa mm. vesipaimennusta.